Käyttääkö joku vielä potkukelkkaa ihan yleisesti? Mikä on paras potkukelkkaan liittyvä muistosi?

Täällä Pirkanmaalla ei enää oikein juuri potkukelkkailla, mutta mä potkuttelin sellaisella kouluun aikanaan tosi usein. Se oli polkupyörän vastine talvisin ja pyöräparkki olikin aina täynnä potkukelkkoja. Tietkin hiekoitettiin niin, että potkukelkoille jäi sopiva kaistale.

Mä kyyditsin kelkalla aika usein naapurin tytönkin kotiin. Senkin jälkeen, kun se siirtyi yläasteelle, se tuli odottelemaan kyytiä kotiin. Olin aika hyvä ohjaamaan potkukelkkaa jäisissä mäissä. Se naapurin tyttö aina kiljui ja sitten nauroi, kun laskettiin mäet alas ja mä tietty temppuilin parhaani mukaan. Mitään ei kuitenkaan ikinä sattunut. Läheltä piti joskus, kun mun oli pakko laskea aina yhtä kapeaa polkua pitkin, missä oli kiviä, juuria ja kantokin keskellä juuri siinä, missä vauhti oli kovimmillaan. Sen väistäminen siinä olikin kai niin jännää.

Potkukelkalla oli myös hauskaa mennä luistinradalle temppuilemaan. Joku istui aina kyydissä ja toinen teki parhaansa tarjotakseen vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sitten vaihdettiin osia.

Voi niitä aikoja. Kelkkoja ei edes lukittu mitenkään, eikä niitä varasteltu. Melkein joka perheellä oli niitä vähintään yksi. Meillä oli iso ja pieni. Pieni oli meille lapsille. Jossain vaiheessa hommattiin semmoinen, jossa oli ikäänkuin sukset alla. Se kulki todella hyvin.