Laajasta kehitysviivästymästä kärsivä 10 v lapsi tahtoo vain leikkiä-suren tytön tulevaisuutta

Turha alkaa spekuloimaan ja arvailemaan millaista elämä on 5v päästä. Erityislapsetkin kehittyvät eikä tulevaisuutta pysty ennustamaan. Muutenkin tulevaisuuden murehtiminen on turhaa. Elä tässä hetkessä. 10-vuotiaan leikkiminen on ihan normaalia.

Minäkin leikin vielä 14-vuotiaana barbeilla. Ja rakastan leikkimistä. Aikuisena pelaan roolipelejä, touhuan kaikenlaista.. onneks on sattunut samanlainen mies joka kanssa sanoo lähtevänsä ulos leikkimään kun menee majoja rakentelemaan. Molemmat kehitellään aina tarinoita päässämme ja kerrotaan toisillemme että mitäs kaikkea sitä ollaan tänään päässä keksitty huvikseen.

Miehelläni on kaksi lasta on 8 ja 9. Mieheni kanssa ollaan niin erilaisia lapsiin nähden oltu itse lapsena, että ihmetellään aina miten lapsilla voi olla tylsää? Molemmat kun ollaan oltu sellaisia ettei tylsää ole ikinä. Lapsenomaisen mielen vuoksi jaksan ja tykkään myös touhuta ja kannustaa miehen lapsia leikkeihin. Se on parasta kun puhelin unohtuu ja lapsi intoutuu luovaan olemiseen.

Itse olen korkeasti koulutettu ja tavanomaista pidemmälle joten sinänsä heikkolahjainwn tai tyhmä en ole. Minulla on kyllä todettu adhd, liekkö se syynä luovaan leikilliseen mieleen.

Joka tapauksessa, en mitenkään voi nähdä lapsekkuutta ja leikkimistä huonona asiana. Ja etenkin jos lapsella on todettu kehityksen viivästymä! Miten edes kritisoit häntä sitten siitä millainen hän on? Parempi että saa hyvän itsetunnon ja oppii vahvaksi omantien kulkijaksi, niin ei tarvii kiusaajista välittää.

Mulla 20 v lievästi kehitysvammainen tyttö, kävi erityisammattikoulun, on työllistynyt, on kavereita, harrastuksia ja pärjää hyvin ja ennenkaikkea on iloinen ja tyytyväinen ja hyvä itsetunto.

Pikkusisko 18 v lahjakas, lukion tokalla, todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, kilpaurheilussa aiemmin menestyi. On tyytymätön itseensä, stressaa, huolehtii, Ylppärit pelottaa, pääseekö opiskelemaan, tekikö oikeet ainevalinnat lukiossa, Ahdistusta ja unihäiriöitä ja raivokohtauksia....toivottavasti on ohimenevää.

Hyvä Ja onnellinen elämä ei välttämättä ole lahjakkuus -ja älykkyystasosta riippuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 20 v lievästi kehitysvammainen tyttö, kävi erityisammattikoulun, on työllistynyt, on kavereita, harrastuksia ja pärjää hyvin ja ennenkaikkea on iloinen ja tyytyväinen ja hyvä itsetunto.

Pikkusisko 18 v lahjakas, lukion tokalla, todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, kilpaurheilussa aiemmin menestyi. On tyytymätön itseensä, stressaa, huolehtii, Ylppärit pelottaa, pääseekö opiskelemaan, tekikö oikeet ainevalinnat lukiossa, Ahdistusta ja unihäiriöitä ja raivokohtauksia....toivottavasti on ohimenevää.

Hyvä Ja onnellinen elämä ei välttämättä ole lahjakkuus -ja älykkyystasosta riippuvaa.

Todellakin. Jos lapsella on rauhallinen temperamentti ja hyvä kotitausta, niin lievästi kehitysvammaisen tai kehitysvammaisen elämä sujuu yleensä ihan hyvin. He eivät joudu tai osaa murehtia sellaisia asioita, joita tavalliset nuoret joutuvat. Lisäksi, kun diagnoosi on tullut ajoissa ja on päästy mukautettuun opetukseen, niin siitäkään ei ole ehtinyt tulla traumoja, ettei ymmärrä asioita yhtä hyvin kuin muut. Ja vielä sekin etu, että nämä ajoissa diagnosoidut saavat monia tukimuotoja, mitä normaalit masentuneet nuoret eivät välttämättä saa. Kuten sen tuetun asumisen, jotka moni heikoilla oleva nuori tarvitsisi, ettei jää yksin neljän seinän sisään.

Naapurissa asuu tuollainen vastaavanlainen aurinkoinen tyttö, joka pitää taidenäyttelyitä ja on koko perheen silmäterä. Toivottavasti voit myös iloita lapsestasi, ettei pelkkiä huolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et siis haluaisi, että muut teinit esim. kirjoittelisivat internetissä lapsestasi siihen sävyyn kuin sinä kirjoitat juuri nyt?

Ymmärrän hyvin. En minäkään haluaisi.

Et selvöstikään ymmärrä. Kuvittele ylä-asteen  pihaa ja 15v tyttö leikkimässä nallella  puhuen nallen äänellä. Kuvittele muiden nuorten  kuiskailua ja naurua. Haluaisitko sinä oman lapsesi olevan pilkan kohde?!

Ap

1. Tuohonhan on vielä 5 vuotta aikaa

2. Normaalit nuoret ovat 15 v mennessä tutustuneet kehitysvammaisuuden käsitteeseen ja ymmärtävät, että jos iso lapsi leikkii kuin pieni, hän on erityinen. Mun 11v:kin ymmärtää sen eikä ikinä naureskelisi tuollaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla 20 v lievästi kehitysvammainen tyttö, kävi erityisammattikoulun, on työllistynyt, on kavereita, harrastuksia ja pärjää hyvin ja ennenkaikkea on iloinen ja tyytyväinen ja hyvä itsetunto.

Pikkusisko 18 v lahjakas, lukion tokalla, todistuksessa pelkkiä kiitettäviä, kilpaurheilussa aiemmin menestyi. On tyytymätön itseensä, stressaa, huolehtii, Ylppärit pelottaa, pääseekö opiskelemaan, tekikö oikeet ainevalinnat lukiossa, Ahdistusta ja unihäiriöitä ja raivokohtauksia....toivottavasti on ohimenevää.

Hyvä Ja onnellinen elämä ei välttämättä ole lahjakkuus -ja älykkyystasosta riippuvaa.

Todellakin. Jos lapsella on rauhallinen temperamentti ja hyvä kotitausta, niin lievästi kehitysvammaisen tai kehitysvammaisen elämä sujuu yleensä ihan hyvin. He eivät joudu tai osaa murehtia sellaisia asioita, joita tavalliset nuoret joutuvat. Lisäksi, kun diagnoosi on tullut ajoissa ja on päästy mukautettuun opetukseen, niin siitäkään ei ole ehtinyt tulla traumoja, ettei ymmärrä asioita yhtä hyvin kuin muut. Ja vielä sekin etu, että nämä ajoissa diagnosoidut saavat monia tukimuotoja, mitä normaalit masentuneet nuoret eivät välttämättä saa. Kuten sen tuetun asumisen, jotka moni heikoilla oleva nuori tarvitsisi, ettei jää yksin neljän seinän sisään.

Moni normaalisti kehittynytkin tarvitsisi tukea vaikeuksiin kuten lukivaikeuksiin. Lukivaikeuksksta huolimatta nuorella voi olla potentiaalia vaikka mihin.

Totta se kuitenkin on, että Suomessa vaikeasti kehitysvammainenkin saa enemmän tukea kuin syrjäytynyt nuori.

Hohhoijaa, taas AV-mammat nielee syötin koukkuineen päivineen.

Aika karua että 15 vuotiasta pidetään jotenkin jälkeenjääneenä jos innostuu vaikka leikkimään. Saati sitten 10 vuotiasta. Leikkimällä ihminen osoittaa luovuuttaan ja kehittää kykyjään. Älykännykkä kädessä kiroileminen ja somessa perseily osoittaa sitten hieman matalampia kykyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika karua että 15 vuotiasta pidetään jotenkin jälkeenjääneenä jos innostuu vaikka leikkimään. Saati sitten 10 vuotiasta. Leikkimällä ihminen osoittaa luovuuttaan ja kehittää kykyjään. Älykännykkä kädessä kiroileminen ja somessa perseily osoittaa sitten hieman matalampia kykyjä. 

Nykyään jo normaalisti kehittyvilläkin on älypuhelimet kädessä kiinni kuten vanhemmillakin. Odotan kauhulla, millaisen sukupolven saamme. Yhdistän kouluarvosanojen ja älykkyyden laskemisen juuri näihin älylaitteisiin. Todella mahtava tunne, jos töissä pelaa lasten tai nuorten kanssa Unoa tai Ubongoa, niin unohtuu se älypuhelin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi on ilmeisesti 4. luokalla, ellei ole pidennettyä oppivelvollisuutta. Kyllä minun kouluaikaan nelosluokkalaiset leikki, ja tämä tapahtui vielä kymmenen vuotta sitten. Tuli sitä itsekin pihalla kiikuttua ja taidettiin tervapataakin leikkiä sekä katsottiin piirrettyjä, vaikka itsellänikin diagnosoitiin kielellinen kehityksen häiriö ja oppimisvaikeuksia, muttei kukaan huolestunut, että olisin jollakin tavalla jälkeenjäänyt. Kyllä ne muutkin neloset oli pihalla tai katsoivat piirrettyjä ilman puheen häiriöitä tai kehitysviivästymiä.

Olen ylpeä, ettei lapsuus ollut vielä tuolloin niin seksualisoinutta ja aikuismaista kuten nykyään. Nykyään alakoululaiset katselee kertoo, kuinka isosisko 30-vuotias on lähettänyt arkaluontoista materiaalia Whatsappiin ja luetaan orgasmiaiheisia uutisia. Tämä on siis työn kautta koettua. En minä muista alakoululaisena tuollaisia puhuneen, vaikka toki sitä tuli kysyttyä miten ihminen syntyy, muttei kyllä noin rivoksi menneet jutut. 

Netti on, aiemmin oli vain lehdet. Ennen oli sikäli seksualisoituneempaa että monella 15-vuotiaalla oli seurustelukaveri ja jopa seksiä. Nykyään useimpia 20-vuotiaitakaan ei seksi kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.

Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.

Mitä helvettiä!? Eikö tosiaan lapset saa enää edes leikkiä ilman että aletaan pitämään vähäjärkisenä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.

Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.

Tämä. Olisin minäkin huolestunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta tyttöhän vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, ei muuten leikkisi. Kymmenenvuotias normaalikin lapsi leikkii, joten nyt katsot tyttöäsi vähän turhan huolestunein silmin. On syytä iloita, että on yksi ystävä ja mukavat leikit. Älä murehdi tulevaisuutta, voihan olla, että se sujuukin hyvin tuetussa asumisessa ja saavuttaa taidot, jotka ovat hänelle mahdollisia. Erilaisuus ei aina merkitse onnetonta elämää, jos on hyvät lähtökohdat ja rakkautta elämän alkutaipaleella. Se kantaa vammaisenkin elämässä.

Mutta normaali kymmenvuotias osaa myös olla leikkimättä ja omaa jo tilannetajua milloin on leikin aika ja milloin ei. Ap on ihan aiheesta huolissaan. Miten tyttö saa peruskoulunsa käytyä ja sieltä riittävät taidot että voi opiskella ammatin jolla elättää itsensä? Miten sosiaalistuu ja hankkii tilannetajua että voi pariutua aikanaan ja perustaa perheen? Ja miten kantaa perheestään vastuun? Turha yrittää mitään ruusuista kuvaa luoda tilanteesta.

Tämä. Olisin minäkin huolestunut.

No, jos tyttö todella on selvästi kehitysviiveinen (ja onhan hän, jos aineet mukautettu ja pienryhmä), on mahdollista, että diagnoosi tarkentuu kehityksen myötä lieväksi kehitysvammaksi. Viive on siis vähän harhaanjohtava, koska se ei aina tarkoita ikätovereiden kiinni kuromista. Leikki kuuluu vielä muutenkin 10v elämään, mutta etenkin silloin, jos kehitysikä on jotain muuta kuin kronologinen ikä. Se vaan kannattaa hyväksyä, ja alkaa prosessoida mahdollisia vaihtoehtoisia polkuja lapselle normiyläasteen yms. sijaan. Tsemppiä sopeutumiseen. Lapsen hyväksyminen sellaisenaan on hänen itsetunnolleen ja onnellisuudelleen törkeintä.

Törkeintä=tärkeintä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuan ap:n  pointin. Muistan kun olin 15v ja leikin  12v sekä 11v bestisteni kanssa leijonakuningas-elokuvaa roikkuen  Mufasana matalalta kalliolta, kun luokkakavereitani tuli äkkiä siihen kaljat käsissä nauramaan ja heittelemään lumipalloilla . 

15?! Tuon ikäinen menee ripille ja ammattikouluun eikä herrantähden leiki pikkulasten kanssa piirroshahmoja. Onko sinullakin joku henkinen viivästymä vai mitä ihmettä.

Hohhoijaa.

Olen koko ikäni leikkinyt lasten kanssa mitä erilaisempia rooleja. Olen 70 v ja kaksi keskiasteen tutkintoa ja pitkä vaativa työura. Ilm minulla on henkinen viivästymä.

Alakoululaiset lastenlapseni ovat riemuissaan meidän villeistä leikeistämme.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on todennäköisesti onnellinen, eikä välttämättä edes tajua äitinsä häpeävän häntä. Mikä on siis hyvä asia tytölle...

Mistä tämän häpeän kaivoit?

Lapsen äiti on huolissaan.

Kylläpä ilkeästi suhtaudutaan ap:n huoleen. Ymmärrän huolen hyvin, minulla on 16-vuotias tyttö jolla diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Monessa asiassa on todella ihana tyttö ja pärjää sosiaalisesti, mutta esim. matikan taidot on noin 3.-luokkalaisen tasolla ja englannin ehkä 5.-luokkalaisen.  Kellon ja kalenterin hahmottaminen on vaikeaa. 

Voin kertoa ap:lle, että meidän tyttö on kuitenkin valtavasti kehittynyt vähitellen ja me iloitaan siitä. Leikit on suurin piirtein jäänyt taakse, mutta kyllä kavereina on pääasiassa monta vuotta nuorempia. Huoli on ymmärrettävää, mutta pitää vaan keskittyä positiiviseen ja tukea lapsen/nuoren taitoja ja itsetuntoa mahdollimman paljon. Positiivisuus on tärkeintä.

Tää on ollut täällä aika usein ennenkin.