Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä 71% on ylipainoisia.

Yli 30 bmi skaalassa naiset ovat tällä hetkellä edellä.

Siitä huolimatta miehistä suurempi osa on ylipainoisia. Naisten luku on noin 63%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ns. ääneen, mutta kun väestöä katsoo ja mt-ongelmien lisääntyneisyyttä, niin ihan tosi olisiko mahdollista, että paskat elintavat, paska ylipaino ja paska itsetunto sitten olisivat syy ja se masennus sitten seuraus. En tunne yhtäkään masentunutta, joka olisi koskaan aloittanut päivänsä treenaamalla.

Mutta siis nykyäänhän pitää lähinnä höösätä ihmisiä, ei saa pahoittaa toisen mieltä, kun on 10 erillistä mt-diagnoosia vaikka elämässä mitään pielessä noin päällisin puolin. Ja sanon tämän 30-vuotiaana lama-ajan lapsena, joka ei ole koskaan kärsinyt mt-ongelmista ja jonka ystäväpiiristä 90% on saanut itselleen masennus-/ahdistusdiagnoosin ja SSRI-lääkityksen. Eikä heillä todellakaan ole elämässään ollut mitään varsinaista traumaa. Mielestäni on yksi vitsi sanoa, että SUOMESSA - maailman parhaimmassa maassa syntyä - on niin vaikeaa nykyelämä nyky-yhteiskunnassa, että siitä johtuvat masennukset ja 22% väestöstä vetää SSRI-lääkkeitä. Hei ihan tosi. 

Urheilijat masentuvat siinä missä muutkin. Itsekin masennuin, vaikka treenasin 4-5 kertaa viikossa, söin paljon kalaa ja kasviksia ja olin normaalipainoinen

Sinulla varmaan sattui elämään muitakin ongelmia, tai oli alun alkaenkin heikko itsetunto yhdistettynä hyväksynnän hakuun ulkopuolelta.

Niin sattui eikä auttanut liikunta, kalan omegat tai kasvisten vitamiinit. Toisaalta ei myöskään SSRI

On täysin normaalia kokea masennusjakso, jos elämään sattuu vaikeuksia. Tällaisia ylidiagnosoidaan ja lääkitään ihan absurdilla tahdilla.

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Vierailija kirjoitti:

Juu huomasin taas tänään vaatekaupoissa miten lihavia ihmiset on. Yritin etsiä villakangastakkia kokoa 32, ehei meillä niin pieniä ole kun ei niitä mene kuin yksi tai kaksi. Voi v.....   sanon minä.

Inhoan tätä yli kaiken. Ottaa vielä sen huomioon, että nykyiset vaatekoot ovat varmaan kolme kertaa isompia kuin 30v sitten! Eli tuo XS/34 esim. kokona on jo aika keskikokoinen mielestäni.

Kun BMI:ni oli 19, en meinannut saada mistään istuvaa talvitakkia, koska esimerkiksi Espritillä ei ollut myynnissä kokoa XXS ja XS oli oikeasti ihan massiivinen. 

Nykyään onneksi painoni on hieman korkeampi niin löytää vaatteitakin helpommin.

Mutta tämä väestön leviäminen näkyy todella hyvin vaatekaupoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu huomasin taas tänään vaatekaupoissa miten lihavia ihmiset on. Yritin etsiä villakangastakkia kokoa 32, ehei meillä niin pieniä ole kun ei niitä mene kuin yksi tai kaksi. Voi v.....   sanon minä.

Inhoan tätä yli kaiken. Ottaa vielä sen huomioon, että nykyiset vaatekoot ovat varmaan kolme kertaa isompia kuin 30v sitten! Eli tuo XS/34 esim. kokona on jo aika keskikokoinen mielestäni.

Kun BMI:ni oli 19, en meinannut saada mistään istuvaa talvitakkia, koska esimerkiksi Espritillä ei ollut myynnissä kokoa XXS ja XS oli oikeasti ihan massiivinen. 

Nykyään onneksi painoni on hieman korkeampi niin löytää vaatteitakin helpommin.

Mutta tämä väestön leviäminen näkyy todella hyvin vaatekaupoissa.

Minun bmi on 18 ja XS yleensä istuu ihan hyvin, kaupoissa joissa XXS on joissain vaatteissa tarjolla XS on yleensä isompi, jolloin joudun ottamaan sen XXS. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ns. ääneen, mutta kun väestöä katsoo ja mt-ongelmien lisääntyneisyyttä, niin ihan tosi olisiko mahdollista, että paskat elintavat, paska ylipaino ja paska itsetunto sitten olisivat syy ja se masennus sitten seuraus. En tunne yhtäkään masentunutta, joka olisi koskaan aloittanut päivänsä treenaamalla.

Mutta siis nykyäänhän pitää lähinnä höösätä ihmisiä, ei saa pahoittaa toisen mieltä, kun on 10 erillistä mt-diagnoosia vaikka elämässä mitään pielessä noin päällisin puolin. Ja sanon tämän 30-vuotiaana lama-ajan lapsena, joka ei ole koskaan kärsinyt mt-ongelmista ja jonka ystäväpiiristä 90% on saanut itselleen masennus-/ahdistusdiagnoosin ja SSRI-lääkityksen. Eikä heillä todellakaan ole elämässään ollut mitään varsinaista traumaa. Mielestäni on yksi vitsi sanoa, että SUOMESSA - maailman parhaimmassa maassa syntyä - on niin vaikeaa nykyelämä nyky-yhteiskunnassa, että siitä johtuvat masennukset ja 22% väestöstä vetää SSRI-lääkkeitä. Hei ihan tosi. 

Ylipainoreksitereissä ei kerrota moniko on lihonut lääkkeiden vuoksi.

Lääkkeiden vuoksi ei kukaan liho.

Jotain kyllä on tapahtunut.

Juuri tänä kesänä oltiin terassibileissä kaveriporukalla ja parikin naista taivasteli että olenpa hoikka (en ole varma tarkoittivatko he sitä positiivisessa mielessä).

Olen kuitenkin aivan ylipainoisen rajamailla (!).

Porukassa oli yksi nainen jota voisi pitää hoikkana, kaikilla muilla oli selkeästi ylimääräistä, ja minä olin ainoa mies jolla ei selkeästi ollut mahaa. Porukka ihan tavallista, duunarista valkokaulustyöläiseen ja yrittäjään.

M/38

Vierailija kirjoitti:

Jotain kyllä on tapahtunut.

Juuri tänä kesänä oltiin terassibileissä kaveriporukalla ja parikin naista taivasteli että olenpa hoikka (en ole varma tarkoittivatko he sitä positiivisessa mielessä).

Olen kuitenkin aivan ylipainoisen rajamailla (!).

Porukassa oli yksi nainen jota voisi pitää hoikkana, kaikilla muilla oli selkeästi ylimääräistä, ja minä olin ainoa mies jolla ei selkeästi ollut mahaa. Porukka ihan tavallista, duunarista valkokaulustyöläiseen ja yrittäjään.

M/38

Maailman lihavimmat ihmiset asuvat tyynenmeren saarilla, jonne on tullut länsimainen pikaruoka glyfosaatteineen, maissisiirappeineen, aspartaameineen yms lisäainemyrkyillä höystetty ultraprosessoitu teollinen ravintoköyhä ihmisen suolistolle äärimmäisen epäsopiva ruokavalio.

Ennen olivat laihoja ja terveitä.

Elintarviketeollisuus kyllä tietää, että esim glukoosimaissisiirappi on äärimmäisen huono lihottava ja ruuan addiktiota lisäävä aine, mutta koska rahallinen profitti ennen terveyttä on arvopohja niin siitä kärsivät kaikki länsimaisen ruokavalion kansakunnat.

Ratkaisu on helppo: mahdollisimman luomu lähiruoka ja liikunnan radikaali lisääminen kouluihin ja työpaikoille. Mutta ei tule tapahtumaan, koska bisnes on bisnes ja terveys on vain terveys.

Bodypositiveen tarvittaisiin uudenlaista ajattelua. Positiivisuutta voisi ajatella olevan myös sen, ettei lihota ja tulehduta kroppaansa syömällä jatkuvasti liikaa. Kun jättää syömättä, niin kroppa kiittää. Se on oikeasti positiivista rakkautta omaa kehoa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ns. ääneen, mutta kun väestöä katsoo ja mt-ongelmien lisääntyneisyyttä, niin ihan tosi olisiko mahdollista, että paskat elintavat, paska ylipaino ja paska itsetunto sitten olisivat syy ja se masennus sitten seuraus. En tunne yhtäkään masentunutta, joka olisi koskaan aloittanut päivänsä treenaamalla.

Mutta siis nykyäänhän pitää lähinnä höösätä ihmisiä, ei saa pahoittaa toisen mieltä, kun on 10 erillistä mt-diagnoosia vaikka elämässä mitään pielessä noin päällisin puolin. Ja sanon tämän 30-vuotiaana lama-ajan lapsena, joka ei ole koskaan kärsinyt mt-ongelmista ja jonka ystäväpiiristä 90% on saanut itselleen masennus-/ahdistusdiagnoosin ja SSRI-lääkityksen. Eikä heillä todellakaan ole elämässään ollut mitään varsinaista traumaa. Mielestäni on yksi vitsi sanoa, että SUOMESSA - maailman parhaimmassa maassa syntyä - on niin vaikeaa nykyelämä nyky-yhteiskunnassa, että siitä johtuvat masennukset ja 22% väestöstä vetää SSRI-lääkkeitä. Hei ihan tosi. 

Joo, ei näy päällepäin minustakaan että mua on hyväksikäytetty pikkutytöstä parikymppiseen asti. En ole kertonut hyväksikäytöstä kenellekään muulle kuin psykiatrille ja terapeutille ja syön ssri-lääkkeitä. Minua pidetään sosiaalisesti lahjakkaana ja olen ollut koulussakin suosittu. Se iloisuus ja hauskuus on kuori, sisältä olen yhä 35-vuotiaana täysin hajalla

Että haistappa pska, ja ole perhana vie tyytyväinen että itse et ole kokenut mitään vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhusten hoivapaikoissa joutuu hoitamaan näitä 150-200 kg painavia , jotka eivät itse pysty liikkumaan. Henkilökunta on kovilla, kun näitä lihavia yritetään hoitaa. Rasvakerroksien alta hoidellaan hiiva-yms. Infektioita. Nämä makaavat kuin valaat, odottaen ruokaa ja palvelua.

Miten ne muka pysyvät tuon painoisina kun ei hoivapaikoissa mitään santsikierroksia voi tilata ja ruoka on perusterveellistä? Kantaako joku sukulainen niille herkkuja?

Vierailija kirjoitti:

Mutta Suomessa ei haluta tehdä mitään ylipainon voittamiseksi. Yksi tärkeä tekijä olisi lisätä liikuntaa. Mutta ei, kansan asenteet ovat sellaisia, että autoilijat marisevat, kuinka pyöräilijät ja jalankulkijat ovat liikenteessä haittana ja marisevat myös uusien pyöräteiden ja jalkakäytävien rakentamisesta. Lisäksi lähes kaikki urheilu viedään maksukanaville, ettei ihmiset vain saisi mitään virikkeitä liikuntaan ja kansa huutaa "kuinka urheilijoita lähetetään verorahoilla kisaturisteiksi".

Ei liikunta ylupainoa poista, vaan syömisten muutos. Liikun koko ajan, ja olen lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunne kuin pari ylipainoista ihmistä, miten mahdollista?

Onhan sulla silmät päässä. Katso ihmisiä kun käyt kaupungilla, tukevia riittää.

Sehän riippuu ihan kaupungista ja kaupunginosasta kuinka paljon näkyy ylipainoisia.

Itsekin ihmettelin aiemmin, että missä ne kaikki ylipainoiset oikein ovat.

Kaupungilla tai töissä heitä ei juurikaan näe. Lasteni koulussa on myös suurin osa oppilaista hoikkia. Keskimäärin 1-2 tukevampaa lasta näyttäisi olevan per luokka.

Tilastoihme selvisi kun harrastin vähän kotimaan matkailua.

Sain huomata että joissakin kaupungeissa yleisilme on huomattavan tukeva.

Vierailija kirjoitti:

Bodypositiveen tarvittaisiin uudenlaista ajattelua. Positiivisuutta voisi ajatella olevan myös sen, ettei lihota ja tulehduta kroppaansa syömällä jatkuvasti liikaa. Kun jättää syömättä, niin kroppa kiittää. Se on oikeasti positiivista rakkautta omaa kehoa kohtaan.

Bodypositive oli vielä alussa ihan järkevä ilmiö, jonka sanoma oli yksinkertaisesti se että jokaisen pitäisi rakastaa itseään ja pitää kehostaan huolta, vaikkei oma vartalo sopisikaan kauneusihanteisiin. Monet oppivat tätä kautta lempeyttä omaa kroppaansa kohtaan. Suosion kasvaessa ilmiö muuttui ideologiaksi, johon tarttui joukko äänekkäitä (lihavuus) aktivisteja. Koko viesti vääristyi itsensä rakastamisesta siihen että omaa kehoa ei saa missään nimessä tarkoituksella kehittää, koska se on muka itsensä vihaamista.

Ensin alkoi ilmoille valua aktivistien oikaisuja siitä että itse asiassa liike ei olekaan tarkoitettu normaalipainoisille ollenkaan, vaan ainoastaan ylipainoisille. Nyt sekään ei riitä vaan osa ylipainoisista ei ole tarpeeksi lihavia bodypositiveen ja liike onkin tarkoitettu vain todella lihaville. Nyt aktivistit ovat hylkäämässä bodypositivea kun fat acceptance/body liberation/fat activism on osuvampaa. Ennen ja jälkeen -kuvia yritetään kieltää loukkaavina ja obesity sanaa yritetään markkinoida valkoisten miesten keksimänä alistavana haukkumasanana. Kauhulla odotan rantautuuko sama hullunmylly Suomeen kun täälläkin noita aktivisteja on.

Olen ollut koko aikuisiän normaalipainoinen, mutta nykyään paino vaan nousee ja nousee ja olen ylipainoinen siitäkin huolimatta, vaikka liikun keskivertoa enemmän, en käytä alkoholia ja syön mielestäni kohtuullisen terveellisesti. Välillä tuntuu, että vesijohtovedessä on jotain kemikaalia, joka turvottaa ihmisiä, kun normaalit, terveehköt elämäntavat eivät riitä normaalipainossa pysymiseen. En usko, että tämä mun lihominen ihan täysin elämäntavoista johtuu. Jossain muualla on vika. En usko, että kaikki muutkaan ihmiset nyt niin huonosti elää, mutta esim. junassa kun ihmisiä katsoo, niin tuntuu, että normaalipainoisia ei ole enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan vasta oli lehdessä että suomessa harrastetaan enemmän liikuntaa kuin missään maailmassa. Kaikkialla ei ole edes aikaa moiseen. Syy löytyy ruokapöydästä, ei liikunnasta. Me kuvitellaan syövämme terveellisesti. Suomessa ei edes ravintolasta saa kunnon kasvisruokaa koska sitä ei osata tehdä. Meidän lautaset on puolet isompia kuin vaikka ranskassa. Me syödään maailman eniten karkkia suklaata ja leivonnaisia eikävain vähän vaan isoja annoksia. Me ollaan ruoan suhteen tietämättömiä ja yksinkertaisia. Lopputuloksen näkeemm. tuosta tilastosta. Meillä on myös maailman eniten autoimmuunisairauksia ja osteoporoosia, miksi? Syy löytyy ravinnosta.

Tämä kommenttini varmasti työntää herneitä ihmisten mentiin ihan kunnolla.

Yksi ongelma on se, että Suomessa ruoka on pahaa. Me kun niin "tykätään" mauttomasta ruoasta. Ja sitten ihmiset vetää herkkuja kompensoidakseen karuja ruokakokemuksia.

Esimerkiksi siellä Ranskassa, johon nyt niin kovasti Suomea halutaan verrata, on ruoka maukasta ja erittäin hyvää. Sama Italiassa ja Espanjassa. Ruoka on oikeasti hyvää.

Tämä näkyy erityisesti lasten ruokailussa. Suomessa nirsoillaan ja vingutaan ruokailun aikana. Ranskassa ja Italiassa ei.

Hassua sinänsä, että ne nirsot suomalaislapsetkin syövät nirsoilematta ranskanlomallaan.

Tämä näkyy jo pilttiä syövissä lapsissa.

Itsekin maistoin ranskalaista vauvanruokaa kun kylässä käynyt kaveri ihmetteli vauvansa hyvää ruokahalua. No se vauvanruokahan maistui ihan hyvälle.

Lapsen äiti tosin vähän hermostui kun saatiin selville mitä kaikkea siinä soseessa oikein oli. Ei kuulemma ollut vauvalle sopivaa ruokaa. Sen jälkeen piti alkaa keittämään ja soseuttamaan perunoita ja porkkanoita, ja vauva jatkoi samaa nirsoilua kuin kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei varmaan saisi sanoa ns. ääneen, mutta kun väestöä katsoo ja mt-ongelmien lisääntyneisyyttä, niin ihan tosi olisiko mahdollista, että paskat elintavat, paska ylipaino ja paska itsetunto sitten olisivat syy ja se masennus sitten seuraus. En tunne yhtäkään masentunutta, joka olisi koskaan aloittanut päivänsä treenaamalla.

Mutta siis nykyäänhän pitää lähinnä höösätä ihmisiä, ei saa pahoittaa toisen mieltä, kun on 10 erillistä mt-diagnoosia vaikka elämässä mitään pielessä noin päällisin puolin. Ja sanon tämän 30-vuotiaana lama-ajan lapsena, joka ei ole koskaan kärsinyt mt-ongelmista ja jonka ystäväpiiristä 90% on saanut itselleen masennus-/ahdistusdiagnoosin ja SSRI-lääkityksen. Eikä heillä todellakaan ole elämässään ollut mitään varsinaista traumaa. Mielestäni on yksi vitsi sanoa, että SUOMESSA - maailman parhaimmassa maassa syntyä - on niin vaikeaa nykyelämä nyky-yhteiskunnassa, että siitä johtuvat masennukset ja 22% väestöstä vetää SSRI-lääkkeitä. Hei ihan tosi. 

Urheilijat masentuvat siinä missä muutkin. Itsekin masennuin, vaikka treenasin 4-5 kertaa viikossa, söin paljon kalaa ja kasviksia ja olin normaalipainoinen

Sinulla varmaan sattui elämään muitakin ongelmia, tai oli alun alkaenkin heikko itsetunto yhdistettynä hyväksynnän hakuun ulkopuolelta.

Niin sattui eikä auttanut liikunta, kalan omegat tai kasvisten vitamiinit. Toisaalta ei myöskään SSRI

On täysin normaalia kokea masennusjakso, jos elämään sattuu vaikeuksia. Tällaisia ylidiagnosoidaan ja lääkitään ihan absurdilla tahdilla.

Niinpä. Normaali masennus menee ohi noin puolessa vuodessa.

Itsekin 5 vuotta söin masennuslääkkeitä ja olin 10kg painavampi.

Mutta ei sairastavia pidä syyttää. Toivon vaan kaikille voimia kokeilla niiden lopettamista.. ja ruokavaliomuutoksia. Jos tulee niin paha masennus että ei kestä, ottais rauhoittavaa tai sitten jos menettää ilman masennuslääkettä toimintakyvyn, onkohan dg masennus todella. Ettei olisi joku muu. Masennuslääkkeet nostaa toimintakykyä mutta aika huonosti. Moni syö lääkkeitä ja on edelleen masentunut! Eikö se kerro että ne ei toimi? Ja toinen syö lääkkeitä ettei vaan masennu uudestaan!

Kaikki masennuslääkkeiden syöjät.. teidän ei ole pakko syödä niitä. Minulle eräs ystävä sanoi muutaman kerran, miksi syöt noita lääkkeitä, et tarvitse niitä. Aloin pohtia niin, miksi syön? Puolen vuoden päästä lopetin. Vieroitusoireet tuli toki. Sitten kun ne oli ohi, pahinta oli ehkä 2 vuotta kestävä tunne että en ole ollut oma itseni tyyliin 5 vuoteen.....

Voimia kaikille masennuksen kanssa kamppaileville. Mutta vuosikausia ei lääkkeitä kannata syödä. Pahimman yli vaan max 1 vuosi ja sitten loppu.

Ja laihdutukseen suosittelen pätkäpaastoa.

On terveempää olla hiukan ylipainoinen kuin alipainoinen. Paino ja kunto eivät kulje käsi kädessä.

"Ylipainoinen" ei tarkoita automaattisesti mitään 200-kiloista valasta. Tuossa linkissä "ylipainoinen" tarkoittaa jo lievästikin ylipainoisia. Lisäksi siinä suomalaiset eivät koe oloaan mitenkään sairaaksi vaan ihan hyväksi, vaikka ovatkin ns. ylipainoisia. Muut pohjoismaalaiset käyttävät paljon enemmän rahaa terveydenhoitoon kuin suomalaiset. Terveyttä puhkuvat japanilaiset tuntevat terveytensä huonoksi kolme kertaa useammin kuin suomalaiset.  

Vierailija kirjoitti:

Mikäs vastaava luku on briteissä, jenkeissä tai saksassa? 

Olin vasta viikon Lontoossa, eikä tullut ainuttakaan ylipainoista vastaan. Sama Ranskassa, vain maahanmuuttaneissa oli ylipainoisia.