Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun omat vanhemmat kääntäneet selkänsä perheelleni
Tuleva yh
12.11.2019 |
Olen hieman yli 30v., avioliitossa ja kaksi lasta.
Isäni ei ole oikein koskaan ollut elämässäni joten ei uutta sen rintamalla. Äitin kanssa on ollut suht etäiset välit, teki ihan vuoden takaiseen asti tiukasti töitä joten vähissä oli tapaamiset (asutaan eri paikkakunnilla), kun meilläkin omat työt ja harrastukset ja lapsen = ruuhkavuodet.
Äitin jäi kuitenkin eläkkeelle vuoden alussa. Olen tasaisesti häntä pyytänyt kylään nyt vuoden aikana, katsomaan lapsia, hoitamaan lapsia että saatais miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja kerran hän on tullut tämän vuoden aikana. Kerran siis hoitanut lapsia koko 8 vuoden aikana kun meillä lapsia on ollut. Kerran. Olen kertonut puhelimessa kuinka paljon on töitä, kuinka paljon minua väsyttää, hän ei ikinä tarjoa apuaan, toistelee vaan miten hienoa on kun on töitä mitä tehdä.
Jotenkin lapsellisesti LUULIN että kun hän jää eläkkeelle, hän haluaa vihdoin tutustua minun lapsiini, käydä kylässä ihan muuten vaan mutta ei.
Arjen kiireet vaati veronsa ja päätimme mieheni kanssa että on parempi muuttaa erilleen. Meillä ei yksinkertaisesti ollut ikinä aikaa yhdessä ja kaikki vaan kuivahti kokoon arjen raskauden kanssa...
Pyysin jälleen äitini kylään, tällä kertaa lastenhoitoavuksi kun lapset jää minulle ja joudun vielä vuoden loppuun asti tekemään myös viikonloppuisin töitä...ja hän sanoi että "kohtahan on joulu, nähdään sitten kun tehdään se perinteeksi muodostunut kyläilyreissu veljesi kanssa". Olisin halunnut kasvotusten kertoa että ollaan päätetty muuttaa erilleen, mutta paukautinkin tämän puhelimessa (ehkä hieman kiihtyneenä, myönnän) että olisi tosiaan tarvinnut apua...
Harmittaa... harmittaa senkin takia että äidilläni ei ole miesystävää, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei yksinkertaisesti mitään syytä OLLA tulematta, edes ihan muuten vaan käymään. Harmittaa että molemmat vanhempani ovat minulle selkänsä kääntäneet.
Onko kohtalotovereita että isovanhemmat ei ole missään tekemisissä? Lasteni isän vanhemmat ovat molemmat kuolleet niin siltäkään puolelta ei ole isovanhempia olemassa :/
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas yksi naisihminen vinkumassa , kun eläkkeensä ansainnut äiti ei tule apuun. Miks helvatassa nainen on niin ääliö, että odottaa vaan naispuolisen = siis äidin auttavan.
Miksi ei koskaan syyllistetä näitä miehiä=Isiä. Aivan oksettavaa.
En minäkään mummina tulisi sinua ja perhettäsi ap paapomaan . Ruihnaa apua ukoltasi ja isältäsi. Siis miksi et sitä tee, vaan äiti ,aina vaan äiti,,, ei kiitos. Tuohan on suorastaan kuvottavaa.Hahah. Ja taas saatiin käännettyä ketju miesvihaan. AP totesi itse miehen hoitaneen lapsia mitä parhaiten, joten ei taas tainnut osua katkeran mamman öyhötys kohdilleen.
No on se silti vähän erikoista, että ap pitää miestään (josta siis halusi erota) "maailman parhaana isänä" - mutta isä pitää lapsia 1viikonloppu/kk. Miksi ihmeessä mummon pitäisi jaksaa jos isäkään ei jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan äitini hoitanut mun lapsia kuin ihan muutaman kerran, kun kovasti vaadin.
Sanoi jo heti kun mä aloin odottamaan esikoistani, sanoi siis heti siinä puhelimessa kun kerroin raskaudestani, että "hän ei sitten hoida sitä". Ei kerennyt edes onnittelemaan kun piti jo tiedottaa, että hän ei sitten hoida. En enää edes muista, että onnitteliko ollenkaan.
No, hänen äitinsä kyllä hoiti minua muistaakseni jopa vuosia kun äitini kävi töissä.
Että semmosta se on sitten.
Ei meillä kovin hyvät välit ole. Kuinkas muutenkaan.
Anoppi ja sen velikin hoidatti lapsensa vanhemmillaan... ai niin, usein vain unohtui, että he myös maksoivat pientä palkkiota mummolle, eihän se mummo olisi muuten pysynyt hengissä.
Minä lähdin aamulla klo 5.30 kävelemään 2 km, menin hoitamaan lapsenlastani, miniäni oli yövuorossa ja tuli sitten nukkumaan tänne minun kotiini, kotiin palasin klo 14, huomenna sama homma. Eikä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Kun miniäni menee iltavuoroon, menen ammaksi n. klo 11.30 ja olen siihen saakka kun poikani tulee töistä, hän käy suihkussa ja sitten lähden kotiin. Miniä tekee keikkaa, on kotihoidontuella. Lapsenlapsi on vuoden.
Kyllä meitä osallistuvia mummujakin on. Olen 64 vuotias ja eläkeläinen.
Vierailija kirjoitti:
Työvuosia on jäljellä vielä 7. Olen nyt jo ihan loppu ja lonkkaa särkee ja olkapää on sökönä ja olen todella uupunut. Vapaat ei meinaa riittää väsymyksestä palautumiseen, ennen kuin uudet työvuorot alkaa. Yövuorojen jälkeen olen ihan pihalla.
Odotan eläkettä, että saan nukkua univelkani pois ja levätä ja palautua ja ehkä kokea oloni ihmismäiseksi vähän aikaa, ennen kuin kroppa romahtaa kokonaan. En olisi into pinkeänä, jos heti eläkkeelle jäätyäni lapset alkaisi laittaa viestiä, että äitiiii, tuu hoitaan meidän lapsia, kun oot nyt eläkkeellä ja sulla ei oo mitään tekemistä.
Haluan ainakin ensimäisen vuoden levätä ja kerätä voimia melkein 50 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen.
Saa haukkua huonoksi äidiksi.
Ei saa haukkua, ei ole pakko jaksaa ammata.
Jäin eläkkeelle huhtikuussa, 44 vuotta työuraa takana, toimistosihteerinä, joten päivätyö. Olin koko kesän kuin seinään juossut, varmaan masennuinkin, kun muutos oli niin valtava. nyt alan olla kunnossa ja olen omasta halustani ollut aika usein ammana poikani perheessä, lapsenlapsi täytti juuri vuoden. Perheessä on myös koululainen, joka on miniäni lapsi, minun bonuslapsenlapseni.
Miniä tekee keikkaa, kun kotihoidontuki on niin pieni.
Olen aivan tolkuttoman onnellinen lapsenlapsesta, on ihanaa kun saan luoda läheiset välit häneen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin hänen halailu ja suukottelu.
Meillä on avoimesti puhuttu asiat, olen sanonut, että hoidan niin paljon kuin jaksan, ja se on heistä ok. Miniäni kysyy ensin minulta, ennenkuin ottaa keikan.
Kenenkään ei pidä itseään uhrata, jos ei jaksa, niin ei jaksa ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Koska sun äitis hoidatti lapsensa isovanhemmilla niin odotat äidiltäs samaa? Teitkö ne lapset siksi, että voit lykätä ne vanhemmillesi?
Huono syy tuo että "kyllä minunkin vanhemmat hoidatti lapsena isovanhemmilla."Nyt tiedoksi kaikille teille jotka niitä lapsia maailmaan pusaatte, vaikka rahkeet eivät niiden kasvattamiseen riitä:
Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit jne eivät ole velvollisia hoitamaan teidän lapsianne edes sitä paria tuntia kuussa. Lähtökohta lasten hankintaan on se, että itse tein joten itse hoidan. Totta kai olisi ihanne, jos apua saisi välillä, mutta sen varaan kun ei kannata laskea. Jos mulle tulis aina puheluita, joissa vain valitetaan kun niin paljon väsyttää, oispa kiva saada lapsivapaata, niin en minäkään apua antaisi. Kelpaisin vain ilmeisesti lapsenvahdiksi, en vaikkapa kahviseuraksi. Apua annetaan omasta tahdosta, ei siksi että joku sitä mankuu tasaisesti. Mummut ja ukit sekä muut sukulaiset itse päättää kuinka läheisiksi haluavat lapsille tulla. Ja siihen on vanhempien tyytyminen.Heh, no ihan itsehän minä olen lapseni hoitanut, ei ole ollut vaihtoehtoja. Mutta en minä ihan taju, millainen ihminen ei auta pikkulapsivaihetta elävää lastaan muutossa, hoida toista lasta synnytyksen ajan jne. Ehkä sinä osaat sanoa, millainen ihminen ei niin tee?
Sellainen joka on työelämässä tai sairas tai asuu useamman tunnin matkan päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni oli aina ennen itsestäänselvyys, että läheisiä autetaan. Olen auttanut sekä vanhempiani ja sisaruksiani monissa asioissa mm. siivoamalla, laittamalla ruokaa, oikolukemalla tekstejä, huollattamalla pyöriä, puhelimia you name it. Olen monta, lukematonta kertaa siivonnut vanhempieni talon, laittanut heille ruokaa ja auttanut muissa asioissa. Eikä ole todellakaan ollut tapana ruinata tai edellyttää keneltäkään mitään apua. Nyt sitten ensimmäistä kertaa elämässäni sairastuin pahasti ja tarvitsin apua. Voitte vaan kuvitella kuinka mukavaa se oli hädän ja kivun hetkellä, kun vastaus oli pelkkä töksäytetty "ei".
Ymmärrän vallan hyvin, että kenelläkään ei ole velvollisuutta eikä pakkoa auttaa ketään eikä kieltäytymistä tarvitse perustella, mutta olisi se vaan ollut aivan mahtavaa saada edes jotain siitä avusta takaisin, jota on itse antanut, tai edes saada asiallinen vastaus tyyliin "Nyt ei valitettavasti sovi, koska xy." Mutta ilmeisesti tämä kylmä meininki on nykyajan normi ja olen itse ollut idiootti auttamalla muita. En enää tee samaa virhettä uudelleen. Ja muuten, oma mummini oli meillä jatkuvasti aikoinaan hoitamassa meitä, laittamassa ruokaa, ja pitämässä talon pystyssä. Kesät vietettiin myös kokonaan mummolassa. Tämä taitaa olla sukupolvikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työvuosia on jäljellä vielä 7. Olen nyt jo ihan loppu ja lonkkaa särkee ja olkapää on sökönä ja olen todella uupunut. Vapaat ei meinaa riittää väsymyksestä palautumiseen, ennen kuin uudet työvuorot alkaa. Yövuorojen jälkeen olen ihan pihalla.
Odotan eläkettä, että saan nukkua univelkani pois ja levätä ja palautua ja ehkä kokea oloni ihmismäiseksi vähän aikaa, ennen kuin kroppa romahtaa kokonaan. En olisi into pinkeänä, jos heti eläkkeelle jäätyäni lapset alkaisi laittaa viestiä, että äitiiii, tuu hoitaan meidän lapsia, kun oot nyt eläkkeellä ja sulla ei oo mitään tekemistä.
Haluan ainakin ensimäisen vuoden levätä ja kerätä voimia melkein 50 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen.
Saa haukkua huonoksi äidiksi.
Ei saa haukkua, ei ole pakko jaksaa ammata.
Jäin eläkkeelle huhtikuussa, 44 vuotta työuraa takana, toimistosihteerinä, joten päivätyö. Olin koko kesän kuin seinään juossut, varmaan masennuinkin, kun muutos oli niin valtava. nyt alan olla kunnossa ja olen omasta halustani ollut aika usein ammana poikani perheessä, lapsenlapsi täytti juuri vuoden. Perheessä on myös koululainen, joka on miniäni lapsi, minun bonuslapsenlapseni.
Miniä tekee keikkaa, kun kotihoidontuki on niin pieni.
Olen aivan tolkuttoman onnellinen lapsenlapsesta, on ihanaa kun saan luoda läheiset välit häneen. Mikään ei ole niin ihanaa kuin hänen halailu ja suukottelu.
Meillä on avoimesti puhuttu asiat, olen sanonut, että hoidan niin paljon kuin jaksan, ja se on heistä ok. Miniäni kysyy ensin minulta, ennenkuin ottaa keikan.
Kenenkään ei pidä itseään uhrata, jos ei jaksa, niin ei jaksa ja sillä siisti.
Hulluja on monenlaisia. Ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mun mielestä outoa, jos ei halua auttaa vastavuoroisesti sellaista, jolta itse on saanut apua. Velvollisuutta ei toki ole, mutta sehän on eri asia.
Ap täällä AINA haukutaan aloittaja, älä lue näitä haukkumisviestejä.
Mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä oikeastaan se on välittämisen puute ja arvostuksen puute mitä tarkoitat, ei lastenhoitajan puute (moni alkoi haukkumaan juuri tästä lasten hoitamisen toivomisesta).
Mullakin on piittaamattomat välinpitämättömät pskavanhemmt. Kun muutin kotoa opiskelemaan vanhemmat liki tyystin hylkäsi mut, ei viitsineet soitella tai ei vastanneet jos soitin. Kun aikanaan menin naimisiin eivät olleet kiinnostuneita, eikä olleet kiinnostuneita kun lapsemme syntyivät.
Eivät ole KERTAAKAAN hoitaneet lapsia sen 13 vuoden aikana mitä lapsia on ollut. Mtya eivät ole tulleet myöskään synttäreille, kylään, jouluksi. Eivät tulleet ristiäisiin, eivät soittele, eivät halua kyläillä.
Selitys on se että eivät auta periaatteesta kun pitäisi pitan auttaa toistekin. Ja eivät halua p yhteyttä tai nähdä ku haluavat elää vaan itseään varten.
No, he ovat kyllä aina eläneet itseään varten sillä mun ollessa lapsi hoidattivat ihan jatkuvasti vanhemmillaan tai siaruksillaan. Vanhempani saivat aivan valtavasti apua ja joka viikko oli joku hoitamassa lapsia. Nyt itse isovanhenmpna eivät auta ”periaatteesta”.
Mua sattuu valtavasti ruo piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Olen orpo ja mulla ei ole mitään yhteyttä vanhempiink. Mitään tulea tai apua en ole saanut koskaan. Mistään asiöistani, iloista tai suruista, en ole voinut kertoa koskaan. Mun suloiset lapset ei kiinnosta heitä yhtään, eivät varmaan muista edes nimiä tai ikiä.
Olen löytänyt sen juurisyyn tälle pahalle mielelle ja epäilen että aplla on sama ongelma. Syy on arvottomuuden tunbe. Kun omat vanhemmat viestii että olet yhdentekevä, aivan sama, epäkiinnostava, arvoton jne niin siitähän tämä tunne kumpuaa.
En ole oikein osannut tehdä tälle mitään. Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta, tuloksetta. Nyt on tjteydenpito hiipunut ja enää on ehkä puhelu kerran kahdessa vuodessa ainoa yhteys. Mun vanhemmat ei tiedä mitään minusta tai perheestäni. Heitä ei kiinnosta tietää mitään.
Ap, meitä on muitakin vanhempiensa hylkäämiä. Tsemppiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä todella vaikea ymmärtää miksi maailman paras isä näkee lapsiaan vain yhden viikonlopun kuukaudessa. Kyllä silloin pitäisi olla vuoroviikoin.
Äiti, tule meille kylään. Haluan, että hoidat lapsia kyläillessäsi , en minä sinusta itsestäsi oikeastaan edes välitä. Ilmainen piika kelpaa, ihmisenä olet täysi paska.
Moniko vanhempi haluaa, että oma lapsi tekee noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä AINA haukutaan aloittaja, älä lue näitä haukkumisviestejä.
Mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä oikeastaan se on välittämisen puute ja arvostuksen puute mitä tarkoitat, ei lastenhoitajan puute (moni alkoi haukkumaan juuri tästä lasten hoitamisen toivomisesta).
Mullakin on piittaamattomat välinpitämättömät pskavanhemmt. Kun muutin kotoa opiskelemaan vanhemmat liki tyystin hylkäsi mut, ei viitsineet soitella tai ei vastanneet jos soitin. Kun aikanaan menin naimisiin eivät olleet kiinnostuneita, eikä olleet kiinnostuneita kun lapsemme syntyivät.
Eivät ole KERTAAKAAN hoitaneet lapsia sen 13 vuoden aikana mitä lapsia on ollut. Mtya eivät ole tulleet myöskään synttäreille, kylään, jouluksi. Eivät tulleet ristiäisiin, eivät soittele, eivät halua kyläillä.Selitys on se että eivät auta periaatteesta kun pitäisi pitan auttaa toistekin. Ja eivät halua p yhteyttä tai nähdä ku haluavat elää vaan itseään varten.
No, he ovat kyllä aina eläneet itseään varten sillä mun ollessa lapsi hoidattivat ihan jatkuvasti vanhemmillaan tai siaruksillaan. Vanhempani saivat aivan valtavasti apua ja joka viikko oli joku hoitamassa lapsia. Nyt itse isovanhenmpna eivät auta ”periaatteesta”.
Mua sattuu valtavasti ruo piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Olen orpo ja mulla ei ole mitään yhteyttä vanhempiink. Mitään tulea tai apua en ole saanut koskaan. Mistään asiöistani, iloista tai suruista, en ole voinut kertoa koskaan. Mun suloiset lapset ei kiinnosta heitä yhtään, eivät varmaan muista edes nimiä tai ikiä.
Olen löytänyt sen juurisyyn tälle pahalle mielelle ja epäilen että aplla on sama ongelma. Syy on arvottomuuden tunbe. Kun omat vanhemmat viestii että olet yhdentekevä, aivan sama, epäkiinnostava, arvoton jne niin siitähän tämä tunne kumpuaa.
En ole oikein osannut tehdä tälle mitään. Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta, tuloksetta. Nyt on tjteydenpito hiipunut ja enää on ehkä puhelu kerran kahdessa vuodessa ainoa yhteys. Mun vanhemmat ei tiedä mitään minusta tai perheestäni. Heitä ei kiinnosta tietää mitään.
Ap, meitä on muitakin vanhempiensa hylkäämiä. Tsemppiä sinulle!
Onhan sulla kaikki ne sukulaiset, jotka sua hoiti, kun vanhemmat ei jaksaneet. Miksi et ole heihin yhteydessä ja pyydä, että tulkaa hoitamaan lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä AINA haukutaan aloittaja, älä lue näitä haukkumisviestejä.
Mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä oikeastaan se on välittämisen puute ja arvostuksen puute mitä tarkoitat, ei lastenhoitajan puute (moni alkoi haukkumaan juuri tästä lasten hoitamisen toivomisesta).
Mullakin on piittaamattomat välinpitämättömät pskavanhemmt. Kun muutin kotoa opiskelemaan vanhemmat liki tyystin hylkäsi mut, ei viitsineet soitella tai ei vastanneet jos soitin. Kun aikanaan menin naimisiin eivät olleet kiinnostuneita, eikä olleet kiinnostuneita kun lapsemme syntyivät.
Eivät ole KERTAAKAAN hoitaneet lapsia sen 13 vuoden aikana mitä lapsia on ollut. Mtya eivät ole tulleet myöskään synttäreille, kylään, jouluksi. Eivät tulleet ristiäisiin, eivät soittele, eivät halua kyläillä.Selitys on se että eivät auta periaatteesta kun pitäisi pitan auttaa toistekin. Ja eivät halua p yhteyttä tai nähdä ku haluavat elää vaan itseään varten.
No, he ovat kyllä aina eläneet itseään varten sillä mun ollessa lapsi hoidattivat ihan jatkuvasti vanhemmillaan tai siaruksillaan. Vanhempani saivat aivan valtavasti apua ja joka viikko oli joku hoitamassa lapsia. Nyt itse isovanhenmpna eivät auta ”periaatteesta”.
Mua sattuu valtavasti ruo piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Olen orpo ja mulla ei ole mitään yhteyttä vanhempiink. Mitään tulea tai apua en ole saanut koskaan. Mistään asiöistani, iloista tai suruista, en ole voinut kertoa koskaan. Mun suloiset lapset ei kiinnosta heitä yhtään, eivät varmaan muista edes nimiä tai ikiä.
Olen löytänyt sen juurisyyn tälle pahalle mielelle ja epäilen että aplla on sama ongelma. Syy on arvottomuuden tunbe. Kun omat vanhemmat viestii että olet yhdentekevä, aivan sama, epäkiinnostava, arvoton jne niin siitähän tämä tunne kumpuaa.
En ole oikein osannut tehdä tälle mitään. Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta, tuloksetta. Nyt on tjteydenpito hiipunut ja enää on ehkä puhelu kerran kahdessa vuodessa ainoa yhteys. Mun vanhemmat ei tiedä mitään minusta tai perheestäni. Heitä ei kiinnosta tietää mitään.
Ap, meitä on muitakin vanhempiensa hylkäämiä. Tsemppiä sinulle!
Onhan sulla kaikki ne sukulaiset, jotka sua hoiti, kun vanhemmat ei jaksaneet. Miksi et ole heihin yhteydessä ja pyydä, että tulkaa hoitamaan lapsiani.
No nämä sukulaiset eli isovanhempani ja vanhempieni sisarukset (heitä vanhemmat) ovat KUOLLEET. Ja tässäpä oli taas esimerkki dillestä joka ei tajunnut lukemaansa yhtään. En jaksa ratakiskosta vääntää yksinkertaiselle. Pointti nyt ei ollut se HOITAMINEN, mutta sitähän sinä et nyt ymmärtänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä AINA haukutaan aloittaja, älä lue näitä haukkumisviestejä.
Mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä oikeastaan se on välittämisen puute ja arvostuksen puute mitä tarkoitat, ei lastenhoitajan puute (moni alkoi haukkumaan juuri tästä lasten hoitamisen toivomisesta).
Mullakin on piittaamattomat välinpitämättömät pskavanhemmt. Kun muutin kotoa opiskelemaan vanhemmat liki tyystin hylkäsi mut, ei viitsineet soitella tai ei vastanneet jos soitin. Kun aikanaan menin naimisiin eivät olleet kiinnostuneita, eikä olleet kiinnostuneita kun lapsemme syntyivät.
Eivät ole KERTAAKAAN hoitaneet lapsia sen 13 vuoden aikana mitä lapsia on ollut. Mtya eivät ole tulleet myöskään synttäreille, kylään, jouluksi. Eivät tulleet ristiäisiin, eivät soittele, eivät halua kyläillä.Selitys on se että eivät auta periaatteesta kun pitäisi pitan auttaa toistekin. Ja eivät halua p yhteyttä tai nähdä ku haluavat elää vaan itseään varten.
No, he ovat kyllä aina eläneet itseään varten sillä mun ollessa lapsi hoidattivat ihan jatkuvasti vanhemmillaan tai siaruksillaan. Vanhempani saivat aivan valtavasti apua ja joka viikko oli joku hoitamassa lapsia. Nyt itse isovanhenmpna eivät auta ”periaatteesta”.
Mua sattuu valtavasti ruo piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Olen orpo ja mulla ei ole mitään yhteyttä vanhempiink. Mitään tulea tai apua en ole saanut koskaan. Mistään asiöistani, iloista tai suruista, en ole voinut kertoa koskaan. Mun suloiset lapset ei kiinnosta heitä yhtään, eivät varmaan muista edes nimiä tai ikiä.
Olen löytänyt sen juurisyyn tälle pahalle mielelle ja epäilen että aplla on sama ongelma. Syy on arvottomuuden tunbe. Kun omat vanhemmat viestii että olet yhdentekevä, aivan sama, epäkiinnostava, arvoton jne niin siitähän tämä tunne kumpuaa.
En ole oikein osannut tehdä tälle mitään. Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta, tuloksetta. Nyt on tjteydenpito hiipunut ja enää on ehkä puhelu kerran kahdessa vuodessa ainoa yhteys. Mun vanhemmat ei tiedä mitään minusta tai perheestäni. Heitä ei kiinnosta tietää mitään.
Ap, meitä on muitakin vanhempiensa hylkäämiä. Tsemppiä sinulle!
Onhan sulla kaikki ne sukulaiset, jotka sua hoiti, kun vanhemmat ei jaksaneet. Miksi et ole heihin yhteydessä ja pyydä, että tulkaa hoitamaan lapsiani.
No nämä sukulaiset eli isovanhempani ja vanhempieni sisarukset (heitä vanhemmat) ovat KUOLLEET. Ja tässäpä oli taas esimerkki dillestä joka ei tajunnut lukemaansa yhtään. En jaksa ratakiskosta vääntää yksinkertaiselle. Pointti nyt ei ollut se HOITAMINEN, mutta sitähän sinä et nyt ymmärtänytkään.
No olemaan lastesi kanssa, olemaan osa perhettänne! Koska he hoitivat sinua vuosia vanhempiesi päätöksestä, niin varmaan olet ollut heidän kanssaan todella läheinen ja toivoit, että olisit voinut hoitaa heitä, kun he ovat vanhoja. Surullista, että he ovat kuolleet jo kohtalaisen nuorina, koska et itsekään ole vielä 40 v täyttänyt. Muisteletko usein näitä rakastavia sukulaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä AINA haukutaan aloittaja, älä lue näitä haukkumisviestejä.
Mä ymmärrän mitä tarkoitat sillä oikeastaan se on välittämisen puute ja arvostuksen puute mitä tarkoitat, ei lastenhoitajan puute (moni alkoi haukkumaan juuri tästä lasten hoitamisen toivomisesta).
Mullakin on piittaamattomat välinpitämättömät pskavanhemmt. Kun muutin kotoa opiskelemaan vanhemmat liki tyystin hylkäsi mut, ei viitsineet soitella tai ei vastanneet jos soitin. Kun aikanaan menin naimisiin eivät olleet kiinnostuneita, eikä olleet kiinnostuneita kun lapsemme syntyivät.
Eivät ole KERTAAKAAN hoitaneet lapsia sen 13 vuoden aikana mitä lapsia on ollut. Mtya eivät ole tulleet myöskään synttäreille, kylään, jouluksi. Eivät tulleet ristiäisiin, eivät soittele, eivät halua kyläillä.Selitys on se että eivät auta periaatteesta kun pitäisi pitan auttaa toistekin. Ja eivät halua p yhteyttä tai nähdä ku haluavat elää vaan itseään varten.
No, he ovat kyllä aina eläneet itseään varten sillä mun ollessa lapsi hoidattivat ihan jatkuvasti vanhemmillaan tai siaruksillaan. Vanhempani saivat aivan valtavasti apua ja joka viikko oli joku hoitamassa lapsia. Nyt itse isovanhenmpna eivät auta ”periaatteesta”.
Mua sattuu valtavasti ruo piittaamattomuus ja välinpitämättömyys. Olen orpo ja mulla ei ole mitään yhteyttä vanhempiink. Mitään tulea tai apua en ole saanut koskaan. Mistään asiöistani, iloista tai suruista, en ole voinut kertoa koskaan. Mun suloiset lapset ei kiinnosta heitä yhtään, eivät varmaan muista edes nimiä tai ikiä.
Olen löytänyt sen juurisyyn tälle pahalle mielelle ja epäilen että aplla on sama ongelma. Syy on arvottomuuden tunbe. Kun omat vanhemmat viestii että olet yhdentekevä, aivan sama, epäkiinnostava, arvoton jne niin siitähän tämä tunne kumpuaa.
En ole oikein osannut tehdä tälle mitään. Pari kertaa olen yrittänyt puhua asiasta, tuloksetta. Nyt on tjteydenpito hiipunut ja enää on ehkä puhelu kerran kahdessa vuodessa ainoa yhteys. Mun vanhemmat ei tiedä mitään minusta tai perheestäni. Heitä ei kiinnosta tietää mitään.
Ap, meitä on muitakin vanhempiensa hylkäämiä. Tsemppiä sinulle!
Onhan sulla kaikki ne sukulaiset, jotka sua hoiti, kun vanhemmat ei jaksaneet. Miksi et ole heihin yhteydessä ja pyydä, että tulkaa hoitamaan lapsiani.
No nämä sukulaiset eli isovanhempani ja vanhempieni sisarukset (heitä vanhemmat) ovat KUOLLEET. Ja tässäpä oli taas esimerkki dillestä joka ei tajunnut lukemaansa yhtään. En jaksa ratakiskosta vääntää yksinkertaiselle. Pointti nyt ei ollut se HOITAMINEN, mutta sitähän sinä et nyt ymmärtänytkään.
No olemaan lastesi kanssa, olemaan osa perhettänne! Koska he hoitivat sinua vuosia vanhempiesi päätöksestä, niin varmaan olet ollut heidän kanssaan todella läheinen ja toivoit, että olisit voinut hoitaa heitä, kun he ovat vanhoja. Surullista, että he ovat kuolleet jo kohtalaisen nuorina, koska et itsekään ole vielä 40 v täyttänyt. Muisteletko usein näitä rakastavia sukulaisia?
No, ensinnäkin olen kyllä 40, vastikään täyttänyt ;) ja tosiaan hoidin ja autoin näitä vanhuksia - ne omat vanhemmat jotka saivat sitä apua itselleen, eivät tietenkään auttaneet. Itsekkäät ei auta koskaan vaan kahmivat kaiken itselleen.
Mulla on siis ikävä tilanne että olen liki kokonaan ”suvuton”. Haaveilen että löytöisin ihanan varaäidin/varamummon perheelleni, järjen tasolla toki tiedän että sellaista ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on usein tämänkaltaisia aloituksia siitä, että aikuinen syyttää elämästään vanhempiaan. Äitihullu nyt kaikista kauhein, mutta on monia muitakin. Jokainen vanhempi saa tehdä elämällään juuri sitä mitä hän haluaa. Miksei siiloin voi vain antaa olla ja elää itsekin vain omaa elämäänsä, eikä kieriä itsesäälissä ja katsoa itsekin peiliin, että olenko MINÄ ITSE tehnyt kaikkeni sen eteen, että minun perhesuhteeni säilyy. Jos sen voi sanoa ääneen, että en ole jatkuvasti syyttämässä ketään vaan aidosti haluan ratkaista tulehtuneen tilanteen, eikä toinen ole tullut yhtään vastaan, niin siten voi viheltää pelin poikki.
Et taida nähdä kokonaisuutta. Usein aikuisuudessa huonot ja laiminlyövät vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä jo aiemmin. Lapsi ei ole välttämättä koskaan oppinut välittävään, mukavaan kotielämään. Miksi olisi sen aikuisen lapsen vastuulla tehdä edelleen se tunnetyö vanhempien puolesta? Vanhemmat kun skippasivat sen alun perinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä palstalla on usein tämänkaltaisia aloituksia siitä, että aikuinen syyttää elämästään vanhempiaan. Äitihullu nyt kaikista kauhein, mutta on monia muitakin. Jokainen vanhempi saa tehdä elämällään juuri sitä mitä hän haluaa. Miksei siiloin voi vain antaa olla ja elää itsekin vain omaa elämäänsä, eikä kieriä itsesäälissä ja katsoa itsekin peiliin, että olenko MINÄ ITSE tehnyt kaikkeni sen eteen, että minun perhesuhteeni säilyy. Jos sen voi sanoa ääneen, että en ole jatkuvasti syyttämässä ketään vaan aidosti haluan ratkaista tulehtuneen tilanteen, eikä toinen ole tullut yhtään vastaan, niin siten voi viheltää pelin poikki.
Et taida nähdä kokonaisuutta. Usein aikuisuudessa huonot ja laiminlyövät vanhemmat ovat olleet välinpitämättömiä jo aiemmin. Lapsi ei ole välttämättä koskaan oppinut välittävään, mukavaan kotielämään. Miksi olisi sen aikuisen lapsen vastuulla tehdä edelleen se tunnetyö vanhempien puolesta? Vanhemmat kun skippasivat sen alun perinkin.
Juuri näin! Rakastavien vanhempien hellittelemät lapset luulevat aikuisena että hyvä lämmin ja välittävä vanhempi on itsestäänselvästi kaikilla. No ei ole.
Omat vanhempani olivat aivan hirviömäisiä vanhempia.
Hahah. Ja taas saatiin käännettyä ketju miesvihaan. AP totesi itse miehen hoitaneen lapsia mitä parhaiten, joten ei taas tainnut osua katkeran mamman öyhötys kohdilleen.