Työttömät/työkyvyttömät, MITÄ teette päivät? Mistä rytmiä?

Aluksi oli helppo pitää rytmi samassa kuin töissä olessa. Päivät täyttyi helposti kaikesta rästitekemisestä, vähän kuin olisi ollut lomalla. Sitten ajan kuluessa, eteenkin kun syksyn pimeys ja synkkyys tuli, alkoi oma mieli mustua.

En ole toimeton edelleenkään, mutta päivät soljuvat toisensa perään. Elämä on harmaata. Ehkä kevät piristää. Olen sen ikäinen ettei enää tahdo saada töitä.

En ole suorituskeskeinen vaan ihmiskeskeinen. Ehkä pelkkä rupattelu olisi ihan ok ajanvietto.

Iso osa aikuisista ihmisistä tarvitsee siis päivähoitopaikan. Mitään vastuuta mielekkäästä elämästä ei osata itse ottaa. Ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle työttömäksi jääminen oli tosi kova pala. Yritin keksiä hulluna tekemistä joka päivälle, jotta olo olisi mahdollisimman tehokas. Muutaman kuukauden päästä iski masennus, sen jälkeen en ole tekemistä itselleni miettinyt kun mikään ei kiinnosta tai huvita. Mitä väliä. Eli nykyään päivärytmiä ei ole. Joskus menen lenkille jos on hyvä sää. Toivon vain että saisin työn pian. Kohta vuosi työttömyyttä takana.

Tee itsellesi "lukujärjestys". Sijoittele sinne esim. kielten opiskelua, soittoharjoituksia, ehkä työhakemusten tekemistä, vaikka matematiikan harjoituksia tai muuta oikeasti älyä vaativaa. Mikä ikinä kiinnostaa. Mutta vaadi itseltäsi asioita, opettele maalaamaan, piirtämään, kokkaamaan vaikeita ruokia. Aika loppuu kesken, etkä kohta ehkä haluakaan enää töihin. :D

Kiitos vinkistä! Masennuksen takia juurikin luovat jutut kuten musiikki ja kuvataide ovat jääneet pois, inspiraatiota ei ole ja koen olevani huono. Jotakin kieltä voisin kyllä alkaa kertailemaan, ja matikastakin tykkään. Ehkä ihan oikeasti keksin nyt huomisesta lähtien tekemistä itselleni! Kai se masennuskin pysyy aisoissa kun pysyy liikkeessä.

Nousen kun nousen, ruokin kanin, keitän kahvit ja lähden kirjastoon. Siellä hoidan nettiasiat, mm. ne työhakemukset, ja kirjoitan ja luen. Lähden kotiin noin kun kirjasto menee kiinni, matkalla pyörälenkki. Kotona käsitöitä jos on ollut varaa materiaaleihin, ja yleareenaa/keskustelupalstoja kännykästä. Ruokaa jossain välissä. Kerran viikossa neulekerho, yritän säästellä että siellä ois aina joku käsityö. Kasvokkain tavattaviin ystäviin, tai kumppaniin ei ole varaa joten niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt talvella arkisin:

Nousen kuudelta ylös ja käytän koiran tarpeillaan. Lapset herätän vähän ennen seitsemää ja laitan heille aamupalaa. Kahdeksalta tulee linja-auto hakemaan.

Tämän jälkeen käytän koiran pienellä kävelylenkillä, ja kotiin päästyäni joko:

Lähden käymään ruokakaupassa ja tulen kotiin lämmittämään uunin, pesen pyykkiä, siivoilen yms touhuilen.

Tai

Lähden ystävän firmalle auttamaan tätä. Teen siis ilmaiseksi hommia hälle nelisen tuntia, kunnes on palattava kotiin valmistamaan ruokaa koulusta palaaville lapsille.

Loppupäivä menee lasten kanssa läksyjä tehden, ulkoillessa ja puuhastellessa kotihommia, sekä katsellessa työpaikkavahdin tuloksia. Suunnilleen kerran viikossa laitan työhakemuksen.

Työttömänä olen ollut kesäkuun alusta lähtien.

Varovasti, talkootyö on kiellettyä

Oikeesti? Eikö se työkkäri voi itsekin määrätä jonkin sortin talkoo hommiin, ainoastaan nimellä "työelämään tutustuminen" tmv?

T. Laitoin talkoolainen

Puuhastelen omiani. Tykkään puuhata harrastusteni parissa, ja jokseenkin autistisella tavalla pyrin kehittymään niissä edes hippasen paremmaksi. Tutkailen esim. netissä ja sitten käytännössä miten joku tietty juttu vaikuttaa siihen harrastuksen tulokseen. Teen myös paljon ns. turhaa työtä harrastusteni eteen millä tuskin on mitään merkitystä mihinkään suuntaan, mutta saan siitä tekemistä itselleni ja edes hetkellisen innostuksen ja itseluottamuksen tunteen. Liikunta menee osittain tuonne harrastuspuolelle. Sitten tietty pyörin palstalla ja kuuntelen musiikkia. Joskus katselen elokuvia tai sarjoja. Ihan helkakrin tylsiä juttuja, jotka ajoittain ajavat minutkin tylsistymisen partaalle, mutta silloin on ehkä parempi olla tekemättä yhtään mitään ettei harrastukset mene pilalle.

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Millainen teidän kuukausipalkka on työttömät? Kelaltahan saatte rahaa? Täytyykö käydä kursseilla?

Työmarkkinatuki on tällä hetkellä kokonaiset 494 € nettona. Onhan se huikea "palkka", jonka saa ilman minnekään kursseille menemistä. Valitettavasti se on myös roimasti köyhyysrajan alapuolella, joten kenenkään ei kannata sitä kadehtia.

Töihin olen todellakin hakenut, mutta en ole päässyt.

Ennen seiskaa herätys, pienet koululaiset kouluun, pienin päiväkotiin aamupalalle. Kaupan kautta kotiin, herkuttelemaan ja katsomaan suoratoistopalveluilta sarjoja tai elokuva.

Pyykinpesua, lapset tulee koulusta, välipala. Ennen klo 16 päiväkodista nuorin, ruoka sitten lasten kanssa ulkoilu /kirjasto /harrastukset.

Huomenna rahapäivå, joten päiväkodilta ostamaa lapsille isompaa vaatetta, lounas kaverin kanssa, sitten kotiin.

Herään kun herään, usein 7-11 välillä, riippuen miten myöhään olen valvonut. Aamulla kahvia ja netin selaamista, sen jälkeen siivoilua, kaupungilla käyntiä, urheilua, lukemista, bisseä, kavereita, pleikkaa, kesällä rannalla, mitä nyt minäkin päivänä huvittaa. Ei mitään ongelmia saada aika kulumaan, kuluu oikeastaan nopeammin työttömänä kun töissä. Näin talvella on kivaa ettei tarvitse poistua kotoa jos ei ole pakko.

No lapset rytmittävät päiviä. Katson että lähtevät ajoissa kouluun. Sitten siivoilen sen verran kuin kivuilta pystyn, käyn kirppiksellä ja ehkä kaupassa ja katson jotain sarjaa netissä. Kun lapset tulevat koulusta autan läksyissä, kokeisiin lukemisessa, kuskaan harrastuksiin. Siinäpä se. Olen kuntoutustuella ja työkyvyttömyys oli todella kova pala. Aluksi en tehnyt juuri mitään kun kivut onnettomuuden jälkeen olivat niin hirveät että lähinnä nukuin mutta noin puolen vuoden jälkeen tapahtuneesta toivuin pikkuhiljaa ja nyt arki sujuu näin. En tiedä toivunko työkykyiseksi koskaan, sen aika näyttää, vielä näyttää aika heikolta sen suhteen. Välillä on kyllä todella pitkäveteistä.

Nousen vähän ennen seitsemää. Puoli yhdeksän maissa lähden neljäksi tunniksi puuhailemaan työtoimintaan. Liittyy koulutukseeni, joten voisihan sitä typerämpäänkin aikansa käyttää. Useimpina päivinä pyrin käymään pitkällä kävelylenkillä. Harrastan sukututkimusta, kirjallisuutta ja luovaa kirjoittamista. Työpaikat tsekkaan pari kolme kertaa päivässä, koska pidän tilannetta silmällä kolmessa maakunnassa. Hakeminenhan ei niin motivoi. Saat tuon kuntouttavan työtoiminnan leiman otsaasi, niin se on ihan sama millainen Nobel-voittaja työhakemuksesi on. Ketään ei kiinnosta. Ensi vuonna hakeudun toivottavasti uuteen koulutukseen. 

Onko kukaan jäänyt töistä pois esim. uupumuksen takia? Itsellä todella hankala sisäistää ajatus, ettei oikeasti tarvitsisi tehdä mitään. Että riitän ihan tämmösenäänkin, ilman, että suoritan tai saavutan mitään.

Olen 1/2 tk-eläkkeellä ja olin puoliksi työtön vuoden. Koko tuon ajan heräsin kuten työaikana eli kuuteen mennessä, tein aamupalan ja herätin muut. Vein teinin kouluun, hoidin kotihommia (kesällä puutarhaa), kävin uimassa ja lenkillä, siivosin, hoidin omat ja anopin kauppa-asiat, tein ruokaa, leivoin jne. Lopetin "työpäivän" neljän maissa kuten työssäkin. Nukkumaan kymmenen jälkeen. 

En osaa nukkua pitkään edes lomilla. Nyt teen taas töitä ja paluu oli tosi helppoa, työmatka vain rassaa kun on tunnin suuntaansa. Tuntuu ettei millekään muulle jää enää aikaa

Olen netissä. Netistä tosiaan löytää kaikkea jännää. Paljon parempaa kuin joku ulkona kävely ja kahviloissa rahan tuhlaaminen.

Käytän koiran 06. Menen takaisin sänkyyn pötköttelemään. Syön aamupalaa ja kahvittelen. Käytän koiran uudestaan. Lähden lounaalle uimaan/salille/kaupungille. Illalla teen ruokaa miehelle ja käyn ryhmäliikunta/jooga/pilates/agility/ratsastus. Nyt toki arki muuttuu kun saan vauvan.

T:kotirouva

Esille ottamasi kysymys on tärkeä ja kuuluu monen ihmisen (ja heidän läheistensä) arkipäivään.

Miten tässä yhteiskunnassa löytää paikkansa, jos elämää ei määritäkään työ? Ihmisyyteen kuuluu merkitysten ja mielekkyyksien etsintä. Mistä sitä merkitystä ja mielekkyyttä sitten voi löytää?

Joillain ihmisillä perheenjäsenteen tarpeet tuovat sitä kuin itsestään: moni hoitaa lapsenlapsiaan tai omaistaan tai tukee esim. vaikeuksissa olevaa läheistään. Mutta entä jos sitä ei ole? Jotkut ihmiset tipahtavat työn menettämisen myötä myös suureen yksinäisyyteen.

Niin surullista kuin se onkin, kriisissä voi piillä myös hyvä siemen. Kun aikaa ei ohjelmoida itsen ulkopuolelta, on aikaa kysyä itseltään, mitä minä oikeastaan haluan? Mistä olen kiinnostunut? Mitä osaan ja voin tehdä? Mihin yhteisöön haluan kuulua, joko konkreettisesti tai aatteellisesti?

Monille elämän mielekkyys löytyy siitä, että löytyy jokin itseä suurempi päämäärä, jonka eteen voi tehdä vaikka vapaaehtoistyötä tai muuten osallistua. Yksi alkaa vetää työttömien jumppaa, toine liittyy vaikkapa Roska päivässä-liikkeeseen tai muihin ympäristöä kohentaviin porukoihin.  Kolmas antaa aikaansa eläinsuojelulle ja neljäs vaikkapa lauluryhmälle. Joka paikkakunnalla on monia tahoja, joissa vapaaehtoistyötä voi tehdä ja olla siten osa jotain, kuulua johonkin. Kuulumisen tunne on kiistaton ihmisen hyvinvoinnille. Myös seurakunta on yksi toimija, johon voi kuulua.  Ihmistä voimaannuttaa, kun on jotain, jonne voi antaa itsestään jotain ja myös saada jotain, Silloin työ ei enää olekaan se ainoa elämän mittari. Sen rinnalle voi kehittyä muita merkityksiä.

Herään yleensä n. 5-7 käyn uimassa joka aamu.

Kävelen aamiaiselle.

Siellä luen Bangkok Post:in ja pari kolme eurooppalaista sanomalehteä.

Sitten ihan normaalisti.

Lounas 11-12.

Päivällinen 16-17.

Iltapala aina merenrannalla 20-22.

Nukkumassa 23.

Olen loppuelämäni pois työmarkkinoilta suomessa. Enkä ole enkä tule kerjääämään mitään sosiaaliapuja tai kelan maksamia tukia.

Minulla on vastuu omasta elämästäni, eikä niillä jotka haluavat maksaa 60-70 prosenttia kokonaisveroina siitä, että eivät saa mitään, ovat pimeässä ja pakkasessa.

Minä lopetin työnteon suomessa kun olin maksanut 13 vuotta eläkevakuutustani Englantiin.

M. 51

12.11.2019 14:53 Bangkok +34 C

Miksi pitäisi olla joku rytmi?

Mä olen vähän erimieltä. Saahan sitä itsekseen elellä miten huvittaa kun ei ole työtä rajoittamassa. Työn takia sitä muodostuu työelämään sopiva pakollinen rytmi mutta jos työtä ei ole, niin ihan samahan se on miten päivänsä järjestää. Kunhan syö ja nukkuu ja joskus käy ulkonakin.

Mä en stressaa. Teen asioita sen mukaan kun mieleen juolahtaa. Jos taas joutuu töihin, niin sittenhän siinä on se pakkotahtinen vuorokausirytmi halusi sitä tai ei.

Hoidan tutun kissanpentua. Opettanut sille noutamista ja istuu pyydettäessa. Myös valjaidenkäyttökurssi aloitettu. En kehtaa suuremmin toitottaa tästä ääneen :). Pitäisi tehdä päivisin varmaan jotain yleisesti järkevämpänä pidettyä.