Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun omat vanhemmat kääntäneet selkänsä perheelleni
Tuleva yh
12.11.2019 |
Olen hieman yli 30v., avioliitossa ja kaksi lasta.
Isäni ei ole oikein koskaan ollut elämässäni joten ei uutta sen rintamalla. Äitin kanssa on ollut suht etäiset välit, teki ihan vuoden takaiseen asti tiukasti töitä joten vähissä oli tapaamiset (asutaan eri paikkakunnilla), kun meilläkin omat työt ja harrastukset ja lapsen = ruuhkavuodet.
Äitin jäi kuitenkin eläkkeelle vuoden alussa. Olen tasaisesti häntä pyytänyt kylään nyt vuoden aikana, katsomaan lapsia, hoitamaan lapsia että saatais miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja kerran hän on tullut tämän vuoden aikana. Kerran siis hoitanut lapsia koko 8 vuoden aikana kun meillä lapsia on ollut. Kerran. Olen kertonut puhelimessa kuinka paljon on töitä, kuinka paljon minua väsyttää, hän ei ikinä tarjoa apuaan, toistelee vaan miten hienoa on kun on töitä mitä tehdä.
Jotenkin lapsellisesti LUULIN että kun hän jää eläkkeelle, hän haluaa vihdoin tutustua minun lapsiini, käydä kylässä ihan muuten vaan mutta ei.
Arjen kiireet vaati veronsa ja päätimme mieheni kanssa että on parempi muuttaa erilleen. Meillä ei yksinkertaisesti ollut ikinä aikaa yhdessä ja kaikki vaan kuivahti kokoon arjen raskauden kanssa...
Pyysin jälleen äitini kylään, tällä kertaa lastenhoitoavuksi kun lapset jää minulle ja joudun vielä vuoden loppuun asti tekemään myös viikonloppuisin töitä...ja hän sanoi että "kohtahan on joulu, nähdään sitten kun tehdään se perinteeksi muodostunut kyläilyreissu veljesi kanssa". Olisin halunnut kasvotusten kertoa että ollaan päätetty muuttaa erilleen, mutta paukautinkin tämän puhelimessa (ehkä hieman kiihtyneenä, myönnän) että olisi tosiaan tarvinnut apua...
Harmittaa... harmittaa senkin takia että äidilläni ei ole miesystävää, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei yksinkertaisesti mitään syytä OLLA tulematta, edes ihan muuten vaan käymään. Harmittaa että molemmat vanhempani ovat minulle selkänsä kääntäneet.
Onko kohtalotovereita että isovanhemmat ei ole missään tekemisissä? Lasteni isän vanhemmat ovat molemmat kuolleet niin siltäkään puolelta ei ole isovanhempia olemassa :/
Kommentit (78)
Oletan, että äitisi on myös väsynyt? Eläkkeelle jääminen on suuri elämänmuutos. Ja jos näet äitisi mummona, jonka tärkein arvo on hoitaa lapsiasi olet lähtenyt aivan väärin perustein liikkeelle hänen suhteensa.
Olet kasannut odotuksia äitisi mummouteen ja suurin syy harmitukseesi on nyt se, ettei äitisi toimi niin kuin sinä haluat. On tottakai oikeutettua toivoa lähiomaisiltaan tukea ja apua, mutta kenties äitisi on aina nähnyt sinusta sen että haluat häneltä jotakin. Nyt kun olet omillasi hänkin haluaa irti tarpeistasi, joita on täyttänyt aina sinun vauvaiästäsi alkaen. Olisiko niin?
Äidilläsi ei tarvitse olla syytä, miksi hän ei halua tulla, Jos itse oletkin kova selittelemään tekemättä jättämiäsi, niin jos ihminen arvostaa itseään riittävästi riittää kun vain sanoo ei. Sinun tehtäväsi ei ole arvostella äitisi elämää ja hän saa elää niin kuin tahtoo ihan miten huvittaa. Kunnioita hänen ihmisarvoaan.
Meillä on pidetty itsestään selvänä, että isovanhemmat tulevat vieraiksi. Hoitoapu on viimeisenä listalla. Apua otetaan mielellään vastaan ja joskus on ollut pakko pyytääkin, mutta siitä ei ole tehty tapaa. Äitini osaa sanoa selkeästi ei ja selkeästi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup kirjoitti:
Käytiin viimeksi kesälomalla lasten kanssa mummolassa mut hän asuu pienessä yksiössä niin sinne ei voi pitemmäksi aikaa jäädä..
Tosiaan lastenvahdiksi häntä nyt suoraan pyysin kun tosiaan tarvitsisin yhdeksi viikolopuksi hoitajan mutta pitkin syksyä olen häntä kutsunut muuten vaan viettämään aikaa meidän kanssa ja kun tosiaan tiedän että hän kökkii yksin kotona kaikki päivät.
Mihin muuhun piti vastata... :-)
Eron jälkeen lapset on kerran kuussa fysioterapia viikonlopun isällään. Jos he on yhdenkin yön niin tää kaikki on ollu sen arvoista, en ole koskaan ollut yksin yötä kotona..
Miksi isä ei ole suhteen aikana ollut koskaan lasten kanssa yötä yksin? Miten se yhtäkkiä edes onnistuu kun hän asuukin muualla tai sinä asut muualla? Osaatko silloin olla huolehtimatta siitä että lapset pärjää isänsä kanssa? Itse tuskin osaisin jos lasten isä ei koskaan olisi lapsista ollut vastuussa. Miksi vain yhtenä viikonloppuna?
Anna ap lapset viikonlopuksi isälleen ja meneppä vaikka äitisi luokse pariksi päiväksi tuoreiden leipomiesi pullien kanssa ja pese läpikotaisin ylätykseksi pari hänen ikkunaa. Nuori ihminen olet, mitää tämä tuntuisi.
Juu, kyllä alle viiskymppinen jaksaa. Ole itsekin kolmen lapsen äitI, ollut 40 v työelämässä ja nyt mummi.
Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.Muista tämä.
Kuulostat ap negatiiviselta ihmiseltä. Asiat pitää mennä juuri niin kuin sinä sanot tai muuten heittäydyt marttyyriksi. Ilahduta äitiäsi sen sijaan, että valitat hänestä täällä. Mene hänen luokseen ja jätä lapset isälle siksi aikaa.
Sanoi ,ettei isä ole ollut lasten kanssa yötä. Taatusti on pystyttävä nukkumaan heidän kanssaan ja antamaan ruokalautaset eteen. Onhan se pystynyt siittämäänkin heidät ja jatkaa sitä varmaan toisaalla edelleen .
Ei nukkuminen ja syöminen ,lasten Ruokkiminen sen vaikeampaa, vai minkälaisen ääliön kanssa ole lapsesi pykännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikää tulee lisää, kiinnostus muiden ihmisten nurkissa majoittumiseen vähenee. Monella ikääntyvällä on uniongelmia ja lisäksi saattaa olla erilaisia kolotuksia, vaikka mitään varsinaista sairautta ei olisikaan. Jo kohtuullisen lieväkin nivelrikko aiheuttaa ajoittaisia kipuja. On paljon mukavampaa nukkua omassa sängyssä. Jos illalla ei saa unta tai aamuyöllä herää neljältä, kotonaan voi puuhastella mitä haluaa. Kyläpaikassa eletään isäntäperheen rytmissä ja säännöillä, joten ei ole kovin mukavaa maata yöllä tuntikausia paikoillaan kattoon tuijottaen ja odottaa ajan kulumista.
Kerroit, että olet ollut isäsi ja äitisi kanssa etäinen jo aiemminkin. Ei eläkkeelle jääminen oikeastaan muuta asiaa mitenkään. Ihmissuhteista pitää huolehtia silloinkin, kun elää ruuhkavuosiaan. Soitella, laittaa viestiä ja käydä kylässä. Toki molemmin puolin. Onko sun kohdallasi käynyt niin, ettei äitisi ole pitänyt suhun juurikaan yhteyttä, koska olet aina valitellut, miten raskasta ja kiireistä sun elämäsi on? Ei ole sen vuoksi halunnut häiritä sua yhteydenpidollaan?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Sama juttu meillä! Mummulassa koin lapsuuteni parhaimmat hetket ja siellä oltiin TODELLA paljon ja mummu tuli todella usein meillekin. Mummu oli luonnollisesti elämäni tärkein ihminen ja hänen poismenonsa oli aika iso juttu. Äitini viettää eläkepäiviään ryyppäämällä eikä näy eikä kuulu eikä tulisi edes mieleenkään ehdottaa hänelle mitään lastenhoitoa :D hän on valintansa tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Koska sun äitis hoidatti lapsensa isovanhemmilla niin odotat äidiltäs samaa? Teitkö ne lapset siksi, että voit lykätä ne vanhemmillesi?
Huono syy tuo että "kyllä minunkin vanhemmat hoidatti lapsena isovanhemmilla."
Nyt tiedoksi kaikille teille jotka niitä lapsia maailmaan pusaatte, vaikka rahkeet eivät niiden kasvattamiseen riitä:
Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit jne eivät ole velvollisia hoitamaan teidän lapsianne edes sitä paria tuntia kuussa. Lähtökohta lasten hankintaan on se, että itse tein joten itse hoidan. Totta kai olisi ihanne, jos apua saisi välillä, mutta sen varaan kun ei kannata laskea. Jos mulle tulis aina puheluita, joissa vain valitetaan kun niin paljon väsyttää, oispa kiva saada lapsivapaata, niin en minäkään apua antaisi. Kelpaisin vain ilmeisesti lapsenvahdiksi, en vaikkapa kahviseuraksi. Apua annetaan omasta tahdosta, ei siksi että joku sitä mankuu tasaisesti. Mummut ja ukit sekä muut sukulaiset itse päättää kuinka läheisiksi haluavat lapsille tulla. Ja siihen on vanhempien tyytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Apllä on ikävä asenne äitiään kohtaan. Vaatimusta vaatimuksen perään. Äitisi on osansa tehnyt kun on sinut kasvattanut ja elättänyt aikuiseksi. Välttämättä et ole ollut toivottu lapsi vaan rasite. Isänkin poistuminen kuvioista tätä tukee. Et tiedä mitä traumoja äidilläsi on omasta lapsuudestaan. Tällöin normaalit kiintymyssuhteet ovat vaikea. On ollut oma valintasi lisääntyä ja ajaa parisuhteessa loppuun, joten itsesi näistä haasteista täytyy vaan selviytyä. Toki voitte laittaa lapset viikko-viikko asumiseen lasten isän kanssa. Tällöin taakkasi kevenee.
Ihan hirveän rumaa tekstiä! Hyväksyt äidin oletetut traumat mutta et ap:n ja vihjaat ap:n olevan vielä ei toivottu lapsi vaan rasite! Ja kas siinäpä hyväksytty syy normaalien kiintymyssuhteiden puuttumiseen. Kerrot vielä isänkin kuvioista poistumisen ap:n syyksi. Olipa nopea diagnoosi!
Miksi et käänteisesti samalla logiigalla hyväksy ap:n tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Sama juttu meillä! Mummulassa koin lapsuuteni parhaimmat hetket ja siellä oltiin TODELLA paljon ja mummu tuli todella usein meillekin. Mummu oli luonnollisesti elämäni tärkein ihminen ja hänen poismenonsa oli aika iso juttu. Äitini viettää eläkepäiviään ryyppäämällä eikä näy eikä kuulu eikä tulisi edes mieleenkään ehdottaa hänelle mitään lastenhoitoa :D hän on valintansa tehnyt.
Mummosi ei onnistunut lapsensa kasvattamisessa ja hänestä tuli alkoholisti. Toivottavasti onnistui sinun suhteesi paremmin.
Syyllistät äitiäsi siitä että jätit miehesi ja pääset nyksärulettiin? Aika hurjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Sama juttu meillä! Mummulassa koin lapsuuteni parhaimmat hetket ja siellä oltiin TODELLA paljon ja mummu tuli todella usein meillekin. Mummu oli luonnollisesti elämäni tärkein ihminen ja hänen poismenonsa oli aika iso juttu. Äitini viettää eläkepäiviään ryyppäämällä eikä näy eikä kuulu eikä tulisi edes mieleenkään ehdottaa hänelle mitään lastenhoitoa :D hän on valintansa tehnyt.
Mummosi ei onnistunut lapsensa kasvattamisessa ja hänestä tuli alkoholisti. Toivottavasti onnistui sinun suhteesi paremmin.
No, eipä äidin sisaruksista yksikään muu ole alkoholisti, kuin äitini. Mummua en missään nimessä kutsuisi huonoksi äidiksi ja minun suhteen hän onnistui kyllä erittäin hyvin.
"kohtahan on joulu, nähdään sitten kun tehdään se perinteeksi muodostunut kyläilyreissu veljesi kanssa"
Eihän hän ole sinulle selkäänsä kääntänyt. Olet vain näreissäsi, kun SINÄ et saa määritellä esim. äitisi isovanhemmuutta, miten hän on läsnä, jne... Olet jo iso tyttö ja niiden omien jalkojen pitäisi kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ,ettei isä ole ollut lasten kanssa yötä. Taatusti on pystyttävä nukkumaan heidän kanssaan ja antamaan ruokalautaset eteen. Onhan se pystynyt siittämäänkin heidät ja jatkaa sitä varmaan toisaalla edelleen .
Ei nukkuminen ja syöminen ,lasten Ruokkiminen sen vaikeampaa, vai minkälaisen ääliön kanssa ole lapsesi pykännyt.
Ap vastailee....
Hauskaa miten täällä tahallaan taas ymmärretään väärin :( En sanonut että lapset ei ole ollut isän kanssa yötä, vaan MINÄ en ole ollut ikinä YKSIN kotona yötä. Lapset on ollut useinkin isän kanssa keskenään kotona jos olen ollut opintomatkalla tai kaverin kanssa risteilyllä. Omaa aikaa on ollut, mutta voi että kaipaan kotona oloa, yksin.
Harmi että minusta saitte minusta negatiivisen kuvan. Olen (mieheni kanssa) useinkin auttanut äitiäni. Kun veLjeni kieltäytyi vaihtamasta autoon talvirenkaat, mieheni teki sen. Kun äitini muutti nykyiseen asuntoonsa, mieheni ajoi muutto-autoa. Kun äitini lähti siskonsa luo viikoksi, menimme lasten kanssa hoitamaan äitini koiraa. Kun äitini on tarvinnut apua laskujen maksun kanssa, autoin häntä vuosikaupalla, kun äitin tarvitsi apua Kelan hakmusten kanssa, autoin häntä. Ihan tällaisia perusjuttuja joita pitänyt itsestään selvyytenä että tottakai autetaan lähimmäistä.
No, sitten meidän perhe muutti pois töiden perässä joten yhtälailla ei enää pystytä auttamaan. Aina olen tarjoutunut maksamaan junamatkat meille ja takaisin jne.
Enkä koe että tilanne tästä paremmaksi muuttuu eron myötä, en todellakaan. Lasten isä on maailman paras isä ja on todistanut olevansa miljoona kertaa parempi isä lapsilleen kuin mun isä koskaan minulle. :-)
Onko veljelläsi lapsia, kun tekstistä kävi ilmi, että sinulla sellainen on? Miten äitisi hänen kanssaan toimii?
No on äitikin outo. Omani muutti samalle paikkakunnalle leskeydyttyään, ihan vain jotta olisi apuna lastenhoidossa ja ehkä halusi muutenkin vanhetessaan lähemmäksi sukulaisiaan.
Tuota en vain käsitä, että jos lapsiarki on raskasta, niin erotaan?! Miten se helpottaa sitä raskautta, että joutuu tekemään ja maksamaan yksin sen, mitä toinen on ollut jakamassa?
Ja monesti olen miettinyt sitäkin että odottiko äitini ikinä innolla lapsenlapsia? Hän kuitenkin itse teki kolme lasta... En malta odottaa itse joskus olevani MUMMI. Omat lapseni tulevat varmaan olemaan näitä lapsia jotka valittaa kun isovanhemmat puuttuu joka asiaan ja soittelevat kokoajan ovikelloa :D
ap
Alkup. kirjoitti:
Ja monesti olen miettinyt sitäkin että odottiko äitini ikinä innolla lapsenlapsia? Hän kuitenkin itse teki kolme lasta... En malta odottaa itse joskus olevani MUMMI. Omat lapseni tulevat varmaan olemaan näitä lapsia jotka valittaa kun isovanhemmat puuttuu joka asiaan ja soittelevat kokoajan ovikelloa :D
ap
Juu, älä missään nimessä ala ainakaan tuollaiseksi ahdistelijaksi.
Täällä palstalla on usein tämänkaltaisia aloituksia siitä, että aikuinen syyttää elämästään vanhempiaan. Äitihullu nyt kaikista kauhein, mutta on monia muitakin. Jokainen vanhempi saa tehdä elämällään juuri sitä mitä hän haluaa. Miksei siiloin voi vain antaa olla ja elää itsekin vain omaa elämäänsä, eikä kieriä itsesäälissä ja katsoa itsekin peiliin, että olenko MINÄ ITSE tehnyt kaikkeni sen eteen, että minun perhesuhteeni säilyy. Jos sen voi sanoa ääneen, että en ole jatkuvasti syyttämässä ketään vaan aidosti haluan ratkaista tulehtuneen tilanteen, eikä toinen ole tullut yhtään vastaan, niin siten voi viheltää pelin poikki.
Ap:n äiti on ollut eläkkeellä alle vuoden ja ap:n esikoinen on 8v.