Lue keskustelun säännöt.
Vihafakta: oikeasti eläinrakas ihminen ei omista lemmikkiä
09.11.2019 |
Miksi kukaan oikeasti eläinrakas ottaisi eläimen henkilökohtaiseksi viihdyttäjäksi ja orjaksi? Eihän tuohon ole kuin pelkästään itsekkäitä syitä
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä tulee se käsitys, että luonnon eläimet olisi onnellisia.. valitettavasti asia ei oikeastaan edes ole niin. Usein näkee ihan älyttömän laihoja riutuneita metsän eläimiä, koska niille ei ole tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jatkuva turvattomuuden tunne ja valppaana olo, petoeläimet, metsästäjät jne. Ja tietenkin sairauksia, koska eihän niitä kukaan hoida vaan niihin sitten kuollaan tai kidutaan loppuun asti. Metsän eläimien elämä on rankkaa ja monesti elävät suht. Lyhyen elämän. Metsän elinolosuhteet on aika armottomat todellisuudessa. En tietenkään tarkoita, että ketut, jänikset, peurat ,supikoirat tai sudet kuuluisivat lemmikkieläimiksi, mutta eivät ne erityksen onnellisia ole.
Sen sijaan kotieläimet saavat hyvässä kodissa täyden huolenpidon, lämpimän hyvän kodin, rakkautta, hyvää ravitsevaa ruokaa, kaikki tarvittavat tärkeät rokotukset, terveydenhoidon, turvallisen elinympäristön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan voisi edes elää ilman koiria. Mun koirat on tuonu mulle niin älyttömästi iloa ja onnea ettei tosikaan. Väitän myös kiven kovaan, että mun koirat on onnellisia.
Mun koirat tuo onnea mun elämään joka ikisenä päivänä ja nautin joka hetkestä koirieni kanssa. Rakastan sitä AITOUTTA, mitä koirissa on. Välillä en jaksa ollenkaan tekopyhiä ihmisiä vaan olen mieluummin koirieni kanssa. Koirani ovat terveitä, hyvinvoivia ja onnellisia.
Mutta tuohan juuri on sitä itsekkyyttä et sä ota sitä koiraa siksi että sillä olisi hyvä olla. Ei ne koirat tule ovelle koputtamaan ja pyytämään päästä luoksesi, vaan sinä haluat ja siksi otat sen koiran.
Sinun velvollisuuskin tietenkin on huolehtia siitä koirasta ja tehdä siitä mahdollisimman onnellinen, koska halusithan itsekkäästi sen ottaa.
Kissani on ilmiselvästi orjani.
Osan eläinsuojeluyhdistyksestä hankkimallen kissalle laadukkaita kuivaruokia, päivittäin kissa saa raakana pakastettua ja myöhemmin sulatettua possunsydäntä tai broileria, käytän kissaa säännöllisesti eläinlääkärillä, tarjoan kylmää vettä juotavaksi, leikin kissan kanssa ja kissa nukkuu sängyssäni.
Selkeää ja tökeröä toimintaa minulta. Anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä tulee se käsitys, että luonnon eläimet olisi onnellisia.. valitettavasti asia ei oikeastaan edes ole niin. Usein näkee ihan älyttömän laihoja riutuneita metsän eläimiä, koska niille ei ole tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jatkuva turvattomuuden tunne ja valppaana olo, petoeläimet, metsästäjät jne. Ja tietenkin sairauksia, koska eihän niitä kukaan hoida vaan niihin sitten kuollaan tai kidutaan loppuun asti. Metsän eläimien elämä on rankkaa ja monesti elävät suht. Lyhyen elämän. Metsän elinolosuhteet on aika armottomat todellisuudessa. En tietenkään tarkoita, että ketut, jänikset, peurat ,supikoirat tai sudet kuuluisivat lemmikkieläimiksi, mutta eivät ne erityksen onnellisia ole.
Sen sijaan kotieläimet saavat hyvässä kodissa täyden huolenpidon, lämpimän hyvän kodin, rakkautta, hyvää ravitsevaa ruokaa, kaikki tarvittavat tärkeät rokotukset, terveydenhoidon, turvallisen elinympäristön
Ja sitten niille järjestetään aktivointi etteivät masentuisi, luonto järjestäisi sen aktivoinnin juuri niin että ruoka on itse haettava jne.
Lemmikit on aina itsekäs teko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä tulee se käsitys, että luonnon eläimet olisi onnellisia.. valitettavasti asia ei oikeastaan edes ole niin. Usein näkee ihan älyttömän laihoja riutuneita metsän eläimiä, koska niille ei ole tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jatkuva turvattomuuden tunne ja valppaana olo, petoeläimet, metsästäjät jne. Ja tietenkin sairauksia, koska eihän niitä kukaan hoida vaan niihin sitten kuollaan tai kidutaan loppuun asti. Metsän eläimien elämä on rankkaa ja monesti elävät suht. Lyhyen elämän. Metsän elinolosuhteet on aika armottomat todellisuudessa. En tietenkään tarkoita, että ketut, jänikset, peurat ,supikoirat tai sudet kuuluisivat lemmikkieläimiksi, mutta eivät ne erityksen onnellisia ole.
Sen sijaan kotieläimet saavat hyvässä kodissa täyden huolenpidon, lämpimän hyvän kodin, rakkautta, hyvää ravitsevaa ruokaa, kaikki tarvittavat tärkeät rokotukset, terveydenhoidon, turvallisen elinympäristön
Ja sitten niille järjestetään aktivointi etteivät masentuisi, luonto järjestäisi sen aktivoinnin juuri niin että ruoka on itse haettava jne.
Lemmikit on aina itsekäs teko.
No eikö se ole sama mistä se aktivointi tulee, kunhan tulee? Ei eläintä kiinnosta, onko se "luonnollista" eikä koko ikänsä sisällä ollut lemmikki osaa kaivata ulkomaailmaa. Se luonnon aktivointi on sitä, että metsästät tai kuolet. Se ei ole leikkiä, josta nauttii ja josta voi levätä. Kuvittele itse eläväsi jossain metsässä. Ei ole telkkaria, nettiä, kirjoja eikä musiikkia. Luonto itse aktivoi sua, pakottamalla metsästämään henkesi edestä. Kaikki aika menee hengissä pysymiseen. Olisitko onnellisempi?
"Lemmikeistä pitäisi päästä eroon". Mitäs nykyisille lemmikeille pitäisi tehdä? Tappaa kaikki vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesäkissathan onkin niitä onnenpekkoja, jotka saavat viettää kaiken aikansa ulkona. Jossain vaiheessa sitten kuolee nälkään ja/tai hypotermiaan, mutta kai se on sitten sen arvoista, että luonto aktivoi ja saa itse metsästää ruokansa.
Ajatus eläimelle "luonnollisesta" elämästä on myös ihmisen keksimä käsite. Eläin elää niissä oloissa, jotka sille on annettu. Se ei ajattele, että olisin onnellisempi jossain muualla, jos asiat olisivat toisin. Kaikki tällainen kuuluu ihmisten abstraktiin ajatteluun, koska ihminen tiedostaa että on olemassa muita ihmisiä, jotka elävät eri tavalla. Ihminen osaa kadehtia, haaveilla ja suunnitella. Eläin ei. Eläin tuntee vain sen, miltä tällä hetkellä tuntuu.
Lemmikki voi pitkästyä, mutta nykyaikana on keksitty paljon keinoja joilla voi aktivoida sitä. Sen sijaan lemmikki ei mieti sitä, mitä esim. toiset kissat saavat tehdä. Ei se osaa ajatella asioita sillä tasolla.
On täysin yhdentekevää lemmikin kannalta, ottaako ihminen sen itsekkäistä vai epäitsekkäistä syistä. Tärkeintä on että lemmikki voi hyvin ja siitä huolehditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatus eläimelle "luonnollisesta" elämästä on myös ihmisen keksimä käsite. Eläin elää niissä oloissa, jotka sille on annettu. Se ei ajattele, että olisin onnellisempi jossain muualla, jos asiat olisivat toisin. Kaikki tällainen kuuluu ihmisten abstraktiin ajatteluun, koska ihminen tiedostaa että on olemassa muita ihmisiä, jotka elävät eri tavalla. Ihminen osaa kadehtia, haaveilla ja suunnitella. Eläin ei. Eläin tuntee vain sen, miltä tällä hetkellä tuntuu.
Lemmikki voi pitkästyä, mutta nykyaikana on keksitty paljon keinoja joilla voi aktivoida sitä. Sen sijaan lemmikki ei mieti sitä, mitä esim. toiset kissat saavat tehdä. Ei se osaa ajatella asioita sillä tasolla.
On täysin yhdentekevää lemmikin kannalta, ottaako ihminen sen itsekkäistä vai epäitsekkäistä syistä. Tärkeintä on että lemmikki voi hyvin ja siitä huolehditaan.
mutta entä niiden ruoka, entä niiden elämä, niin joo eihän se kuollut eläin sure jos on saanut elää hyvin joten.
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista enää yhtään lemmikkiä kyseistä syystä. Sitä kun jossain vaiheessa alkoi oikeasti miettimään että harva eläin asuisi ihmisen kanssa, jos saisi itse valita..
Me ihmiset pakotamme eläimet elämään sellaista elämää, johon niitä ei luotu. Toki aina parempi jos eläin saa elää mahdollisimman sille luontaista elämää ihmisten kanssa, mutta paras olisi, jos ei kenelläkään olisi lemmikkejä.
Tätä ei moni tykkää, eikä halua kuulla.
Useimmat nykyihmiset eivät usko että eläimet on "luotu" yhtään mihinkään.
Jos kaikki luopuisivat nyt lemmikeistään, mitä niille pitäisi tehdä? Vietäisiinkö kaikki piikille, vai vapautettaisiin luontoon, missä ne eivät osaisi puolustautua eivätkä metsästää, kun ovat olleet ikänsä ihmisten "vankina". Siinä sitten taistelisivat elämästään, ja luontoon tulisi kymmeniä vieraslajeja. Sekö oisi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tontti aidattu kissatarhaksi, parhaat muonat ja eläinlääkärit, käytössä omakotitalo tontteineen.
Jos joku tuossa on orja ja palvelija, se on ihminen :)
Samaa mä sanon aamuviideltä, kun lähden kylmään ja pimeään tienaamaan ruokarahaa, ja koirat jää köllimään kotiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatus eläimelle "luonnollisesta" elämästä on myös ihmisen keksimä käsite. Eläin elää niissä oloissa, jotka sille on annettu. Se ei ajattele, että olisin onnellisempi jossain muualla, jos asiat olisivat toisin. Kaikki tällainen kuuluu ihmisten abstraktiin ajatteluun, koska ihminen tiedostaa että on olemassa muita ihmisiä, jotka elävät eri tavalla. Ihminen osaa kadehtia, haaveilla ja suunnitella. Eläin ei. Eläin tuntee vain sen, miltä tällä hetkellä tuntuu.
Lemmikki voi pitkästyä, mutta nykyaikana on keksitty paljon keinoja joilla voi aktivoida sitä. Sen sijaan lemmikki ei mieti sitä, mitä esim. toiset kissat saavat tehdä. Ei se osaa ajatella asioita sillä tasolla.
On täysin yhdentekevää lemmikin kannalta, ottaako ihminen sen itsekkäistä vai epäitsekkäistä syistä. Tärkeintä on että lemmikki voi hyvin ja siitä huolehditaan.
mutta entä niiden ruoka, entä niiden elämä, niin joo eihän se kuollut eläin sure jos on saanut elää hyvin joten.
En saanut kiinni, mitä tarkoitat tällä. Onko tämä sarkasmia vai? Puhutko luonnossa elävistä eläimistä vai lemmikeistä? Voisit hiukan selventää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista enää yhtään lemmikkiä kyseistä syystä. Sitä kun jossain vaiheessa alkoi oikeasti miettimään että harva eläin asuisi ihmisen kanssa, jos saisi itse valita..
Me ihmiset pakotamme eläimet elämään sellaista elämää, johon niitä ei luotu. Toki aina parempi jos eläin saa elää mahdollisimman sille luontaista elämää ihmisten kanssa, mutta paras olisi, jos ei kenelläkään olisi lemmikkejä.
Tätä ei moni tykkää, eikä halua kuulla.
Useimmat nykyihmiset eivät usko että eläimet on "luotu" yhtään mihinkään.
Jos kaikki luopuisivat nyt lemmikeistään, mitä niille pitäisi tehdä? Vietäisiinkö kaikki piikille, vai vapautettaisiin luontoon, missä ne eivät osaisi puolustautua eivätkä metsästää, kun ovat olleet ikänsä ihmisten "vankina". Siinä sitten taistelisivat elämästään, ja luontoon tulisi kymmeniä vieraslajeja. Sekö oisi parempi?
Jos lemmikit päätettäisiin kieltää, niin ei sitä tietenkään tarvitsisi hoitaa niin, että nyt heti tällä hetkellä kaikki lemmikit pitäisi viedä piikille tai päästää luontoon. Miksi pitää olla noin dramaattinen? Asian voisi hoitaa astettain ajan mittaan, niin että vaikka aluksi uusien lemmikkien saatavuutta alettaisiin rajoittamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista enää yhtään lemmikkiä kyseistä syystä. Sitä kun jossain vaiheessa alkoi oikeasti miettimään että harva eläin asuisi ihmisen kanssa, jos saisi itse valita..
Me ihmiset pakotamme eläimet elämään sellaista elämää, johon niitä ei luotu. Toki aina parempi jos eläin saa elää mahdollisimman sille luontaista elämää ihmisten kanssa, mutta paras olisi, jos ei kenelläkään olisi lemmikkejä.
Tätä ei moni tykkää, eikä halua kuulla.
Mistä muka tiedät, että harva eläin asuisi ihmisen kanssa jos saisi valita? Miten koira, joka on elänyt ihmisen kanssa kymmeniätuhansia vuosia, on luotu elämään ilman ihmistä? Koira ei ole mikään susi tai villieläin, vaikka sen kaukaiset esi-isät sellaisia olivatkin.
Puhuin kaikista eläimistä ja on ihan eri asia jos eläin valitsee itse elää ihmisen kanssa.
Onneksi suomessa on monien eläinten pito lemmikkinä kielletty. Muutenkin lemmikkejä otetaan aivan liian helposti ja ne eläimet kärsii entistä enemmän kun niiden omistajat eivät tiedä kuinka niiden kanssa pitäisi toimia.
Täällä oli puhetta siitä että mitä niille nykyisille lemmikeille sitten pitäisi tehdä ja itse olen sitä mieltä että tietysti edelleen pitää niistä huolta niin hyvin kuin mahdollista. Ei niitä eläimiä tarvitse lisää hankkia ja jos sitten kuitenkin hankkii niin mieluiten kodittomalle, vaikka näistä rescuekoiristakin on tehty julmaa bisnestä.
Täällä moni valittaa köyhyyttään ja omistaa kuitenkin eläimiä. Kyllä osa niistä eläimistä ruokaa saavat, mutta vielä harvempi saa mitään terveyspalveluja paitsi korkeintaan silloin kun on aivan pakko. Syy ei ole siinä että eläinlääkärimaksut olisivat liian kalliita, vaikka moni siitä valittaa.
Olisi hienoa jos näistä asioista osattaisiin keskustella, vaikkei aivan samaa mieltä oltaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi kissaa huollettavana. Annoin niille kodin, eläinrakas kun olen ja kun siskolleni uhkasi kasvaa varsinainen kissafarmi (sen se teetti kun ei leikkauttanut ajoissa kattiansa). Sain kaksi tyttöä.
Ne elävät maalaiskissan vapaata elämää, ovat itse määritelleet reviirinsä niin että naapurissakin käyvät myyrästämässä. En voisi mitenkään ottaa niiltä pois vapaana kulkemisen iloa. Olen mielessäni ajatellut, että jos naapuri olisi jotenkin pahoilla mielin että hänen myyriänsä käydään vähentämässä, hän voisi ilman muuta toimittaa katit kattien taivaaseen. Niin kai se laki määrää, että kissojen pitäisi olla ulkona vain kytkettynä, ja jos vapaana vaeltavat niin ovat henkipattoja.
Asun maalaistalossa missä on aina ollut kissoja. Tipsu-niminen eli hyvin vanhaksi mutta kaikki Tipsun jälkeen ovat olleet huono-onnisempia ja jääneet auton alle tai muulla tavalla poistuneet jo nuorella iällä. Navettakissat olivat lapsuuteni aikoina lähes joka talon lemmikki. Jatkan nyt tavallaan sitä navettakissaperinnettä, vain sillä erotuksella että navetta on tyhjillään, eivät saa sieltä lämmintä kuohuvaa maitoa (äitini lypsi käsin ja Tipsu osasi olla navetassa lypsyn aikaan). Näiden nykykattien navettius on sitä että viettävät aikaa navetan ylisillä, sekin tuo osaltaan jännitystä niitten elämään, ties mitä siellä pahnoissa milloinkin lymyää ja rapistelee.
Samaten voidaan miettiä että oikeasti lapsirakas ihminen ei hanki lasta, ja asiahan on ihan tosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes tiedä mistä tulee se käsitys, että luonnon eläimet olisi onnellisia.. valitettavasti asia ei oikeastaan edes ole niin. Usein näkee ihan älyttömän laihoja riutuneita metsän eläimiä, koska niille ei ole tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jatkuva turvattomuuden tunne ja valppaana olo, petoeläimet, metsästäjät jne. Ja tietenkin sairauksia, koska eihän niitä kukaan hoida vaan niihin sitten kuollaan tai kidutaan loppuun asti. Metsän eläimien elämä on rankkaa ja monesti elävät suht. Lyhyen elämän. Metsän elinolosuhteet on aika armottomat todellisuudessa. En tietenkään tarkoita, että ketut, jänikset, peurat ,supikoirat tai sudet kuuluisivat lemmikkieläimiksi, mutta eivät ne erityksen onnellisia ole.
Sen sijaan kotieläimet saavat hyvässä kodissa täyden huolenpidon, lämpimän hyvän kodin, rakkautta, hyvää ravitsevaa ruokaa, kaikki tarvittavat tärkeät rokotukset, terveydenhoidon, turvallisen elinympäristön
Ja sitten niille järjestetään aktivointi etteivät masentuisi, luonto järjestäisi sen aktivoinnin juuri niin että ruoka on itse haettava jne.
Lemmikit on aina itsekäs teko.
Jos lemmikille tarjoaa lajityypilliset olosuhteet, se on tyytyväinen. Lisäksi monet lemmikit aidosti kiintyvät omistajaansa.
Ei mikään eläin ole tarkoitettu sohvatyynyksi, joka otetaan esille silloin kun huvittaa ja jätetään lojumaan tylsänä jos on muuta.
Mutta jos lemmikistä huolehtii, ottaa asioista selvää ja tarjoaa aktiviteettejä, niin mikä siinä on se ongelma? Joku ajatus siitä että ihmisen omat tarpeet ovat automaattisesti paha asia?
Lähes kaikki asiat ovat jollain tapaa itsekkäitä. Harvassa on se ihminen, joka ei tee itsekkäitä tekoja koskaan. Ei siihen oikeastaan edes voi pyrkiä, koska olemme luonnostaan itsekkäitä. Siinäpä sulle luonnonmukaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Samaten voidaan miettiä että oikeasti lapsirakas ihminen ei hanki lasta, ja asiahan on ihan tosi.
Tässä puhuraankin lemmikkien pitämisestä. Voit tehdä oman aloituksen ks aiheesta, jos haluat siitä keskustella, niin ei mene aivan mahdottomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en omista enää yhtään lemmikkiä kyseistä syystä. Sitä kun jossain vaiheessa alkoi oikeasti miettimään että harva eläin asuisi ihmisen kanssa, jos saisi itse valita..
Me ihmiset pakotamme eläimet elämään sellaista elämää, johon niitä ei luotu. Toki aina parempi jos eläin saa elää mahdollisimman sille luontaista elämää ihmisten kanssa, mutta paras olisi, jos ei kenelläkään olisi lemmikkejä.
Tätä ei moni tykkää, eikä halua kuulla.
Useimmat nykyihmiset eivät usko että eläimet on "luotu" yhtään mihinkään.
Jos kaikki luopuisivat nyt lemmikeistään, mitä niille pitäisi tehdä? Vietäisiinkö kaikki piikille, vai vapautettaisiin luontoon, missä ne eivät osaisi puolustautua eivätkä metsästää, kun ovat olleet ikänsä ihmisten "vankina". Siinä sitten taistelisivat elämästään, ja luontoon tulisi kymmeniä vieraslajeja. Sekö oisi parempi?
Jos lemmikit päätettäisiin kieltää, niin ei sitä tietenkään tarvitsisi hoitaa niin, että nyt heti tällä hetkellä kaikki lemmikit pitäisi viedä piikille tai päästää luontoon. Miksi pitää olla noin dramaattinen? Asian voisi hoitaa astettain ajan mittaan, niin että vaikka aluksi uusien lemmikkien saatavuutta alettaisiin rajoittamaan
No ap:n mielestä "lemmikeistä pitäisi päästä eroon" ja lemmikkien pitäminen on huono asia. Sekö ei ole susta dramaattista?
Monet eläimet, esim. kissat ja hevoset, voivat elää kymmeniä vuosia. Jos nyt tulisi päätös että uusia lemmikkejä ei saa enää ottaa, nykyiset kissanpennut eläisivät silti 20-vuotiaiksi. Veisi vuosikymmeniä ennen kuin lemmikeistä oltaisiin päästy eroon. Mahtaisiko ap:n kärsivällisyys riittää tähän?
Vierailija kirjoitti:
En edes ala väittelemään ap:n kanssa. Huomaa jo heti aloituksesta, että kyseessä on täysin tietämätön ihminen jolla ei ole koskaan ollut lemmikkieläintä eikä hän tiedä mitään lemmikkieläimistä.
En ymmärrä miksi nämä ihmiset jotka eivät tiedä lemmikkieläimistä mitään, väittelevät jatkuvasti ja tekevät näitä aloituksia? Mikä ihme teitä vaivaa?! Hankkikaa elämä herranjestas sentään.
Onpa heppoinen vastaus!
Itselläni on ollut useita erilajisia lemmikkejä, koiria, lintuja, jyrsijöitä, kaloja.
Nyt olen ollut ilman lemmikkiä yli kymmenen vuotta.
Ja hyvä niin. En todellakaan halua miksikään vanginvartijaksi luontokappaleelle. Minulle riittää eläimien tarkkaileminen luonnossa. Siellä ne ovat omimmillaan vapaina.
Aloittaja on oikeassa, jos vähänkin miettii. Tuntuu vaan moni kokevansa tarpeelliseksi puolustautua!
En edes tiedä mistä tulee se käsitys, että luonnon eläimet olisi onnellisia.. valitettavasti asia ei oikeastaan edes ole niin. Usein näkee ihan älyttömän laihoja riutuneita metsän eläimiä, koska niille ei ole tarpeeksi ruokaa. Lisäksi jatkuva turvattomuuden tunne ja valppaana olo, petoeläimet, metsästäjät jne. Ja tietenkin sairauksia, koska eihän niitä kukaan hoida vaan niihin sitten kuollaan tai kidutaan loppuun asti. Metsän eläimien elämä on rankkaa ja monesti elävät suht. Lyhyen elämän. Metsän elinolosuhteet on aika armottomat todellisuudessa. En tietenkään tarkoita, että ketut, jänikset, peurat ,supikoirat tai sudet kuuluisivat lemmikkieläimiksi, mutta eivät ne erityksen onnellisia ole.