Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nykynuorten vaikeudet
Ennenkö oli paremmin?
08.11.2019 |
Tutkimusten mukaan nykynuoret ovat ahdistuneempia kuin yksikään edellinen sukupolvi, jota on tutkittu. Tulevaisuudessa pelottaa monet asiat, aiheesta ja aiheetta.
Kuitenkaan yhdelläkään edellisellä sukupolvella ei ole ollut parempaa elintasoa eikä korkeampaa koulutusta. Tilastojen valossa työllistyminenkin on ollut nousujohteista 90-luvun lamasta lähtien.
Kun katson tuttavieni ja sukulaisteni lapsia, niillä on tietokoneet, skootterit ja älykännykät. Harrastetaan mikroautoilua ja ratsastusta, lätkästä ja taitoluistelusta puhumattakaan. Köyhempien lapset kuulemma syrjäytyvät, kun vanhempien rahat ei riitä kuin salibandyyn ja lukemiseen.
Kotoa ei haluta tai uskalleta muuttaa, koska pitäisi asua solussa ja elää opintotuella ja -lainalla. Pitäisi olla oma keskustayksiö ja sama elintaso kuin kotona asuessa. Lapsia ei uskalleta tehdä, koska taloudellinen tilanne on niin epävarma. Samaan aikaan on kuitenkin rahaa matkustella ja istuskella kahviloissa.
Mistä tämä oikein johtuu? Onko nykynuoriso tottunut kotonaan liian helppoon elämään? Vai johtuuko sietokyvyn lasku tiedotusvälineistä ja somesta? Vastoinkäymisiin ei ole totuttu, joten sietokyky on heikompi kuin edellisillä sukupolvilla. Eikä tarvitse edes verrata mihinkään sotavuosiin.
Kommentit (162)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.
Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.Se, että sinun äidilläsi on ollut tuuria, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi.
Moni hänen ikäisensä nainen on potkittu yt-neuvotteluissa ulos, eikä uutta työtä enää löydy, koska ikärasismi.
Äitisi on ollut ahkera ja ollut töissä koko ikänsä. Sulla on siinä hyvä roolimalli.
Nyt vaan töihin ja tienaamaan!
Jos olet ahkera ja hyvä työssäsi, voit sinäkin vielä saada aineellista hyvää ja turvallisuutta elämääsi.
Jos sen sijaan keskityt chillailuun, ikuiseen opiskeluun, työttömyyteen ja valittamiseen, vuosikausien perhevapaisiin ja toimettomuuteen, en voi muuta kuin olla pahoillani äitisi puolesta. Hän varmasti olisi halunnut, että sinusta tulee reipas ja ahkera. Ja että pärjäisit elämässä.
Viime kädessä teet itse omat valintasi.
Olet katkera nuorille? Miksi? Ettet vain olisi ollut yksi ulos potkituista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että ne on joko oikein tai väärin. Esimerkiksi nyt tuo turkistarhaus.
Nuoret on niin kovin mustavalkoisia. Kuuluu siihen ikään...
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Nuoret eivät näe sitä työmäärää, mitä on tarvittu siihen, että vanhemmat elävät keskiluokkaista elämää omakotitaloineen, autoineen ja matkoineen.
Ei nähdä miten siihen on päästy, nähdään vaan se lopputulos.
Kuvitellaan, että se on tippunut niille keski-ikäisille hannuhanhille suoraan käsiin.
Mun ohje nuorille on tämä: sen sijaan, että keskityt energiasi kadehtimiseen ja negailuun, mieti, mitä sun kannattaa nyt tehdä, jos haluat 30 vuoden päästä olla samassa tilanteessa.
Eli opiskele, tee töitä, säästä.
Jos susta ei ole siihen, se on sitten voi voi.
Lohduttaudu sillä, että perit vanhempasi kuitenkin aikanaan.
Joka sukupolvella on omat onnistujansa ja häviäjänsä. Mieti, kehiin sinä haluat kuulua, ja mitä se vaatii.
Sitten käärit hihat ja ryhdyt hommiin. Sulla on koko loppuelämä aikaa.
No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.
Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.En tiedä onko tuo oikeasti kadehtimisen arvoista. Helppoa ehkä, mutta jämähtänyttä. Moni henkinen pääoma ja kokemus jää saamatta ilman opiskeluja. Elämä on varsin kapea-alaista, jos koko ikänsä samassa työpaikassa vääntää.
En minä ainakaan haluaisi. Kyllä opiskelu, välillä työpaikan vaihtaminen, selkeä ihmisenä kehittyminen ovat pitkälti minua motivoineet ja antaneet eväitä ymmärtää ihmisiä ja maailmaa.
Minäkin ihmettelen tätä. Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia tänä päivänä. Ja se nähdään jotenkin negatiivisena asiana, halutaan niitä pieniä ympyröitä ja haikaillaan aikoja, jolloin sai turpaansa siitä, että oli vaikkapa homo tai silmälasit.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun ikäluokkani, eli 70-luvun lopulla syntyneet arvostamme nuoria emmekä väheksy tämän maailman ongelmia. Omat vanhimmat lapsemme ovat juuri siinä parinkympin molemmin puolin.
Se kuitenkin on sanottava, että omat lapseni ja pääsääntöisesti tuttavienkin lapset, ovat saaneet kotoa todella paljon paremmat eväät kuin mitä itse saimme. 70-luvun lopulla ja 80-luvulla kasvatus oli varsin välinpitämätöntä, lapsia sai kurittaa fyysisesti (henkisestä nyt puhumattakaan), mitään kiintymysvanhemmuutta ei todellakaan ollut jne. Harrastusmahdollisuudet olivat niukat, ja kaikki vähänkään hienompi (sanotaan nyt vaikka ratsastus), oli oikeasti eliitin herkkua. Matkailu ja vastaava henkistä pääomaa kasvattava toiminta rajoittui Ruotsin risteilyihin useimmilla ja ihan satunnaisiin Kanarian reissuihin. Aikuisten ei kuulunutkaan viettää aikaa lasten kanssa, lapset kasvoivat siinä sivussa. Ei minun äitini tai isäni vaikkapa tunne minua ollenkaan samalla tavalla kuin itse tunnen lapseni. Vaikka he olivat aikansa vanhemmiksi ihan okei.
En usko, että omat lapseni myöskään kirjoitteleisivat tänne näin rumasti siitä, kuinka ennen kaikki oli helppoa ja vain he ovat uhreja ja keski-ikäiset ovat itsekkäitä ja tietämättömiä. Olen kuitenkin hämmästynyt kuinka moni (oletettavasti nuori aikuinen) näin tekee ja ajattelee.
Niin, ja nämä ihmiset, jotka ovat saaneet kodeistaan paremman kasvatuksen, enemmän rakkautta, aikaa ja välittämistä (keskimäärin, tottakai huonoja vanhempia on kaikkina aikoina) kuin yksikään sukupolvi ennen heitä, kitisevät, että heillä on kaikkein vaikeinta. Eikö se välittäminen ja huolehtiminen olekaan hyvästä ja kasvata tasapainoisia aikuisia?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.
Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.Se, että sinun äidilläsi on ollut tuuria, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi.
Moni hänen ikäisensä nainen on potkittu yt-neuvotteluissa ulos, eikä uutta työtä enää löydy, koska ikärasismi.
Äitisi on ollut ahkera ja ollut töissä koko ikänsä. Sulla on siinä hyvä roolimalli.
Nyt vaan töihin ja tienaamaan!
Jos olet ahkera ja hyvä työssäsi, voit sinäkin vielä saada aineellista hyvää ja turvallisuutta elämääsi.
Jos sen sijaan keskityt chillailuun, ikuiseen opiskeluun, työttömyyteen ja valittamiseen, vuosikausien perhevapaisiin ja toimettomuuteen, en voi muuta kuin olla pahoillani äitisi puolesta. Hän varmasti olisi halunnut, että sinusta tulee reipas ja ahkera. Ja että pärjäisit elämässä.
Viime kädessä teet itse omat valintasi.
Aikamoisia olettamuksia tuntematta henkilöä sen kummemmin. Yrität puolustaa vanhempia ihmisiä samalla näyttäen toteen kaikki kliseet oman ikäluokkasi käytöstapojen puutteesta ja ennakkoluuloisuudesta.
En ole itse enää mikään ”nuori” ja ihan vakiduunissa, opinnot suoritettu ajallaan, enkä ole ikinä ollut työttömänä, joten nyt en ihan ymmärrä tätä raivoasi.
Tässä näkyy juuri se tässäkin ketjussa mainottu empatian puute: heti oletit, että huolehtimani asiat ovat minua itseäni koskevia, eli itse olen varmaan joku syrjäytynyt työtön, vaikka yksinkertaisesti osoitin huolta toisten puolesta. Ei tässä edes tarvita yleistyksiä, kun osoitat ne itse todeksi.
Ps. Äitini on kanssani ihan samaa mieltä nykyajan työtilanteesta. Hänellä onneksi empatiaa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että ne on joko oikein tai väärin. Esimerkiksi nyt tuo turkistarhaus.
Nuoret on niin kovin mustavalkoisia. Kuuluu siihen ikään...
Mikä turkistarhauksessa on hyvää?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että ne on joko oikein tai väärin. Esimerkiksi nyt tuo turkistarhaus.
Nuoret on niin kovin mustavalkoisia. Kuuluu siihen ikään...
Nyt nyt mennäänkin mielenkiintoselle osastolle :D Sanot nyt siis ihan yleisesti että "ei asiat ole niin"? Siis jos annetaan aiheeksi vaikka "murha", et osaa sanoa onko se yksiselitteisesti oiken vai väärin? Sulla ei ole siis yhtään kyllä/ei mielipidettä, ja vaan nuorilla on?
Nyt tää sukupolvien kuilu sen kun kasvaa kasvamistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nykyiset aikuiset sitten valmiita samaan, mihin nykynuorten isovanhemmat ja iso-isovanhemmat aikoinaan olivat?
Hyvä se on länkyttää kännyköistä ja tietokoneista (jotka molemmat ovat muuten hyvin pitkälti välttämättömiä nykyaikaisessa koulunkäynnissä, sama kuin ennenvanhaan olisi vinguttu siitä kun nuorilla on kynät ja kumit ja vielä taskulaskinkin...), kun itse poimii samalla rusinat pullasta.
Minä en ollut ikinä päivähoidossa, sillä mummoni tuli meille kotiin hoitamaan lasta ja tekemään ruoat ja siivoamaan. Kesäisin olin helposti viikonkin mummolassa kylässä. Tulisiko kenellekään isovanhemmalle nykyään mieleenkään tällainen? Mikäli ei ole tähän valmis, on aivan turha itkeä nuorten elämästäkään. Ajat muuttuvat ja ihmisten on sopeuduttava. Nykyaika on monella tapaa rankempaa kuin ennen.
Haluaisitko, että yhteiskunta palaisi takaisin 70-luvulle? Muuttuisiko elämä paremmaksi?
En minä halua, mutta ilmeisesti nämä kännyköistä ja tietokoneista ja nuorten stressistä valittavat haluavat! Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa myöntää, että nuorilla on todella rankkaa ja on huomattavasti vaikeampaa olla nuori nyt, kuin minun nuoruudessani. Kun miettii, millaisessa myllytyksessä nykyaikana monet nuoret ovat, tuntuu todella naurettavalta ja surulliselta, miten aikuiset ihmiset kehtaavat vielä lisätä pahoinvointia vinkumalla nykyajan mukavuuksista ja siitä, miten ennen oli niiiin paljon rankempaa.
Mikä tässä ajassa mielestäsi on vaikeampaa kuin aiemmin?
Työnsaanti on vaikeaa, koulumaailma sekaisin ja koulumatkat pitkiä, terveydenhuolto ei toimi, tulevaisuudenuskoa vaikea pitää yllä.
Milloin mainitsemasi asiat olivat paremmin? Etenkin minua kiinnostaa, miten koulumaailma on sekaisin ja mitä siitä on seurannut?
Ennen Lähikoulu ja lukio oli joka kaupunginosassa, eikä opsit muuttuneet koko ajan. Lukio ei myöskään ollut näin kallis.
Maksaako kurssit nykyisin? Lukiokirjat ovat aina maksaneet. Moni lähti ennenkin maaseudulta kaupunkiin lukioon. Onko monestakin lähiöstä lukio lakkautettu?
No kaikista käytännössä.
Lukiossa maksaa kirjat (ei todellakaan ennen olleet näin kalliita), tietokone ja monet oheiskulut, esim teatterikäynnit jne.
Kyllä ne olivat. Äitini joutui aina ostamaan kirjani velaksi. Nykysin on sentään Jamerat sun muut, mistä saa vähän halvemmalla käytettyjä.
Eipä uponnut lukiokirjoihin ainakaan 90-luvun alussa tuhansia euroja. Muutama sata markkaa maksoivat per kurssi (viisi kurssia per vuosi) ja muistaakseni 12 kurssia koko lukion aikana. Käytännössä siis 2000 - 3000 markkaa, riippuen montako ainetta valitsit. Laskin, kynät, kumit ja jotain vihkoja siihen lisäksi.
Käytettyjä kirjoja oli myös myynnissä. Oman englannin "grammarin" myin serkulle, kun se aloitti lukion kolme vuotta myöhemmin. Nyt ei taatusti kelpaisi/kävisi. En muista koskaan kuulleeni tuolloin, että lukion suorittaminen olisi jostain kirjojen hinnasta jäänyt kiinni. Nyt pitää olla sertifikoidut lukioläppärit, hirmuinen kasa lisenssejä ja ties mitä ihmeen sälää.
Jos Li Anderson tätä palstaa lukee (epäilen), laittakaa oikeasti siellä opetusministeriössä rahaa siihen, että opettajat luovat pilveen keskitetyn opintomateriaalisysteemin, joka on ilmainen. Ei varmasti voi olla vaikeaa, kun maassa on kymmeniä tuhansia opettajia? Jonkinlaisen geneerisen luentorungon luominen, jota opettaja omalla yliopistokoulutusosaamisellaan täydentää, ei voi olla niin ylitsepääsemätön juttu, eihän?
Kakkahattutäti kirjoitti:
Ei asiat ole niin mustavalkoisia, että ne on joko oikein tai väärin. Esimerkiksi nyt tuo turkistarhaus.
Nuoret on niin kovin mustavalkoisia. Kuuluu siihen ikään...
Mun kokemuksen mukaan ne on pikemminkin ne vanhemmat ihmiset, ketkä on ehdottomia, esim tässä päihdekeskustelussa ei katsota asiaa useammalta kantilta, vaan sanotaan "muttakun huume on huume". Nuorilta taas kuuluu oikeita perusteluja oli he sitten puolesta tai vastaan.
Ja jos sinun mielestä esim. homojen oikeuksissa on muka jotain tulkinnanavaraa, osoitat kyllä toteen ihan kaikki tuolla ylempänä tulleet ennakkoluulot vähän vanhemmasta väestä ja empatian puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää volinaa tämä nykynuorten touhu.
Itse valmistuin ylioppilaaksi keskellä pahinta lamaa, enkä päässyt edes mäkkäriin töihin.
Moni kaveri oli puhelinseksilinjalla töissä, kun muuta ei saanut. Itse tein pätkäduuneja varastolla, kaupan kassalla, mitä milloinkin. Päivät opiskeltiin ja joka vapaahetki oltiin töissä. Sitä se oli kaikilla.
Ei se ole koskaan ollut helppoa kenelläkään, eikä asiat tule luokse tuosta noin vaan. Kovaa työtä se on joka sukupolvelle.
Mun nuoruuden kavereista on moni syrjäytynyt ihan täysin, tai jopa kuollut päihteisiin.
Ne pärjää, jotka jaksaa painaa. Niin se on aina ollut, ja tulee aina olemaan.
Ei se valitus ja uhriutuminen auta ketään.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nykyiset aikuiset sitten valmiita samaan, mihin nykynuorten isovanhemmat ja iso-isovanhemmat aikoinaan olivat?
Hyvä se on länkyttää kännyköistä ja tietokoneista (jotka molemmat ovat muuten hyvin pitkälti välttämättömiä nykyaikaisessa koulunkäynnissä, sama kuin ennenvanhaan olisi vinguttu siitä kun nuorilla on kynät ja kumit ja vielä taskulaskinkin...), kun itse poimii samalla rusinat pullasta.
Minä en ollut ikinä päivähoidossa, sillä mummoni tuli meille kotiin hoitamaan lasta ja tekemään ruoat ja siivoamaan. Kesäisin olin helposti viikonkin mummolassa kylässä. Tulisiko kenellekään isovanhemmalle nykyään mieleenkään tällainen? Mikäli ei ole tähän valmis, on aivan turha itkeä nuorten elämästäkään. Ajat muuttuvat ja ihmisten on sopeuduttava. Nykyaika on monella tapaa rankempaa kuin ennen.
Haluaisitko, että yhteiskunta palaisi takaisin 70-luvulle? Muuttuisiko elämä paremmaksi?
En minä halua, mutta ilmeisesti nämä kännyköistä ja tietokoneista ja nuorten stressistä valittavat haluavat! Minulle ei tuota minkäänlaista ongelmaa myöntää, että nuorilla on todella rankkaa ja on huomattavasti vaikeampaa olla nuori nyt, kuin minun nuoruudessani. Kun miettii, millaisessa myllytyksessä nykyaikana monet nuoret ovat, tuntuu todella naurettavalta ja surulliselta, miten aikuiset ihmiset kehtaavat vielä lisätä pahoinvointia vinkumalla nykyajan mukavuuksista ja siitä, miten ennen oli niiiin paljon rankempaa.
Mikä tässä ajassa mielestäsi on vaikeampaa kuin aiemmin?
Työnsaanti on vaikeaa, koulumaailma sekaisin ja koulumatkat pitkiä, terveydenhuolto ei toimi, tulevaisuudenuskoa vaikea pitää yllä.
Milloin mainitsemasi asiat olivat paremmin? Etenkin minua kiinnostaa, miten koulumaailma on sekaisin ja mitä siitä on seurannut?
Ennen Lähikoulu ja lukio oli joka kaupunginosassa, eikä opsit muuttuneet koko ajan. Lukio ei myöskään ollut näin kallis.
Maksaako kurssit nykyisin? Lukiokirjat ovat aina maksaneet. Moni lähti ennenkin maaseudulta kaupunkiin lukioon. Onko monestakin lähiöstä lukio lakkautettu?
No kaikista käytännössä.
Lukiossa maksaa kirjat (ei todellakaan ennen olleet näin kalliita), tietokone ja monet oheiskulut, esim teatterikäynnit jne.
Kyllä ne olivat. Äitini joutui aina ostamaan kirjani velaksi. Nykysin on sentään Jamerat sun muut, mistä saa vähän halvemmalla käytettyjä.
Eipä uponnut lukiokirjoihin ainakaan 90-luvun alussa tuhansia euroja. Muutama sata markkaa maksoivat per kurssi (viisi kurssia per vuosi) ja muistaakseni 12 kurssia koko lukion aikana. Käytännössä siis 2000 - 3000 markkaa, riippuen montako ainetta valitsit. Laskin, kynät, kumit ja jotain vihkoja siihen lisäksi.
Käytettyjä kirjoja oli myös myynnissä. Oman englannin "grammarin" myin serkulle, kun se aloitti lukion kolme vuotta myöhemmin. Nyt ei taatusti kelpaisi/kävisi. En muista koskaan kuulleeni tuolloin, että lukion suorittaminen olisi jostain kirjojen hinnasta jäänyt kiinni. Nyt pitää olla sertifikoidut lukioläppärit, hirmuinen kasa lisenssejä ja ties mitä ihmeen sälää.
Jos Li Anderson tätä palstaa lukee (epäilen), laittakaa oikeasti siellä opetusministeriössä rahaa siihen, että opettajat luovat pilveen keskitetyn opintomateriaalisysteemin, joka on ilmainen. Ei varmasti voi olla vaikeaa, kun maassa on kymmeniä tuhansia opettajia? Jonkinlaisen geneerisen luentorungon luominen, jota opettaja omalla yliopistokoulutusosaamisellaan täydentää, ei voi olla niin ylitsepääsemätön juttu, eihän?
Jaa, meillä ainakin 94-97 kun itse olin lukiossa, kirjoja oli noin 5-6/jakso. Kyllä muistan, että omilla pienituloisilla vanhemmillani meinasi aina itku tulla, kun uusi jakso alkoi. Kävin myös videovuokraamossa töissä ja tienasin osan kirjarahoista itse, kalliilta ne tuntuivat. Painokset vaihtuivat ihan yhtä lailla parin vuoden sykleissä.
Siitä olen samaa mieltä, että pitäisi luoda yhteinen maksuton digitaalinen materiaali lukiolaisille (tai kenelle tahansa, joka haluaa lukion asioita opiskella). Etälukiohan oli hieman sellainen, tehtiin jossain hankkeessa, mutta jäi vähän vaisuksi sen anti kokonaisuutena. Se olisi todellista digitalisaatiota ja sivistysyhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulevaisuudenusko. Väittäisin sen olevan avainsyy, johon kiteytyy niin ahdistusmasennus, kuin alhainen syntyvyyskin. Meille tuputetaan koko ajan joka tuutista, kuinka rahat loppuu, hyvinvointiyhteiskunta romahtaa, työehtoja on heikennettävä, vakiduunista turha haaveilla ja ilmastonmuutos on päällä. Ennen kaikki uskoivat että parempaa on luvassa ja talouden kasvuun, mutta nyt se on toisin päin. 90- luvun laman taakasta ei tunnuta olevan päästy vieläkään eroon, vaan se oli alkurysäys kaikelle huononnuksille. Sen ajan lapset ovat saaneet siitä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ovat kristallia..
mies51v
OK boomer
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorilla on vaikeaa, koska maailma on mennyt koko ajan vaan enemmän riistokapitalistisemmaksi ja sortavammaksi. Mitä enemmän omavaraisuudesta on siirrytty ”kertakäyttökulttuuriin” hyödyntämään halpatyövoimaa, sitä vaikeammaksi elämisen henkinen kepeys on tullut. Töitä on tarjolla, mutta esim yksityisissä vanhustenhoitolaitoksissa joissa joku tienaa muiden kärsimyksillä, tai myymälöissä joissa vaatteet tuotetaan riistämällä köyhiä hikipajoissa työskenteleviä ihmisiä. Kuka tollaisia töitä tekemään joutunut nuori säilyttää mielenterveytensä? Lisäksi kaikkialla yliseksuaalisoitu kulttuuri, vaikee olla missään rauhassa jne. Nuorilla on kyllä todella vaikeaa, täysin ilmeistä että lähes kaikki oireilevat kun koko yhteiskunta on pilalla.
Olen syntynyt 1983 ja minusta "aina" on puhuttu lamasta ja taantumasta, eläkepommista, suurista työttömyysluvuista jne. No ehkä it-huuman aikana oli positiivisempaa uutisointia, mutta tuolloin olin vielä koulussa, ei niin hirveästi koskettanut.
Luin ns. hyvään ammattiin, sellaiseen joilla vanhemmat ja isovanhemmat kertoivat toisille kun puhutaan lapsista/lapsenlapsista. Luulen, että minusta tulee "jotain" ja taloudellinen asemani on turvattu.
Sen sijaan olen duunari, jolla ei ole mitään vaikutusvaltaa omaan työhöni. Trendi on että johtajat tulevat kauppakorkeasta yksinkertaiseen liukuhihnatyöhön sopivine tehostamisoppeineen - kahvitauot pois, omat työtilat pois, sihteerit ja muu avustava henkilökunta pois, oikeus vaikuttaa oman työpäivän rakenteeseen pois..työn kuormittavuus lisääntyy koko ajan ja olen vasta 36v. Konsulttifirmat kertovat isolla rahalla miten työni pitäisi tehdä vaikka ymmärrys ajattelua ja opiskelua vaativasta työstä tuntuu puuttuvan, pikaisesti on googletettu jotain ja ajatellaan että koko maailma on typistettävissä prosesseiksi ja palvelutapahtumiksi. Suoritteita vaan täytyy haalia eikä ketään kiinnosta oliko se suorite nollan vai kympin arvoinen.
Elintasoni ei ole kummoinen. Maksan pienestä yksiöstä yli 1000 euroa kuussa kunnes olen 60-vuotias, remontit tietty päälle. Tuossa ei ole varaa sairastua tai sluibailla. Kuvittelin, että lähempänä 40v olisin jo tilanteessa, jossa voi höllätä, matkustella jne (omilla vanhemmillani alle 30v okt, mökki, auto, pari lasta), mutta ei. Teen kahta työtä maksaakseni asuntoni nopeutetulla aikataululla, vapaapäiviä on n. 4/kk, välillä työskentelen 3 vko putkeen ilman vapaapäiviä. Yleensä myös työskentelen joulun, juhannuksen, vapun jne, koska niistä saa pyhäpalkkaa.
Eläkkeiden tulevaisuus on epävarma ja minä kieltäydyn lojumasta pissavaipoissa muitten armoilla. Yksi kysymys on ehtiikö eläkkeelle ennen kuin kuolee, eläkeikä on melkein 70v 3/4 mun isovanhemmista kuoli alle 67-vuotiaana. Sitten se, että jos eläkejärjestelmää ei ole, on tultava toimeen omilla säästöillä. Ja jos säästöt hupenee on mentävä Sveitsiin tai Hollantiin eutanasiaklinikalle, vaikka olisi vielä terve, sekin harmittaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vakitöitä, siksi ei tehdä lapsia. Ennen vanhaan oli sentään töitä, paitsi ehkä laman aikaan.
Töiden, asunnon ja opiskelupaikan saaminen oli myös yksinkertaisempaa ennen. Nykyään pitää käyttää hirveästi aikaa ja vaivaa yksinkertaisenkin työn saamiseen ja kaikki on niin kilpailullista. Fiksut pysyy mukana mutta stressaantuu, vähemmän fiksut putoaa kyydistä.
Mielestäni tuo menee juuri päivastoin, eli fiksut "putoaa" kyydistä useimmiten.
Paineita tulee niin ilmastonmuutoksesta, tulevaisuuden epävarmuudesta, yliopistojen todistusvalinnasta (ja sen pisteytyksestä), ikätovereilta, somesta ja vanhemmilta. Olen itse 17-vuotias lukiolainen. Ilmastonmuutoksen takia esimerkiksi lentämistä kritisoidaan, mutta samaan aikaan koen painetta, että pitäisi matkustella ja käydä kaikissa hienoissa paikoissa, esim Lontoo ja New York. Todella ristiriitaista ja ihan sama mitä teet jollain on syyttävä sormi sinua kohti.
Tulevaisuuden epävarmuus käsittää niin ammattiin, joka kuuluisi tietää jo peruskoulussa. Lukiossa kirjoitissuunitelma tehdään ensimmäisenä vuonna ennen joulua. Myös poliittisen tilanteen epävakaus mietityttää. Pitkään haaveilin lääkärin ammatista, kunnes lukiossa tajusin, ettei minusta ole siihen. Peruskoulu on muutenkin nykyään niin kaukana lukiosta, että se on oikea shokki kun alkaa lukio. Peruskoulussa ei minusta vaadittu tarpeeksi. En ollut itse aivan kympin oppilas, mutta kuitenkin koen, että päästettiin aivan liian helpolla, eikä se yhdeksän vuoden koulunkäynti valmistanut käytännössä lainkaan lukioon. Lukiossa minulla menee läksyihin saman verran aikaa, kun mitä istun päivällä koulun penkillä. Peruskoulussa meni max 30min. Todistusvalinta tarkoittaa myös sitä, että koko lukio painottuu vielä enemmän kirjoituksiin, ja ne tuntuvat määrittävän koko ihmisarvoni tällä hetkellä. Olen perheeni ainoa mahdollinen ylioppilas, ja vanhemmilla on kovat odotukset. Minusta epäreilua, ettei sisaruksilleni ole kasattu samanlaisia paineita, vaikka toki omasta tahdosta lukioon menin. Lukiossa opiskelun itsenäisyys on myös aivan erilaista, kuin peruskoulussa. Vaikein asia minusta tämän päivän opiskelussa on tietokoneohjelmat, koska niiden käyttöä meille ei opeteta tunneilla, vaan oletetaan, että osaamme käyttää ilman neuvontaa.
Omien ikätovereiden luoma paine on tullut näin lukiossa itselleni omakohtaisemmaksi. Ennen peruskoulussa olin kaveriporukkani paras koulussa, numerot olivat siinä ysin tienoilla. No kaverini peruskoulusta menivät amikseen, suurin osa merkonomeiksi opiskelemaan. Lukiossa sain uusia kavereita, mutta he ovat selvästi parempia koulussa, ja peruskoulun ka onkin 9,7 ->. Olenkin nykyään porukan ”tyhmin”. Hävettää saada huonoimmat numerot, lukiossa on vielä kilpailuhenkisyys numeroista eri tasolla. En uskalla puhua numeroista, jotka ovat alle kasin. (Näitä tullut lähinnä pitkästä matikasta)
Somen tuomat paineet liittyvät lähinnä siloiteltuun elämään. Kaiken kuuluisi olla täydellistä, ja some tuo hirveän kasan ulkonäköpaineita. Kehopositiivisuutta on toki nykyään, mutta valtaosa esimerkiksi Kardashianeiden muokatuista kuvista on kaukana siitä.
Vanhemmat todellakin tuovat omat paineensa, loputtomat odotukset niin koulunkäynnin kuin työelämän suhteen, vanhemmat olettavat , että lukion jälkeen pääsen opiskelemaan vähintään lääkäriksi tai asianajajaksi.
Harrastaa ei voi nykyään kuin vain kilpaillen, siis vähintään 5 kertaa viikossa pitäisi käydä harjoittelemassa, eikä vaihtoehtoja ole oikein vain ”harrastaa” ilman kilpailullisuutta. (Tämän takia lopetin jalkapallon yläasteella, kun ei ollut aikaa enää treenata niin paljoa)
Myös se, miten kiittämättömäksi koen itseni tässä hyvinvointiyhteiskunnassa ahdistaa, kun en ole kiitollinen siitä kaikesta mitä minulla on jo.
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta niinhän se todella on pudonnut monelle itsestään.
Äitini meni vuonna 79 töihin valtion konttoriin tsuppariksi (eli paperilähetiksi) ja siitä yleni parissa vuodessa virkailijaksi ja kohta jää samasta hommasta eläkkeelle. Ei ole edes ylioppilas, siinä missä nykyään hänen hommaan palkattavilta vaaditaan maisterintutkinto, eikä silloinkaan anneta kuin pätkäsopimus. Opiskeluja, säästämistä, eikä aiheeseen liittyvää töiden tekoa tähän ei tarvittu. Sattui vaan olemaan paikalla oikeaan aikaan.Se, että sinun äidilläsi on ollut tuuria, ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi.
Moni hänen ikäisensä nainen on potkittu yt-neuvotteluissa ulos, eikä uutta työtä enää löydy, koska ikärasismi.
Äitisi on ollut ahkera ja ollut töissä koko ikänsä. Sulla on siinä hyvä roolimalli.
Nyt vaan töihin ja tienaamaan!
Jos olet ahkera ja hyvä työssäsi, voit sinäkin vielä saada aineellista hyvää ja turvallisuutta elämääsi.
Jos sen sijaan keskityt chillailuun, ikuiseen opiskeluun, työttömyyteen ja valittamiseen, vuosikausien perhevapaisiin ja toimettomuuteen, en voi muuta kuin olla pahoillani äitisi puolesta. Hän varmasti olisi halunnut, että sinusta tulee reipas ja ahkera. Ja että pärjäisit elämässä.
Viime kädessä teet itse omat valintasi.
Perus vanha pieru, jolla ei ole mitään käsitystä nykyelämästä. "Töihin tienaamaan, lopeta työttömyys, aloita työllisenä olo, kaikki on käsisäsi!" Ei mene nykyään noin, eikä aina ole yksin itsestä kiinni mihin suuntaan elämä menee. Helvetin naiivia ja yksilöpropagandakeskeistä väittää noin.
ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleistä kun kerron omasta lapsuudesta 70 luvulla. Rikkaiden ja köyhien lapset oli samalla viivalla, kaikki oli kavereita materiaalista huolimatta. Ei rikkaiden vanhemmat ostaneet kalliita tavaroita vaikka olisi ollut varaa, saman merkkisiä urheilu varusteita käytettiin, tai erot oli hyvin pieniä hintaan nähden. Materiaali ei ratkaissut minkälainen olit kaverina niin kuin tänään. Jos sulla ei oo älypuhelinta niin ääneen ihmetellään että miks ei ? Ja kun kaikilla ei oo varaa nyky teknologian kaikkiin varusteisiin, niin nuoret kokee huonommuutta ja mahdollisuus syrjäytymiseen alkaa. Juuri tänään 17- vuotias poikani kysyi mitä teitte kun olit nuori ? Vähempi riitti, toki täytyy myöntää että ei ollut tälläistä materiaali tulvaa silloin, joten vaikeata se on nyky aikaa myös verrata. Uskoisin kuitenkin että monet vanhemmista on sitä mieltä että kaikkea ei tarvi lapsella olla, mutta yhteiskunta on muuttunut ja paine on kova jos ei ole. Vanhemmat on ristiriitaisessa tilanteessa.
Kyllä meillä päin pääkaupunkiseudulla oli varakkaampien lapsilla Lacostea sun muuta, millä sorsittiin meitä köyhempiä, jonka vanhemmilla ei ollut varaa samaan.
Mulla taas pienemmällä paikkakunnalla juppi-henkisten vanhempien lapsena täysin päinvastainen kokemus. Lacosten paidassa jäi helposti ilman kavereita. Kukaan ei halunnut olla "hienostelijan" kanssa, joten pidin merkkivaatteita vain kotona. Koulussa halusin olla ihan tavallinen ja kuten kaikki muutkin. Tällaista siis kasarilla itä-suomessa.
Alue: Aihe vapaa
Tämähän on juuri se ongelma! Ajatellaan vain sen mukaan, että jokin asia on rikos, ei sen mukaan onko siitä haittaa vai onko se oikein. Tässä näkee taas sukupolvien kuilun monen nykyisen keskustelun osalta, nuoriso ( tai suurin osaa alle 40v) ei mittaa moraaliaan sen mukaan mikä on laillista ja mikä ei, vaan pohditaan syitä ja seurauksia. Esimerkkeinä vaikka taksilaki ja homoavioliitto vielä pari vuotta sitten, nykyään turkistarhaus tai päihdepolitiikka, jossa nuorten enemmistö on olleet Suomen lain kanssa erimieltä.
Kukaan ei ole huolissaan siitä ovatko kaikki samaa mieltä vai ei, vaan siitä ettei ketään vedetä turpaan ominaisuuden takia, mille ei itse voi mitään. Koska tämä ei sinua näytä huolettavan, ollaan sitten varmaan eri sukupolvea ;)