Nykynuorten vaikeudet

Kakkahattutäti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok boomer. Nykynuorten pitää yrittää pelastaa maailma ilmastonmuutokselta kun sedät perseilee minkä ehtii.

Luuleeko nykynuoret olevansa vastuussa kaikesta? Luulevatko he oikeasti, että voivat pelastaa maailman?

Mistä tällainen omnipotenssi? Tuleeko se siitä, kun ei ole rajoja, ei koskaan kielletä?

Nuori kuvittelee, että hänestä on mihin vaan. Ja että hänestä täytyy olla huippusuoritukseen. Pitää olla täydellisen näköinen, huippuälykäs, ja pelastaa koko maailma.

Mitä tapahtui tavallisuudelle? Sille, että ymmärtää omat rajansa?

Ei ihme, että tulee pettymyksiä. Narsismin kohtalo on surullinen.

Vai ei ole rajoja ja ei koskaan kielletä? Ennen juostiin pitkin ties mitä vaarallisia rakennustyömaita ja käytiin yksin uimassa, nykyään ei pääse edes kouluretkelle ilman huomioliivejä, lupalappua ja pelastussuunnitelmaa. 

70-luvulla oli muotia vapaa kasvatus, eli ihan oikeasti vapaa: sai katsoa telkkaria milloin ja kuinka pitkään tahansa, ei kotiintuloaikoja, ei nukkumaanmenoaikoja yms. Ajateltiin, että "kyllähän se lapsi sitten tajuaa mennä aiemmin nukkumaan, kun aamulla koulussa väsyttää", mutta eihän se näin kaikille toimi.

Töissä tuli kerran puheeksi ja tuli ilmi että porukassa on useampikin 70-luvun lapsi oli näin kasvatettu. Nämä ihmiset on nyt n. 50v, joten sun teoria on n. 30 vuotta myöhässä. Heillähän pitäisi tällasia tuntemuksia olla. 

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

V#ttu jos keski-ikäiset jakaisivat edes osan hyvinvoinnistaan toisille, eivätkä vain keräisi voittoa toisten kustannuksella, vähättelemällä, syyllistämällä sekä pelottelemalla.

Vierailija kirjoitti:

V#ttu jos keski-ikäiset jakaisivat edes osan hyvinvoinnistaan toisille, eivätkä vain keräisi voittoa toisten kustannuksella, vähättelemällä, syyllistämällä sekä pelottelemalla.

keski-ikäiset ja sitä vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V#ttu jos keski-ikäiset jakaisivat edes osan hyvinvoinnistaan toisille, eivätkä vain keräisi voittoa toisten kustannuksella, vähättelemällä, syyllistämällä sekä pelottelemalla.

keski-ikäiset ja sitä vanhemmat

Varallisuus ei saisi liiaksi keskittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

V#ttu jos keski-ikäiset jakaisivat edes osan hyvinvoinnistaan toisille, eivätkä vain keräisi voittoa toisten kustannuksella, vähättelemällä, syyllistämällä sekä pelottelemalla.

keski-ikäiset ja sitä vanhemmat

Varallisuus ei saisi liiaksi keskittyä.

Ei se ikää katso. Nuoria miljonäärejä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Ainakin minun ikäluokkani, eli 70-luvun lopulla syntyneet arvostamme nuoria emmekä väheksy tämän maailman ongelmia. Omat vanhimmat lapsemme ovat juuri siinä parinkympin molemmin puolin.

Se kuitenkin on sanottava, että omat lapseni ja pääsääntöisesti tuttavienkin lapset, ovat saaneet kotoa todella paljon paremmat eväät kuin mitä itse saimme. 70-luvun lopulla ja 80-luvulla kasvatus oli varsin välinpitämätöntä, lapsia sai kurittaa fyysisesti (henkisestä nyt puhumattakaan), mitään kiintymysvanhemmuutta ei todellakaan ollut jne. Harrastusmahdollisuudet olivat niukat, ja kaikki vähänkään hienompi (sanotaan nyt vaikka ratsastus), oli oikeasti eliitin herkkua. Matkailu ja vastaava henkistä pääomaa kasvattava toiminta rajoittui Ruotsin risteilyihin useimmilla ja ihan satunnaisiin Kanarian reissuihin. Aikuisten ei kuulunutkaan viettää aikaa lasten kanssa, lapset kasvoivat siinä sivussa. Ei minun äitini tai isäni vaikkapa tunne minua ollenkaan samalla tavalla kuin itse tunnen lapseni. Vaikka he olivat aikansa vanhemmiksi ihan okei.

En usko, että omat lapseni myöskään kirjoitteleisivat tänne näin rumasti siitä, kuinka ennen kaikki oli helppoa ja vain he ovat uhreja ja keski-ikäiset ovat itsekkäitä ja tietämättömiä. Olen kuitenkin hämmästynyt kuinka moni (oletettavasti nuori aikuinen) näin tekee ja ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Minä en edes tiedä, mikä on boomeri. Olennaisempaa on, että täällä on keskusteltu geneerisesti vanhemmista ikäluokista eikä varsinaisesti eritelty erityisesti suuria ikäluokkia. Joo, mainitsit sen kerran tekstissäsi, mutta puhut myös geneerisesti vaan siitä, että nuoret ikäpolvet tuntevat suurempaa ahdistusta maailman tilasta ja mitä nyt kaikkea. Kyllä maailmantuskaa ovat kokeneet ihan jokainen ikäluokka vuorollaan, aiheet vaan muuttuvat.

Nuoret eivät näe sitä työmäärää, mitä on tarvittu siihen, että vanhemmat elävät keskiluokkaista elämää omakotitaloineen, autoineen ja matkoineen.



Ei nähdä miten siihen on päästy, nähdään vaan se lopputulos.



Kuvitellaan, että se on tippunut niille keski-ikäisille hannuhanhille suoraan käsiin.



Mun ohje nuorille on tämä: sen sijaan, että keskityt energiasi kadehtimiseen ja negailuun, mieti, mitä sun kannattaa nyt tehdä, jos haluat 30 vuoden päästä olla samassa tilanteessa.



Eli opiskele, tee töitä, säästä.



Jos susta ei ole siihen, se on sitten voi voi.



Lohduttaudu sillä, että perit vanhempasi kuitenkin aikanaan.



Joka sukupolvella on omat onnistujansa ja häviäjänsä. Mieti, kehiin sinä haluat kuulua, ja mitä se vaatii.



Sitten käärit hihat ja ryhdyt hommiin. Sulla on koko loppuelämä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Nyt tais mennä avautuminen vähän väärään osoitteeseen, sillä sinun ikäluokasta ei tossa puhuttu sanallakaan, eikä kirjoittaja ollut parikymppinen.

Vielä vähän hämmentää, että luuletko, että yleisesti keskustelussa ”vanhemmista ihmisistä” puhuttaessa puhutaan muka sinusta (vasta 39v??). Olet tainnut loukkaantua nyt vähän turhasta. Sinähän olet vain kahta vuotta vaille (ja joidenkin luokittelujen mukaan itsekin) millenniaali! Millenniaalit ovat 2000-luvulla täysi-ikäistyneitä, eli 1982 lähtien, sinne 90-luvun loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Nyt tais mennä avautuminen vähän väärään osoitteeseen, sillä sinun ikäluokasta ei tossa puhuttu sanallakaan, eikä kirjoittaja ollut parikymppinen.

Vielä vähän hämmentää, että luuletko, että yleisesti keskustelussa ”vanhemmista ihmisistä” puhuttaessa puhutaan muka sinusta (vasta 39v??). Olet tainnut loukkaantua nyt vähän turhasta. Sinähän olet vain kahta vuotta vaille (ja joidenkin luokittelujen mukaan itsekin) millenniaali! Millenniaalit ovat 2000-luvulla täysi-ikäistyneitä, eli 1982 lähtien, sinne 90-luvun loppuun.

En minä ottanut edes asiaa henkilökohtaisesti. Vaan olen pahoillani siitä, että sukupolvet nokittelevat toisiaan, on se minkä tahansa sukupolvien välistä. Ja tässä keskustelussa ne moitteet nyt kohdistuvat sinne vanhempiin sukupolviin, mitä kukin sillä sitten tarkoittaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Minä en edes tiedä, mikä on boomeri. Olennaisempaa on, että täällä on keskusteltu geneerisesti vanhemmista ikäluokista eikä varsinaisesti eritelty erityisesti suuria ikäluokkia. Joo, mainitsit sen kerran tekstissäsi, mutta puhut myös geneerisesti vaan siitä, että nuoret ikäpolvet tuntevat suurempaa ahdistusta maailman tilasta ja mitä nyt kaikkea. Kyllä maailmantuskaa ovat kokeneet ihan jokainen ikäluokka vuorollaan, aiheet vaan muuttuvat.

Boomeri=baby boomer, eli suurten ikäluokkien edustaja, eli juuri sotien jälkeen syntynyt. Sinä olet täpärästi sukupolvea X, joidenkin luokittelujen mukaan jopa millenniaali (alkaa siitä kasarin alusta) eli sinä et tosiaan kuulu mihinkään ”vanhempaan ikäluokkaan” vaan lähemmin noihin valittaviin nuoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Minä en edes tiedä, mikä on boomeri. Olennaisempaa on, että täällä on keskusteltu geneerisesti vanhemmista ikäluokista eikä varsinaisesti eritelty erityisesti suuria ikäluokkia. Joo, mainitsit sen kerran tekstissäsi, mutta puhut myös geneerisesti vaan siitä, että nuoret ikäpolvet tuntevat suurempaa ahdistusta maailman tilasta ja mitä nyt kaikkea. Kyllä maailmantuskaa ovat kokeneet ihan jokainen ikäluokka vuorollaan, aiheet vaan muuttuvat.

Se maailmantuska tai varsinkaan välittäminen ei näytä oikeen realisoituvan mitä vanhemmaksi mennään. Tuskaa on voitu kokea, jonkun Kuuban ohjuskriisin takia, mutta homoja silti samalla hakattu ja oltu rastoista ja sovinistisia, eli ei omassa elämässä välitetty ollenkaan. Kato mitä tahansa galluppia ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, homojen oikeuksista yms, niin aina mennään huonompaan suuntaan mitä vanhempaan ikäluokkaan siirrytään.

Suomessa 1967 on maaginen numero, sitä nuoremmilla katsottiin puoluekannasta riippumatta olevan enemmistöllä myönteinen asenne seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kohtaan viime eduskuntavaaleissa.

Suunta on välittämisen osalta aina parempaan päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Minä en edes tiedä, mikä on boomeri. Olennaisempaa on, että täällä on keskusteltu geneerisesti vanhemmista ikäluokista eikä varsinaisesti eritelty erityisesti suuria ikäluokkia. Joo, mainitsit sen kerran tekstissäsi, mutta puhut myös geneerisesti vaan siitä, että nuoret ikäpolvet tuntevat suurempaa ahdistusta maailman tilasta ja mitä nyt kaikkea. Kyllä maailmantuskaa ovat kokeneet ihan jokainen ikäluokka vuorollaan, aiheet vaan muuttuvat.

Boomeri=baby boomer, eli suurten ikäluokkien edustaja, eli juuri sotien jälkeen syntynyt. Sinä olet täpärästi sukupolvea X, joidenkin luokittelujen mukaan jopa millenniaali (alkaa siitä kasarin alusta) eli sinä et tosiaan kuulu mihinkään ”vanhempaan ikäluokkaan” vaan lähemmin noihin valittaviin nuoriin.

Jaa, no oma vanhin lapseni täyttää 18v tammikuussa, joten en kyllä enää ihan samaistu nuoriin. Enemmän koen olevani vanhempaa ikäluokkaa, enkä enää vello parikymppisille tyypillisessä ajatusmaailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikille myös muistutuksena, jopa antiikin filosofi Sokrates oli sitä mieltä, että nuoriso on "pilalla". eli joka sukupolvi aina valittaa seuraavasta ja kuvittelee heillä olevan asiat helpommin. 

Moni asia on nyt helpommin, mutta moni huonommin. Myös tämä tässäkin ketjussa esiintyvä älylaitteiden ja muun teknologian mollaaminen on suorastaan koomista, sillä joka sukupolvella on oma asiansa mistä vanha sukupolvi valittaa. "Ennenkin pärjättiin ilman" no joo, niin voisi varmaan sanoa isoisoisoäitivainaasi, kun näki säkölampun. Kyllä ilman sähköäkin "pärjättiin", mutta ei kukaan sitä nykyään kyseenalaistaisi. Sekin oli aikoinaan tietylle sukupolvelle ihan älytön nykyajan hullutus, johon tottumisesta syyllistettiin nuoria.

Nykyajan nuorilla on suuri huoli maailmasta, ilmastonmuutoksesta, tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta, ihmisoikeuksista yms. jolloin ahdistus ja tulevaisuudennäkymät ovat ihan eri tasolla kuin ennen. 

Nyt ilman ,että mennään ihan päsinvastaiseen mollaamiseen, itse kolmikymppisenä katson vanhempieni touhua ja joskus ihmetyttää, kuinka keskeneräisiä ja naiiveja ihmisiä he, ja monet muut muut suurten ikäluokkien edustajat ovat. Isäni on oikein perus keski-ikäinen mies, häneen pätee kaikki kliseet: jääräpäisyys, rajat kiinni -mielipiteet, homofobia ja kammottava sovinismi, jota hän viljelee ihan naisten kuullen, joista kukaan (samaa ikäluokkaa oleva) ei silti mitenkään vastusta silmienpyörittelyä enemmän. Häntä, eikä hänen kaveriporukkaansa yksinkertaisesti kiinnosta mikään. En nyt siis puhu harrastuskista tms. mutta kerran erehdyin käymään jotain homojen oikeuksiin liittyvää keskustelua ja vastaus oli, "no mitä sitten, nehän on iha  perseestä". Ei ole siis mitään empatiaa tai välittämistä omaa napaa pidemmälle. Häneltä myös puuttuu kaikki keskustelutaidot ja eritoten kyky myöntää olevansa väärässä, joita opetetaan nykyään jo alaluokilla.

Kyseessä on ihan keskiluokkainen, hyvätuloinen koulutettu ihminen, mutta silti tulee välillä ihan selvä ero yleistiedon ja jopa kielellisen ilmaisun kanssa. Käytin kerran sanaa "konteksti" josta hän provosoitui ihan ennenäkemättömällä tavalla "etsä täällä tollasilla hienoilla sanoilla pärjää, älä yhtään yritä nyt hämmentää muita!". 

 Itse olen töiden kautta ollut tekemisissä useamman itseani nuoremman henkilön kanssa, jotka suurekis yllätyksekseni eivät kauhistu, jos heidän osoittaa olevan ns. "väärässä" jostakin vaan sanovat "ahaa okei, en ookaan luenu tästä tarpeeksi". Olin ihan hämmentynyt, kuinka kypsästi he tämän hoitavat, sillä samalla nämä boomer-sedät alkavat pudistelemaan päätä ja sanomaan "noku eihän sul oo siis tätä elämänkokemusta" ja länkyttävät loppuun asti vaikka eivät tietäisi aiheesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että nuoret yksikertaisesti tietävät enemmän, kuin vanhemmat ikäpolvet samanikäisenä, sillä nykyaikana on enemmän tutkimustietoa, joka on paremmina saatvilla. Tieto tunnetusti lisää tuskaa.

Ei ihme, että huolestuu, jos oikeasti ajattelee maailman pelastamisen olevan omilla harteilla siinä missä setämiehet vaan viittavat kintaallla. 

 

Luuletko, ettei nykypäivän nelikymppinen tai viisikymppinen ole vaikkapa tuntenut maailmantuskaa? Oli kylmää sotaa, otsonikatoa, ydinsodan uhka...

Kyllä ihan kaikkina aikoina nuoret ovat tunteneet maailmantuskaa ja niin sen kuuluu ollakin. Se vie asioita eteenpäin, kun halutaan tehdä asioita paremmin kuin edeltäjät.

Minusta vaan nykyään nuoret aikuiset ajattelevat niin kovin kapeakatseisesti hieman vanhemmista. Niillä on muka ollut niin helppoa ja meillä niin vaikeaa. Me olemme niin älykkäitä jne (vaikka tutkimuksissa ikäluokan 78 on todettu olevan älykkäin). Jokaisella sukupolvella on ollut ongelmansa ja useimmat niiden kanssa ovat oppineet elämään ja osaltaan parantaneet hieman maailmaa.

Ja itse olen vuosimallia 1980, jos se asiaan jotenkin liittyy. Enkä väheksy tämän päivän parikymppisten ongelmia, mutta olen pahoillani siitä, miten te tunnutte ajattelevan vanhemmista ihmisistä.

Sä et näytä nyt oikeen ymmärtävän mitä ”suurten ikäluokkien edustaja” tarkoittaa. Ne on 40-luvun lopusta 50 luvun loppuun syntyneitä, eli nyt n. 74-60 vuotiata.

Mä itse (tuon kirjoittaja) olen myös 80-luvulla syntynyt, mikä käy myös tuosta tekstistä ilmi, eli ihmeellistä miten katsot melkeen samanikäisen ihmisen nuorisoksi, koska käytät sanaa ”te” ja jotenkin kuvittelet itse olevasi boomeri. Ens kerralla lue vähän tarkemmin ennenkun kommentoit.

Minä en edes tiedä, mikä on boomeri. Olennaisempaa on, että täällä on keskusteltu geneerisesti vanhemmista ikäluokista eikä varsinaisesti eritelty erityisesti suuria ikäluokkia. Joo, mainitsit sen kerran tekstissäsi, mutta puhut myös geneerisesti vaan siitä, että nuoret ikäpolvet tuntevat suurempaa ahdistusta maailman tilasta ja mitä nyt kaikkea. Kyllä maailmantuskaa ovat kokeneet ihan jokainen ikäluokka vuorollaan, aiheet vaan muuttuvat.

Se maailmantuska tai varsinkaan välittäminen ei näytä oikeen realisoituvan mitä vanhemmaksi mennään. Tuskaa on voitu kokea, jonkun Kuuban ohjuskriisin takia, mutta homoja silti samalla hakattu ja oltu rastoista ja sovinistisia, eli ei omassa elämässä välitetty ollenkaan. Kato mitä tahansa galluppia ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, homojen oikeuksista yms, niin aina mennään huonompaan suuntaan mitä vanhempaan ikäluokkaan siirrytään.

Suomessa 1967 on maaginen numero, sitä nuoremmilla katsottiin puoluekannasta riippumatta olevan enemmistöllä myönteinen asenne seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kohtaan viime eduskuntavaaleissa.

Suunta on välittämisen osalta aina parempaan päin.

Niin, sellainen oli yhteiskunta vielä 80-luvulla, osin 90-luvullakin. Oli ihan normaalia inhota homoja tai muuten erilaisia. Nykyään on paljon sallivammat asenteet moniin asioihin, ja hyvä niin. Tottakai se näkyy myös ikäluokkakuiluna, kaikki eivät muutu niiden asenteiden osalta millaista on nuorempana ollut. Vaikka moni toisaalta ajan mukana muuttuukin.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Nuoret eivät näe sitä työmäärää, mitä on tarvittu siihen, että vanhemmat elävät keskiluokkaista elämää omakotitaloineen, autoineen ja matkoineen.

Ei nähdä miten siihen on päästy, nähdään vaan se lopputulos.

Kuvitellaan, että se on tippunut niille keski-ikäisille hannuhanhille suoraan käsiin.

Mun ohje nuorille on tämä: sen sijaan, että keskityt energiasi kadehtimiseen ja negailuun, mieti, mitä sun kannattaa nyt tehdä, jos haluat 30 vuoden päästä olla samassa tilanteessa.

Eli opiskele, tee töitä, säästä.

Jos susta ei ole siihen, se on sitten voi voi.

Lohduttaudu sillä, että perit vanhempasi kuitenkin aikanaan.

Joka sukupolvella on omat onnistujansa ja häviäjänsä. Mieti, kehiin sinä haluat kuulua, ja mitä se vaatii.

Sitten käärit hihat ja ryhdyt hommiin. Sulla on koko loppuelämä aikaa.

No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.

Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Se maailmantuska tai varsinkaan välittäminen ei näytä oikeen realisoituvan mitä vanhemmaksi mennään. Tuskaa on voitu kokea, jonkun Kuuban ohjuskriisin takia, mutta homoja silti samalla hakattu ja oltu rastoista ja sovinistisia, eli ei omassa elämässä välitetty ollenkaan. Kato mitä tahansa galluppia ihmisoikeuksista, tasa-arvosta, homojen oikeuksista yms, niin aina mennään huonompaan suuntaan mitä vanhempaan ikäluokkaan siirrytään.

Suomessa 1967 on maaginen numero, sitä nuoremmilla katsottiin puoluekannasta riippumatta olevan enemmistöllä myönteinen asenne seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kohtaan viime eduskuntavaaleissa.

Suunta on välittämisen osalta aina parempaan päin.

Oletko tullut ajatelleeksi, että moni vanhempi ihminen on elänyt nuoruutensa aikana, jolloin homoseksuaalisuus on ollut rikos, tai ainakin sairaus.

Ei asenteet muutu hetkessä. Tottakai vanhemmat ihmiset ovat konservatiivisempia, koska he ovat oman aikansa tuotteita.

Nuorilla tuntuu olevan hirveä hätä ja huoli siitä, että joku jossain ajattelee eri tavalla kuin he.

Ihan kuin maailma pelastuisi sillä, että kaikki ovat samaa mieltä kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.

Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.

Se, että sinun äidilläsi on ollut tuuria, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi.

Moni hänen ikäisensä nainen on potkittu yt-neuvotteluissa ulos, eikä uutta työtä enää löydy, koska ikärasismi.

Äitisi on ollut ahkera ja ollut töissä koko ikänsä. Sulla on siinä hyvä roolimalli.

Nyt vaan töihin ja tienaamaan!

Jos olet ahkera ja hyvä työssäsi, voit sinäkin vielä saada aineellista hyvää ja turvallisuutta elämääsi.

Jos sen sijaan keskityt chillailuun, ikuiseen opiskeluun, työttömyyteen ja valittamiseen, vuosikausien perhevapaisiin ja toimettomuuteen, en voi muuta kuin olla pahoillani äitisi puolesta. Hän varmasti olisi halunnut, että sinusta tulee reipas ja ahkera. Ja että pärjäisit elämässä.

Viime kädessä teet itse omat valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Kakkahattutäti kirjoitti:

Nuoret eivät näe sitä työmäärää, mitä on tarvittu siihen, että vanhemmat elävät keskiluokkaista elämää omakotitaloineen, autoineen ja matkoineen.

Ei nähdä miten siihen on päästy, nähdään vaan se lopputulos.

Kuvitellaan, että se on tippunut niille keski-ikäisille hannuhanhille suoraan käsiin.

Mun ohje nuorille on tämä: sen sijaan, että keskityt energiasi kadehtimiseen ja negailuun, mieti, mitä sun kannattaa nyt tehdä, jos haluat 30 vuoden päästä olla samassa tilanteessa.

Eli opiskele, tee töitä, säästä.

Jos susta ei ole siihen, se on sitten voi voi.

Lohduttaudu sillä, että perit vanhempasi kuitenkin aikanaan.

Joka sukupolvella on omat onnistujansa ja häviäjänsä. Mieti, kehiin sinä haluat kuulua, ja mitä se vaatii.

Sitten käärit hihat ja ryhdyt hommiin. Sulla on koko loppuelämä aikaa.

No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.

Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.

En tiedä onko tuo oikeasti kadehtimisen arvoista. Helppoa ehkä, mutta jämähtänyttä. Moni henkinen pääoma ja kokemus jää saamatta ilman opiskeluja. Elämä on varsin kapea-alaista, jos koko ikänsä samassa työpaikassa vääntää.

En minä ainakaan haluaisi. Kyllä opiskelu, välillä työpaikan vaihtaminen, selkeä ihmisenä kehittyminen ovat pitkälti minua motivoineet ja antaneet eväitä ymmärtää ihmisiä ja maailmaa.