Onko siinä nyt sitten jotain kamalaa jos puhun lapselleni " vauvakieltä"

Meidän tyttö pelkäsi imuria ihan hirveesti ollessaan alle 1,5 vuotta. Kamala huuto aina kun näkikin imurin.

Tähän aikaan teletapit oli tosi kovassa suosiossa. keksin sanoa tytölle, että imuri on Nuu-Nuu (Teletappien imuri). Se siivoa siis roskat ja sotkut pois. Tästä lähtien meillä siis nuunuttiin, ei imuroitu.

Ja puhuttiin vain Nuu-Nuusta.

synonyymeja.



Lapselle sanotaan esimerkiksi, että " varo poppa, tulee pipi. Uuni on kuuma, ei kannata koskea." Lapsi oppii ihan pienestä pitäen, että sanoilla voi olla synonyymeja. Jos joku toinen siis lapsen läsnäollessa käyttääkin tuosta samasta asiasta kolmatta sanaa, lapsi tietää, että sekin voi siis tarkoittaa kuumaa ja varoo, eikä jää kelaamaan, että mitä helvettiä ja länttää sitten kättään hellalle.

Sinun lapsesihan se on, ihan sama vaikka opettaisit hepreaksi asiat!

Käske anoppias olemaan hiljaa (ja menemään kotiinsa)!

Anoppis sais olla hiljaa!!! Vanhemmille lapsillenikin puin samoin, eivätkä he enää puhu vauva kieltä!!!

itse olen aina puhunut lapsille ihan normaalia puhekieltä. Anoppisi on täysin oikeassa.

Mutta oikeasti lapselle kannattaa puhua normaalia kieltä, sanoa sanat niin kuin ne on ja puhua muutenkin oikein.

Lapsen kielellinen kehitys on runsaampaa silloin.

Nyt joku varmaan sanoo, että puhuu hän nytkin ihan hvyin, vaikka vauvana lässytettiin, niin kaikk oppii puhumaan tavalla tai toisella.

Mutta kotona se jokapäiväinen pieni kehitys puheessa on vain hyväksi.

Muistan myös samanlaisesta tutkimuksesta, josta mm. 7 puhui. Muistaisin, että on olemassa myös tutkimus hellittelysanojen historiasta.



Meillä ei vauvalle ole lässytetty vaikka sanat " poppa" , " pipi" , " mammim" mm ovat olleetkin käytössä. Ymmärrän ne todellakin hellittelysanoina, jotka lausutaan normaalilla, selvällä äänellä, ei lässyttämällä. Meillä ei r:n tilalla ole käytetty l-kirjainta tai s-kirjainta suhutettu viallisesti. Lapsen puheen kehitys ei järkyty hellittelysanoista, se koostuu monesta osasta. Ja lapsen lapsen puheen kehitystä tukee parhaiten lukeminen ja vuorovaikutus keskustelussa.



Ja vaikka meillä luetaan paljon, ovat kaksi lastani aivan eri tasoisia puheen kehityksessä, että olemukseltaan. Esikoinen tuotti selvästi lausumalla pitkiä vaikeita lauseita kolmivuotiaana ja omasi huomattavasti suuremman sanavaraston kuin tämä kuopus. Kuopukselta puuttuvat myös k-kirjain sekä l-kirjain on vielä jotakuinkin kadoksissa. Myös r-kirjain puuttuu. Sanojen etukirjaimet muuttuvat usein t-kirjaimeksi. Jo tuo pelkästään haittaa puhetta, koska hän ei pysty kaikkia sanoja tuottamaan, joita yrittää käyttää. Jos hellittelysanojen käyttö siis on tuhonnut ja haitannut kuopusta niin paljon, ettei hän ole kehittynyt samalla tasolla puheessa kuin esikoisella, niin mihin vikaan voin esikoisen kohdalla vedota?

Mutta, ehkäpä lapsestasi tulee kirjailija tai taitava kielenkäyttäjä kun hän oppii yhdelle asialle monta erilaista sanaa. Meillä on kolmikielinen poika, jolle on puhuttu joka kielellä aikanaan myös " vauvasanoja" . Hän on kielellisesti todella lahjakas, enkä todellakaan koe " vauva-sanojen" käyttöä mitenkään negatiivisena asiana. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Anopillle voit todeta, että teillä puhutaan just sellaista kieltä kuin te vanhemmat haluatte.

joissa nimenomaan vauvakielen käyttö normaalin kielen lisänä on havaittu lasta kehittäväksi. Mutta siihen ei vaan saa tietenkään juuttua lapsen kasvaessa, vaan kielen pitää kehittyä lapsen mukana.



Mutta vauvakieli pienelle lapselle on vain ikätason huomioimista. Ääriesimerkki päinvastaisesta on puhua esim. korrektia liikekieltä pikkulapselle, vähän kuin siinä surullisessa mainoksessa.

Tietysti rajansa kaikella :)

Kielo-Kukkanen:

joissa nimenomaan vauvakielen käyttö normaalin kielen lisänä on havaittu lasta kehittäväksi. Mutta siihen ei vaan saa tietenkään juuttua lapsen kasvaessa, vaan kielen pitää kehittyä lapsen mukana.

Mutta vauvakieli pienelle lapselle on vain ikätason huomioimista. Ääriesimerkki päinvastaisesta on puhua esim. korrektia liikekieltä pikkulapselle, vähän kuin siinä surullisessa mainoksessa.

molemmat ovat oppineet puhumaan reilun vuoden ikäisenä ihan moitteettomasti. Eli ei meillä ole ainakaan vaikuttanut puheenkehitykseen viiväsyttävästi tai niin että puhe on epäselvää.

ja muut varottelivat lastani, varo poppa.. toinen sitten katso et mikä hel... eikä osannut varoa.. ja ihan vuoden vanhana oppi sanomaan sen kuuman (huuma)



Jokainen taaplaa tyylillään!