Nykynuorten vaikeudet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nykyään elämä on oikeasti todella hektistä ja elää ei juurikaan kerkeä? Ennen sai pitää hetken huilitauon, kun tuntui siltä, että tarvitsee ja työt tuli tehtyä. Mitään ei ylisuoritettu, vaan kuunneltiin jaksamista. Nykyään joka paikassa huudetaan vain "Nopeammin! Tehokkaammin! Enemmän tulosta!", jonka jälkeen saat monoa YT-neuvotteluissa. Jopa kotona täytyy suorittaa, etenkin jos on hankkinut lapsiperheen. Mihin se elämä jäi ja milloin se unohtui matkasta?

M24

Mitä 24v osaa sanoa siitä, millaista oli "ennen"? Kyllä työelämä on ollut tuota viimeiset 20 vuotta ainakin. Vanhemmuuskin on ollut hyvin intensiivistä koko sen ajan ainakin, kun itsellä on ollut lapsia (vanhin on 21v).

Mikään ei ole estänyt minua keskustelemasta asioista isovanhempieni ja muiden vanhempien ihmisten kanssa. Ikäero ei ole este keskustelulle. Siksi osaan sanoa, että tässä suhteessa ennen oli paremmin.

M24

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset jaksaa kivasti unohtaa jatkuvan elinkustannusten nousun. Nyt en puhu mistään älypuhelimista, nehän alkaa olla halpoja, vaan ihan siitä että saa katon pään päälle ja jotain suuhun.

Ruuan hinta on jatkuvasti tasaisesti laskenut sitten vanhusten nuoruuden. Asuntojen hinnat ovat nousseet, mutta suhteessa palkkatasoihin eivät niin paljon kuin puheissa jauhetaan. Koko maan tasolla jopa laskeneet, mutta tätä vääristävät toki muuttotappiokuntien hintakehitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nykyään elämä on oikeasti todella hektistä ja elää ei juurikaan kerkeä? Ennen sai pitää hetken huilitauon, kun tuntui siltä, että tarvitsee ja työt tuli tehtyä. Mitään ei ylisuoritettu, vaan kuunneltiin jaksamista. Nykyään joka paikassa huudetaan vain "Nopeammin! Tehokkaammin! Enemmän tulosta!", jonka jälkeen saat monoa YT-neuvotteluissa. Jopa kotona täytyy suorittaa, etenkin jos on hankkinut lapsiperheen. Mihin se elämä jäi ja milloin se unohtui matkasta?

M24

Mitä 24v osaa sanoa siitä, millaista oli "ennen"? Kyllä työelämä on ollut tuota viimeiset 20 vuotta ainakin. Vanhemmuuskin on ollut hyvin intensiivistä koko sen ajan ainakin, kun itsellä on ollut lapsia (vanhin on 21v).

Mikään ei ole estänyt minua keskustelemasta asioista isovanhempieni ja muiden vanhempien ihmisten kanssa. Ikäero ei ole este keskustelulle. Siksi osaan sanoa, että tässä suhteessa ennen oli paremmin.

M24

Keskustella voi, mutta keskustelussakin riippuu paljon kenen kanssa keskustelee, mitä saa vastaukseksi. Vain elämällä oikeasti jotain aikaa, tietää mikä se kokonaisuus on ollut. Joku asia on ollut paremmin, joku huonommin, niin se aina menee. Jos takertuu vaikka pelkästään asuntojen hintakehitykseen, jää aika monta sävyeroja näkemättä.

Tilastoja toki löytää, esim findikaattorista, ja tarpeeksi laajasti eri elämän osa-alueita tarkastelemalla voi jonkinlaista kokonaiskuvaa pyrkiä maalaamaan. Voi aloittaa vaikka ostovoimasta, eliniän odotteesta, terveydestä, koulutettujen määristä jne. Voipi maalautua aika erilainen kuva kuin mihin yrität uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen kyllä, että ihmiset ovat nyt heikompia kuin vaikka itse ollessani nuori aikuinen (olen 39, eli en mikään ikäloppu). Meillä oli ihan kunnia-asia kotoa muuttaessa, että omilla ollaan ja pärjätään. Käytiin opintojen ohella töissä (kyllä, ihan hanttihommia) jotta sai vuokrat maksettua ja silti valmistuttiin ihan tavoiteajassa. Ja ehdittiin sitä opiskelijabileet yms myös käydä.

Siitä paljon puhutusta epävarmuudesta en oikein tiedä. Ei itselle ollut mitenkään itsestäänselvää, että oman alan töitä tyrkytetään. Pätkää tuli tehtyä melkein vuosikymmen ennenkuin sain reilusti päälle 30-vuotiaana ensimmäisen vakityön. Näin se on mennyt aika monella ikätoverilla myös. Silti on uskallettu tehdä lapset, asuntolaina alkaa olla viimeisessä neljänneksessä ja ylipäätään on uskallettu elää.

Olen sinun ikäinen (no, vuotta vanhempi) ja näen täysin päinvastoin asian. Meillä oli parempi opintotuki kuin nykynuorilla. Sitä sai pidempään ja opintoja vitkutettiin vuositolkulla kun ei uskallettu valmistua. Opintojen kestoa ei rajoitettu. Todella moni sai opiskelijoiden toimeentulotutkimusten mukaan vanhempien tukea opiskeluun.

Eli lyhyesti: olet väärässä!

Vanhemmat tukevat tänä päivänä myös, osaa enemmän, osaa vähemmän mutta ei se ole mikään asia, joka "ennen oli paremmin". Opintotukea sai noin 6 vuotta.

Nyt opintotukea saa lyhyemmän aikaa ja opintorahan taso on selvästi pienempi ja lainan osuus suurempi.

Lainasta saa 40% anteeksi, jos valmistuu tavoiteajassa. Mikä huomioiden "ilmaisen" rahan määrä on varsin ruhtinaallinen verrattuna vaikkapa 15 vuoden takaiseenkin (en tarkkaan muista milloin tuo uudistus tuli, mutta ei sitä silloin ollut, kun itse opiskelin, valmistuin 2004).

Ei saa vaan tietyn summan ylittävältä osalta. Silti suurin osa lainasta pitää maksaa takaisin. 15 vuotta sitten selvästi suurin osa valmistui ilman penniäkään opintolainaa.

Ilmaisesta rahasta: et sitten näe yli vuoden pidempää opintotukea ilmaisena rahana? Ja isompaa opintorahan tasoa, josta ei tartte maksaa mitään takaisin toisin kuin lainasta.

Nykyään opintotukikuukausia on mitä, 50? Jos opintotukea nostaa 9kk vuodessa, se on noin 5,5 vuotta. Meillä kuukausia taisi olla 56. Yli vuoden ero on siis varsin rankasti liioiteltu.

Opintorahan suuruutta en muista, koska tein suurimman osan ajasta töitä enkä ollut siihen oikeutettu muutenkaan. Helppohan se olisi jostain kaivaa. Asumistukea sai vähemmän, opintorahan asumislisä oli paljon vähemmän kuin yleinen asumistuki.

https://mobile.twitter.com/A_Ahokas?ref_src=twsrc%5Egoogle%7Ctwcamp%5Es…

https://mobile.twitter.com/Ellen_Ojala

Miten nuorten elintaso on parempi? Vanhempien on. Ne nuoret kun lähtevät kotoa tuskin tulevat saamaan vuosiin töitä ja senkin jälkeen työura on hyvin katkonainen kunnes tuurilla joskus kolmikymppisenä saa ehkä vakipaikan. Siihen asti pitää miettiä koko ajan, että se työura voi loppua milloin vain eli onko sitä perhettä järkevää perustaa tai ostaa sitä omaa asuntoa. Joo onhan mullakin läppärit, iso tv ja hyvä kännykkä, mutta ihan siksi, että mun vanhemmat avusti.

T. N25

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se juttu, että meillä nuorilla ei ole todellakaan samaa mahdollisuutta, kuin vanhemmillamme oli meitä jo nuorempina. Pätkätöillä ei saa lainaa asuntoon ja pääse näin vakaammalle taloudelle. Vanhemmillani oli jo asunto, kun vanhin veljeni oli vauva ja he olivat tuolloin 20v. Tuolloinkin riitti, että isäni kävi töissä, joka tuolloin oli vielä hanttihommaa. Elintasoni viistää maata, jos suhteutetaan vanhempieni sen ajan elintasoon samanikäisinä. Eläkkeeltä ja suojatyöpaikoista on helppo kitistä, että nykynuoret ovat laiskoja ja ahdistuvat turhasta, kun itse on kaikki saatu vain hakemalla. Hohhoijaa.. Kannattaa avata niitä silmiään vähän ja katsella ympärilleen ja etenkin katsoa tämän nykyajan silmin, eikä 70- ja 80-luvun silmin. Kyllä kai nykynuoret vaikuttavat olevan laiskoja, jos ajattelee nykyajan olevan yhtä helppoa, kuin 40 vuotta sitten. Silloin haasteet eivät olleet arki- ja työelämässä. Oli niitä haasteita silloinkin, vaan ne eivät olleet sellaisia, joita tarvitsisi kohdata päivittäin ja todeta, että huomenna taas.

M24

Äitini oli töissä leipomossa ja päiväkodissa ilman koulutusta teini-iässä ja parikymppisenä.

Isälläni ei ole mitään ammatillista koulutusta ja hän on tehnyt töitä metsurina koko ikänsä.

Enoni pääsi tehtaaseen suoraan ilman koulutusta lukiosta ja on edelleen melkein 60-vuotiaana samassa paikassa.

Puhuin kerran boomer-naisen kanssa, joka pääsi valtiolle töihin suoraan lukiosta, koska hän osasi kirjoittaa kirjoituskoneella nopeasti. Oli ollut samassa paikassa koko ikänsä, odotti eläkkeelle pääsyä parin vuoden päästä.

Minä, 37v nainen, asun edelleen yksin vuokralla, teen kolmea epävarmaa työtä epämääräisillä tuloilla ja tunneilla, eikä minulla ole varaa edes ajokorttiin tai autoon koulutuksestani ja pitkästä työhistoriastani huolimatta. Minun iässäni vanhemmillani oli isällä töitä, äidillä keikkaa silloin tällöin, oma koti, 2 autoa, 3 lasta ja koira. 

Vierailija kirjoitti:

Nykynuoret on sekaisin koska elämä pyörii internetissä ja somessa. Ihminen on vieraantunut todellisuudesta.

Ei internet ja some ole mikään uusi ilmiö, vaan siellä ovat pyörineet jo heidän vanhempansa ja isovanhempansa.

Itse pyörin täällä av-palstalla jo 90-luvun alussa eli jo yli 30v sitten ja jonkinlainen internet oli käytössä jo 80-luvulla. Ja sitä ennenkin oli mahdollisuus sähköisiin palveluihin esim sähkösanomat jne.

Mä en ole enää edes nuori vaan syntynyt kasarin puolivälissä.

Työelämässä on oikeasti raskasta. Joka paikassa mitataan työtehoa tavalla joka vie helposti yöunet ja sekoittaa pään. Nollatuntisopparia on vaikea saada vakinaistumaan. Jopa alimman tason suorittavassa työssä vaaditaan paljon. On sinnikkyydestä ja tuurista kiinni löytää parempaa.

Tämä luo turvattomuutta ja turvattomuus ahdistusta joka kääntyy masennukseksi jos asetelmasta ei pääse jotenkin "yli". Samalla pitäisi teeskennellä voittajaa jolle kaikki on lastenleikkiä ja mikään ei tunnu missään. Syntyy ikäluokkia jotka syövät itsensä kehopositiivisuuden nimissä lihaviksi, ahdistuvat ilmastosta, ovat eksyksissä sukupuolensa kanssa tai vain dokaavat jos ovat enemmän lama-ajan lapsia kuin millenniaaleja. Kun elämällä ei ole selkeästi pohjaa nuoret jollain tasolla sekoavat ja se on uusi normi. Kun on normaali tausta, töitä, tulevaisuus ja suorituspaineet normaalilla tasolla tätä ei tapahdu.

Onneksi olen syntynyt jo vuonna 70. Lapseni tein 90 luvulla. Jos olisin nuori tänäpäivänä niin en lapsia tekisi. Työantajan markkinat, pitää olla pitkä koulutus, työkokemusta, sosiaalinen, kuitenkin mieluitten vieläpä alle 30 v. Ihan vaan kun on kyse jostain yksinkertaisemmastakin työstä. Asuinkaupungissani ovat myös vuokra-asunnot kiven takana. Menevät m a m uille. Elikkä nuoret asuvat kotona tonne lähemmä 27 v. Vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se juttu, että meillä nuorilla ei ole todellakaan samaa mahdollisuutta, kuin vanhemmillamme oli meitä jo nuorempina. Pätkätöillä ei saa lainaa asuntoon ja pääse näin vakaammalle taloudelle. Vanhemmillani oli jo asunto, kun vanhin veljeni oli vauva ja he olivat tuolloin 20v. Tuolloinkin riitti, että isäni kävi töissä, joka tuolloin oli vielä hanttihommaa. Elintasoni viistää maata, jos suhteutetaan vanhempieni sen ajan elintasoon samanikäisinä. Eläkkeeltä ja suojatyöpaikoista on helppo kitistä, että nykynuoret ovat laiskoja ja ahdistuvat turhasta, kun itse on kaikki saatu vain hakemalla. Hohhoijaa.. Kannattaa avata niitä silmiään vähän ja katsella ympärilleen ja etenkin katsoa tämän nykyajan silmin, eikä 70- ja 80-luvun silmin. Kyllä kai nykynuoret vaikuttavat olevan laiskoja, jos ajattelee nykyajan olevan yhtä helppoa, kuin 40 vuotta sitten. Silloin haasteet eivät olleet arki- ja työelämässä. Oli niitä haasteita silloinkin, vaan ne eivät olleet sellaisia, joita tarvitsisi kohdata päivittäin ja todeta, että huomenna taas.

M24

Ihan oikeasti, parikymppisenä sinulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen, millaista on ollut elää parikymppisenä vaikka 20v tai 30v tai 40v sitten. Monet asiat voivat olla eri tavalla mutta teet niin naiveja yleistyksiä, että väkisinkin hymyilyttää. Vaikken itsekään ole kuin 35. En silti esiinny asiantuntijana omien vanhempieni nuoruuden suhteen.

Olen lukenut molemmat tekstit, 70 luvulla olen syntynyt. Olen myös sitä mieltä että huonompaan suuntaa ollaan menty koko ajan. Koska minulla on 90 luvulla syntyneitä lapsia niin tunnen pystväni hieman analysoimaan tilannetta. Minä myönnän että minun nuoruudessa oli asiat, työllistyminen, asunnon saanti, helpompaa kun tämänpäivän nuorilla.

Parempiin virkoihin tosin vaadittiin jo koulutusta, ei menty enää sillä että riitti jos olit nopea konekirjoittaja. Elikkä työllistymisen suhteen oli vielä noilla 40 lukulaisilla helpompaa entä meillä 70 lukulaisilla jne.

Yleistänkö, kyllä varmaankin. Puolustukseni on että olen jutellut näistä asioista paljon eri ikäisten kanssa, tosin en ole koko kansaa haastatellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se juttu, että meillä nuorilla ei ole todellakaan samaa mahdollisuutta, kuin vanhemmillamme oli meitä jo nuorempina. Pätkätöillä ei saa lainaa asuntoon ja pääse näin vakaammalle taloudelle. Vanhemmillani oli jo asunto, kun vanhin veljeni oli vauva ja he olivat tuolloin 20v. Tuolloinkin riitti, että isäni kävi töissä, joka tuolloin oli vielä hanttihommaa. Elintasoni viistää maata, jos suhteutetaan vanhempieni sen ajan elintasoon samanikäisinä. Eläkkeeltä ja suojatyöpaikoista on helppo kitistä, että nykynuoret ovat laiskoja ja ahdistuvat turhasta, kun itse on kaikki saatu vain hakemalla. Hohhoijaa.. Kannattaa avata niitä silmiään vähän ja katsella ympärilleen ja etenkin katsoa tämän nykyajan silmin, eikä 70- ja 80-luvun silmin. Kyllä kai nykynuoret vaikuttavat olevan laiskoja, jos ajattelee nykyajan olevan yhtä helppoa, kuin 40 vuotta sitten. Silloin haasteet eivät olleet arki- ja työelämässä. Oli niitä haasteita silloinkin, vaan ne eivät olleet sellaisia, joita tarvitsisi kohdata päivittäin ja todeta, että huomenna taas.

M24

Ihan oikeasti, parikymppisenä sinulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen, millaista on ollut elää parikymppisenä vaikka 20v tai 30v tai 40v sitten. Monet asiat voivat olla eri tavalla mutta teet niin naiveja yleistyksiä, että väkisinkin hymyilyttää. Vaikken itsekään ole kuin 35. En silti esiinny asiantuntijana omien vanhempieni nuoruuden suhteen.

Selviäähän nuo nyt jo pelkästään tilastoja tiiraamalla, eikä sitä tarvitse edes olla kaltaisesi elämää jo paljon nähnyt täti-ihminen tietääkseen miten radikaalisti esimerkiksi työelämä on muuttunut viimeisten vuosikymmenien saatossa. 

t.eri

No linkitäpä joku tilasto (ei siis mikään iltasanomien artikkeli), mikä selkeästi osoittaa, että tämän päivän noin 20v on hankalampi elämä kuin vaikkapa 30v sitten. Vastineeksi voin laittaa sitten tilastoja, jotka kertovat täysin päinvastaista.

Tsiisus, sä ja sun tilastot. Kävisikö jos minä, vuonna 70 syntynyt, kirjottaisin sulle tähän että asiat on näin? Tosin jos mulla ei olisi lapsia mitkä ovat syntyneet 90 luvulla, niin en minäkään asioista tietäisi mitään, tai olisi pahemminkaan kiinnostunut. Vaan varmasti olisin täällä tämänpäivän nuoria haukkumassa. Mistä sä olet saanut semmosen kuvitelman että meillä 70 luvulla syntyneinä kakskymppisinä oli huonommit asiat kun jollain tänpäivän kakskymppisellä? Miten olet suorittanut vertailusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se juttu, että meillä nuorilla ei ole todellakaan samaa mahdollisuutta, kuin vanhemmillamme oli meitä jo nuorempina. Pätkätöillä ei saa lainaa asuntoon ja pääse näin vakaammalle taloudelle. Vanhemmillani oli jo asunto, kun vanhin veljeni oli vauva ja he olivat tuolloin 20v. Tuolloinkin riitti, että isäni kävi töissä, joka tuolloin oli vielä hanttihommaa. Elintasoni viistää maata, jos suhteutetaan vanhempieni sen ajan elintasoon samanikäisinä. Eläkkeeltä ja suojatyöpaikoista on helppo kitistä, että nykynuoret ovat laiskoja ja ahdistuvat turhasta, kun itse on kaikki saatu vain hakemalla. Hohhoijaa.. Kannattaa avata niitä silmiään vähän ja katsella ympärilleen ja etenkin katsoa tämän nykyajan silmin, eikä 70- ja 80-luvun silmin. Kyllä kai nykynuoret vaikuttavat olevan laiskoja, jos ajattelee nykyajan olevan yhtä helppoa, kuin 40 vuotta sitten. Silloin haasteet eivät olleet arki- ja työelämässä. Oli niitä haasteita silloinkin, vaan ne eivät olleet sellaisia, joita tarvitsisi kohdata päivittäin ja todeta, että huomenna taas.

M24

Ihan oikeasti, parikymppisenä sinulla ei ole mitään kosketuspintaa siihen, millaista on ollut elää parikymppisenä vaikka 20v tai 30v tai 40v sitten. Monet asiat voivat olla eri tavalla mutta teet niin naiveja yleistyksiä, että väkisinkin hymyilyttää. Vaikken itsekään ole kuin 35. En silti esiinny asiantuntijana omien vanhempieni nuoruuden suhteen.

Selviäähän nuo nyt jo pelkästään tilastoja tiiraamalla, eikä sitä tarvitse edes olla kaltaisesi elämää jo paljon nähnyt täti-ihminen tietääkseen miten radikaalisti esimerkiksi työelämä on muuttunut viimeisten vuosikymmenien saatossa. 

t.eri

No linkitäpä joku tilasto (ei siis mikään iltasanomien artikkeli), mikä selkeästi osoittaa, että tämän päivän noin 20v on hankalampi elämä kuin vaikkapa 30v sitten. Vastineeksi voin laittaa sitten tilastoja, jotka kertovat täysin päinvastaista.

Tsiisus, sä ja sun tilastot. Kävisikö jos minä, vuonna 70 syntynyt, kirjottaisin sulle tähän että asiat on näin? Tosin jos mulla ei olisi lapsia mitkä ovat syntyneet 90 luvulla, niin en minäkään asioista tietäisi mitään, tai olisi pahemminkaan kiinnostunut. Vaan varmasti olisin täällä tämänpäivän nuoria haukkumassa. Mistä sä olet saanut semmosen kuvitelman että meillä 70 luvulla syntyneinä kakskymppisinä oli huonommit asiat kun jollain tänpäivän kakskymppisellä? Miten olet suorittanut vertailusi?

Tilastoista puhui tuo edellinen ja siksi pyysin häntä esittämään jonkin tilaston väitteensä tueksi. Minä olen myös 70-luvulla syntynyt, alakoulu kasarilla, yläkoulu ysärin alussa. Valmistuin korkeakoulusta 2001. Lapseni ovat syntyneet 99, 2003 ja 2005.

Että kyllä, minulla on vähintään yhtä paljon kompetenssia sanoa, että joka ajassa on omat ongelmansa. Silti, lähes millä tahansa mittarilla elämä on helpompaa tänä päivänä kuin vaikkapa 20 tai 40 vuotta sitten. Tästä asiasta ei tarvitse mutuilla, voi tosiaan kaivaa sen tilaston ja katsoa. Tilasto ei toki kerro jostain yksilöstä, vaikkapa sinun lapsistasi, välttämättä mitään.

Enkä minä kiistä, etteikö esimerkiksi se, että maailmassa on lähes rajattomasti mahdollisuuksia voisi olla stressaavaa. Tai etteikö lähes kaikkiin töihin vaadittaisi enemmän osaamista kuin ennen. Tai että asuntojen hinnat ovat kalliimpia (kasvukeskuksissa). Mutta toisaalta, opiskelupaikkoja on suhteessa enemmän per ikäluokka, ruuan hinta on halventunut, paljon enemmän sairauksia pystytään parantamaan kuin ennen, ostovoima on ihan eri luokkaa, harrastus/matkustus/kulttuuri/ravintola jne tarjonta on aivan eri tasolla, ihmiset saavat olla omia itsejänsä, vanhemmat ovat aktiivisia ja läsnä lasten elämässä jnejne. Nämä kaikki olivat omassa nuoruudessani paljon huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen kyllä, että ihmiset ovat nyt heikompia kuin vaikka itse ollessani nuori aikuinen (olen 39, eli en mikään ikäloppu). Meillä oli ihan kunnia-asia kotoa muuttaessa, että omilla ollaan ja pärjätään. Käytiin opintojen ohella töissä (kyllä, ihan hanttihommia) jotta sai vuokrat maksettua ja silti valmistuttiin ihan tavoiteajassa. Ja ehdittiin sitä opiskelijabileet yms myös käydä.

Siitä paljon puhutusta epävarmuudesta en oikein tiedä. Ei itselle ollut mitenkään itsestäänselvää, että oman alan töitä tyrkytetään. Pätkää tuli tehtyä melkein vuosikymmen ennenkuin sain reilusti päälle 30-vuotiaana ensimmäisen vakityön. Näin se on mennyt aika monella ikätoverilla myös. Silti on uskallettu tehdä lapset, asuntolaina alkaa olla viimeisessä neljänneksessä ja ylipäätään on uskallettu elää.

Olen sinun ikäinen (no, vuotta vanhempi) ja näen täysin päinvastoin asian. Meillä oli parempi opintotuki kuin nykynuorilla. Sitä sai pidempään ja opintoja vitkutettiin vuositolkulla kun ei uskallettu valmistua. Opintojen kestoa ei rajoitettu. Todella moni sai opiskelijoiden toimeentulotutkimusten mukaan vanhempien tukea opiskeluun.

Eli lyhyesti: olet väärässä!

Vanhemmat tukevat tänä päivänä myös, osaa enemmän, osaa vähemmän mutta ei se ole mikään asia, joka "ennen oli paremmin". Opintotukea sai noin 6 vuotta.

Nyt opintotukea saa lyhyemmän aikaa ja opintorahan taso on selvästi pienempi ja lainan osuus suurempi.

Lainasta saa 40% anteeksi, jos valmistuu tavoiteajassa. Mikä huomioiden "ilmaisen" rahan määrä on varsin ruhtinaallinen verrattuna vaikkapa 15 vuoden takaiseenkin (en tarkkaan muista milloin tuo uudistus tuli, mutta ei sitä silloin ollut, kun itse opiskelin, valmistuin 2004).

Ei saa vaan tietyn summan ylittävältä osalta. Silti suurin osa lainasta pitää maksaa takaisin. 15 vuotta sitten selvästi suurin osa valmistui ilman penniäkään opintolainaa.

Ilmaisesta rahasta: et sitten näe yli vuoden pidempää opintotukea ilmaisena rahana? Ja isompaa opintorahan tasoa, josta ei tartte maksaa mitään takaisin toisin kuin lainasta.

Nykyään opintotukikuukausia on mitä, 50? Jos opintotukea nostaa 9kk vuodessa, se on noin 5,5 vuotta. Meillä kuukausia taisi olla 56. Yli vuoden ero on siis varsin rankasti liioiteltu.

Opintorahan suuruutta en muista, koska tein suurimman osan ajasta töitä enkä ollut siihen oikeutettu muutenkaan. Helppohan se olisi jostain kaivaa. Asumistukea sai vähemmän, opintorahan asumislisä oli paljon vähemmän kuin yleinen asumistuki.

Asumislisä oli maksimissaan 143e 2000-luvun alkupuolella ja korvasi korkeintaan 67% vuokrasta. Opintoraha 253e.

Voin vastata tähän nuoren aikuisen, vähän yli parikymppisen, näkökulmasta, vaikka tämä olisikin nyt joku provo tai vastaava. Näihin väitteisiin kuitenkin törmää aika ajoin netissä, joten voin yrittää avata, miksi me nuoret olemme niin ahdistuneita ja uupuneita tänä päivänä, vaikka on tietokoneet, kännykät ja kaikkea. 

Ennen vanhaan (viittaan etenkin sodan jälkeiseen aikaan) töitä riitti kaikille. Työt olivat fyysisempiä, yksinkertaisempia ja vaativat vähemmän aivotyötä. Koulutusta ja kokemusta ei vaadittu samalla tavalla ja töitä sai melkein kävelemällä ja kysymällä, olisiko täällä töitä. Nykyään jos näin toimii, vastataan, että täytä netissä hakemus (joka on useasti monisivuinen) ja vaatimukset ovat yksinkertaisempiinkin töihin aikamoisia.  Haastattelukierroksia on usein monta, hakijoita voi olla yhteen paikkaan satoja ja sinun pitäisi jotenkin pärjätä niitä kaikkia vastaan. Jos siellä on sinua vähänkin kokeneempi ja koulutetumpi, todennäköisesti et saa paikkaa. Vakkarityöt ovat vähentyneet ja pätkätyöt lisääntyneet, joka tuo taloudellista epävarmuutta ja aiheuttaa paljon säätöä työkkärin ja Kelan kanssa, kun jokaisesta tehdystä pätkästä pitää tehdä oma selvitys. Digitalisaatio on syönyt työpaikkoja, nykyään yhä enemmän koneet hoitavat työt, jotka ennen tehtiin lihasvoimin. Jostain syystä tästä sitten syyllistetään niitä, jotka ovat koneiden takia menettäneet työpaikkojansa. Silti tahti on koventunut ja kovat arvot ovat monessa paikkaa vallassa.

Opiskeluelämä ei hirveästi poikkea työelämästä. Nykyään jo lukioikäisenä pitäisi tietää, mitä haluaa tehdä. Yo-arvosanojen painotusta on nostettu ja täytyisi osata valita oikeat aineet siinä iässä, kun vasta etsistään omaa identiteettiä ja juttua. Kelkasta on helppo pudota. Jos kirjoitat M:n tai C:n paperit, korkeakouluun on vaikeampi päästä, sillä L:n ja E:n ylioppilaat vievät paikat riippumatta siitä, tietävätkö he edes alasta tarpeeksi. Sitten jäät jumiin lukiovaiheeseen yrittämällä korottaa arvosanoja, kun voisit saman työn tehdä valmistautumalla vaikka pääsykokeisiin. Ei siinä, on pääsykokeissakin petrattavaa ja sekin on stressaavaa, mutta mielestäni se on parempi tapa valita kuin korostaa enemmän yo-arvosanojen merkitystä. Opiskeluvaatimuksia on lisäksi kiristetty ja valmistua pitäisi nopeammin. Pitäisi myös jaksaa käydä töissä opiskelujen ohessa ja vielä harrastaakin. Sitten kun vielä edes tohtorin arvo ei takaa töitä, sitä miettii itsekin, että kannattaako sitä edes hakea yliopistoon, vaikka rahkeita voisi olla, mutta pitäisi jaksaa opiskella se viisi vuotta lainat niskassa ja sitten vielä pelätä, saako edes töitä vai ei. Ja työelämässäkin tahti on kiristynyt monilla aloilla. Ei ihme, että moni nuori uupuu ja väsyy nykymenoon. Minä olen kokenut sen myös, uupumuksen, masennuksen ja ahdistuksen.

Vaikka moni aikuinen tuntuukin vähättelevän ilmasto- ja ympäristöongelmia, niin moni niistä on valitettavasti ihan totta. Kyllä minua pelottaa muun muassa sukupuuttoaallot, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, jätevuoret ja jatkuva ympäristön turmeleminen rahan ja voiton nimissä. Vaikkei uskoisi ilmastonmuutokseen, niin noita edellämainittuja tuskin kukaan voi kiistää. Se ahdistaa meitä monia nuoria, koska me ja lapsemme (jos siis niitä haluaa ja uskaltaa hankkia taloudellisten epävarmuuksien keskellä) joudumme mahdollisesti näkemään nämä seraukset elinaikanamme, tosin kuin monet meitä vanhemmat ihmiset. On helppoa vähätellä ongelmia, joita ei ehkä itse tule kohtaamaan.  Luonto on kaiken elämän perusta, mutta kohtelemme sitä kuin roskaa ja kuvittelemme, että voimme jatkaa näin loputtomiin.

Ja lisään vielä viestiini, että digitalisaatio ei ole aina hyvä juttu. Jatkuva näytön tuijotus rasittaa silmiä, aivoja ja niskaa. Liiallinen ärsykeähky voi aiheuttaa stressiä, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. 

ap. kirjoitti:

Noin asiat olivat viimekis 80-luvulla. Siitä on jo 30 vuotta. Silti moni edelleenkin haluaa lisätä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelupaikkoja, vaikkei niistä valmistuneille ole töitä. Samalla nuorille opetetaan kotona, että kannattaa uskoa unelmiinsa ja opiskella, mikä kiinnostaa. Pitäisikö alkaa kannustamaan työllistävien opintojen pariin?

Tämä.

Moni opiskelee jotain höpöhöpöä ja sitten pettyy, kun ei saanutkaan sitä koulutusta vastaavaa huippuduunia.

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

Vierailija kirjoitti:

Ok boomer. Nykynuorten pitää yrittää pelastaa maailma ilmastonmuutokselta kun sedät perseilee minkä ehtii.

Luuleeko nykynuoret olevansa vastuussa kaikesta? Luulevatko he oikeasti, että voivat pelastaa maailman?

Mistä tällainen omnipotenssi? Tuleeko se siitä, kun ei ole rajoja, ei koskaan kielletä?

Nuori kuvittelee, että hänestä on mihin vaan. Ja että hänestä täytyy olla huippusuoritukseen. Pitää olla täydellisen näköinen, huippuälykäs, ja pelastaa koko maailma.

Mitä tapahtui tavallisuudelle? Sille, että ymmärtää omat rajansa?

Ei ihme, että tulee pettymyksiä. Narsismin kohtalo on surullinen.

Kai nyt nykynuoria ahdistaa, kun joutuvat maksamaan pois ennestään lisääntyvää (ainakin, jos ikääntyneiden eläkkeitä nostetaan) velkataakkaa alas poljetuilla palkoilla sen jälkeen, kun ovat ensin opiskelleet lainojen ja makaroonilaatikon turvin itselleen ammatin, johon vanhemmat ovat heitä pienestä asti työntäneet.