Päiväkotien vasu keskustelut ajan hukkaamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin jälkikäteen kun itse mietin omaa lapsuuttani päivähoidossa, olen kiitollinen, ettei tuollaisia vasuja ollut. Toki hyötyäkin niistä olisi voinut olla ja mahdollisiin ongelmiin olisi ehkä päästy kiinni. Asia ei ole mustavalkoinen. Mutta missä ne paperit olisivat nyt? Olisinko saanut ne haltuuni täysi-ikäisenä? Miksi minulta ei olisi kysytty lupaa, haluanko, että minua tarkkaillaan ja havainnoista muotoillaan kirjallinen raportti?

En pitäisi sellaisesta toiminnasta nyt aikuisena, enkä pidä ajatuksesta, että olisin ollut sellaisen toiminnan kohteena lapsena. Tarkoitus on hyvä ja ihana, mutta sekä tietosuoja että yksityisyyden suoja menevät minulla psyykkisen ja sosiaalisen kartoitukseni edelle.

Tilanne olisi toinen, jos kärsisin jostain sairaudesta, vaikkapa psyykkisestä, johon itse hakisin apua. Mutta tuollainen tavoitekeskeinen ja tietoinen henkilön tarkkailu ja kehittäminen plus itsereflektio tuntuu kyllä edelleen vieraalta vaikka kuinka lukisin varhaiskasvatuslakia myönteisellä mielellä.

Ihan selkeästi on kerrottu paperin alalaidassa että paperi tuhotaan 6 vuoden jälkeen.

Minkä tietäisit jos olisit nykyjään vasukeskusteluissa käynyt.

Älä valehtele. Olen viimeksi ollut vasukeskustelussa toissa viikolla, eikä paperissa mainittu mitään tuollaista.

En tiedä miten oman kuntasi arkistointi hoidettu, voit kysyä sen lto:ta seuraavan kerran kun näet.

Meillä luki asia siinä paperissa. Jos ei teillä lukenut, ei se tarkoita että minä valehtelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Ketjussa löytyi virallinen linkki jossa asiaa kerrotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Kuinka yllättävää sanansäilää.

Oikein briljanttia.

ps. Tämä oli sarkasmia jos et tiennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Karmivaa jos vasu on ainut keino kartoittaa lapsien taitoja. Ennen vanhaan ne osattiin kartoittaa ihan vain huomaamalla että Kerttu, Kaisa, Kirsti, Keijo ja Kari tarvitsevat harjoitusta saksilla, otetaanpa heille enemmän tehtäviä joissa tarvitaan saksia. Siis nykyään tämä pitää erikseen suunnitella, pitää ehkä palaveri sitä varten?

Mihin 1-2 vuotiaan tarvitsee tietää omat vahvuudet? Miten niitä opetellaan tunnistamaan siinä iässä yhdessä lasten kanssa, kuinka tarpeellista se on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Karmivaa jos vasu on ainut keino kartoittaa lapsien taitoja. Ennen vanhaan ne osattiin kartoittaa ihan vain huomaamalla että Kerttu, Kaisa, Kirsti, Keijo ja Kari tarvitsevat harjoitusta saksilla, otetaanpa heille enemmän tehtäviä joissa tarvitaan saksia. Siis nykyään tämä pitää erikseen suunnitella, pitää ehkä palaveri sitä varten?

Mihin 1-2 vuotiaan tarvitsee tietää omat vahvuudet? Miten niitä opetellaan tunnistamaan siinä iässä yhdessä lasten kanssa, kuinka tarpeellista se on?

Siihen pidetään viisi palaveria ja viideltä vanhemmalta menee puoli päivää harakoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

The Varhaiskasvattajaa lipoo isiä. Se kyykyttämisen liekki ja muu uho kohdistuu aina äiteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

Tarkoitin siis äidin sijasta. Ei äidin tarvitse olla ainoa joka niissä keskusteluissa käy.

Tää on jo ihan sairas tää keskustelu, onkohan joku unohtanut lääkkeensä tai juonut jo liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

Tarkoitin siis äidin sijasta. Ei äidin tarvitse olla ainoa joka niissä keskusteluissa käy.

Ja mitä se auttaa? Perheeltä se aika ja raha on aina pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

The Varhaiskasvattajaa lipoo isiä. Se kyykyttämisen liekki ja muu uho kohdistuu aina äiteihin.

Tämä on muuten niin totta. Kun isä hakee, kaikki on aina loistavasti. Ja kun äiti hakee, lapsesta valitetaan ja kaikki varusteet on väärin ja tärkeän mörrimöykkypiirin viittaakaan ei äiti ollut toimittanut vaikka siitä oli tullut kahdeksan viestiä äidille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettavaa mollausta, että miksi teet lapsia jos heidän asiansa eivät kiinnosta. Kun nimenomaan kiinnostavat ja kaikki tämä säätäminen on pois palkasta ja energiasta, mitä päivän jälkeen on käytettävissä lasten kanssa puuhaamiseen.

Oma työmatkani on tunnin, samoin miehen. Eli kaikki keskellä päivää päsähtävät neuvolat, lääkärikäynnit, erikoislääkärikäynnit, oikojat, hammastarkastukset, fysioterapia, vasut, laajat terveystarkastukset koulussa, koulun vanhempainvartit ja siitä parin kk päästä arviointikeskustelut.... Kaikki nämä edellyttävät meiltä puolen päivän palkattoman vapaan kun edes takaisin ei ehdi ja kannata ajella. Työaika on jämpti ja ei koskaan siirrettävissä. Päälle vielä isänpäiväkahvitus, äitienpäiväkahvit, tärkeän ihmisen päivä (meillä ei kummit ja isovanhemmat asu lähellä), kodin ja koulun päivä, koulun vierailupäivä ja syksyllä vanhempainiltaistunnot... Ei helkutti mikä savotta mahduttaa kaikki kalenteriin ja työnantaja tykkää. Juu ei.

Meillä on kolme lasta, joten koko ajan on jotain. Mistään ei voi tinkiä ja karsia kun jokainen taho pitää omaa keskustelu-tai tarkastuskäyntiään maailman tärkeimpänä, vaikka ei mitään ongelmia olisi ilmennyt ja en halua vastuuttoman leimaakaan jättämällä menemättä. Mutta lisää lapsia ei missään nimessä ole tulossa juuri tämän järkyttävän osallistamisen ja kontrollin vuoksi.

Miten on mahdollista, että sinun lapsesi käyvät oikomishoidossa, erikoislääkärillä tai fysioterapiassa, jos mitään ongelmia ei ole ilmennyt?

Olet varmasti mielestäsi nyt erittäin nokkela? Jokainen taho pitää omaa juttuaan tärkeimpänä. Osa onkin tärkeitä ja osa läpeensä turhia. En nyt ala sinulle tässä lasteni ihan tavallisia lasten vaivoja kuitenkaan erittelemään. Mutta varmaan tajusit, että nämä oikojat ja fysioterapiat ovat sieltä tärkeimmästä päästä. Joku vanhempainvartti kuukautta ennen arviointikeskusteluja ei ole. Tai tärkeän ihmisen päivä kuukautta ennen isänpäiväkahveja. Tai neuvolan huoli kun lapsi ei osannut (=halunnut kun ujostutti ja heräsi juuri nukahdettuaan matkalla neuvolaan) rastia piirtää ja suostunut laskemaan ujouksissaan viittä eläintä kuvasta. Seurasi toive uusintakäynnistä. No, 5v. lapsi lukee itse Risto Räppääjää, laskee kymmenylityslaskut helposti, kirjoittaa päivittäin itse pieniä viestilappusia, kauppalistaa, piirtelee ja tekee tehtäväkirjoja jne. Mutta olisi hyvä kuulemma kuitenkin saada selvyys, että osaako. Voi sanonko mikä...

Vasut niin turhia myös. Koko ajan väkinäisesti pitää päivittää jotain ja samaan aikaan joka viikko hakiessa todetaan, että teidän lapset on niin pärjääväisiä, taitavia ja kaikki sujuu hiin hienosti. On kavereita, ei mitään vaikeuksia päiväkodin tai meidän mielestä. Ok todella ihana kuulla, mutta miksi otamme sitten syksyin keväin palkatonta vapaata kuullaksemme tämän erillisessä kokouksessa?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Karmivaa jos vasu on ainut keino kartoittaa lapsien taitoja. Ennen vanhaan ne osattiin kartoittaa ihan vain huomaamalla että Kerttu, Kaisa, Kirsti, Keijo ja Kari tarvitsevat harjoitusta saksilla, otetaanpa heille enemmän tehtäviä joissa tarvitaan saksia. Siis nykyään tämä pitää erikseen suunnitella, pitää ehkä palaveri sitä varten?

Mihin 1-2 vuotiaan tarvitsee tietää omat vahvuudet? Miten niitä opetellaan tunnistamaan siinä iässä yhdessä lasten kanssa, kuinka tarpeellista se on?

Vasuunhan vain laitetaan ylös ne samat vanhaan hyvään tapaan huomioidut seikat, jotta ne olisi helpompi ottaa huomioon siinä ryhmävasussa, mikä taas on koko toiminnan perustana.

1-2 vuotiaidenkin kohdalla voi nousta enemmän esiin joku tietty asia jota harjoitella, mutta toki niin pienten kohdalla tärkeintä onkin syli ja läheisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Karmivaa jos vasu on ainut keino kartoittaa lapsien taitoja. Ennen vanhaan ne osattiin kartoittaa ihan vain huomaamalla että Kerttu, Kaisa, Kirsti, Keijo ja Kari tarvitsevat harjoitusta saksilla, otetaanpa heille enemmän tehtäviä joissa tarvitaan saksia. Siis nykyään tämä pitää erikseen suunnitella, pitää ehkä palaveri sitä varten?

Mihin 1-2 vuotiaan tarvitsee tietää omat vahvuudet? Miten niitä opetellaan tunnistamaan siinä iässä yhdessä lasten kanssa, kuinka tarpeellista se on?

Vasuunhan vain laitetaan ylös ne samat vanhaan hyvään tapaan huomioidut seikat, jotta ne olisi helpompi ottaa huomioon siinä ryhmävasussa, mikä taas on koko toiminnan perustana.

1-2 vuotiaidenkin kohdalla voi nousta enemmän esiin joku tietty asia jota harjoitella, mutta toki niin pienten kohdalla tärkeintä onkin syli ja läheisyys.

Vasu-keskustelussa pääsee vanhempikin ääneen ja joskus lapsi itsekkin. Yhdessä siis keskustellaan näistä asioista ja haetaan yhteistä linjaa juuri sen lapsen kohdalla. Lapselle on aina mukavampi, jos samoja asioita vaaditaan ja kannustetaan niin kotona kuin päiväkodissakin ja vanhempi on kuitenkin lapsensa paras asiantuntija, mielestäni vanhempien huomioita ei voi sivuuttaa ja tehdä vasua ilman heidän panostaan. Mutta jos vanhempi kieltäytyy vasukeskustelusta, niin toki se vasu voidaan laatia ilman heitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä ketju muttei ole tainnut oikein selvitä mihin näitä vasuja pohjimmiltaan tarvitaan.

Ammattialan edustajtkin tuntuvat vain kuittaavan että kun on käsketty tehdä niin tehdään :Ö

Vasuja tarvitaan siihen, että voidaan kartoittaa mitä vahvuuksia ja oppimisen paikkoja missäkin ryhmässä on. Eli jos ryhmässä on esimerkiksi monta lasta, joiden pitäisi opetella saksienkäyttöä, niin opettaja voi suunnitella saksienkäyttöä vaativaa toimintaa sille ryhmälle. Kirjataan myös kiinnostuksen kohteita, joista voidaan sitten poimia toimintaan eri asioita, kaikki lapset huomioiden. Vahvuuksiin voidaan myös keskittyä ja opetella tunnistamaan niitä yhdessä lasten kanssa, tämä on tärkeää itsetuntemuksen tukemista.

Vasuja päivitetään tietyin väliajoin, koska lapset kasvaa ja kehittyy ja taidotkin muuttuu sitä mukaa, tällä vältetään se, että ryhmä jämähtäisi johonkin kauden alussa tehtyyn suunnitelmaan samalla kun lapset tarvisi jo jotain muuta.

Ryhmävasu tehdään näiden yksilövasujen pohjalta ja ryhmävasu "elää" koko kauden ajan, eli sitä muutellaan sitä mukaa kun uusia asioita tulee esiin.

Karmivaa jos vasu on ainut keino kartoittaa lapsien taitoja. Ennen vanhaan ne osattiin kartoittaa ihan vain huomaamalla että Kerttu, Kaisa, Kirsti, Keijo ja Kari tarvitsevat harjoitusta saksilla, otetaanpa heille enemmän tehtäviä joissa tarvitaan saksia. Siis nykyään tämä pitää erikseen suunnitella, pitää ehkä palaveri sitä varten?

Mihin 1-2 vuotiaan tarvitsee tietää omat vahvuudet? Miten niitä opetellaan tunnistamaan siinä iässä yhdessä lasten kanssa, kuinka tarpeellista se on?

Vasuunhan vain laitetaan ylös ne samat vanhaan hyvään tapaan huomioidut seikat, jotta ne olisi helpompi ottaa huomioon siinä ryhmävasussa, mikä taas on koko toiminnan perustana.

1-2 vuotiaidenkin kohdalla voi nousta enemmän esiin joku tietty asia jota harjoitella, mutta toki niin pienten kohdalla tärkeintä onkin syli ja läheisyys.

Vasu-keskustelussa pääsee vanhempikin ääneen ja joskus lapsi itsekkin. Yhdessä siis keskustellaan näistä asioista ja haetaan yhteistä linjaa juuri sen lapsen kohdalla. Lapselle on aina mukavampi, jos samoja asioita vaaditaan ja kannustetaan niin kotona kuin päiväkodissakin ja vanhempi on kuitenkin lapsensa paras asiantuntija, mielestäni vanhempien huomioita ei voi sivuuttaa ja tehdä vasua ilman heidän panostaan. Mutta jos vanhempi kieltäytyy vasukeskustelusta, niin toki se vasu voidaan laatia ilman heitäkin.

Mitä tääkin nyt tarkoittaa selkosuomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta, jotka ovat päiväkodissa 20h, koska olen itse yrittäjä ja teen töitä kotona. Mies kokopäivätyössä. Viime syksynä oli kaikilla lapsilla ensin Lapsi puheeksi keskustelu ja sitten Vasut, eli siis mies otti lounasaikaan kuudesti vapaata töistä. Eikä siinä mitään, mutta olimme täyttäneet paperit siten että niihin ei ollut oikein mitään lisättävää.

Ärsyttää myös ne "tavoitteet varhaiskasvatukselle". Meillä ei ole mitään tavoitteita. Tai no, tavoite on se, että lapset pidetään hengissä sen 20h, että saan tehtyä töitä sen aikaa. Mutta sitähän ei voi siihen kirjoittaa, vaan pitää keksiä hienoja ryhmäytymisiä ja vuorovaikutustaitoja. Ärsyttävää.

Niin, teillä vanhemmilla ei ole muita tavoitteita ja tarpeita päivähoidolle kuin että lapsi pysyy hengissä. Melko kylmää omaa lasta kohtaan. Se turhanpäiväisenä pitämäsi ryhmäytyminen ja vuorovaikutustaitojen tukeminen saattaa olla lapsesi päiväkodissa viihtymisen ja ystävyyssuhteiden syntymisen kannalta hyvinkin merkittävä asia. Tuskin kuitenkaan sinulle on se ja sama, istuuko lapsesi päiväkotivuotensa yksin nurkassa katselemassa muiden tekemisiä vai leikkii ja nauraa kavereiden kanssa?

Vaatiiko tuollainen tämän järjettömän vasu-virkamieskoneiston? Ei vaadi. Vaatii vain tervettä järkeä.

Ei vaadi järjetöntä vasu-virkamieskoneistoa. Mutta vaatii kyllä yhden keskustelun päiväkodin henkilökunnan jäsenen ja lapsen oman vanhemman kesken. 

Lapsi on herraties kuinka monta päivää ja tuntia hoidossa siellä vuodessa, ja osa vanhemmista ei voi vartiksi vaivautua paikalle kerran vuodessa. Säälittävää. 

Miksi se sen vaatii? Eikö voi vaan hoitaa työtään siellä työpaikalla, sen sijaan että se työaika käytetään siitä työstä keskustelemisern ja sen keskustelemisen kirjaamiseen? Ja itse homma jää tekemättä, kun ollaan niin kovasti asiantuntijoita.

Kyllä kai se äiti tuon tietää ilman että hänen pitää sinne tulla kesken oman työpäivänsä. Tee sinä se oma hommasi ja anna äidin tehdä oma hommansa. Jeesus.

Minkälaisen "järjettömän vasu-virkamieskoneiston" kuvittelet pyörittävän vasukeskusteluja? Todellisuudessa on se yksi opettaja, joka toki juttelee lasten asioista oman tiiminsä ja tarvittaessa esim. veon/eri terapeuttien (puhe/toiminta) kanssa. Havainnot kirjataan vasuun sellaisena aikana, kun opettajan poissaolo ryhmästä vaikuttaa toimintaan mahdollisimman vähän. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on jokaisen lapsen kanssa työskentelevän helppo tarkistaa papereista eikä niiden toteuttaminen ole yksistään kenenkään muistin varassa. Lapsen oikeudet toteutuvat paremmin. Jos ryhmän henkilökunnassa tapahtuu muutoksia tai jos lapsi siirtyy ryhmästä toiseen/vaihtaa päiväkotia/siirtyy kouluun, tiedot seuraavat mukana ja ovat apuna seuraaville lapsen kanssa työskenteleville aikuisille.

Vanhemman kanssa keskustelu auttaa molempia osapuolia tutustumaan lapseen paremmin. Voidaan vaikkapa huomata, että kotona jokin asia sujuu hienosti/taito on vahva, mutta ryhmässä toimiessa ei onnistukaan/pääse esiin. Silloin päiväkodin henkilökunta tietää, miten tukea lasta tässä asiassa hoitopäivän aikana. Tai vanhemmat eivät ole huomanneet, että lasta voisi myös kotona kannustaa omatoimisuuteen tietyissä asioissa, jotka lapsi päiväkodissa jo hallitsee, mutta kotona vielä tehdään lapsen puolesta. Lasta helpottaa, kun kotona ja päiväkodissa toimitaan samalla tavalla.

Siitä on säädetty laki. On suunniteltu, muokattu ja säädetty.

Saatu voimaan.

Sitten se on mennyt koko kunnallisen virkakoneiston läpi. Sitä valvotaan. Päivitetään. Sille on luotu valitusportaikko.

Päiväkodissa joka ryhmässä täti suunnittelee 20-30 lapselle sen toteuttamisen, aikatauluttaa, käy keskustelut, kirjaa, raportoi vanhemmille ja johtajalle, arkistoi. Toimittaa lähetteitä eri viranomaisille, seuraa niitä ja päivittää.

Ja niin edelleen. Loputon paperinpyöritys.

Ja lapsesta ja perheestä kertyy ja kertyy ja kertyy aineistoa ties kenen käsiin. Ja työntekijät etääntyy lapsesta ja perheestä ja alkaa asioida vain sen mapin kanssa. Niiden kanssa pystyy pyörittämään työtä vaikka lapsiakaan ei olisi.

Työntekijät etääntyvät siitä oikeasta työstään ja siirtyvät arvioijiksi ja kaikki perustuu papereihin.

Kenen täti sinun lapsesi päiväkodissa kävi pyörittelemässä paperit?

Minä opettajana omalla työpaikallani ehdotan omien työvuorojeni ja lasten hoitoaikojen mukaan vasukeskusteluajat ja valmistelen omalta osaltani paperit. Vasukeskustelun aikana kirjaan yhdessä keskustellut asiat, vanhemmat tarkistavat ja kuittaavat paperit saman tien, tulostan paperit neuvolaa varten ja vanhemmat hoitavat ne neuvolaan. En kirjoita lähetteitä minnekään. Neuvolapalautteen luen ja laitan lapsen vasun kanssa kansioon. Lasten tavoitteet siirretään ryhmävasuun, joka on toiminnan suunnittelun perusta. Sen mukaan suunnitellaan toiminta, jota olen toteuttamassa päivittäin lapsiryhmässä poislukien SAK-aika, jota on n. 1h/päivä. Se on ajoitettu esim. nukkariaikaan.

Naurettavaa.

Mikä tässä erityisesti naurattaa?

Tuo järkyttävä pätemisen tarve.

Mitä pätemistä siinä on, että vastaan minulle esitettyyn kommenttiin ja oikaisen siinä esiin tulleita vääriä käsityksiä?

Siinä on että yksinkertaisesta työstä on kehitetty järkyttävä naurettava asiantuntijatyö. Päivähoidossa on tarkoitus hoitaa lapsia kun vanhemmat käy töissä, palvella perheitä verovaroin. Nyt siitä on tullut itsestään pyörivä ikiliikkuja, jonne veronmaksajien kuuluu toimittaa materiaalia ja hyppii ja pomppii käskystä.

Kauanko olet ollut vastuussa esim. 24 hengen lapsiryhmän päivittäisestä toiminnasta ja jokaisen lapsen hyvinvoinnista päiväkotipäivän aikana?

Ja tähän ”ongelmaan” auttaa siis nyt mielestäsi se että lisätään muuta kuin lastenhoitotyötä ja unohdetsan koko päivähoidon perusajatus?

Ja sn sijaan että sinne ryhmääb saataisiin järkeä, sepustellaan raportteja loputtomiin ja kirjataan itsestäänselvyyksiä?

Mihin ongelmaan? Kysyin yökokemuksestasi varhaiskasvatuksessa. Lapsiryhmän toiminnan sujuvuuden ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisen kannalta pidän vasukeskusteluja oikein hyvinä, samoin suunnitteluajan järjestäminen tukee todellakin varhaiskasvatuksen perusajatusta. Raporttien sepustelu ja itsestäänselvyyksien kirjaaminen on sitten jotain, joka ei kuulu toimenkuvaani.

Lapsista huolehtimiseen tarvitaan tervettä maalaisjärkeä. Ja sitä ei tässä suossa ole pätkääkään.

Ja ei, ei ole yökokemusta.

Miten ihmeessä vanhemman kanssa lapsen asioista keskusteleminen sulkee automaattisesti maalaisjärjen käytön täysin pois kuvioista?

Mutta jos koet noin suurta huolta ja ahdistusta asiasta, niin vie ihmeessä huoltasi eteenpäin tahoille, jotka siihen voivat vaikuttaa. Av:llä murehtiminen tuskin edistää asiaa mitenkään.

Se että sinä käytät työaikasi siihen että märehdit itsestäänselvyyksiä edestakaisin ja kirjaat niitä ja monistat jne on kaikki pois siitä työstä, jota sinun pitäisi tehdä.

Esimerkki: sen sijaan että käytät neljä tuntia siihen, että suunnittelet, kutsut, merkitset, raportoit, keskustelet, jankkaat, jankkaat ja kirjoitat ja monistat tietoa siitä, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, sinä vaan annat hänelle kirjan.

Kerroin jo, miten käytän työaikani ja miten suunnitteluaika siihen sijoittuu. On ikävää jos et pysty sisäistämään lukemaasi.

Se, että olen n. puoli tuntia kestäneessä vasukeskustelussa vanhempien kanssa todennut ja kirjannut, että Ristoirmeli on kiinnostunut kirjaimista, ei estä minua antamasta Ristoirmelille kirjaa. Sen lisäksi voin tehdä paljon muutakin, joka tukee Ristoirmelin kiinnostusta kirjaimiin. Kun se kaikki lukee ryhmävasussa, kaikki muutkin ryhmän aikuiset tietävät Ristoirmelin kiinnostuksesta vaikka minä jäisin pitkälle sairaslomalle ja tilalleni tulisi sijainen.

Se pelkkä keskustelu vie puoli tuntia, siihen oäälle ne kaikki oheistoiminnor niin ollaan jo useissa tunneissa. Vaikka laskettaisiin että se vie vain kolme tuntia per pää, sitä naurettava ajanhukkaa tulee 75-100 tuntia. Ja tää vain yks vasu. Kaikki muu pelleily sittwn lisäksi.

Okei, en jaksa enää jankata SINUN kanssasi, joten sovitaan, että sinä tiedät tarkasti ja minua paremmin, kuinka käytän työaikani = jankkaamiseen, jankkaamiseen, kopioimiseen ja pelleilyyn. Tästä lähtien keskityn siis vain pitämään lapset hengissä päivän ajan, jotta vanhemmat pääsevät töihin. Kirjaimista kiinnostuneelle lyön kirjan käteen ja käsken opetella siitä. Neuvoa kysyvän vanhemman käsken käyttää maalaisjärkeä. Olet opettanut minut hyvin ja koen valaistuneeni, kiitos siitä!

Onpa aikuista käytöstä asiantuntijalta! ”Jos en saa tehdä mitä haluan, en tee mitään” ja jalanpoljentaa päälle. Ja sinä kasvatat taaperoille asiallisia vuorovaikutustaitoja?

Missä sanoin, että en tee mitään? Eikö tässä ketjussa ole miljoonaan kertaan todettu, että kaikki varhaiskasvatuksessa lapsiryhmän ulkopuolella tehtävä työ on huuhaata ja henkilökunnan egon pönkittämistä. Lapsiryhmän toiminnan suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen toiminnalle on teidän mukaanne samoin järjetöntä, koska lasten hengissä pitäminen ja peppujen pesu on työmme ydin. Jos siis huomenna palautan lapset hengissä ja puhtain takamuksin vanhemmilleen, niin olen tehnyt tasan tarkkaan sen, mitä halusitte. Vai eikö se nyt sitten riitäkään?

Niin hyvä käytösmalli. Lisää lapsellista kiukuttelua.

😂😂😂😂

Toisen työn mitätöinti, ammattitaidon väheksyminen ja asiallisten kommenttien ohittaminen/kuittaaminen omalla mutuilulla onkin sellaista aikuismaista keskustelua, josta ilmeisesti pitäisi ottaa mallia.

En minä ole mutuillut.

Ja olen veronmaksajana sinun työnantajasi joten minulla on täysi oikeus kyseenalaistaa naurettava huuhaasi.

"Naurettava huuhaani" perustuu lakiin. Kuten sanoin jo aiemmin, jos toivot lakiin muutosta, vie asiaa eteenpäin lain säätäjille. Voit vedota siinäkin kohdassa verojen maksamisen mukanaan tuomaan työnantajan rooliin.

Kyllä minä sen tiedän. Minä en tässä ole se tyhmä idiootti. Sinä olet. Into piukeana haaskaat verovaroja hössötykseesi.

Ihan kuin olisi töissä niiden neljävuotiaiden parissa 🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣

😂

Samaa mieltä😂 Henkilö on ihan kuin oma kolmevuotiaani. En haluu! en ala! kyllä minä osaan kaiken! En halua apua!🤣🤣🤪

Mutku mä haluun kun mä oon Asiantuntija ja The Varhaiskasvattaja! Maailma pyörii ympärilläni ja äitien pitää juosta, hyppiä ja pomppia koska minä haluun! Jos ette juokse, hypi ja pompi kuten mä käsken, mä en leiki sun kaa!!!!

Äidit pomppii? Eikö teidän miehiänne tai lapsien isiä kiinnosta lasten asiat pätkääkään kun eivät voi kerran vuodessa mennä äidin puolesta?

Kyllä kiinnostaa. Mutta useimmiten se vaan on äiti, joka vasussa kuitenkin käy, vai olenko väärässä?