Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja miehen outo käytös
Tämä on pitkä teksti, tiivistelmä alla.
Lähtötilanne: Olemme korkeasti koulutettuja 29-vuotiaita ja olleet yhdessä 13v. Olemme kolmatta vuotta naimisissa. Miehellä vakituinen työpaikka ja minä olen yrittäjä.
Vauvakuume iski minuun toissa jouluna, ja se on vain pahentunut. Olen alkanut puhua, että olisiko meidänkin aika alkaa yrittää lasta. Mies hymyilee, kun tulee vauvoista puhe, että semmoinen pienihän voisi olla kiva. Katselee muiden - tuttujen ja tuntemattomien - pienokaisia hellä ilme kasvoillaan. Muutimme jopa kolmioon, että olisi lastenhuone valmiina. Lisäksi mies on esimerkiksi kieltänyt asentamasta peiliä makkarin tiettyyn kohtaan, koska ”sitten tulevaisuudessahan pinnasänky on suoraan sen edessä” :D
MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Ensin syy oli muutto. Muuton jälkeen piti taas totutella uuteen asuntoon ja kaupunginosaan. Puoli vuotta muuton jälkeen mies esimerkiksi sanoi, että minulla pitäisi olla vakituinen työpaikka: meidän olisi minulle helpompaa olla vauvan kanssa, kun minulla olisi vakaat tulot. Tämä sattui, koska hän on aina kannustanut minua yrittämään, ja yritykselläni menee vihdoin hyvin. Pohdiskelin asiaa, jonka jälkeen myönsin, että tietyt asiat olisivat toki helpompia palkansaajana. Sanoin miehelle, että alkaisin etsiä töitä. Mies järkyttyi, että olenko noin vaan laittamassa pillit pussiin. Että eihän me sitten voida lasta yrittää vielä: kukaan ei palkkaisi minua, kun saavun haastatteluun "maha pystyssä". Sain kutsun työhaastattelun kuitenkin aika pian. Mies oli kauhistunut: miksi ihmeessä minä olisin yritystäni – unelmaani – alas ajamassa, kun pärjäämme niin hyvin. Mainitsin lapsen yrittämisen, jolloin hän sanoi, että kyllähän me pärjäisimme vaikka pelkällä hänen palkallaan. En mennyt haastatteluun.
Seuraavalla kerralla kun asiasta tuli puhe, mies sanoi surevansa puolestani, jos tulisin raskaaksi. Miehen mukaan olisi surullista, että en saisi edetä urallani toisin kuin hän. Vastasin, että olen aina ollut enemmän perhe- kuin urakeskeinen ihminen, eikä minulla ole koskaan ollutkaan mitään uralla etenemishaaveita. Mutta miehen mukaan saattaisin tulla katkeraksi myöhemmin.
Meinasi mennä hermot, joten olin pari kuukautta suosiolla ottamatta vauva-aihetta esiin. Sinä aikana mieheni sanoi pari kertaa, että pettäisipä ehkäisy, niin ei tarvitsisi tehdä isoja päätöksiä. Lisäksi hän on ehdottanut leikillään, että tekisin kortsuun reikiä, jotta tulisin hänen tietämättään raskaaksi. Viimeksi mainitusta jopa suutuin vähän, koska haluan että me molemmat otamme vastuun lapsen yrittämisestä, enkä vain minä.
Lopetin miehen toiveesta pillerit kesällä. Gynekologi epäili kuitenkin endometrioosia, ja ehdotti, että joko lasta yritetään vuoden sisällä tai aloitetaan taas pillerit. Mies ei halua, että aloitan pillereitä, koska ”saatetaan alkaa lasta yrittämään pian”. Kun eilen puhuimme asiasta ja sanoin, että haluan joskus lapsia, niin mieheni vastasi minulle, ettei pelkkä lapsenkaipuu ole hyvä syy yrittää lasta. Sitten hän sanoi, etten voi kaivata lasta, koska en tiedä millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Eli sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata.
Haluaako mieheni siis lapsia vai ei? Ja tätä on turha kysyä häneltä itseltään, hän kun löytää aina syyn, miksei ainakaan vielä. Olemme olleet parhaat ystävät teineistä saakka ja meidän on aina ollut helppo tulkita toisiamme, mutta nyt olen äimänä. Keittiöpsykologit, auttakaa!
TIIVISTELMÄ: Mies haluaa joka toinen päivä lapsen ja joka toinen päivä ei. Mitä syitä tälle voi olla? Vai onko tämä vaan ihan normaalia uuden elämänvaiheen jännittämistä?
Kommentit (206)
Olen ap:n kanssa vähän samankaltaisessa tilanteessa. Mies ei ollut valmis edistämään lapsen hankkimista, vaikka aina alusta asti sanoi haluavansa lapsia. Hän ei myöskään ottanut muutenkaan riittävästi vastuuta isoista tai pienistä asioista. Tulin siihen tuloksen, että en jaksa enkä halua hoitaa mahdollisia lapsia ja muuta elämää yksin parisuhteessa. Lopulta päätin jättää avioerohakemuksen ja nyt katsotaan, mitä uutta elämä tuo tullessaan. Suhteen päättäminen ei ollut helppoa, mutta lopulta koin, että se oli ainut mahdollinen vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin yrittää mieheni kanssa lasta 22-vuotiaana. Meni lähes kaksi vuotta ennen ensimmäistä plussaa. Koskaan ei tiedä onko lapsettomuusongelmaa jo nuorella iällä
Kuulostaa ihan normaalilta epävarmuudelta, tietynlaiselta epäkypsyydeltä ja ahdistukselta suuren, koko loppuelämään vaikuttavan päätöksen edessä. Varsinkin jos on ensimmäinen kerta miehen elämässä kun jotain näin isoa pitää päättää niin kuka tahansa voi käyttäytyä epäjohdonmukaisesti ja ailahtelevasti. Se ei tietysti ole ollenkaan reilua ap:ta kohtaan ja miehen kuuluisi jo pystyä sanomaan kantansa mutta jotain rajaa näille manipulointispekulaatioillekin. Mahdollista on, mutta huomattavan harvinaista. Ei ollenkaan niin yleistä kuin nettipalstoilla annetaan olettaa. Ja sanon tämän itse narsistin uhrina.
Tunnistan hyvin tuon jahkailevan ihmistyypin, löytyy niin naisista kuin miehistäkin..Päätöksenteko annettaisiin mielummin jollekulle muulle. Itselläni on se kokemus 11 vuoden seurustelun jälkeen, että olen ollut suhteessa se, jonka on ollut helpompi ottaa "hyppy tuntemattomaan" ja luottaa siihen että hyvä siitä tulee. Miehelle sai aikanaan perustella pitkään ensimmäistä ulkomaan matkaa, sittemmin kihlautumista ja viimeisimpänä naimisiinmenoa. Jälkeenpäin on tullut mieheltä toteamus "onneksi tehtiin se, oli sen arvoista". Parhaillaan menossa on keskustelut lapsista. Lapsia halutaan, mutta mieheni ole vielä valmis. Syitä on monenlaisia, ja vähän nyt tuntuu siltä että hän ei taaskaam haluaisi poistua mukavuusalueelta ja tehdä isoa päätöstä.
Täällä on aika hurjia syytöksiä. Mielestäni se, että miehesi ei halua sinun aloittavan pillereitäkään, kertoo aika paljon = haluaa lapsia kyllä. Varmaan aikamoisissa ristiriidan tunteissa miehesi pyörii. Jatka oman toiveesi kertomista ja lyö faktoja pöytään.
Miehesi selvästi tykkää pohtia. :D joten..
Mitähän miehesi vastaisi, jos kysyisit häneltä:
Entä jos asian lykkääminen aiheuttaa meille vaikeuksia saada lapsia? Entä jos tapahtuu jotain yllättävää/toinen sairastuu vakavasti sinä aikana kun lykkäämme asiaa? Kumpiko harmittaisi enemmän, se että lapsi tulisikin nyt vai että jäisi kokonaan saamatta?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei uskalla tehdä isoa päätöstä ja ottaa vastuuta. Joten lakkaa kyselemästä ja jätätte vaan ehkäisyn pois, luonto hoitaa loput.
Esitä asia miehelle näin. Että ei teidän tarvitse nyt yrittämällä yrittää, loppujen lopuksi sen on vai. Muutama päivä kuukaudessa kun raskaaksi tulee. Vetoa vaikka siihen. Ja että luonto kyllä hoitaa sen mitä tarkoitettu on. Harrastat vaan ahkerasti seksiä miehesi kanssa ja itsehän tiedät milloin sun ovulaatio on niin voit sillon hanakammin yrittää.
Minusta mies selvästi haluaa lapsia mutta ei halua tehdä isoa päätöstä koska se pelottaa. Ja tämmöiselle ihmiselle (joka itsekin olen) kenelle isojen päätösten tekeminen on vaikeaa, voit joutua odottamaan pitkään.
Kaikki miehen toiminta kuulostaa siltä että haluaa ja ne kasvot valahtaa siksi koska sen asian suoraan kysyminen läväyttää kaiken vastuun kerralla naamalle. Kyllä mies valmis on.
Siitä on turha enää aloittaa keskustelua miksi ei nyt tai miksi nyt.. jätätte vaan ehkäisyn pois. Siitä tulee sitten kiva yhteinen aika ilman sen kummempia yrittämisen makuja.
Lykkyä teille! ❤️
Aina jauhetaan ovulaatiosta, totta mutta jos vain juuri otuksen aikaan yrittää on lapset vain poikia, tyttö laitetaan monta pv ennen ovulaatiota alulle jolloin nopeat poikasiittiöt ehtivät kuolla ennen ovulaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöhölökö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli hieman samanlainen. Olimme puhuneet lapsesta ja siitä miten molemmat sellaisen haluavat, mutta vuosi toisensa jälkeen sopivaa aikaa ei tullut. Minulla oli kierukka ja kun olisi pitänyt vaihtaa uusi en sitä laittanut vaan ilmoitin miehelle että minä en halua ehkäisyä, mutta mikäli hän haluaa niin hän voi sen hankkia. Ei saanut ostettua yhtään pakettia kondomeita, kun sekin olisi tuntunut siltä että hän päättää. Yritti monesti ehdottaa, että minä ostaisin, mutta sanoin tiukasti että minä olen hoitanut ehkäisyn jo 10 vuotta ja nyt on hänen vuoronsa. 1,5v jatkui yritys ja lopulta saatiin vauva. On hyvä isä ja toivoo toista lasta. Ei vaan yksinkertaisesti kyennyt tekemään niin isoa päätöstä. Ihan samanlaista jahkamista kaikkien isojen asioiden kanssa. Esimerkiksi: Asumme vuokralla vaikka omaan asuntoon olisi varaa ja haluaisimme oman, mutta mies ei kykene tekemään päätöstä siitä että joku tietty talo ostetaan.
Onko toisen lapsen kanssa samanlaista jahkailua?
-ap
Vaikea sanoa. Hän sanoo nyt että haluaisi toisen, mutta en työtilanteen vuoksi halua uudelleen raskaaksi kuin vasta vuoden päästä. (Teen työtä sikiölle vaarallisten aineiden kanssa ja joutuisin ilmoittamaan raskaudesta työnantajalle heti ja saisin siirron toiseen vähemmän kiinnostavaan projektiin) Mieheni tietää tilanteen, joten hänen on turvallista puhua toisesta lapsesta nyt, mutta häntä tuntien kun tilanne tulee oikeasti eteen jahkailu alkaa uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistuta miestä, että lapsen synnynnäisiin sairauksiin vaikuttaa myös isän ikä. Esim. yli 30 vuotiailla isillä on suurempi todennäköisyys saada autistinen lapsi. Että ei tässä ole kyse enää vain naisen aikataulusta.
En toisaalta tykkää iällä pelottelusta, mutta miehet tuntuu olevan ihan vilpittömän pihalla tällaisista biologian seikoista.
Pöhölökö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no tuo mes ei todellakaan halua sitä vauvaa, tuo on perus myötäilyä että pysytte yhdessä. Pelkää vaan eroa jos sanos suoraan asiat.
On tullut riippuvaiseksi suhteessa.
Tätä vähän ihmettelisin, kun en minä häntä jättäisi. Ja jos hän ei halua lapsia, miksen sitten saa aloittaa pillereitä hänen mielestään? Tai miksi en ripustaa sitä peiliä?
-ap
Jotta pitäisit yllä sitä kuvaa että jospa me saadaan vauva ja roikut suhteessa kunnes olet 40v ja mies vaihtaanuorempaan ja perustaa perheen. Saattaa olla manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun arvio:
Mies uskottelee tai on aina uskotellut itselleen ja sinulle että haluaa lapsia. Jokin sisimmässä sanoo, ettei halua.
Ei ehkä tunne itseään tai toiveitaan, tekee asiat muiden toivomalla tavalla. Voi olla jopa niin vastuuntuntoinen, ettei halua noin suurta vastuuta.
Sano että endon kanssa yrittämisessä voi mennä vuosiakin ennen kuin lapsi on lopulta syöissä. Ehdota että harrastatte jatkossa seksiä ilman ehkäisyä, tulee mikä on tullakseen. Katso suostuuko siihen. Etkä puhu aiheesta enää sen enempää ellei ole pakko.
Etkö voi sanoa että ehkäisyä ei ole alkaen päivä X.X ja jos et halua lasta yrittää niin tässä on näitä kumeja . Ostat oikeasti ne kumit ja laitat ne esille. Sanot sitten tämän monta kertaa, että mies tietää milloin ehkäisyä ei enää ole käytössä. Siirrät vastuun ehkäisystä miehelle, muttet tee sitä häneltä salaa. Sitten kyllä näet onko vauva tervetullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän miestäsi, vaikka nainen olenki. On vaikeaa tehdä päätöstä noin isosta asiasta. Itsekin toisinaan ajattelen, että olisi helpompaa, jos vauva vain tulisi. On niin helppo lykätä sitä päätöstä parempiin aikoihin.
Mies terapiaan. En sanoisi että hän on lapsellinen vaan hän yliajattelee liikaa. Huomauta miehelle että hän on heittämässä koko elämäänsä hukkaan tuolla jahkailulla. Siis hän pelkää sohvaa? En voi ymmärtää. Lapsi on isompi vastuu. Mieti kun sinulla alkaa supistukset ja hän alkaa sitäkin jahkailemaan. Tai sitten taustalla on tunteita joista hän ei osaa puhua. Sinullekkin voi olla hyvä jos pääsisit purkamaan omia tuntojasi jonnekkin. Myös lapsen kanssa tarvitsee impulsiivisuutta. Uskon että he tulevat kärsimään jos he eivät saa tarvitsemiaan asioita kotoa heidän isänsä takia. Hän selkeästi pelkää lapsen hankkimista ja monia muitakin asioita. En itse jäisi tuollaiseen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tuli mieleen, ettei mies vain halua tehdä päätöstä tai keskustella niin paljon asiasta. Oma mieheni ei vuoteen pariin halunnut "vielä" lasta. Jätin sitten e-pillerit pois, muistakin syistä kuin vauvakuumeen takia. Kerroin toki miehelle siitä jo etukäteen. Mies ei hankkinut muuta ehkäisyä mutta oli pari kuukautta aika varovainen eli keskeytti aina yhdynnän. Sitten kai päätti että katsotaan mitä tapahtuu ja on muutenkin oma-aloitteisesti puhunut mm. isyyslomasta ja hyvistä kouluista. Ei ole kova puhumaan tällaisista aiheista tai vaikeista asioista muuten.
Luulen että sekin jotenkin vaikutti asiaan, kun meille tuli koiranpentu. Mies on ollut yllättävänkin empaattinen ja hoivaava pentua kohtaan.
Nyt ollaan vasta pari kolme kuukautta yritetty vauvaa.
Mielestäni tuollainen jahkaaminen ja panikointi on tavallaan hyväkin juttu, se kertoo siitä että miehesi ymmärtää kyseessä olevan täydellinen elämänmuutos ja iso asia. Hän tuntuu myös ajattelevan elämää potentiaalisen lapsen kannalta, joka osoittaa sen että hän näkee lapsen oikeana ihmisenä jolla on elämänkaari, oikeuksia ja tarpeita, ja hän jännittää sitä pystyttekö ottamaan toisen ihmisen elämän vastuullenne.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että lapsen haluaminen ei ole syy tehdä lapsi, jokaisella ihmisellä on pitäisi olla muukin syy tulla olevaksi kuin se että äiti halusi.
Teidän tilanteenne vaikuttaa kuitenkin siltä että lapsi sopisi siihen hyvin, ja pystyisitte tarjoamaan hänelle hyvän lapsuuden. Kehottaisinkin sanomaan miehelle että lopullista varmuutta sille että kaikki menee hyvin, ei voi saada. Loppujen lopuksi kyseessä on hyppy tuntemattomaan, eikä mikään suunnittelu takaa onnistumista. Itse eläisin elämää normaalisti ilman ehkäisyä, ja antaisin tapahtua mitä tapahtuu.
Eilen illalla mies itseasiassa pamautti yhtäkkiä, että kortsut on lopussa, mitä jos ei ostettaisikaan lisää. Ei yritettäisi lasta, mutta annettaisiin tulla jos on tullakseen. Olin ihan puulla päähän lyöty, en olisi uskonut tätä tapahtuvaksi ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen. Nyt jännittää... hyvällä tavalla :)
-ap
Et välttämättä raskaudu tänä neljän kuukauden aikana ennen pillereiden aloitusta, joten kuinka pitkään voit sitten lykätä tuota pillereiden aloittamista jotta endo ei tule liian vaikeaksi?
Kuvitteleeko mies että se raskaus alkaa heti?
Nuoremmilla sanotaan että vuoden yrityksen jälkeen pitää mennä lapsettomuushoitoihin, vanhemmalla iällä kannattaa hakeutua jo puolen vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen.
Sinuna jos oikeasti aloitatte yrityksen kannattaisi testata sitä ovulaatiota heti, voit tietysti varmistaa tapahtuuko sitä ollenkaan ennenkuin aloitatte jotta voi hakeutua ajoissa hoitoon.
Terveisin, odotimme kolme vuotta josko lapsi olisi tullut itsekseen, ei tullut. Hoitoihin mentiin. Syy hyvin vahvasti oli miehen salazopyrin lääkitys(haittavaikutus siittiöiden liikkuvuuden väheneminen), kolme kuukautta sen lopetuksen jälkeen raskauduin.
Kuulostaa oudon tutulta. Ollaan miehen kanssa vähän yli kolmenkymmenen ja puolisen vuotta sitten sanoin että eiköhän nyt ole aika jo ruveta miettimään lastentekoa jos aijetaan niitä tehdä. Mies nyökytteli ja oli vaan että juu juu samoilla linjoilla. No kun tilanne tuli eteen että ehkäisyä ei enää ollut käytössä niin mies alkoi puhumaan että nyt pitäis sen saada tutkinto suoritettua loppuun (valmistuu ens keväänä). Ihmettelin että miten se nyt tähän liittyy mut sitten se alkoikin välttelemään seksiä. On kiire, väsyttää ja sitä rataa. Ja usein ruvennyt korostamaan kuinka on niin onnellinen kun kohta on monen vuoden tutkinto suoritettuna. Aina vaan puhuu siitä tutkinnon suorittamisesta loppuun. Se koulu vie nyt kaiken ajan ja energian joten hän ei kuulemma voi "tässä elämän tilanteessa" vielä laittaa lasta alulle. Että pitää nyt odottaa kuulemma että koulut on käyty. En tiedä miten hänen opiskelu vaikuttaa siihen mun raskaana oloon. Jännittää vaan että löydänkö itteni tosta ap:n tilanteesta kun tutkinto on miehellä taskussa! Oisko niin että lapsenteko onkin osalle niin pelottava mullistava päätös että sitä yrittää viivyttää vaikka tietää että se on edessä?
Tosi hieno kuulla ! Asia lähti sittenkin etenemään painollaan, kun miehesi oli tarpeelliset jahkailut saanut pyöriteltyä..Onnea jatkoon!
Tunnistan kirjoituksestasi itseni, ja olen 30-vuotias lapseton nainen. Olen jopa sanonut miehelleni ääneen, että tulisipa vahingossa raskaaksi niin ei tarvitsisi tehdä isoa, elämänmullistavaa päätöstä tietoisesti. Ehkä vain sanot, että et eio enää hoitaa ehkäisyä ja mies voi sen hoitaa, jos haluaa?