Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun omat vanhemmat kääntäneet selkänsä perheelleni
Tuleva yh
12.11.2019 |
Olen hieman yli 30v., avioliitossa ja kaksi lasta.
Isäni ei ole oikein koskaan ollut elämässäni joten ei uutta sen rintamalla. Äitin kanssa on ollut suht etäiset välit, teki ihan vuoden takaiseen asti tiukasti töitä joten vähissä oli tapaamiset (asutaan eri paikkakunnilla), kun meilläkin omat työt ja harrastukset ja lapsen = ruuhkavuodet.
Äitin jäi kuitenkin eläkkeelle vuoden alussa. Olen tasaisesti häntä pyytänyt kylään nyt vuoden aikana, katsomaan lapsia, hoitamaan lapsia että saatais miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ja kerran hän on tullut tämän vuoden aikana. Kerran siis hoitanut lapsia koko 8 vuoden aikana kun meillä lapsia on ollut. Kerran. Olen kertonut puhelimessa kuinka paljon on töitä, kuinka paljon minua väsyttää, hän ei ikinä tarjoa apuaan, toistelee vaan miten hienoa on kun on töitä mitä tehdä.
Jotenkin lapsellisesti LUULIN että kun hän jää eläkkeelle, hän haluaa vihdoin tutustua minun lapsiini, käydä kylässä ihan muuten vaan mutta ei.
Arjen kiireet vaati veronsa ja päätimme mieheni kanssa että on parempi muuttaa erilleen. Meillä ei yksinkertaisesti ollut ikinä aikaa yhdessä ja kaikki vaan kuivahti kokoon arjen raskauden kanssa...
Pyysin jälleen äitini kylään, tällä kertaa lastenhoitoavuksi kun lapset jää minulle ja joudun vielä vuoden loppuun asti tekemään myös viikonloppuisin töitä...ja hän sanoi että "kohtahan on joulu, nähdään sitten kun tehdään se perinteeksi muodostunut kyläilyreissu veljesi kanssa". Olisin halunnut kasvotusten kertoa että ollaan päätetty muuttaa erilleen, mutta paukautinkin tämän puhelimessa (ehkä hieman kiihtyneenä, myönnän) että olisi tosiaan tarvinnut apua...
Harmittaa... harmittaa senkin takia että äidilläni ei ole miesystävää, ei harrastuksia, ei ystäviä, ei yksinkertaisesti mitään syytä OLLA tulematta, edes ihan muuten vaan käymään. Harmittaa että molemmat vanhempani ovat minulle selkänsä kääntäneet.
Onko kohtalotovereita että isovanhemmat ei ole missään tekemisissä? Lasteni isän vanhemmat ovat molemmat kuolleet niin siltäkään puolelta ei ole isovanhempia olemassa :/
Kommentit (78)
Alkup. kirjoitti:
Ja monesti olen miettinyt sitäkin että odottiko äitini ikinä innolla lapsenlapsia? Hän kuitenkin itse teki kolme lasta... En malta odottaa itse joskus olevani MUMMI. Omat lapseni tulevat varmaan olemaan näitä lapsia jotka valittaa kun isovanhemmat puuttuu joka asiaan ja soittelevat kokoajan ovikelloa :D
ap
Niin teki, koska se oli joskus ihanne ja normi. Ja sieltä lapsuudenkodin ikeen alta ei päässyt kun tekemällä lapsia ja menemällä naimisiin, vaikka ei niin olisi halunnutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työvuosia on jäljellä vielä 7. Olen nyt jo ihan loppu ja lonkkaa särkee ja olkapää on sökönä ja olen todella uupunut. Vapaat ei meinaa riittää väsymyksestä palautumiseen, ennen kuin uudet työvuorot alkaa. Yövuorojen jälkeen olen ihan pihalla.
Odotan eläkettä, että saan nukkua univelkani pois ja levätä ja palautua ja ehkä kokea oloni ihmismäiseksi vähän aikaa, ennen kuin kroppa romahtaa kokonaan. En olisi into pinkeänä, jos heti eläkkeelle jäätyäni lapset alkaisi laittaa viestiä, että äitiiii, tuu hoitaan meidän lapsia, kun oot nyt eläkkeellä ja sulla ei oo mitään tekemistä.
Haluan ainakin ensimäisen vuoden levätä ja kerätä voimia melkein 50 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen.
Saa haukkua huonoksi äidiksi.
Alkup kirjoitti:
Käytiin viimeksi kesälomalla lasten kanssa mummolassa mut hän asuu pienessä yksiössä niin sinne ei voi pitemmäksi aikaa jäädä..
Tosiaan lastenvahdiksi häntä nyt suoraan pyysin kun tosiaan tarvitsisin yhdeksi viikolopuksi hoitajan mutta pitkin syksyä olen häntä kutsunut muuten vaan viettämään aikaa meidän kanssa ja kun tosiaan tiedän että hän kökkii yksin kotona kaikki päivät.
Mihin muuhun piti vastata... :-)
Eron jälkeen lapset on kerran kuussa viikonlopun isällään. Jos he on yhdenkin yön niin tää kaikki on ollu sen arvoista, en ole koskaan ollut yksin yötä kotona..
Minua ällöttää tässä aloituksessa se läpi paistava mummon syyllistäminen siitä omasta erosta. Ei se ole kenenkään ulkopuolisen vika, jos olette hankkineet 'kantokykyynne' nähden liikaa lapsia, eikö teille enää jää parisuhdeaikaa.
Huomaathan myös, että sille jo hieman krämppäselle mummolle yhden lapsen hoitaminen olisi aivan eri asia kuin useamman - saati, jos hieman vielä vieraitakin lapsia pitäis hoitaa yli yön, jotta vanhemmat pääsisivät ... panemaan? Tai mitä nyt ikinä.
Ja kirjoitan tämän kolmen lapsen kokemuksella (me otimme parisuhdeaikaa kun lapset olivat nukkumassa tai ostimme hoitajan palveluja) sekä yhden lapsenlapsen, jota mielelläni hoidamme (mutta vaikka vaari aina kutsuu kylään ja yökylään, niin kummasti se 4-vuotiaan 'hoito' kuitenkin jää minulle - kun joku täällä marisi että miksi mummoja syyllistetään niin taitaa olla aika tavallista että miehenpuolikkaat kyllä tekevät jotain 'kivaa' pennun kanssa mutta sen kierroksilla olevan ruokkiminen ja nukuttaminen ja muu huolto jää naisenpuolikkaille).
Vierailija kirjoitti:
Työvuosia on jäljellä vielä 7. Olen nyt jo ihan loppu ja lonkkaa särkee ja olkapää on sökönä ja olen todella uupunut. Vapaat ei meinaa riittää väsymyksestä palautumiseen, ennen kuin uudet työvuorot alkaa. Yövuorojen jälkeen olen ihan pihalla.
Odotan eläkettä, että saan nukkua univelkani pois ja levätä ja palautua ja ehkä kokea oloni ihmismäiseksi vähän aikaa, ennen kuin kroppa romahtaa kokonaan. En olisi into pinkeänä, jos heti eläkkeelle jäätyäni lapset alkaisi laittaa viestiä, että äitiiii, tuu hoitaan meidän lapsia, kun oot nyt eläkkeellä ja sulla ei oo mitään tekemistä.
Haluan ainakin ensimäisen vuoden levätä ja kerätä voimia melkein 50 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen.
Saa haukkua huonoksi äidiksi.
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Vierailija kirjoitti:
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ,ettei isä ole ollut lasten kanssa yötä. Taatusti on pystyttävä nukkumaan heidän kanssaan ja antamaan ruokalautaset eteen. Onhan se pystynyt siittämäänkin heidät ja jatkaa sitä varmaan toisaalla edelleen .
Ei nukkuminen ja syöminen ,lasten Ruokkiminen sen vaikeampaa, vai minkälaisen ääliön kanssa ole lapsesi pykännyt.Ap vastailee....
Hauskaa miten täällä tahallaan taas ymmärretään väärin :( En sanonut että lapset ei ole ollut isän kanssa yötä, vaan MINÄ en ole ollut ikinä YKSIN kotona yötä. Lapset on ollut useinkin isän kanssa keskenään kotona jos olen ollut opintomatkalla tai kaverin kanssa risteilyllä. Omaa aikaa on ollut, mutta voi että kaipaan kotona oloa, yksin.
Harmi että minusta saitte minusta negatiivisen kuvan. Olen (mieheni kanssa) useinkin auttanut äitiäni. Kun veLjeni kieltäytyi vaihtamasta autoon talvirenkaat, mieheni teki sen. Kun äitini muutti nykyiseen asuntoonsa, mieheni ajoi muutto-autoa. Kun äitini lähti siskonsa luo viikoksi, menimme lasten kanssa hoitamaan äitini koiraa. Kun äitini on tarvinnut apua laskujen maksun kanssa, autoin häntä vuosikaupalla, kun äitin tarvitsi apua Kelan hakmusten kanssa, autoin häntä. Ihan tällaisia perusjuttuja joita pitänyt itsestään selvyytenä että tottakai autetaan lähimmäistä.
No, sitten meidän perhe muutti pois töiden perässä joten yhtälailla ei enää pystytä auttamaan. Aina olen tarjoutunut maksamaan junamatkat meille ja takaisin jne.
Enkä koe että tilanne tästä paremmaksi muuttuu eron myötä, en todellakaan. Lasten isä on maailman paras isä ja on todistanut olevansa miljoona kertaa parempi isä lapsilleen kuin mun isä koskaan minulle. :-)
Aika ihmeellinen juttu. Äitisi jäi vasta eläkkeelle ja on tarvinnut vuosikausia apua laskujen maksamisessa jne. En kuulosta uskottavalta.
Toisaalta lasten isä on paras mahdollinen, miksi siis erota ja miksi lapset isälleen vain kerran kuukaudessa?
Jos äiti on tosiaan tarvinnut noin perusjutuissa apua en todellakaan jättäisi lapsiani yökylään (Jotta saan olla YKSIN kotona!!??!!) no haloo hei, ap. Grow up! (Kannattaisi ehkä pitää kynsin hampin kiinni tuosta 'maailman parhaasta isästä' - tulet katumaan tuota eroanne ja raskaasti!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ,ettei isä ole ollut lasten kanssa yötä. Taatusti on pystyttävä nukkumaan heidän kanssaan ja antamaan ruokalautaset eteen. Onhan se pystynyt siittämäänkin heidät ja jatkaa sitä varmaan toisaalla edelleen .
Ei nukkuminen ja syöminen ,lasten Ruokkiminen sen vaikeampaa, vai minkälaisen ääliön kanssa ole lapsesi pykännyt.Ap vastailee....
Hauskaa miten täällä tahallaan taas ymmärretään väärin :( En sanonut että lapset ei ole ollut isän kanssa yötä, vaan MINÄ en ole ollut ikinä YKSIN kotona yötä. Lapset on ollut useinkin isän kanssa keskenään kotona jos olen ollut opintomatkalla tai kaverin kanssa risteilyllä. Omaa aikaa on ollut, mutta voi että kaipaan kotona oloa, yksin.
Harmi että minusta saitte minusta negatiivisen kuvan. Olen (mieheni kanssa) useinkin auttanut äitiäni. Kun veLjeni kieltäytyi vaihtamasta autoon talvirenkaat, mieheni teki sen. Kun äitini muutti nykyiseen asuntoonsa, mieheni ajoi muutto-autoa. Kun äitini lähti siskonsa luo viikoksi, menimme lasten kanssa hoitamaan äitini koiraa. Kun äitini on tarvinnut apua laskujen maksun kanssa, autoin häntä vuosikaupalla, kun äitin tarvitsi apua Kelan hakmusten kanssa, autoin häntä. Ihan tällaisia perusjuttuja joita pitänyt itsestään selvyytenä että tottakai autetaan lähimmäistä.
No, sitten meidän perhe muutti pois töiden perässä joten yhtälailla ei enää pystytä auttamaan. Aina olen tarjoutunut maksamaan junamatkat meille ja takaisin jne.
Enkä koe että tilanne tästä paremmaksi muuttuu eron myötä, en todellakaan. Lasten isä on maailman paras isä ja on todistanut olevansa miljoona kertaa parempi isä lapsilleen kuin mun isä koskaan minulle. :-)
Terve työssäkäyvä ihminen toimittaa satunnaiset saikkulappunsa työnantajalle eikä joudu asioimaan Kelan kanssa. Jos äitisi on tarvinnut apuaisi Kela-juttujen kanssa, tarkoittaa se, että hänellä on jotain muitakin sairauksia kuin satunnaiset flunssat. Vai muutitteko kauemmas vasta hiljattain eli kyse oli äitisi eläkkeelle jäämiseen liittyvistä Kela-asioista? Auttaminen laskujen maksussakin viittaa siihen, että ei äitisi ollut enää viimeisinä vuosina ennen eläkkeelle jäämistäänkään oikein lapsenvahtikuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Koska sun äitis hoidatti lapsensa isovanhemmilla niin odotat äidiltäs samaa? Teitkö ne lapset siksi, että voit lykätä ne vanhemmillesi?
Huono syy tuo että "kyllä minunkin vanhemmat hoidatti lapsena isovanhemmilla."Nyt tiedoksi kaikille teille jotka niitä lapsia maailmaan pusaatte, vaikka rahkeet eivät niiden kasvattamiseen riitä:
Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit jne eivät ole velvollisia hoitamaan teidän lapsianne edes sitä paria tuntia kuussa. Lähtökohta lasten hankintaan on se, että itse tein joten itse hoidan. Totta kai olisi ihanne, jos apua saisi välillä, mutta sen varaan kun ei kannata laskea. Jos mulle tulis aina puheluita, joissa vain valitetaan kun niin paljon väsyttää, oispa kiva saada lapsivapaata, niin en minäkään apua antaisi. Kelpaisin vain ilmeisesti lapsenvahdiksi, en vaikkapa kahviseuraksi. Apua annetaan omasta tahdosta, ei siksi että joku sitä mankuu tasaisesti. Mummut ja ukit sekä muut sukulaiset itse päättää kuinka läheisiksi haluavat lapsille tulla. Ja siihen on vanhempien tyytyminen.
Tämän kun lukee niin ymmärtää miksi Suomessa ei synny lapsia ja miksi masennusta on niin paljon.
Oikein super ankeuttaja asialla.
Joo, ei lain mukaan tarvi mummujen eikä pappojen lastenlapsia hoitaa mutta miksi tehdä lapsia ollenkaan jos ei välitä heistä sen jälkeen kun on 18 v täynnä.
Ei Ap nyt mitään mahdottomuuksia toivonut.
Mikä on sitten todellinen ongelma äitinsä kanssa, sitä on vaikeaa tässä arvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttääkö äitisi alkoholia?
Ap taitaa itse käyttää. Siksi häiritsee kun ei saa ilmaista lapsenvahtia viikonlopuiksi.
On tuo nyt törkeää, että mummun pitäisi orjaksi ryhtyä. Missäs vaari, missä lasten isä?
Aika kaukana on apn exä maailman parhaasta isästä, jos ei halua nähdä lapsiaan kuin kerran kuussa.
Kuinka kaukana se sun äiti asuu? Ihan ymmärrettävää jos ei jaksa tuntien matkaa tehdä päästäkseen lapsenvahdiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Koska sun äitis hoidatti lapsensa isovanhemmilla niin odotat äidiltäs samaa? Teitkö ne lapset siksi, että voit lykätä ne vanhemmillesi?
Huono syy tuo että "kyllä minunkin vanhemmat hoidatti lapsena isovanhemmilla."Nyt tiedoksi kaikille teille jotka niitä lapsia maailmaan pusaatte, vaikka rahkeet eivät niiden kasvattamiseen riitä:
Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit jne eivät ole velvollisia hoitamaan teidän lapsianne edes sitä paria tuntia kuussa. Lähtökohta lasten hankintaan on se, että itse tein joten itse hoidan. Totta kai olisi ihanne, jos apua saisi välillä, mutta sen varaan kun ei kannata laskea. Jos mulle tulis aina puheluita, joissa vain valitetaan kun niin paljon väsyttää, oispa kiva saada lapsivapaata, niin en minäkään apua antaisi. Kelpaisin vain ilmeisesti lapsenvahdiksi, en vaikkapa kahviseuraksi. Apua annetaan omasta tahdosta, ei siksi että joku sitä mankuu tasaisesti. Mummut ja ukit sekä muut sukulaiset itse päättää kuinka läheisiksi haluavat lapsille tulla. Ja siihen on vanhempien tyytyminen.Tämän kun lukee niin ymmärtää miksi Suomessa ei synny lapsia ja miksi masennusta on niin paljon.
Oikein super ankeuttaja asialla.
Joo, ei lain mukaan tarvi mummujen eikä pappojen lastenlapsia hoitaa mutta miksi tehdä lapsia ollenkaan jos ei välitä heistä sen jälkeen kun on 18 v täynnä.
Ei Ap nyt mitään mahdottomuuksia toivonut.
Mikä on sitten todellinen ongelma äitinsä kanssa, sitä on vaikeaa tässä arvata.
No jaa, jotkut lapset vain ovat ikäviä ihmisiä ja hankalia. Elatusvelvollisuus päättyy 18 ikävuoteen ja jos päättyy yhteydenpitokin, voi itse tykönään miettiä syitä siihen.
Täysivaltainen aikuinen ei voi yksipuolisesti odottaa vanhemmilta elatusta tuon jälkeen, etenkin jos oma käytös on ala-arvoista. Itse pistäisin pihalle esim. 18-vuotiaan rikollisen tai päihderiippuvaisen, niin paljon kuin sydämeen sattuisikin. Ja ehkä mielenterveysongelmaisen, joka ei suostu hoitoon. En halua toimia moisen käytöksen mahdollistajana, se olisi karhunpalvelus.
Joskus nämä vaille jääneet kokevat normaalin arjenkin jotenkin vaille jäämisenä, vaikka kaikilla muilla olisi ihan samanlaista. Kuva muiden elämän helppoudesta on jotenkin todella ruusuinen.
Meidän vanhin lapsi on 15-vuotias ja yhtäkään yötä en ole ollut yksin kotona tuona aikana. Enkä kokonaista päivää. Joskus isä käy lasten kanssa muutaman tunnin jossain, mutta nyt en muista sitäkään tapahtuneen moneen vuoteen. Silti isä on paljon lasten kanssa, mutta ei kaikkien kanssa samalla kertaa kertaa.
Ja sellaista se nyt vaan on. Nyt kun nuorin meni kouluun, niin aamupäivisin on pari tuntia, kun kaikki lapset ovat yhtäaikaa koulussa. Silloin saan olla yksin kotona, jos en satu olemaan itse töissä tai mies kotona töissä. Eli aika harvoin edelleen, mutta mukavaa toki, että nyt sitä edes kuitenkin on.
Sellaista elämä on. Siinä on eri vaiheita, mutta ne menevät ohi ja muuttuvat vuorostaan toisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkup. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoi ,ettei isä ole ollut lasten kanssa yötä. Taatusti on pystyttävä nukkumaan heidän kanssaan ja antamaan ruokalautaset eteen. Onhan se pystynyt siittämäänkin heidät ja jatkaa sitä varmaan toisaalla edelleen .
Ei nukkuminen ja syöminen ,lasten Ruokkiminen sen vaikeampaa, vai minkälaisen ääliön kanssa ole lapsesi pykännyt.Ap vastailee....
Hauskaa miten täällä tahallaan taas ymmärretään väärin :( En sanonut että lapset ei ole ollut isän kanssa yötä, vaan MINÄ en ole ollut ikinä YKSIN kotona yötä. Lapset on ollut useinkin isän kanssa keskenään kotona jos olen ollut opintomatkalla tai kaverin kanssa risteilyllä. Omaa aikaa on ollut, mutta voi että kaipaan kotona oloa, yksin.
Harmi että minusta saitte minusta negatiivisen kuvan. Olen (mieheni kanssa) useinkin auttanut äitiäni. Kun veLjeni kieltäytyi vaihtamasta autoon talvirenkaat, mieheni teki sen. Kun äitini muutti nykyiseen asuntoonsa, mieheni ajoi muutto-autoa. Kun äitini lähti siskonsa luo viikoksi, menimme lasten kanssa hoitamaan äitini koiraa. Kun äitini on tarvinnut apua laskujen maksun kanssa, autoin häntä vuosikaupalla, kun äitin tarvitsi apua Kelan hakmusten kanssa, autoin häntä. Ihan tällaisia perusjuttuja joita pitänyt itsestään selvyytenä että tottakai autetaan lähimmäistä.
No, sitten meidän perhe muutti pois töiden perässä joten yhtälailla ei enää pystytä auttamaan. Aina olen tarjoutunut maksamaan junamatkat meille ja takaisin jne.
Enkä koe että tilanne tästä paremmaksi muuttuu eron myötä, en todellakaan. Lasten isä on maailman paras isä ja on todistanut olevansa miljoona kertaa parempi isä lapsilleen kuin mun isä koskaan minulle. :-)
Miksei maailman paras isä sitten halua viikko/viikko systeemiä ja tarjoa sinulle rauhaa? Itse olen korkeintaan keskiverto jos sitäkään isä, mutta viikko/viikko oli itselleni ehdoton juttu eron jälkeen. En halua vieraantua lapsistani.
En jaksanut lukea lätinääsi kokonaan koska hohhoijakkaa. Mutta, mikä ihme siinä on että täällä mammat huutaa ja itkee tasaisin väliajoin sitä, että isovanhemmat eivät hoida lasta? Mikäs velvollisuus heillä on hoitaa teidän kersojanne? Isovanhemmuus ei velvoita mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työvuosia on jäljellä vielä 7. Olen nyt jo ihan loppu ja lonkkaa särkee ja olkapää on sökönä ja olen todella uupunut. Vapaat ei meinaa riittää väsymyksestä palautumiseen, ennen kuin uudet työvuorot alkaa. Yövuorojen jälkeen olen ihan pihalla.
Odotan eläkettä, että saan nukkua univelkani pois ja levätä ja palautua ja ehkä kokea oloni ihmismäiseksi vähän aikaa, ennen kuin kroppa romahtaa kokonaan. En olisi into pinkeänä, jos heti eläkkeelle jäätyäni lapset alkaisi laittaa viestiä, että äitiiii, tuu hoitaan meidän lapsia, kun oot nyt eläkkeellä ja sulla ei oo mitään tekemistä.
Haluan ainakin ensimäisen vuoden levätä ja kerätä voimia melkein 50 vuoden vuorotyörupeaman jälkeen.
Saa haukkua huonoksi äidiksi.
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Ohis...milläs lepäät, jos et kivuiltasi pysty nykkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. :( Omat lapset hoidatti omilla vanhemmillaan, mutta itse ei tahdo auttaa. Eihän se auta kuin hyväksyä, mutta vaikeaa on.
Koska sun äitis hoidatti lapsensa isovanhemmilla niin odotat äidiltäs samaa? Teitkö ne lapset siksi, että voit lykätä ne vanhemmillesi?
Huono syy tuo että "kyllä minunkin vanhemmat hoidatti lapsena isovanhemmilla."Nyt tiedoksi kaikille teille jotka niitä lapsia maailmaan pusaatte, vaikka rahkeet eivät niiden kasvattamiseen riitä:
Isovanhemmat, tädit, sedät, kummit jne eivät ole velvollisia hoitamaan teidän lapsianne edes sitä paria tuntia kuussa. Lähtökohta lasten hankintaan on se, että itse tein joten itse hoidan. Totta kai olisi ihanne, jos apua saisi välillä, mutta sen varaan kun ei kannata laskea. Jos mulle tulis aina puheluita, joissa vain valitetaan kun niin paljon väsyttää, oispa kiva saada lapsivapaata, niin en minäkään apua antaisi. Kelpaisin vain ilmeisesti lapsenvahdiksi, en vaikkapa kahviseuraksi. Apua annetaan omasta tahdosta, ei siksi että joku sitä mankuu tasaisesti. Mummut ja ukit sekä muut sukulaiset itse päättää kuinka läheisiksi haluavat lapsille tulla. Ja siihen on vanhempien tyytyminen.
Heh, no ihan itsehän minä olen lapseni hoitanut, ei ole ollut vaihtoehtoja. Mutta en minä ihan taju, millainen ihminen ei auta pikkulapsivaihetta elävää lastaan muutossa, hoida toista lasta synnytyksen ajan jne. Ehkä sinä osaat sanoa, millainen ihminen ei niin tee?
Ei munkaan äitini hoitanut mun lapsia kuin ihan muutaman kerran, kun kovasti vaadin.
Sanoi jo heti kun mä aloin odottamaan esikoistani, sanoi siis heti siinä puhelimessa kun kerroin raskaudestani, että "hän ei sitten hoida sitä". Ei kerennyt edes onnittelemaan kun piti jo tiedottaa, että hän ei sitten hoida. En enää edes muista, että onnitteliko ollenkaan.
No, hänen äitinsä kyllä hoiti minua muistaakseni jopa vuosia kun äitini kävi töissä.
Että semmosta se on sitten.
Ei meillä kovin hyvät välit ole. Kuinkas muutenkaan.
Kannattaa muistaa, että ei ne teidän vanhempanne yleensä teille kerro, jos heillä on jotain kremppoja, unettomuutta, väsymystä tai uupumusta. Vaikka se mummo kävisi kuntosalillakin, se saattaa käydä ihan vain siksi, että lääkäri on määrännyt, koska Suomessa kipua pyritään nykyisin hoitamaan ensisijaisesti muilla keinoin kuin lääkkeillä. Varsinkin, jos elätte itse pikkulapsiaikaa työn ja arjen pyörityksen kurimuksessa, ei teidän vanhempanne halua rasittaa teitä vielä omilla huolillaankin. Työkyvyttömyyseläkkeelle on nykyisin vaikea päästä, joten kun puolikuntoisena vedät täyden työviikon eikä töissä mitenkään huomioida alentunutta työkykyäsi, lääkäritkin kehottavat vain käyttämään viikonloput lepäämiseen. Nykyisin nuoretkin kokevat työelämän raskaaksi ja voimia verottavaksi, vaikka ovat sentään nuoria ja terveitä.
Vierailija kirjoitti:
Aika kaukana on apn exä maailman parhaasta isästä, jos ei halua nähdä lapsiaan kuin kerran kuussa.
Kuinka kaukana se sun äiti asuu? Ihan ymmärrettävää jos ei jaksa tuntien matkaa tehdä päästäkseen lapsenvahdiksi.
En toki tiedä minkälaisia tarpeita APllä on aiemmin ollut, mutta jos oma tytär pyytäisi minut työpäivän päätteeksi lapsenvahdiksi, koska haluaa olla yksin kotona... no en olisi kovin innostunut - toki työpäivän jälkeenkin hoidan jos vaikka vanhemmilla on jotain "työmenoja" tms ja viikonloppuna voin joskus hoitaa ihan vain jotta vanhemmat saavat keskinäisen ravintolakäynnin tms mutta kun aina verrataan että ennen kyllä isovanhemmat... niin minunkin, mutta he olla elleivät siellä maatilallaan ja minä olin siellä 'töissä' heidän luonaan, sen mitä ikäni mukaan kykenin. Jossain kerrostalokaksiossa niitä virikkeitä lapsille on vain aika paljon vähemmän...
Äitisi on väsynyt. Miten lapsesi käyttäytyvät? Jos on tarjolla kokoaikaista huutoa, riitaa ja riehumista, arvaan ettei vanha ihminen sellaista jaksa.
Aika ihmeellinen juttu. Äitisi jäi vasta eläkkeelle ja on tarvinnut vuosikausia apua laskujen maksamisessa jne. En kuulosta uskottavalta.
Toisaalta lasten isä on paras mahdollinen, miksi siis erota ja miksi lapset isälleen vain kerran kuukaudessa?