Nykynuorten vaikeudet

Sepä se on, kun materiaalinen elintaso ei tarkoita sitä, että asiat olisivat hyvin. Elintaso on noussut joillain mittareilla, mutta samalla vain osa nuorista on osallisia yhteiskunnasta, työelämästä ja henkisestä hyvinvoinnista.

Monet boomerit elivät maailmassa, jossa mahdollisuuksia oli paljon. Oli myös rutiininomaisia suorittavan tason töitä, joissa käytännönläheisesti rakentuneet ihmiset selvisivät paremmin.

Perherakenteet ovat myös muuttuneet. Yhä useampi milleniaali ja sitä nuorempi kokee turvattomuutta ja epävarmuutta. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta kyllä ydinperheissä ja hajanaisissa uusperheissä kasvaneet ovat eri viivalla, samoin yksinhuoltajaperheiden lapset.

Ei ole kykyä jaksaa pitkäjänteisesti ja mukautua työelämän vaatimuksiin. Työn kuormitus on muuttunut henkiseksi, ja yhä useampi kärsii uniongelmista ja mielenterveyden häiriöistä.

Yhä useampi milleniaali ja sitä nuorempi on myös ensimmäistä kertaa köyhempi kuin vanhempanssa. Älypuhelin ja skootteri ei ole vaurauden merkki. Mielestäni niihin keskittyminen kuvaa paremminkin nykyään huono-osaisuutta. Köyhät katsovat tosi-tv:ta ja ovat 24/7 kiinni peleissä ja älypuhelimissa. Hyväosaiset ja vauraat ovat työelämässä ja keskittyvät itsensä henkiseen kehittämiseen.

On tosi kiva juttu, että nykyään on pelejä ja vemputtimia, mutta ne eivät ole onnen, hyvän mielenterveyden tai hyväosaisuuden mittareita.

Ihmisen hyvinvointi mitataan pärjäävyydessä, osallisuudessa, mielekkäissä sosiaalissa suhteissa, taloudellisessa varaurastumisessa ja mahdollisuudessa keskittyä juuri niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Se on luksusta nykypäivänä ja todellisuudessa vain pienen hyvinvoivan eliitin etu.

Nyky nuorten ongelma on valinnan vaikeus. On niin paljon valintoja, joita voit tehdä. Onkohan tämä oikea koulu minulle? Entä jos ei olekkaan, olen vuoden jäljessä muita. Mitä haluan tehdä isona? Milloin olen iso? Entä jos en teekkään mitään nostan kelasta asumis tukea 316€ ja toimeentulotukea 650€ eli yhteensä 966€ joista vuokraan menee 450€. Jäljelle jää 500€ joista bensoihin menee 120€ ja ruokaan 160€ jäljelle jää 220€ eli voin käydä vielä kerran baarissa ja vaikka leffassa pari kertaa ja kaikki tämä tekemättä MITÄÄN. Menisinkö kouluun noh voihan paska saisin saman verran mutta velaksi. Tuosta maksaa vielä 1000€ puhelinta 36€/kk. Onhan tämä ihan vitun väärin, MUTTA kaltaiseni nuori näkee tämän mahdollisuutena makoilla ja miettiä mitä vittua aijjon tehdä elämälläni. JA MIETTIKÄÄ KUINKA MONI VAIN MAKOILEE VERONMAKSAJIEN RAHOILLA PERSE HOMEESSA KOTONA. Olen myös sitä mieltä että toimeentulotuella pitäisi olla 6kk raja jolloin olisi pakko ottaa vastaan tarjottu työpaikka. Miksi vitussa näin ei ole? Eikö ole tarjota työpaikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Yleistät siis uhden tapauksen perusteella kaikki teinit piloille kasvatetuiksi? Entäpä jos kyseinen tapaus on ongelma myös omassa perheessä. Mikä olisi mielestäsi oikea tapa kasvattaa?

Kaikki teinit ei ongelmatapauksia mutta valitettavasti osa nykynuorista pahemman kerran. Kasvatus alkaa varhaisessa vaiheessa vaippaiästä asti, osalla vanhemmistakin käytöstapojen puutetta mikä osaltaan selittää sen että jälkikasvun perseilyt katsotaan hyväksyvästi läpi sormien

Jonkun kommentissa luki että ”Köyhät katsovat tosi-tv:ta ja ovat 24/7 kiinni peleissä ja älypuhelimissa. Hyväosaiset ja vauraat ovat työelämässä ja keskittyvät itsensä henkiseen kehittämiseen.” ANTEEKS MITÄ VITTU TOSSA LUKEE? Tarkoita että vain köyhät katsovat toi-tv:tä ja ovat kiinni peleissä? MISSÄ VITUN VIORELLA SÄÄ ASUT? Jotkut ovat saaneet pelaamisesta AMMATIN. Uskon myös että rikkaammat katsovat myös tosi-tv:tä. Mutta ymmärän vain tuon 24/7. Kyllä monet nuoret pelaavat paljon ja se vaikuttaa sosiaaliseen elämään niinkuin myös usein koulunkäyntiin. Muttä siis mitenkäs vitussa tuolla työelämässä kehitytään henkisesti???? 1. Menet töihin 2. Opettelet työpaikan käytännöt 3. Tutustun muihin ihmisiin työpaikalla 4. Teet omassa päässäsi yhdistelmi mitä ikinä sitten teetkin ja päätät kenen kanssa viihdyit prhaiten työpikalla (jos et kenenkään vaihda työpaikkaa jos se häritsee) 5. Saat tehdystä työstä palkan

Mitenkä se näkyy kun on kehittynyt henkisesti? Ei suutu niin helposti? Mutta eikös sekin ole luonne kysymys kuinka helposti suuttuu, mielestäni vain kaikki helposti suuttuvat ovat LIIAN TYHMIÄ puhuakseen normaalisti perus asioista. Otetaan myös puheeksi henkiseltä puolelta herkkänahkaisuus. MITENKÄ ON MAHDOLLISTA ETTÄ JOKU VOI OTTAA ITSEENSÄ JONKUN MUUN KUIN LÄHEISEN IHMISEN HAUKKUMISESTÄ YMS... SE HENKILÖ EI LIITY SUN ELÄMÄÄN MITENKÄÄN EIKÄ TULE LIITTYMÄÄN JOTEN ANNA MUIDEN HUUDELLA EINE KAUAA JAKSA JOS SUOKAAN EI KIINNOSTA NIIDEN HUUDOT

miksi sitten suutus päissään pitää yleistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistät siis uhden tapauksen perusteella kaikki teinit piloille kasvatetuiksi? Entäpä jos kyseinen tapaus on ongelma myös omassa perheessä. Mikä olisi mielestäsi oikea tapa kasvattaa?

Kaikki teinit ei ongelmatapauksia mutta valitettavasti osa nykynuorista pahemman kerran. Kasvatus alkaa varhaisessa vaiheessa vaippaiästä asti, osalla vanhemmistakin käytöstapojen puutetta mikä osaltaan selittää sen että jälkikasvun perseilyt katsotaan hyväksyvästi läpi sormien

Onko sinulla lähdettä väitteilesi?

Oman havaintoni mukaan tåmän päivän nuorilla on yhä enemmän tietoa ja osaamista, käyttävät vähemmän alkoholia, eivät tupakoi, kiusaaminen on puolittunut, rikosten määrä vähentynyt.

Ne nuoret joilla ei käytöstapojen rippeitä eivät usein osaa käsitellä rakentavaa palautetta ja saattavat ahdistua/uhriutua puolustellen toimintaansa valkein valhein

Kuullosta enemmän teineltä 7-8 luokkalaisia

Nuo valtion tuet kyllä ovat unelma peliriippuvaiselle😅 (persehomeessa makaava peliriippuvainen 19v)😂 en ymmärrä miten tämä edes mahdollistetaan

Vierailija kirjoitti:

Sepä se on, kun materiaalinen elintaso ei tarkoita sitä, että asiat olisivat hyvin. Elintaso on noussut joillain mittareilla, mutta samalla vain osa nuorista on osallisia yhteiskunnasta, työelämästä ja henkisestä hyvinvoinnista.

Monet boomerit elivät maailmassa, jossa mahdollisuuksia oli paljon. Oli myös rutiininomaisia suorittavan tason töitä, joissa käytännönläheisesti rakentuneet ihmiset selvisivät paremmin.

Perherakenteet ovat myös muuttuneet. Yhä useampi milleniaali ja sitä nuorempi kokee turvattomuutta ja epävarmuutta. Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta kyllä ydinperheissä ja hajanaisissa uusperheissä kasvaneet ovat eri viivalla, samoin yksinhuoltajaperheiden lapset.

Ei ole kykyä jaksaa pitkäjänteisesti ja mukautua työelämän vaatimuksiin. Työn kuormitus on muuttunut henkiseksi, ja yhä useampi kärsii uniongelmista ja mielenterveyden häiriöistä.

Yhä useampi milleniaali ja sitä nuorempi on myös ensimmäistä kertaa köyhempi kuin vanhempanssa. Älypuhelin ja skootteri ei ole vaurauden merkki. Mielestäni niihin keskittyminen kuvaa paremminkin nykyään huono-osaisuutta. Köyhät katsovat tosi-tv:ta ja ovat 24/7 kiinni peleissä ja älypuhelimissa. Hyväosaiset ja vauraat ovat työelämässä ja keskittyvät itsensä henkiseen kehittämiseen.

On tosi kiva juttu, että nykyään on pelejä ja vemputtimia, mutta ne eivät ole onnen, hyvän mielenterveyden tai hyväosaisuuden mittareita.

Ihmisen hyvinvointi mitataan pärjäävyydessä, osallisuudessa, mielekkäissä sosiaalissa suhteissa, taloudellisessa varaurastumisessa ja mahdollisuudessa keskittyä juuri niihin asioihin, jotka ovat itselle tärkeitä. Se on luksusta nykypäivänä ja todellisuudessa vain pienen hyvinvoivan eliitin etu.

Tartun nyt tuohon viimeiseen kappaleeseen. Millä tavalla mielekkäät sosiaaliset suhteet vaikkapa ovat eliitin asia? Jotenkin ajan henki on minusta enemmän ja enemmän sitä, että muita ihmisiä lähinnä inhotaan. Osallistuminen koetaan pakollisena pahana ja riesana (mikä on hassua, koska onnellisimpia monissa mittauksissa ovat erilaista vapaaehtoistyötä tekevät). Toinen asia on tuo itselle tärkeisiin asioihin keskittyminen, väittäisin, että se ei ainakaan ole heikommaksi mennyt. Tänä päivänä maailma on avoin, on harrastuksia, kulttuuria, samanmielisiä yhteisöjä löytää netin kautta ihan eri tavoin kuin ennen. Kyllä tuo asia on paljon paremmin nykyään kuin vaikka 25 vuotta taaksepäin.

Vaurastuminen on vähän siinä ja siinä. Siihenkin löytyy keinoja ihan eri tavalla kuin ennen, vaikkapa sijoittaminen on asia, joka on useimpien ulottuvilla ja kansanomaisempaa. Toisaalta puhtaasti työllä vaurastuminen on epävarmempaa, se lienee totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleistät siis uhden tapauksen perusteella kaikki teinit piloille kasvatetuiksi? Entäpä jos kyseinen tapaus on ongelma myös omassa perheessä. Mikä olisi mielestäsi oikea tapa kasvattaa?

Kaikki teinit ei ongelmatapauksia mutta valitettavasti osa nykynuorista pahemman kerran. Kasvatus alkaa varhaisessa vaiheessa vaippaiästä asti, osalla vanhemmistakin käytöstapojen puutetta mikä osaltaan selittää sen että jälkikasvun perseilyt katsotaan hyväksyvästi läpi sormien

Onko sinulla lähdettä väitteilesi?

Oman havaintoni mukaan tåmän päivän nuorilla on yhä enemmän tietoa ja osaamista, käyttävät vähemmän alkoholia, eivät tupakoi, kiusaaminen on puolittunut, rikosten määrä vähentynyt.

Myös ihan tutkitusti nykynuoret käyttävät alkoholia entistä vähemmän. Myös mm. aborttien määrä on vähentynyt selvästi. Jokainen keski-ikäisten sukupolvi kuitenkin näkee nuoret uhkana ja itseään huonompana.

Koen kyllä, että ihmiset ovat nyt heikompia kuin vaikka itse ollessani nuori aikuinen (olen 39, eli en mikään ikäloppu). Meillä oli ihan kunnia-asia kotoa muuttaessa, että omilla ollaan ja pärjätään. Käytiin opintojen ohella töissä (kyllä, ihan hanttihommia) jotta sai vuokrat maksettua ja silti valmistuttiin ihan tavoiteajassa. Ja ehdittiin sitä opiskelijabileet yms myös käydä.

Siitä paljon puhutusta epävarmuudesta en oikein tiedä. Ei itselle ollut mitenkään itsestäänselvää, että oman alan töitä tyrkytetään. Pätkää tuli tehtyä melkein vuosikymmen ennenkuin sain reilusti päälle 30-vuotiaana ensimmäisen vakityön. Näin se on mennyt aika monella ikätoverilla myös. Silti on uskallettu tehdä lapset, asuntolaina alkaa olla viimeisessä neljänneksessä ja ylipäätään on uskallettu elää.

Olisiko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nykyään elämä on oikeasti todella hektistä ja elää ei juurikaan kerkeä? Ennen sai pitää hetken huilitauon, kun tuntui siltä, että tarvitsee ja työt tuli tehtyä. Mitään ei ylisuoritettu, vaan kuunneltiin jaksamista. Nykyään joka paikassa huudetaan vain "Nopeammin! Tehokkaammin! Enemmän tulosta!", jonka jälkeen saat monoa YT-neuvotteluissa. Jopa kotona täytyy suorittaa, etenkin jos on hankkinut lapsiperheen. Mihin se elämä jäi ja milloin se unohtui matkasta?

M24

Ehän noilla valtiontuilla kauheesti rikastu tai käy ulkomailla, mutta kirjaimellisesti elämä kukoistaa valtiontuilla. Kerkeän päivän aikan käymään salilla 1-2h pelaamaan videopelejä 3-4h vaikka makoilla vaan 2h ja siinä oli yhden työpäivän verran tunteja. (Sosiaalituilla rokaava 20v✌️)

Vierailija kirjoitti:

Koen kyllä, että ihmiset ovat nyt heikompia kuin vaikka itse ollessani nuori aikuinen (olen 39, eli en mikään ikäloppu). Meillä oli ihan kunnia-asia kotoa muuttaessa, että omilla ollaan ja pärjätään. Käytiin opintojen ohella töissä (kyllä, ihan hanttihommia) jotta sai vuokrat maksettua ja silti valmistuttiin ihan tavoiteajassa. Ja ehdittiin sitä opiskelijabileet yms myös käydä.

Siitä paljon puhutusta epävarmuudesta en oikein tiedä. Ei itselle ollut mitenkään itsestäänselvää, että oman alan töitä tyrkytetään. Pätkää tuli tehtyä melkein vuosikymmen ennenkuin sain reilusti päälle 30-vuotiaana ensimmäisen vakityön. Näin se on mennyt aika monella ikätoverilla myös. Silti on uskallettu tehdä lapset, asuntolaina alkaa olla viimeisessä neljänneksessä ja ylipäätään on uskallettu elää.

Itsellä on kaksi teiniä (17 ja 14) ja he ovat monella tavoin parempia kuin me vanhemmat. Älykkäitä, tiedostavia, tasapainoisia. Mutta ovat he kyllä myös paljon tarvitsevampia kuin mitä me vanhemmat olimme heidän ikäisinään. Ja monella tavalla epävarmoja.

Joka ajassa on omat juttunsa.

Sama vitun ihmettelevä nuori kirjoitti:

Jonkun kommentissa luki että ”Köyhät katsovat tosi-tv:ta ja ovat 24/7 kiinni peleissä ja älypuhelimissa. Hyväosaiset ja vauraat ovat työelämässä ja keskittyvät itsensä henkiseen kehittämiseen.” ANTEEKS MITÄ VITTU TOSSA LUKEE? Tarkoita että vain köyhät katsovat toi-tv:tä ja ovat kiinni peleissä? MISSÄ VITUN VIORELLA SÄÄ ASUT? Jotkut ovat saaneet pelaamisesta AMMATIN. Uskon myös että rikkaammat katsovat myös tosi-tv:tä. Mutta ymmärän vain tuon 24/7. Kyllä monet nuoret pelaavat paljon ja se vaikuttaa sosiaaliseen elämään niinkuin myös usein koulunkäyntiin. Muttä siis mitenkäs vitussa tuolla työelämässä kehitytään henkisesti???? 1. Menet töihin 2. Opettelet työpaikan käytännöt 3. Tutustun muihin ihmisiin työpaikalla 4. Teet omassa päässäsi yhdistelmi mitä ikinä sitten teetkin ja päätät kenen kanssa viihdyit prhaiten työpikalla (jos et kenenkään vaihda työpaikkaa jos se häritsee) 5. Saat tehdystä työstä palkan

Mitenkä se näkyy kun on kehittynyt henkisesti? Ei suutu niin helposti? Mutta eikös sekin ole luonne kysymys kuinka helposti suuttuu, mielestäni vain kaikki helposti suuttuvat ovat LIIAN TYHMIÄ puhuakseen normaalisti perus asioista. Otetaan myös puheeksi henkiseltä puolelta herkkänahkaisuus. MITENKÄ ON MAHDOLLISTA ETTÄ JOKU VOI OTTAA ITSEENSÄ JONKUN MUUN KUIN LÄHEISEN IHMISEN HAUKKUMISESTÄ YMS... SE HENKILÖ EI LIITY SUN ELÄMÄÄN MITENKÄÄN EIKÄ TULE LIITTYMÄÄN JOTEN ANNA MUIDEN HUUDELLA EINE KAUAA JAKSA JOS SUOKAAN EI KIINNOSTA NIIDEN HUUDOT

Ok Boomer, mutta odottaisit nyt edes puoleenpäivään ennen kuin narautat korkin auki.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että nykyään elämä on oikeasti todella hektistä ja elää ei juurikaan kerkeä? Ennen sai pitää hetken huilitauon, kun tuntui siltä, että tarvitsee ja työt tuli tehtyä. Mitään ei ylisuoritettu, vaan kuunneltiin jaksamista. Nykyään joka paikassa huudetaan vain "Nopeammin! Tehokkaammin! Enemmän tulosta!", jonka jälkeen saat monoa YT-neuvotteluissa. Jopa kotona täytyy suorittaa, etenkin jos on hankkinut lapsiperheen. Mihin se elämä jäi ja milloin se unohtui matkasta?

M24

Mitä 24v osaa sanoa siitä, millaista oli "ennen"? Kyllä työelämä on ollut tuota viimeiset 20 vuotta ainakin. Vanhemmuuskin on ollut hyvin intensiivistä koko sen ajan ainakin, kun itsellä on ollut lapsia (vanhin on 21v).

Vierailija kirjoitti:

Koen kyllä, että ihmiset ovat nyt heikompia kuin vaikka itse ollessani nuori aikuinen (olen 39, eli en mikään ikäloppu). Meillä oli ihan kunnia-asia kotoa muuttaessa, että omilla ollaan ja pärjätään. Käytiin opintojen ohella töissä (kyllä, ihan hanttihommia) jotta sai vuokrat maksettua ja silti valmistuttiin ihan tavoiteajassa. Ja ehdittiin sitä opiskelijabileet yms myös käydä.

Siitä paljon puhutusta epävarmuudesta en oikein tiedä. Ei itselle ollut mitenkään itsestäänselvää, että oman alan töitä tyrkytetään. Pätkää tuli tehtyä melkein vuosikymmen ennenkuin sain reilusti päälle 30-vuotiaana ensimmäisen vakityön. Näin se on mennyt aika monella ikätoverilla myös. Silti on uskallettu tehdä lapset, asuntolaina alkaa olla viimeisessä neljänneksessä ja ylipäätään on uskallettu elää.

Olen sinun ikäinen (no, vuotta vanhempi) ja näen täysin päinvastoin asian. Meillä oli parempi opintotuki kuin nykynuorilla. Sitä sai pidempään ja opintoja vitkutettiin vuositolkulla kun ei uskallettu valmistua. Opintojen kestoa ei rajoitettu. Todella moni sai opiskelijoiden toimeentulotutkimusten mukaan vanhempien tukea opiskeluun.

Eli lyhyesti: olet väärässä!

Niin ja sitten se juttu, että meillä nuorilla ei ole todellakaan samaa mahdollisuutta, kuin vanhemmillamme oli meitä jo nuorempina. Pätkätöillä ei saa lainaa asuntoon ja pääse näin vakaammalle taloudelle. Vanhemmillani oli jo asunto, kun vanhin veljeni oli vauva ja he olivat tuolloin 20v. Tuolloinkin riitti, että isäni kävi töissä, joka tuolloin oli vielä hanttihommaa. Elintasoni viistää maata, jos suhteutetaan vanhempieni sen ajan elintasoon samanikäisinä. Eläkkeeltä ja suojatyöpaikoista on helppo kitistä, että nykynuoret ovat laiskoja ja ahdistuvat turhasta, kun itse on kaikki saatu vain hakemalla. Hohhoijaa.. Kannattaa avata niitä silmiään vähän ja katsella ympärilleen ja etenkin katsoa tämän nykyajan silmin, eikä 70- ja 80-luvun silmin. Kyllä kai nykynuoret vaikuttavat olevan laiskoja, jos ajattelee nykyajan olevan yhtä helppoa, kuin 40 vuotta sitten. Silloin haasteet eivät olleet arki- ja työelämässä. Oli niitä haasteita silloinkin, vaan ne eivät olleet sellaisia, joita tarvitsisi kohdata päivittäin ja todeta, että huomenna taas.

M24

Vierailija kirjoitti:

En yleistä kun kerron omasta lapsuudesta 70 luvulla. Rikkaiden ja köyhien lapset oli samalla viivalla, kaikki oli kavereita materiaalista huolimatta.

Miksi tätä yläpeukutetaan? Ihan kuin 70-luvulla ei olisi ollut koulukiusaamista. Kyllä vain oli, eikä siihen puututtu sitäkään vähää, mitä nykyisin.