Teinillä todettiin hahmotushäiriö

@16, minulla on kyllä myös mielenterveysongelmia, joiden epäilen johtuvan hahmotushäiriön tuomasta häpeällisestä leimasta. Paniikkihäiriö, bulimia ja OCD. Kannustan siis myös aloittajaa panostamaan lapsen terapiaan ja huolehtimaan hänen mielenterveydestään. Älä lyttää lasta, vaikkei tästä urakeskeistä menestyjää tulisikaan.

T.6

Uskon että pärjää hyvin kun on todettu jo nyt. Itselläni diagnosoitiin laaja-alainen hahmotushäiriö 31vuotiaana ja samalla selvisi miksi elämä on ollut yhtä  suossa rämpimistä.

Me vanhemmat ei siis itsekään olla akateemisia vaan ihan tavallisia duunareita että ei olla mitään ihmeitä vaatimassa lapselta. Omakin opiskelu hoitui vähän vasemmalla kädellä ja keskiarvo taisi peruskoulun päättötokarissa olla sen 7,2. Miehellä sama vaiva. Meillä ei kuitenkaan kunnallakaan ole mitään häiriöitä todettu vaan puhtaasti kyse siitä että kiinnosti enemmän kaverit ja harrastukset kuin opiskelu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin se voi johtua esim taittoviasta joten käykää silmälääkärissä tutkimassa

Onko tämä huono vitsi vai etkö oikeasti ymmärrä yhtään, mistä puhutaan?

En ole edellinen, mutta perusasiat on myös syytä tarkistaa. Vaikka olisi hahmotushäiriö, niin voi olla myös heikko näkö. Toivottavasti asia on jo tutkittu.

Oma lapseni ehti saada muutaman vuoden Kelan korvaamaa puheterapiaa ja dysfasia-diagnoosin ennenkuin saatiin selville, että lapsella on vaikea kuumovamma. Näitä tapahtuu, vaikka ei pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päätyi tutkimuksiin kun nyt on ilmennyt niin paljon haasteita opiskelussa kaikilla alueilla. Ala-asteella ei puututtu jostain syystä eikä mekään osattu olla erityisen huolissamme koska mistään ei sentään nelosia repinyt, toki patisteltiin lukemaan enemmän. Tyttö on siis juuri siirtynyt yläasteelle. Matikkaa ei osaa enää ollenkaan, tarvitsee erityistä tukea. Samoin tökkii kielet, äidinkieli, kemia, fysiikka, biologia, maantieto, liikunta, käsityöt, kotitalous, terveystieto, historia... kaikki. Palautetta on tullut myös epäselvästä kirjoituksesta ja lukihäiriö toki todettu jo aiemmin ja vaikeuttaa oppimista entisestään. Luin netistä häiriöstä ja olin järkyttynyt miten paljon se vaikuttaa älylliseen kehitykseen hoitamattomana ja niin moniin asioihin. Mukava kuulla että apua on tarjolla jos lapsikin pääsisi terapiaan ja voisi vielä kuntoutua.

Ap

Tuttu tarina. Meille yläkouluun siirtyy jatkuvasti oppilaita, joilla on niin valtavia vaikeuksia, ettei heidän pitäisi olla yleisopetuksessa. Diagnoosiakaan ei aina ole, vaikka vaikeudet ovat suuria.

Todistuksen arvosanoista ei voi päätellä yhtään mitään. Oppilaalla saattaa olla todistuksessa kutosia ja seiskoja, joskus jopa kaseja, vaikka osaaminen on täysin olematonta. Nämä lapset on vain aina päästetty luokalta toiselle kannustavin arvosanoin, ja siirretty sitten yläkouluun pommi, joka pitäisi purkaa. Ajoitus ei todellakaan ole paras, kun on murrosikä päällä, ja aika nopeasti onkin jo edessä yhteishaku ja toisen asteen opintoihin siirtyminen.

Valitettavasti monet vanhemmat, joiden lapset menestyvät huonosti koulussa, syyttävät koulua ja opettajaa. Vaaditaan tukitoimia, mikä on tietysti hyvä, mutta sitten lähdetään siitä, että tukitoimin lapsen pitäisi päästä hyviin arvosanoihin. Jos ei pääse, vika on opettajan. Niinpä opettaja auttaa, helpottaa ja kannustaa ja antaa kohtalaiset arvosanat, jotta perhe pysyy tyytyväisenä. Mutta samaan aikaan lapsi jää enemmän ja enemmän jälkeen. Totuus paljastuu sitten yläkoulussa, pahimmillaan ollaan jo kasilla tai ysillä ja todetaan, ettei osata peruslaskutoimituksia tai selvitä hissan kokeesta edes oppikirjan kanssa. 

Opettajan on todella vaikea usein sanoa, että oppilas on lähes kehitysvammainen tai että hänen oppimääränsä pitäisi yksilöllistää. Vanhemmat eivät halua tällaista viestiä. Ikävien tilanteiden välttämiseksi luokanopettaja vain siirtää vastuun yläkouluun.

Alakoulun asiat ovat niin helppoja, että jos oppilas saa alle seiskoja kokeesta, siihen on aina syy. Se voi olla tuen puute kotoa, psyykkinen syy, oppimisvaikeus, alhainen älykkyys jne. mutta aina on syy. Jos kotona katsotaan, että läksyt tehdään ja lapsi yrittää parhaansa, mutta silti tulokset ovat huonoja, pitää toimittaa lapsi tutkimuksiin, mahdollisesti useamman kerran koulutien aikana, koska heti seitsemänvuotiaana ei välttämättä saada diagnoosia tehtyä.

Saitte diagnoosin hyvään aikaan, kuntoutuminen on vielä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin se voi johtua esim taittoviasta joten käykää silmälääkärissä tutkimassa

Onko tämä huono vitsi vai etkö oikeasti ymmärrä yhtään, mistä puhutaan?

En ole edellinen, mutta perusasiat on myös syytä tarkistaa. Vaikka olisi hahmotushäiriö, niin voi olla myös heikko näkö. Toivottavasti asia on jo tutkittu.

Oma lapseni ehti saada muutaman vuoden Kelan korvaamaa puheterapiaa ja dysfasia-diagnoosin ennenkuin saatiin selville, että lapsella on vaikea kuumovamma. Näitä tapahtuu, vaikka ei pitäisi.

Miten voi olla mahdollista, että äiti ei huomaa, ettei lapsi kuule kunnolla? 

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään hätää kun tässä vaiheessa huomattu, pahempi olisi ollut jos olisi elänyt yli 30-vuotiaaksi kuten itse ja vasta nytten todettu hahmotus ym. häiriöitä. Ihmetellyt 20 vuotta miksi kaikki on niin vaikeaa ja sitten tullut masennusta ja alentunut työkyky ym. Olisi ollut kiva jos tämä olisi huomattu jo 20 vuotta sitten eikä vasta nytten.

Ei se aikainen diagnoosi aina pelasta. Itse sain hahmotushäiriödiagnoosin joskus 4-5-vuotiaana. Silti olen nyt päälle kolmekymppisenä syrjäytynyt, ilman koulutusta ja työelämän ulkopuolella.

Miksette ole aiemmin puuttuneet? Oletteko kotona huomanneet mitään erityistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin se voi johtua esim taittoviasta joten käykää silmälääkärissä tutkimassa

Onko tämä huono vitsi vai etkö oikeasti ymmärrä yhtään, mistä puhutaan?

En ole edellinen, mutta perusasiat on myös syytä tarkistaa. Vaikka olisi hahmotushäiriö, niin voi olla myös heikko näkö. Toivottavasti asia on jo tutkittu.

Oma lapseni ehti saada muutaman vuoden Kelan korvaamaa puheterapiaa ja dysfasia-diagnoosin ennenkuin saatiin selville, että lapsella on vaikea kuumovamma. Näitä tapahtuu, vaikka ei pitäisi.

Miten voi olla mahdollista, että äiti ei huomaa, ettei lapsi kuule kunnolla? 

Kuulo oli tutkittu sairaalassa ja siinä ei todettu vikaa. Lapsi osasi lukea puheen huulilta. Hän kuuli matalat äänet, mistä syystä tuli vaikutelma, että hän kuulee ja kyseessä on joku muu vika.

Tuli mieleen kirja Nerokas nolla. Siinä suomalainenhenkilö on töissä Eu:ssa Ranskassa ja menee silmälääkärille saadakseen ajokortin. Lääkäri totoaa, ettei henkilö näe juuri mitään. Ihmeesti henkilö oli sinnitellyt koulut läpi olemattomalla näkökyvyllä ja selviytyi myös työstään.

Kotona ei olla huomattu oikeastaan mitään ihmeellistä, ollaan aina vaan ajateltu että lapsi on omanlaisensa ja vähän "tollero". Mukava lapsi ja on kavereita ja luonteeltaan iloinen hassuttelija, ei olla oltu niin huolissaan kun on ajateltu että kaikki on hyvin. Tyttö tykkää touhuta lemmikkien kanssa ja on haaveillut eläintenhoitajan ammatista pienestä pitäen ja harrastaa ratsastusta, koirakerhoa ja käynyt meidän koiran kanssa myös agilityssä. Asiat siis vaikuttaneet päällisin puolin melko hyvältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kotona ei olla huomattu oikeastaan mitään ihmeellistä, ollaan aina vaan ajateltu että lapsi on omanlaisensa ja vähän "tollero". Mukava lapsi ja on kavereita ja luonteeltaan iloinen hassuttelija, ei olla oltu niin huolissaan kun on ajateltu että kaikki on hyvin. Tyttö tykkää touhuta lemmikkien kanssa ja on haaveillut eläintenhoitajan ammatista pienestä pitäen ja harrastaa ratsastusta, koirakerhoa ja käynyt meidän koiran kanssa myös agilityssä. Asiat siis vaikuttaneet päällisin puolin melko hyvältä.

Ap

Tollero? Ettekö ole huomanneet, että lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa on ongelmia? Millaisia arvosanoja lapsi on saanut? Osaako tehdä arjen asioita kuten liikkua itsenäisesti, laittaa ruokaa, siivota?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi päätyi tutkimuksiin kun nyt on ilmennyt niin paljon haasteita opiskelussa kaikilla alueilla. Ala-asteella ei puututtu jostain syystä eikä mekään osattu olla erityisen huolissamme koska mistään ei sentään nelosia repinyt, toki patisteltiin lukemaan enemmän. Tyttö on siis juuri siirtynyt yläasteelle. Matikkaa ei osaa enää ollenkaan, tarvitsee erityistä tukea. Samoin tökkii kielet, äidinkieli, kemia, fysiikka, biologia, maantieto, liikunta, käsityöt, kotitalous, terveystieto, historia... kaikki. Palautetta on tullut myös epäselvästä kirjoituksesta ja lukihäiriö toki todettu jo aiemmin ja vaikeuttaa oppimista entisestään. Luin netistä häiriöstä ja olin järkyttynyt miten paljon se vaikuttaa älylliseen kehitykseen hoitamattomana ja niin moniin asioihin. Mukava kuulla että apua on tarjolla jos lapsikin pääsisi terapiaan ja voisi vielä kuntoutua.

Ap

Tuttu tarina. Meille yläkouluun siirtyy jatkuvasti oppilaita, joilla on niin valtavia vaikeuksia, ettei heidän pitäisi olla yleisopetuksessa. Diagnoosiakaan ei aina ole, vaikka vaikeudet ovat suuria.

Todistuksen arvosanoista ei voi päätellä yhtään mitään. Oppilaalla saattaa olla todistuksessa kutosia ja seiskoja, joskus jopa kaseja, vaikka osaaminen on täysin olematonta. Nämä lapset on vain aina päästetty luokalta toiselle kannustavin arvosanoin, ja siirretty sitten yläkouluun pommi, joka pitäisi purkaa. Ajoitus ei todellakaan ole paras, kun on murrosikä päällä, ja aika nopeasti onkin jo edessä yhteishaku ja toisen asteen opintoihin siirtyminen.

Valitettavasti monet vanhemmat, joiden lapset menestyvät huonosti koulussa, syyttävät koulua ja opettajaa. Vaaditaan tukitoimia, mikä on tietysti hyvä, mutta sitten lähdetään siitä, että tukitoimin lapsen pitäisi päästä hyviin arvosanoihin. Jos ei pääse, vika on opettajan. Niinpä opettaja auttaa, helpottaa ja kannustaa ja antaa kohtalaiset arvosanat, jotta perhe pysyy tyytyväisenä. Mutta samaan aikaan lapsi jää enemmän ja enemmän jälkeen. Totuus paljastuu sitten yläkoulussa, pahimmillaan ollaan jo kasilla tai ysillä ja todetaan, ettei osata peruslaskutoimituksia tai selvitä hissan kokeesta edes oppikirjan kanssa. 

Opettajan on todella vaikea usein sanoa, että oppilas on lähes kehitysvammainen tai että hänen oppimääränsä pitäisi yksilöllistää. Vanhemmat eivät halua tällaista viestiä. Ikävien tilanteiden välttämiseksi luokanopettaja vain siirtää vastuun yläkouluun.

Alakoulun asiat ovat niin helppoja, että jos oppilas saa alle seiskoja kokeesta, siihen on aina syy. Se voi olla tuen puute kotoa, psyykkinen syy, oppimisvaikeus, alhainen älykkyys jne. mutta aina on syy. Jos kotona katsotaan, että läksyt tehdään ja lapsi yrittää parhaansa, mutta silti tulokset ovat huonoja, pitää toimittaa lapsi tutkimuksiin, mahdollisesti useamman kerran koulutien aikana, koska heti seitsemänvuotiaana ei välttämättä saada diagnoosia tehtyä.

Surullista, jos peruskoulun päättötodistus ei vastaa todellisuutta. Opettajat kuvittelevat auttavansa lasta, kun antavat täysin "puhtaat" paperit (ei edes sopeutetun opetuksen) peruskoulusta. Arvaatte varmaan, mitä siitä seuraa. Lapsi pääsee joka matematiikkaa ja fysiikkan tietoja vaativalle alalle ammattioppilaitokseen ja kupla puhkeaa vasta siellä. Joka vuosi on pakko sanoa aika isolle joukolle, että valitettavasti tämä oppilaitos on liian vaativa, jos on vaikka paha hahmotushäiriö, joka ei näy missään peruskoulutodistuksissa. Sääli lasta, mutta voisi näissä asioissa edes rehellinen ja realistinen olla. Yksi opiskeupaikka taas meni kankkulan kaivoon. Ja oppilas yrittää päästä helpommalle alalle.   

Minulla on hahmotushäiriö ja opiskelin normaalissa ammattikoulussa lähihoitajaksi ja nyt olen aloittanut vanhustyön opinnot amkissa. Olen ihan hyvä ollut aina koulussa, keskiarvo on aina ollut yli 7 enkä ole tarvinnut erityistä tukea. Työelämässäkin olen pärjännyt hyvin, ei ole ollut mitään ongelmia. Tämä näkyy oikeastaan lähinnä siinä etten osaa piirtää, meikata, ommella enkä uskalla edes harkita autokoulua. Onneksi asun keskustassa ja matkat taittuu kävellen ;)

Onkohan ap nyt liian dramaattisesti ottanut tuon hahmotushäiriöasian. Olen aina epäillyt, että itselläni on se, koska en osaa mallin mukaan koota mitään. Alakoulussakin käsityönopettaja piti tyhmänä, kun en oppinut. Lukuaineet sujui, niistä oli eri opettaja. Kengännauhatkin opin solmimaan myöhään, paritansseja en oppinut. Tansseissa kyllä kävin ja menin mukana. Koulussa pärjäsin kohtuuhyvin, opiskelin alemman korkeakoulututkinnon ja olen hyvässä virassa. Autokoulua en ole uskaltanut aloittaa koskaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Ei ole tullut mieleen käydä missään tutkimuksissa, kun en ole sitä ikäluokkaa, joille noita tutkimuksia olisi ehdotettu. Ei ole tämä kömpelyys tuottanut muuta kuin Ajokorttia ei ole (siitä on kyllä saanut kuulla ihmetelyjä), en tykkää käydä tanssimassa, en kudo sukkia, tarvitsen apua esineiden kokoamisessa tai joskus onnistun vahingossa.

Up

Nostan tätä sen verran, että itse olen 33v. ja parhaillaan tutkitaan mikä vialla, kun ei oikein normi elämä suju.  Koulun kanssa älyttömästi ongelmia alakoulusta saakka. Löydöksinä nyt siis laaja-alaiset oppimisvaikeudet, masennus ja mahdollisesti ADD. Sanoin että epäilen itse myös hahmotushäiriötä, mutta lääkäri jotenkin viittasi kintaalla sanoen "saatat vain tuntea itse niin". Ööh. Kartat ja kompassit kammottavat, koska en ymmärrä niitä, eksyn jopa kotikaupungissani, kokoamisissa menee aikaa älyttömästi, myöhästyn töistä tai tapaamisista kun en löydä oikeaa rakennusta, bussia tai mitä vain. Mitä muuta tämä oikein voisi olla? :/ Onko hahmotushäiriö ylipäätään oikea diagnoosi?

Vierailija kirjoitti:

Nostan tätä sen verran, että itse olen 33v. ja parhaillaan tutkitaan mikä vialla, kun ei oikein normi elämä suju.  Koulun kanssa älyttömästi ongelmia alakoulusta saakka. Löydöksinä nyt siis laaja-alaiset oppimisvaikeudet, masennus ja mahdollisesti ADD. Sanoin että epäilen itse myös hahmotushäiriötä, mutta lääkäri jotenkin viittasi kintaalla sanoen "saatat vain tuntea itse niin". Ööh. Kartat ja kompassit kammottavat, koska en ymmärrä niitä, eksyn jopa kotikaupungissani, kokoamisissa menee aikaa älyttömästi, myöhästyn töistä tai tapaamisista kun en löydä oikeaa rakennusta, bussia tai mitä vain. Mitä muuta tämä oikein voisi olla? :/ Onko hahmotushäiriö ylipäätään oikea diagnoosi?

Hei, jos sinulla on laaja-alaiset oppimisvaikeudet (F83) niin se tarkottaa että sinulla on myös hahmotusvaikeutta. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivillä on sekä kielellisiä että näönvaraisen oppimisen vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Miten edes pääsit lukioon jos sinulla on noin suuria ongelmia, 6?

Tekstistä päätellen ei ole ongelmia vaan innokas kuraattori tai psykologi keksinyt jotain alaansa työllistävää.