Mistä olet kiitollinen?

                     Elämästä.

Terveydestä. Siitä, etten ole katkeroitunut ja kyynistynyt vaikka elämä on ollut välillä vastoinkäymisiä täynnä. Ja sain työpaikan lähes 50-vuotiaana. 

Siitä että olen lähes kuusikymppisenä täysin terve (lieviä allergioita lukuunottamatta).

Siitä että olen syntynyt yhteen niistä harvoista maista planeetalla, jossa naisena eläminen on vain ajoittain  vittumaista ja turhauttavaa, eikä sisällä suoria ihmisoikeusloukkauksia ja holhouksenalaisena olemista. Tämä sisältää esim. sen, että olen itse saanut päättää avioidunko vai en, minkä ikäisenä ja kenen kanssa ja olen saanut itse päättää lapsiluvukseni pyöreän nollan.

Siitä että Suomi jossa asun on niiden vain seitsemän maan joukossa, joissa maailmant terveysjärjestön mukaan on riittävän puhdas ilma ihmisen asua ja vielä maailman suurimmat makean veden varat per kansalainen.

Siitä että minulla on rakkaita ystäviä muutama (enempää en tarvitse) ja pienen sukuni jäsenten kanssa hyvät välit kaikkien kanssa. 

Tässä vain muutama, voisin jatkaa luetteloa pidempäänkin. (On vielä esim. iso läjä asioita, jotka liittyvät siihen, että olen geenilotossa saanut todella hyvän tuloksen, mitä tulee esim. immuunijärjestelmän tehoon ja moniin muihinkin perinnöllisiin juttuihin.)

Uskon kutsusta

        ...minne se Usko kutsui sut?

Kenelle olet kiitollinen?

Purran kärräämisestä pakkohoitoon.

Pyhän Hengen kasteen saamisesta elämäni vaikeimpana aikana. Sen jälkeen en vaan voinut lakata hymyilemästä. Että Jumala veti minua voimakkaasti puoleensa ja noudatin kiitollisena kutsua. Siis sen jälkeen sain tuon kasteen eli uudesti syntymisen.

Yllä mainittujen tapahtumien ansiosta henkeni pelastui varmalta kuolemalta, joka oli todella lähellä liian kovien kokemusten aiheuttaman vakavan syömishäiriön ja unettomuuden takia. Lääkärini hiljattain vasta paljasti, että tein jo kuolemaa tuolloin enkä itse uhrannut silloin ajatustakaan sille.

Olen saanut elää jo kohta 63 vuotiaaksi asti. Kremppoja on jos jonkinlaisia siis perinnöllisiä, mutta elän niiden rajoittamaa elämää kuitenkin tyytyväisenä.

Että minulla on oma tilava asunto ja autopaikka kellarikerroksessa. Tämä on puitteiltaan loppuelämän asunto, mutta en yhtään tiedä, joudunko vai kannattaisiko myydä tämä pois ja antaa hyväntekeväisyyteen enemmän rahaa kuin nyt ja loput hassata pois. En ole koskaan asunut vuokralla.

En ole rikas enkä köyhäkään, joten saan syödä ihan mitä haluan ja matkustella, jos huvittaa. 

 

Kiitos Jeesus Kristus!

   Että en ole persu, eikä minun lähipiiri. 

Oli vai pientä räntäsadetta kun kävin alkossa.

Lapsista (eniten), miehestä, muutenkin lähisukulaisista. Siitä, että työni on lopultakin palkitsevaa ja innostavaa, vaikka aika raskasta. Siitä, ettei tarvitse hirveästi stressata rahasta.

Olen terve, ei mitään säännöllisiä lääkityksiä (olen 59v) ja minulla on työpaikka. Ei ole ylipainoa, ulkonäkökin on aina ollut ok ja mulla on ihana puoliso. Aikuiset lapset joilla molemmilla on työpaikka ja pari ihanaa lastenlasta. Kaunis koti ja lomakoti ulkomailla. Tiedostan, että elämä voi muuttua silmänräpäyksessä joten olen joka päivä kiitollinen kaikesta siitä mitä minulla on.