Lue keskustelun säännöt.
Miten saan 18-vuotta täyttäneen lapseni muuttamaan pois?
07.11.2019 |
Hän on erittäin vastenmielinen asuinkumppani, vain makaa, syö ja sotkee, ammattikoulua käy joten kuten. Hän ei suostu etsimään omaa asuntoa eikä selvitä tukiasioita. Haluan, että hän muuttaa omilleen. Kylässä voi sitten käydä.
Kommentit (160)
Osta lapselle oma asunto. Sitten vielä sisustat sen vimpanpäälle niin kyllähän pysyy pois kotoa. Toki käy varmaan vielä usein kotona syömässä. Itse tein näin poikani kanssa kun hän täytti 18 ja se pelasti äiti-poika suhteemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin siinä käy kun hankkii lapsen sen takia että "vauvat on niin söpöjä" ja ajatellaan, että siitä pääsee eroon siinä vaiheessa kun täyttää 18-vuotta. AP, kanna vastuusi.
Ei kuin poliisit paikalle ja asunnon haltijana määräät lapsen lähtemään. Tavarat jätesäkkiin.
PS. Äänestä sinäkin perussuomalaisia niin ei tule tällaisia ongelmia.
Minulla on kohta 18-v poika. Elää kuin pellossa, sotkee, alisuoriutuu koulussa ym. On tänä vuonna ollut masentunut. Teini-iän kuohut päällä myös. Olen hyvin huolissani ja autan miten voin. Olen nyt jopa siivonnut hänen huoneensa silloin tällöin vaikka on sen itse siivonnut pikkulapsenakin. Toivon, että hän pääsee yli tästä kehityskriisistä ja löytää paikkansa maailmassa. Hän on minun lapseni.
Suomessa on uutisia, joissa aikuinen lapsi jopa t*appaa äitinsä, joten ei ne kaikki ole kiitollisia ja suloisia.
Jos on paljon rahaa käytössä, hommaat sille asunnon.
Jos ei, alat pikku hiljaa hankaloittaa häirikön elämää. Hitaasti, ettei hän hoksaa. Lopetat lopulta kaiken palvelun ja ylläpidon. Kun hän asuu siivoamattomassa läävässä ilman ruokaa ja puhtaita vaatteita, ehkä ymmärtää lähteä.
Lain mukaan et ole velvollinen ylläpitäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sujuta lasku oven alitse täyshoidosta jokaisen vuorokauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uutisia, joissa aikuinen lapsi jopa t*appaa äitinsä, joten ei ne kaikki ole kiitollisia ja suloisia.
Jos on paljon rahaa käytössä, hommaat sille asunnon.
Jos ei, alat pikku hiljaa hankaloittaa häirikön elämää. Hitaasti, ettei hän hoksaa. Lopetat lopulta kaiken palvelun ja ylläpidon. Kun hän asuu siivoamattomassa läävässä ilman ruokaa ja puhtaita vaatteita, ehkä ymmärtää lähteä.
Lain mukaan et ole velvollinen ylläpitäjäksi.
Mitä on tapahtunut vanhemmalle, joka ajattelee näin. Ei vältä lapsestaan. Koska se välittäminen loppui? Oliko sitä koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on uutisia, joissa aikuinen lapsi jopa t*appaa äitinsä, joten ei ne kaikki ole kiitollisia ja suloisia.
Jos on paljon rahaa käytössä, hommaat sille asunnon.
Jos ei, alat pikku hiljaa hankaloittaa häirikön elämää. Hitaasti, ettei hän hoksaa. Lopetat lopulta kaiken palvelun ja ylläpidon. Kun hän asuu siivoamattomassa läävässä ilman ruokaa ja puhtaita vaatteita, ehkä ymmärtää lähteä.
Lain mukaan et ole velvollinen ylläpitäjäksi.
Väärin. Lain mukaan olet elatusvelvollinen siihen saakka kun nuori on suorittanut toisen asteen opinnot.
Tässäkin tukiasiat ovat oletusarvo, siis itsestäänselvyys. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostat asunnon ja hän muuttaa siihen vuokralle.
Kuvitteletko, että jokaisella on kultalusikka perseessä kuten sinulla ja varaa ostella jälkikasvulle asuntoja? 😂
Tilaa sossuun aika että sosiaalityöntekijä alkaisi järjestämään jotain nuorten tukiasuntoa ja tietenkin laittaa hakemukset vuokra-asuntoihin. Hakee vaikka asuntotoimistoista niitä paperikaavakkeita täyttelee ja poika allekirjoittaa ne. Sossuun ensin aika ja mene vaikka yksin ensin jos poikaa ei saa mukaan. Että pojan olisi tärkeää päästä itsenäistymään ettei mene ihan pilalle elämänalku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
brutusmaximus kirjoitti:
Tässäkin tukiasiat ovat oletusarvo, siis itsestäänselvyys. Huh huh.
Tottakai on kuten kaikilla opiskelijoilla. 18-vuotta täyttäneen opintotukeen ei vaikuta vanhempien tulot, kun asuu itsenäisesti. Saa myös adumistuen. Se vaan on sääli, jos joutuu amiksessa ottamaan opintolainaa. Ja sitä on pakko ottaa, jos muuttaa yksin asumaan tai vanhemmat ei tue rahallisesti. Opintotuella ja asumistuella maksaa juuri ja juuri asumisen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohta 18-v poika. Elää kuin pellossa, sotkee, alisuoriutuu koulussa ym. On tänä vuonna ollut masentunut. Teini-iän kuohut päällä myös. Olen hyvin huolissani ja autan miten voin. Olen nyt jopa siivonnut hänen huoneensa silloin tällöin vaikka on sen itse siivonnut pikkulapsenakin. Toivon, että hän pääsee yli tästä kehityskriisistä ja löytää paikkansa maailmassa. Hän on minun lapseni.
Ei löydä ku kaikki hyysätään valmiiksi nokan eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi lasta, yö ja päivä. Toinen on lukiolainen ja tietysti murrosikä oireilee.
Silti avoin, iloinen ja ollaan normaalissa kontaktissa. Tytär sen sijaan on
uhmakas, kaikkitietävä, ärtyisä ja aggressivinen. Lähinnä omassa huoneessaan,
emmekä tiedä oikeastaan kavereista tai mistään mitään. Nyt kohta 19-v. ja oikeasti
alkaa pinna palaa siihen negatiiviseen energiaan, mitä tuo kotiimme. Oli jo vähän
aikaa poissa, ja huomasin eron. Suoraan sanoen kodin ilmapiiri puhdistui heti, kun
raivotar poistui maisemista. Vanhemmuus ei ole helppoa, mutta jossain on raja.
Omaa mielenterveyttäni en rupea uhraamaan aikuisen ihmisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa sossuun aika että sosiaalityöntekijä alkaisi järjestämään jotain nuorten tukiasuntoa ja tietenkin laittaa hakemukset vuokra-asuntoihin. Hakee vaikka asuntotoimistoista niitä paperikaavakkeita täyttelee ja poika allekirjoittaa ne. Sossuun ensin aika ja mene vaikka yksin ensin jos poikaa ei saa mukaan. Että pojan olisi tärkeää päästä itsenäistymään ettei mene ihan pilalle elämänalku.
Mistä tiedät, että kyseessä on poika?
Muutkin neuvosi ovat puppua.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa sossuun aika että sosiaalityöntekijä alkaisi järjestämään jotain nuorten tukiasuntoa ja tietenkin laittaa hakemukset vuokra-asuntoihin. Hakee vaikka asuntotoimistoista niitä paperikaavakkeita täyttelee ja poika allekirjoittaa ne. Sossuun ensin aika ja mene vaikka yksin ensin jos poikaa ei saa mukaan. Että pojan olisi tärkeää päästä itsenäistymään ettei mene ihan pilalle elämänalku.
Miten elämänalku menee pilalle, kun aduu vanhempien kodissa amiksen loppuun?
Tämä kannattaa miettiä, että osaa sitten perustella miksi poikkeuksellinen asia olisi fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kohta 18-v poika. Elää kuin pellossa, sotkee, alisuoriutuu koulussa ym. On tänä vuonna ollut masentunut. Teini-iän kuohut päällä myös. Olen hyvin huolissani ja autan miten voin. Olen nyt jopa siivonnut hänen huoneensa silloin tällöin vaikka on sen itse siivonnut pikkulapsenakin. Toivon, että hän pääsee yli tästä kehityskriisistä ja löytää paikkansa maailmassa. Hän on minun lapseni.
Ei löydä ku kaikki hyysätään valmiiksi nokan eteen.
Lapsi on masentunut. Eikä hyysätty.
elboot kirjoitti:
Mulla on kaksi lasta, yö ja päivä. Toinen on lukiolainen ja tietysti murrosikä oireilee.
Silti avoin, iloinen ja ollaan normaalissa kontaktissa. Tytär sen sijaan on
uhmakas, kaikkitietävä, ärtyisä ja aggressivinen. Lähinnä omassa huoneessaan,
emmekä tiedä oikeastaan kavereista tai mistään mitään. Nyt kohta 19-v. ja oikeasti
alkaa pinna palaa siihen negatiiviseen energiaan, mitä tuo kotiimme. Oli jo vähän
aikaa poissa, ja huomasin eron. Suoraan sanoen kodin ilmapiiri puhdistui heti, kun
raivotar poistui maisemista. Vanhemmuus ei ole helppoa, mutta jossain on raja.
Omaa mielenterveyttäni en rupea uhraamaan aikuisen ihmisen takia.
Näitä hyljeksittyjä lapsia - kultalapsia on paljon.
Minä en koskaan kehtaisi sanoa, että yksi lapsistani on "huono" ja muut hyviä. Silloin puhuisin vain itsestäni.
Kannattaa katsoa peiliin. Itse sen olet kasvattanut.