Miksi akateemisuus on naisille niin valtava asia?

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus vaikuttaa naisten parin valinnassa vain nettikeskusteluissa ja iltapäivälehtien jutuissa. Niissä stereotyyppisesti nähdään akateeminen ja menestynyt nainen, joka tekee jotain biolääketieteen tutkimusta, sekä amiksen käynyt hitsarimies, joka tekee pätkätöitä.

Stereotypiat eivät kuitenkaan ole totuus. Ensinnäkin iso osa käy ammattikorkeakoulun. He eivät ole akateemisia, mutta korkeakoulutettuja silti. Heistä suurin osa työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä, kuten vaikkapa konsulttina, aluepäällikkönä tai kehitysasiantuntijana.

Toisekseen akateemisuus ei yleensä ole molekyylitutkimusta yliopiston proffana. Se on yhtä lailla vaikkapa kolmosluokan opettamista peruskoulussa. Glamour siis aika kaukana.

Kolmanneksi akateemisen työn, tutkijan työ, ei ole mikään taloudellinen menestys. Sillä elää, muttei sillä varakkaaksi mitenkään automaationa tule. Akateemisuuden ja rahan yhdistäminen on peruja jostain 30-luvulta, milloin niillä oli korrelaatio ja kausaliteetti. Nykyisin varallisuutta saa todennäköisemmin lukemalla LVI-alan tutkinnon ja toimimalla yhden miehen yrittäjänä, kuin lukemalla kauppatieteitä ja toimimalla jonkin keskisuuren yrityksen lähiesimiehenä.

Eli karsastaako se akateemisesti koulutettu lastentarhan opettaja sitä autofirman teknisenä insinöörinä toimivaa AMK-inssiä baarissa/tinderissä tai missä hyvänsä? No ei tietenkään... tai no siis netissä ja iltiksen uutisissa joo kyllä.

Vierailija kirjoitti:

No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.

Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.

Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.

Tämä kokemus mullakin oman kumppanini kanssa. Hänellä ei ole mitään ammatillista tutkintoa, on kuitenkin päässyt hyviin ja vaativiin töihin. Mutta varmaan joka viikko tulee tilanne että hänen yleissivistyksen puute hämmästyttää. Hän ei tunne keskeisimpiä ja kuuluisimpia taideteoksia saati muista juurikaan kenenkään menestyneen ihmisen nimeä. Se on ihan kauhean kiusallista. Yksinkertaistenkin sivistyssanojen merkityksen joutuu katsomaan netistä.

Mutta seksi on loistavaa :D

Vierailija kirjoitti:

Juissi nuissi muita puissi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi varmaan, että olisi mukavaa, jos olisi samantyyppiset taustat molemmilla. Keskiasteen tai ammattikoulun köynyt nainen harvemmin odottaa miehelyäkään skateemisuutta. Juuri ilmestynyt Laura Kolben kirjakin todistaa, että rakkauselämässä onnistuu paremmin, kun kumpikin on samaa sosiaaliluokkaa.

Kun kyseessä on kuitenkin roskaa mitä kerätään päähän eli tietoa. Sitä on paljon nykyään ja se on roskaa.

Sitä jää päähän ja suoritetaan kursseja. Lopulta kirjoitetaan gradu ja jäsennellään se roska sinne, niin millä perusteella samantyyppiset taustat on osa persoonaa?

Eihän tieto ole muuta kuin roinaa varastossa. Pahimmillaan tuo roina on sellaista ettei sillä juurikaan tehdä mitään muuta kuin pöyhkeillään.

Ei amiksetkaan etsi kumppania joka osaa porata tiettyyn minuuttiin tietyn määrän reikiä metalliin tai betoniin. Se on tietotaitoa.

Ei se ole osa henkilöä.

Akateemista kumppania etsivät ovat pöyhkeilijöitä. Eivät he ole se mitä ovat opiskelleet. Eivät he ole sitä romua jota ovat keränneet pääkoppansa ullakolle. Se pitää osata eritellä itsestään, se romu ja se kuka on.

Siksi koko akateemisen kumppanin etsiminen on vain lapsellista haihattelua.

Toki voi olla kavereita joiden kanssa voi keskustella työhön liittyvistä asioista tai koulukavereita, mutta ei niitä nyt sentään nussita.

Itsellä tulee mieleen nuoruudesta eräs karaten mustavyö. Hänelle mustavyö oli niin kova juttu, että seurusteli vain toisten mustavyöläisten kanssa.

Värivyöt ei hänelle kelvanneet.

Hieno esimerkki näistä "akateemisista" joille kelpaa vain toinen maisteli.

Ihmiset viihtyy sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samaa kokemuspintaa ja viitekehystä. Jos kasvaa vaikka New Yorkissa, on helppo fiilistellä ja löytää yhteistä pintaa toisen newyorkilaisen kanssa kuin vaikka Viitasaarella kasvaneen kanssa. Tai jos lapsuus oli 60 -luvulla, on helpompi jutella toisen samanlaisen kanssa kuin lapsuutensa 90 -luvulla eläneen kanssa. Samalla lailla vastaava koulutustausta luo yhteistä. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen, mutta koko aikuisikäni pyörinyt yliopiston nurkilla. Ystäväni ovat kaikki akateemisia ja kaikki elämänkumppanini tohtoreita. Nämä minä tunnen. Olisin pihalla kuin lumiukko jonkun putkimiehen kelkassa.

Tuohan kertoo vain sinun rajoittuneesta persoonastasi. En kiistä oman viiteryhmän tärkeyttä ihmiselle, mutta suosittelen laajentamaan näkemystäsi. Tiedostatko myös eri alojen väliset ennakkoluulot ja väitätkö että pelkkä koulutustaso riittää luomaan yhteyden? t. ei todellakaan sukunsa ensimmäinen akateeminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juissi nuissi muita puissi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi varmaan, että olisi mukavaa, jos olisi samantyyppiset taustat molemmilla. Keskiasteen tai ammattikoulun köynyt nainen harvemmin odottaa miehelyäkään skateemisuutta. Juuri ilmestynyt Laura Kolben kirjakin todistaa, että rakkauselämässä onnistuu paremmin, kun kumpikin on samaa sosiaaliluokkaa.

Kun kyseessä on kuitenkin roskaa mitä kerätään päähän eli tietoa. Sitä on paljon nykyään ja se on roskaa.

Sitä jää päähän ja suoritetaan kursseja. Lopulta kirjoitetaan gradu ja jäsennellään se roska sinne, niin millä perusteella samantyyppiset taustat on osa persoonaa?

Eihän tieto ole muuta kuin roinaa varastossa. Pahimmillaan tuo roina on sellaista ettei sillä juurikaan tehdä mitään muuta kuin pöyhkeillään.

Ei amiksetkaan etsi kumppania joka osaa porata tiettyyn minuuttiin tietyn määrän reikiä metalliin tai betoniin. Se on tietotaitoa.

Ei se ole osa henkilöä.

Akateemista kumppania etsivät ovat pöyhkeilijöitä. Eivät he ole se mitä ovat opiskelleet. Eivät he ole sitä romua jota ovat keränneet pääkoppansa ullakolle. Se pitää osata eritellä itsestään, se romu ja se kuka on.

Siksi koko akateemisen kumppanin etsiminen on vain lapsellista haihattelua.

Toki voi olla kavereita joiden kanssa voi keskustella työhön liittyvistä asioista tai koulukavereita, mutta ei niitä nyt sentään nussita.

Itsellä tulee mieleen nuoruudesta eräs karaten mustavyö. Hänelle mustavyö oli niin kova juttu, että seurusteli vain toisten mustavyöläisten kanssa.

Värivyöt ei hänelle kelvanneet.

Hieno esimerkki näistä "akateemisista" joille kelpaa vain toinen maisteli.

Ihmiset viihtyy sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samaa kokemuspintaa ja viitekehystä. Jos kasvaa vaikka New Yorkissa, on helppo fiilistellä ja löytää yhteistä pintaa toisen newyorkilaisen kanssa kuin vaikka Viitasaarella kasvaneen kanssa. Tai jos lapsuus oli 60 -luvulla, on helpompi jutella toisen samanlaisen kanssa kuin lapsuutensa 90 -luvulla eläneen kanssa. Samalla lailla vastaava koulutustausta luo yhteistä. Itse olen ensimmäisen polven akateeminen, mutta koko aikuisikäni pyörinyt yliopiston nurkilla. Ystäväni ovat kaikki akateemisia ja kaikki elämänkumppanini tohtoreita. Nämä minä tunnen. Olisin pihalla kuin lumiukko jonkun putkimiehen kelkassa.

Tuohan kertoo vain sinun rajoittuneesta persoonastasi. En kiistä oman viiteryhmän tärkeyttä ihmiselle, mutta suosittelen laajentamaan näkemystäsi. Tiedostatko myös eri alojen väliset ennakkoluulot ja väitätkö että pelkkä koulutustaso riittää luomaan yhteyden? t. ei todellakaan sukunsa ensimmäinen akateeminen

Tohtori on tohtori oli hänen tieteenalansa teologia tai tekniikka. Ei tieteenala itsessään ihmistä muuta, mutta halu oppineisuuteen, tietoon, sivistykseen yhdistää.

Jääkööt akateemiset naiset sinkuiksi

On joukko hyvin menestyneitä ihmisiä, jotka ovat älyltään ja taidoiltaan heittämällä yhtä sivistyneitä ja älykkäitä kuin akateemiset, mutta syystä x eivät ole akateemista koulutusta hankkineet. Itse asiassa he ovat älykkäämpiä kuin mediaanin alapuoli akateemisista, koska ovat hankkineet tietonsa ja taitonsa omatoimisemmin.

Sitten kun kaikki menee per...n, lapsetkin lähtevät omaa elämää rakentamaan, omat parisuhteet katuneet on ainakin jotain mikä on omaa ja arvokasta, ainakin itselle se tutkinto.

Se on melkein ainoa tapa jolla nainen voi saada hiukan arvostusta ja sosiaalista nousua, koulutuksella.  Osaa tietysti  kiinnostaa aidosti joku tietty ala ja haluavat siinä pitkälle. 

En tiedä miten sukupuolisidonnaista tämä on, mutta varmasti ihmiset ovat statustietoisia ja kilpailuhenkisiä. Kyllähän sen tällä palstalla ja ulkomaailmassakin huomaa. Ihmiset keskustelevat mikä on yläluokkaista ja alaluokkaista ja etäännyttävät itseään jälkimmäisestä aktiivisesti, lesoilevat pääomallaan tai statussymboleillaan ja hakevat paikkaansa hierarkiassa. Koulutus on yksi tapa osoittaa statusta, älykkyyttä ja paremmuutta. Sellaista elämä vain on.

Naisille akateeminen on melkein kuin aatelinen, ja jos mies on väitellyt niin naisista tulee piipittäviä hiiriä (mää nyt olen vaan tämmönen). 

Jos jossain pippaloissa minulta kysytään mikä olen koulutukseltani, vastaan "vähän enemmän lukenut sähköasentaja". Mikä sinänsä ei ole kovin isosti väärin sillä viimeisin tutkintopaperi on aikuisamitsun sähkölinjalta. Sitä edeltävät ovat AMK-inssin ja dippainssin paperit. Tällä hetkellä lähes täysin kouluttamattomana ICT-alalla vuolemassa vähän leveämpää leipää. 

Vierailija kirjoitti:

Akateeminen koulutus on minulle perusvaatimus. Jos mies on niin laiska, ettei saa lukion oppimäärää suoritettua hyvillä arvosanoilla eikä mene yliopistoon, se on HÄNEN valintansa. Ja hän joutuu myös itse kantamaan sen valinnan seuraukset. Eli hän jää deittimarkkinoilla aina kakkoseksi, kun häntä vastassa ovat akateemisesti koulutetut miehet. 

Akateeminen mies on monin tavoin parempi kumppani. Hänellä on yliopistoaikana hankitut sosiaaliset verkostot, jotka ulottuvat laajalle. Se on se "hyvä veli" -verkosto, jonka rakentaminen alkaa heti yliopistossa.

Miksi naisen kannattaisi tapailla jotain amiksen käynyttä ukkoa, jolla ei ole sosiaalista pääomaa eikä akateemista koulutusta? Koska kaikki akateemisesti koulutetut suomimiehet ovat jo varattuja? Ei huolta! Kyllä niitä yliopiston käyneitä sinkkumiehiä löytyy vaikka Ruotsista, Norjasta, Englannista ja Ranskasta.

Yliopisto-opintoihin kuuluu kansainvälisyys. Hels

Kaikkein empaattisin akateeminen.

Joistakin akateemisista ei kyllä uskoisi että ovat akateemisia. Sellaista ylemmyyden tunnetta ja kapeakatseisuutta, mikä jo itsessään on rajoittava tekijä, jos päätyy akateemisille tutkijan uralle.

Akateemisella miehellä on hallussa porvarillinen käyttäytymiskoodi, hän ei möläyttele tai juo itseään näkyvästi humalaan muiden ihmisten seurassa. Osaa ehkä pukeutuakin ilman että naisen pitäisi ostaa hänelle vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Akateemisella miehellä on hallussa porvarillinen käyttäytymiskoodi, hän ei möläyttele tai juo itseään näkyvästi humalaan muiden ihmisten seurassa. Osaa ehkä pukeutuakin ilman että naisen pitäisi ostaa hänelle vaatteita. 

Tervemenoa/tuloa katsomaan keskimääräisen ICT- tai sähkö/automaatioalan normaalia työyhteisöä. Saattaapi harhakäsitykset partavedenhajuisista pikkutakkisuorahousuista karista, ja ylikännääminen firman piikkiin ei suinkaan ole tavatonta.

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut moista. Mulle akateeminen koulutus oli ihan itsestäänselvyys, eikä edes mikään kovin ihmeellinen suoritus. Koulutukseni on akateeminen mutta se ei määritä minua ihmisenä, se määrittelee vain sen mitä teen työkseni.

Muistutus, että amkki ei tee sen sinusta ns. akateemikkoa. Ei kyllä ainakaan ns. henkisesti tee monesta yliopistokaan.

Miehenä ymmärrän tämän. Akateemisista naisistakin saa etsimällä etsiä keskusteluun kykeneviä, sivistyneitä ja asioita ymmärtäviä kumppaneita.

En tahdo jaksaa sitä, että kun puhun jostain, naiselle tulee sellainen lasittunut katse, joka tuijottaa kaukaisuuteen.

Akateeminen on pienemmällä todennäköisyydellä juntti, vaikka mahdollisuus siihen on ehdottomasti nollasta poikkeava.

Vierailija kirjoitti:

No halutaan tietysti, että ollaan samalta planeetalta. Että ymmärretään toisiamme.

Treffailin joskus sähkömiestä, ja jossain kohti pääsin heittämään, että "freudilainen lapsus". No hän ei tiennyt kuka on Freud, eikä tietysti tiennyt, mitä tarkoittaa freudilainen lapsus. Siinä tuli vähän sellainen olo, että eka sun pitää käydä lukio, ja sit yliopisto. Että tavataan uudestaan 10 vuoden päästä.

Sitä ois kiva, että voi jutella ja heitellä kommentteja, ja toinen olis jotenkin hajulla, että mistä puhutaan.

Joo, ymmärrän. Mulla oli joskus matalasti koulutettu mies, joka ei tiennyt mitä on parmesaani. En jaksanut.

Yhdentekevää. Lapsesta tulee akateeminen. Mutta ei sillä oo merkitystä.

Kun sais olla onnellinen!