Työttömät/työkyvyttömät, MITÄ teette päivät? Mistä rytmiä?

KirkkoSisko kirjoitti:

Esille ottamasi kysymys on tärkeä ja kuuluu monen ihmisen (ja heidän läheistensä) arkipäivään.

Miten tässä yhteiskunnassa löytää paikkansa, jos elämää ei määritäkään työ? Ihmisyyteen kuuluu merkitysten ja mielekkyyksien etsintä. Mistä sitä merkitystä ja mielekkyyttä sitten voi löytää?

Joillain ihmisillä perheenjäsenteen tarpeet tuovat sitä kuin itsestään: moni hoitaa lapsenlapsiaan tai omaistaan tai tukee esim. vaikeuksissa olevaa läheistään. Mutta entä jos sitä ei ole? Jotkut ihmiset tipahtavat työn menettämisen myötä myös suureen yksinäisyyteen.

Niin surullista kuin se onkin, kriisissä voi piillä myös hyvä siemen. Kun aikaa ei ohjelmoida itsen ulkopuolelta, on aikaa kysyä itseltään, mitä minä oikeastaan haluan? Mistä olen kiinnostunut? Mitä osaan ja voin tehdä? Mihin yhteisöön haluan kuulua, joko konkreettisesti tai aatteellisesti?

Monille elämän mielekkyys löytyy siitä, että löytyy jokin itseä suurempi päämäärä, jonka eteen voi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai muuten osallistua. Yksi alkaa vetää työttömien jumppaa, toine liittyy vaikkapa Roska päivässä-liikkeeseen tai muihin ympäristöä kohentaviin porukoihin.  Kolmas antaa aikaansa eläinsuojelulle ja neljäs vaikkapa lauluryhmälle. Joka paikkakunnalla on monia tahoja, joissa vapaaehtoistyötä voi tehdä ja olla siten osa jotain, kuulua johonkin. Kuulumisen tunne on kiistaton ihmisen hyvinvoinnille. Myös seurakunta on yksi toimija, johon voi kuulua.  Ihmistä voimaannuttaa, kun on jotain, jonne voi antaa itsestään jotain ja myös saada jotain, Silloin työ ei enää olekaan se ainoa elämän mittari. Sen rinnalle voi kehittyä muita merkityksiä.

Tarkoitat varmaan hyvää, mutta kuulostat nyt Anneli Tempakalta - kuka muistaa? Ihmiset vaalivat omanarvontuntoaan ja harva haluaa, että heitä säälitään. Kerroit myös melkolailla itsestäänselvyyksiä siitä, mistä voi saada merkitystä elämälleen.

Aika prrsiillään täytyy olla sosiaalinen elämä, jos työn menettämisen myötä tipahtaa tyhjän päälle. Tiedän kyllä, että on ihmisiä jotka ovat hyvin työorientoituneita ja joiden aika ei kulu jos ei koko ajan puuhaa jotain. Itse en kuulu heihin. Minun työpätkäni eivät ole koskaan määrittäneet minua. Tiedostan kyllä, että liialla vapaa-ajalla voi kokea tylsistymistä (en minä mutta muut). Myöskään perheettömyys ei tarkoita yksinäisyyttä, ainakaan monelle naiselle.

Koetteko "huonommuuden" tunnetta kun ette ole töissä? Vai oletteko sisäistäneet sen, ettei työ oikeasti määrittele sitä kuka ja kuinka arvokas olet jo sellaisenaankin?

^

En tee vapaaehtoistyötä kun täällä nurkilla ainoat mitä vapaaehtoistahot kaipaa on autolliset ihmiset ja rahalahjoitukset. Ja voin muuten sanoa että nainenkin syrjäytyy hyvin nopeasti kun ei ole varaa kahvitteluun ja muuhun ulkona käymiseen.

Mietin itsemurhaa

Vierailija kirjoitti:

Koetteko "huonommuuden" tunnetta kun ette ole töissä? Vai oletteko sisäistäneet sen, ettei työ oikeasti määrittele sitä kuka ja kuinka arvokas olet jo sellaisenaankin?

No voin omasta puolestani vastata että kyllä koen huonommuuden tunnetta ja ahdistusta. Olin ajatellut että kyllä työtä jostain löytyy kun ei kummempia vaatimuksia sen suhteen ole ja mulla on vielä ammatti jossa voi lähes valita työpaikkansa. En vaan koskaan ollut ajatellutkaan että voi loukkaantua niin pahasti että ei toivu siitä ja sen myötä menettää työkykynsä ja myös arjen hoitamiseen tuo haasteensa.

Runkkaan ja syön räkää

Vierailija kirjoitti:

Koetteko "huonommuuden" tunnetta kun ette ole töissä? Vai oletteko sisäistäneet sen, ettei työ oikeasti määrittele sitä kuka ja kuinka arvokas olet jo sellaisenaankin?

Välillä tunnen häpeää kun en tee mitään mutta saan silti kaiken. Monet tutut raatavat töissä eikä siltikään ole varaa tehdä mitään. En tiedä paljonko kehtaan puhua omasta arjestani etten vaikuta pröystäilevältä/leuhkalta.

T:kotirouva

Olen työtön. En koe tarvetta rytmittää päivääni. Pakkohan ei ole olla nimenomaan kotona. Itse kyllä aika paljon olen, sillä olen kotona viihtyvää sorttia. Tekisin työtkin mieluummin etänä kotoa käsin, jos niitä töitä olisi.

Nykyään enimmäkseen opiskelen (työkkärin luvalla tietenkin). Kahdessa vuodessa määrä suorittaa alani maisteriopinnot, kyllä siinä tekemistä riittää! Toisinaan käyn yliopistolla, mm. tänään. Ei meinaa aika mitenkään riittää kaikkeen mitä haluaisin tehdä.

Teen kaikkea sitä, mitä en voi tai jaksa työssä ollessa tehdä. Sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta.

Päivittäin hoidan koiran lenkittämiset ja kauniin luonnon, sekä vaihtelevan maaston keskellä siitä nauttii sekä koira, että minä itse. Toisinaan otan kävelyretkille mukaan eväät kin.

Meillä on iso koti ja hoidan siellä kaikki perinteiset naisten työt ja myös puutarhanhoito kuuluu minulle.

Käyn usein vanhempieni luona, varsinkin nyt, kun isä sairastaa vakavasti.

Sivistän itseäni opettelemalla uusia taitoja. Luen paljon, mielelläni kuuntelen hyvää musiikkia. Siinäpä tärkeimmät, joita teen työttömänä ollessa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen teidän kuukausipalkka on työttömät? Kelaltahan saatte rahaa? Täytyykö käydä kursseilla?

Häh, eihän työttömänä palkkaa saa! Se, mitä Kela maksaa, ei ole palkkaa. Se esim. ei kerrytä eläkettä.

Itse saan työmarkkinatukea kuussa bruttona n.  680 euroa, nettona 540 euroa, mutta veronpalautusta tulee kyllä. Lisäksi asumistukea kolmisensataa. Lopun mikä menee elämiseen otan säästöistäni. 

Ei haittaa työttömyys, Kelalta 518e/kk nettona, asumistuki 316e/kk, vuokra vain 425e/kk, pakolliset laskut vuokra ja netti, joskus prepaidmaksu kännyliittymästä. Säästöjä yli 1000e tällä hetkellä, laitan sukan varteen joka kk ainakin 200e. Yli vuoden nyt työttömänä, urheilen, pelailen, näen kavereita, harrastelen musan tekoa jne. Töihin kun joskus pääsee niin siitähän se arkirytmi taas rullaa.

Yritän keksiä lähes jokaiselle päivälle jotain pientä ohjelmaa, mutta haasteellista se on vuosi jatkuessaan ja nollatuloilla:/ Tavallista leipomista, ruuanlaittoa, ulkoilua, kirppiksillä käyntiä(ei ole pakko ostaa mitään aina, kiertelen vaan), käsitöitä.,haaveilen(omasta pikku-pirtistä jonka sisutaisin kivasti, koirasta jne.)..Kävisin leffassa ym. kultuuririennoissa, jos olisi enemmän rahaa kuin työmarkkinatuen verran käytettävissä(ja mulla siis sekin menee vuokraan kokonaan, en saa toimeentulotukea)

Jaa’a, kuinka tuota sairaseläkeläisen elämää kuvailisi? Sairastamista, sairastamista, sairastamista. Suuri saavutus jos on kerran viikossa edes siinä kunnossa, että pystyy ostamaan ruokaa ja hoitamaan muita asioitaan.

5 maissa heräilen ja teen mitä milloinkin kiinnostaa. Käyn lenkillä, salilla, katson telkkaria teen kotitöitä. Eipä tässä enää tajua miten töissä käyvät kaiken ehtii. Minulle riittää ihan hyvin tämä.

Minulla on jatkuvasti melko uupunut ja voimaton olo vaikka olisinkin nukkunut ihan ok. Aamulla yleensä herään noin 9-12 aikoihin ja syön jotain aamupalaa sekä otan lääkkeet. Saatan mennä takaisin lepäämään aamupalan jälkeen jos on väsynyt olo. Muutenkin nukun monesti päiväunia eri aikoihin tai vaan lepäilen ja olen kännykällä kun ei jaksa muuta. Käyn lähikaupassa muutaman kerran viikossa kävellen ja teen yleensä joitain samoja laatikkoruokia tai keittoja jotka riittävät monta päivää. Iltaisin käyn mielelläni saunassa tai kylvyssä mikä rentouttaa. Tietenkin teen kotitöitä silloin kun tarttee. Pelailen pelejä jos riittää energiaa. Usein on vaikea saada unta yöllä vaikka ottaisi unilääkettä ja yleensä saan unta vasta joskus kahden jälkeen vasta. Olisihan se kiva jos aamulla heräisi täynnä energiaa ja elinvoimaa ja jaksaisi tehdä enemmän mutta jotain vikaa mun kehon energiantuotannossakin on. Olen ihan tyytyväinen arkeen näin mitä nyt mielenterveysongelmaisena työkyvyttömänä voi olla. En kaipaa mitään opiskelu- ja työtätekevän kidutusrytmiä jolloin herääminen aikaisin herätyskelloon tuntui kuin joku viskaisi kylmää vettä päälle ja ruoskisi ylös. Nuokuin puoliunessa työ ja opiskelupäivät. Suoraan sanottuna v*tutti koko elämä kun pahojen mielenterveysongelmien ja sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa joutui näyttelemään työ- ja opiskelukykyistä ja olisin vaan halunnut että kaikki tuska loppuu. Onneksi nyt saan vihdoin elää elämää omien voimavarojen mukaan ilman ylimääräistä vastuuta ja stressiä. Olen paljon onnellisempi ja mielenterveysongelmat ovat jonkun verran helpottaneet kun olen saanut elää ilman paineita.

Vierailija kirjoitti:

Millainen teidän kuukausipalkka on työttömät? Kelaltahan saatte rahaa? Täytyykö käydä kursseilla?

Olen ollut n. 2 vuotta työttömänä. Tulot n.500e työmarkkinatuki. Välillä tehnyt 300e/kk töitä. Mies laittaa rahaa tililleni 500e/kk. Kohta tulot nousee kun jään äitiyslomalle eli työmarkkinatuki poistuu ja tilalle tulee n. 1700e äitiyspäiväraha. Lapsen syntymän jälkeen myös lapsilisä 94e.

Hyvin jää rahaa säästöön kun meillä on velaton talo ja mies maksaa juoksevat kulut.

Minulle on muodostunut 28 tunnin vuorokausirytmi. Valvon mihin valvon ja herään kun herään. Käytännössä valvon 20 tuntia ja nukun 8. En ole koskaan voinut paremmin.

Rahaa tulee kun osaa vetää oikeista naruista. Helpoin keino saada fyffee on kertoa että vaimo dokas ruokarahat ja pitäisi saada maksusitoumus ruokakauppaan. Tupakkaa tai kaljaa meillä ei kulu joten säästyvä raha menee jemmaan. Harrastukseen saa työttömät alennusta eli oikeastaan mulla jää enemmän rahaa säästöön kuin monella ahkeralta duunarilta. Toki osaan myös elää säästeliäästi ja hyödynnänkin 30/60% alennuksia surutta.

Kiitti teille kaikille kun teette tämän mahdolliseksi!

Hoidan kodin ja lapset. Siinä riittää 6-lapsisessa perheessä hommaa ihan riittävästi.

Kävelen aamuin illoin kaksi tuntia päivässä koiran kanssa - kelistä riippumatta. Lopun ajan syön ja olen paskana. Minulla on etenevä sairaus ja kipuja, kävely auttaa vaikka sattuu. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.