Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja miehen outo käytös
Tämä on pitkä teksti, tiivistelmä alla.
Lähtötilanne: Olemme korkeasti koulutettuja 29-vuotiaita ja olleet yhdessä 13v. Olemme kolmatta vuotta naimisissa. Miehellä vakituinen työpaikka ja minä olen yrittäjä.
Vauvakuume iski minuun toissa jouluna, ja se on vain pahentunut. Olen alkanut puhua, että olisiko meidänkin aika alkaa yrittää lasta. Mies hymyilee, kun tulee vauvoista puhe, että semmoinen pienihän voisi olla kiva. Katselee muiden - tuttujen ja tuntemattomien - pienokaisia hellä ilme kasvoillaan. Muutimme jopa kolmioon, että olisi lastenhuone valmiina. Lisäksi mies on esimerkiksi kieltänyt asentamasta peiliä makkarin tiettyyn kohtaan, koska ”sitten tulevaisuudessahan pinnasänky on suoraan sen edessä” :D
MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Ensin syy oli muutto. Muuton jälkeen piti taas totutella uuteen asuntoon ja kaupunginosaan. Puoli vuotta muuton jälkeen mies esimerkiksi sanoi, että minulla pitäisi olla vakituinen työpaikka: meidän olisi minulle helpompaa olla vauvan kanssa, kun minulla olisi vakaat tulot. Tämä sattui, koska hän on aina kannustanut minua yrittämään, ja yritykselläni menee vihdoin hyvin. Pohdiskelin asiaa, jonka jälkeen myönsin, että tietyt asiat olisivat toki helpompia palkansaajana. Sanoin miehelle, että alkaisin etsiä töitä. Mies järkyttyi, että olenko noin vaan laittamassa pillit pussiin. Että eihän me sitten voida lasta yrittää vielä: kukaan ei palkkaisi minua, kun saavun haastatteluun "maha pystyssä". Sain kutsun työhaastattelun kuitenkin aika pian. Mies oli kauhistunut: miksi ihmeessä minä olisin yritystäni – unelmaani – alas ajamassa, kun pärjäämme niin hyvin. Mainitsin lapsen yrittämisen, jolloin hän sanoi, että kyllähän me pärjäisimme vaikka pelkällä hänen palkallaan. En mennyt haastatteluun.
Seuraavalla kerralla kun asiasta tuli puhe, mies sanoi surevansa puolestani, jos tulisin raskaaksi. Miehen mukaan olisi surullista, että en saisi edetä urallani toisin kuin hän. Vastasin, että olen aina ollut enemmän perhe- kuin urakeskeinen ihminen, eikä minulla ole koskaan ollutkaan mitään uralla etenemishaaveita. Mutta miehen mukaan saattaisin tulla katkeraksi myöhemmin.
Meinasi mennä hermot, joten olin pari kuukautta suosiolla ottamatta vauva-aihetta esiin. Sinä aikana mieheni sanoi pari kertaa, että pettäisipä ehkäisy, niin ei tarvitsisi tehdä isoja päätöksiä. Lisäksi hän on ehdottanut leikillään, että tekisin kortsuun reikiä, jotta tulisin hänen tietämättään raskaaksi. Viimeksi mainitusta jopa suutuin vähän, koska haluan että me molemmat otamme vastuun lapsen yrittämisestä, enkä vain minä.
Lopetin miehen toiveesta pillerit kesällä. Gynekologi epäili kuitenkin endometrioosia, ja ehdotti, että joko lasta yritetään vuoden sisällä tai aloitetaan taas pillerit. Mies ei halua, että aloitan pillereitä, koska ”saatetaan alkaa lasta yrittämään pian”. Kun eilen puhuimme asiasta ja sanoin, että haluan joskus lapsia, niin mieheni vastasi minulle, ettei pelkkä lapsenkaipuu ole hyvä syy yrittää lasta. Sitten hän sanoi, etten voi kaivata lasta, koska en tiedä millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Eli sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata.
Haluaako mieheni siis lapsia vai ei? Ja tätä on turha kysyä häneltä itseltään, hän kun löytää aina syyn, miksei ainakaan vielä. Olemme olleet parhaat ystävät teineistä saakka ja meidän on aina ollut helppo tulkita toisiamme, mutta nyt olen äimänä. Keittiöpsykologit, auttakaa!
TIIVISTELMÄ: Mies haluaa joka toinen päivä lapsen ja joka toinen päivä ei. Mitä syitä tälle voi olla? Vai onko tämä vaan ihan normaalia uuden elämänvaiheen jännittämistä?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä seliselimiehiä monilla, onneksi löysin vähän jämäkämmän. Onko ap:n mies ottanut vieläkään mitään kantaa asiaan? Siis kantaa asiaan, ei selitellyt, kierrellyt ja kaarrellut. Haluaako se lapsia?
Tuolta aiemmin voi lukee
Siis ei halua? Ainakaan nyt jos koskaan. Tai haluaa vahinkolapsen? No hyvä, että jollekin tuollaiset miehet kelpaa niin muille jää toisenlaiset.
Ehdotti että jätetään ehkäisy pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi haluaa kyllä lapsen mitä ilmeisimmin, mutta pelkää. Hän pelkää sitä tuntematonta, mitä tuleva tuo, kun lapsi on oikeasti konkreettisesti siellä vatsassa tulossa ja lopulta pulpahtaa ulos. Hän tietää, että kun sen lapsen on tehnyt, ei sitä takasinkaan voi laittaa, jos kaduttaa. Miehillä lähes aina lapsenhankintaa jarruttaa järkisyyt enemmän, kuin sitä eteenpäin vie tunne. Määrätietoisesti vain eteenpäin. Pelkäämällä ei asiat muutu.
Luultavasti ap:n mies kyllä haluaa lapsen - sitten joskus. Tätähän on ihan tutkittu: Suomessa mies haluaa lapsen nelikymppisenä, kun taas naisen raskaushaaveet laskevat nelikymppisenä. Koska keskimäärin pareilla on Suomessa vain pari vuotta ikäeroa, parien haaveet eivät kohtaa ajallisesti.
Vähän vastaavassa tilanteessa ex-mieheni viimein "suostui" lapseen 32-vuotiaana, ihan yhteisymmärryksessä, mutta minun aloitteestani. Kymmenen vuotta myöhemmin mies jätti ja totesi, että olisi halunnut lapset vasta 10 vuotta myöhemmin, että nyt olin pakottanut hänet johonkin, mitä ei ollut todella halunnut. No, 42-vuotiaana en olisi itse varmaan enää edes raskautunut, koska jo kolmekymppisenä siihen tarvittiin lääketieteellistä apua. Nyt mies elää "kadonnutta" nuoruuttaan uudelleen.
Sano vaan, että nyt on se aika, että ehkäisy jätetään pois ja annetaan vauvan tulla, jos on tullakseen. Jos mies kieltäytyy, niin asia on siltä osin selvä. Tunnet miehesi jo niin hyvin ja tiedät, että kyllä hänestä varmasti tulee ihan yhtä hyvä isä kuin muistakin tavallisista miehistä.
Muista, että jokaisen kannattaa vähän varautua myös siihen vaihtoehtoon, että jää lapsen kanssa yksin. Eroja tulee myös niissä perheissä, joissa nimenomaan mies on toivonut lasta. Uskoisin, että teillä ei ole näitä ongelmia, vaan mies vain ei osaa ottaa vastuuta noin suuresta päätöksestä.
Nyt otat kovat otteet käyttöön ja kysyt kasvokkain suoraan mikä helvetti miehelläsi on. Selität miehellesi hänen käytöksensä järjettömyyden, ja sen ettet jaksa jahkailla. Vaadit ainakin kunnon selityksen eikä noita hätävaleilta kuulostavia pulinoita. Minulla olisi mennyt hermo tuohon jojoiluun jo aikoja sitten. Ehkä hän ei ole päättänyt tuolla menolla vielä vuosienkaan päästä. Sitten se voi olla jo myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveitä seliselimiehiä monilla, onneksi löysin vähän jämäkämmän. Onko ap:n mies ottanut vieläkään mitään kantaa asiaan? Siis kantaa asiaan, ei selitellyt, kierrellyt ja kaarrellut. Haluaako se lapsia?
Tuolta aiemmin voi lukee
Siis ei halua? Ainakaan nyt jos koskaan. Tai haluaa vahinkolapsen? No hyvä, että jollekin tuollaiset miehet kelpaa niin muille jää toisenlaiset.
Ehdotti että jätetään ehkäisy pois
Jännitys ei ole vielä ohi. Mekin sovittiin lopulta että ehkäisy jää pois. Sitten kävikin niin että mies kieltäytyi seksistä ja edelleen epäröi joka toinen päivä haluaako lapsia vai ei. Tässä kohtaa päätin että nyt riittää ja nyt harmittaa vain etten osannut tehdä päätöstä aikaisemmin.
Toivottavasti teillä asiat lähtevät luistamaan paremmin mutta omassa parisuhteessani vuosia sitten alkaneet ongelmat eivät muuta kuin pahentuneet ajan myötä.
T. Se joka otti eron
Varmuudella tuo mies ei halua lasta, siis ainakaan sinun kanssasi.
Onkos muita kuvioissa ? Ihan kuulostaa kuin olisi exitiä koko liitostanne ottamassa. Ystävälläni oli sama tilanne, hyvin identtinen ja kun oikein seinää vasten laittoi, paljastui toinen nainen, jonka kanssa oli jo vuosia olleet yhdessä. Tilanne päätyi avioeroon ja miehellä on nyt 2 taaperoa tuon toisen naisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hallitsee sua. Kerrot, että jätit haastattelun välistä, koska mies pyysi. Jätit myös pillerit pois, koska mies pyysi. Varmaan sohvastakin tulee sellainen kuin mies haluaa. Aina kun mies sanoo "hyppää", niin sinä hyppäät.
Älä jooko hankkiudu raskaaksi tuolle lapaselle. Muuten vuoden kuluttua kirjoitat palstalla kuinka "vaativa" vauva pilasi parisuhteen. Kannattaa lukea se ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen mies. Et ole ihan sitä mihin hän haluaa sitoutua loppuelämäksi. Hänelle on ok käyttää aikaasi ja antaa toivoa aina hieman, jotta pysyt hänen kanssaan. Lopulta päätyy yhteen toisen naisen kanssa, ja sinä olet pahimmassa tapauksessa tuhlannut aikaasi aivan liikaa. Tosin hedelmällisyys ei todennäköisesti laske merkittävästi vielä 10 vuoteen.
Meillä myös mies ei aikanaan jotenkin konkreettisesti hahmottanut tätä vauva-asiaa. Muutaman vuoden siirtoyritysten jälkeen sanoin, että nyt täytyy jo olla aika. Jälkeenpäin meillä on onneksi ollut niin, että mies on kiittänyt päätöstä, ei ollut osannut mieltää lasten tuomaa iloa etukäteen. Toivottavasti teillä käy samoin eikä niin, että mies saa jonkun paniikin, jos ei osaa olla alussa ihan täysillä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ennen ei tarvinnut miehiltä eikä sen puoleen naisiltakaan kysyä haluaako lapsia. Niitä vain tuli.
Ymmärsin tästä, että lapsi on tervetullut, jos vahingossa tulisi, mutta puheet kertoo siihen suuntaan, ettei muuten ole vielä valmis niin isoon muutokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain "korkeasti koulutetut" saavat yksinkertaisesta asiasta noin vaikeaa. wt ihminen tekee tuossa ajassa jo ainakin 5 adhd kakaraa kun toiset vasta mutkumutkusitku.
Mä muistan ajatelleeni samoin, aikanaan. Että se oli niin suuri päätös tehtäväksi, helpompi olisi jos se vauva vaan tulisi ”vahinkona”. Sit se päätös olisi tehty ja siihen sopeudutaan.
No, loppujen lopuksi jätin pillerit sitten pois, ja mies kaksi viikkoa jaksoi harrastaa keskeytettyä yhdyntää. Ei sillä, ei se tuloksia tuottanut vuoteen. Mutta siinä ajassa ehti kumpikin henkisesti valmistautua, kun oltiin fiiliksellä tulee jos on tullakseen.
Jälkikäteen kun mietin, oli onni etten raskautunut silloin heti kun pillerit jäivät pois. Taloudellinen tilanne ehti vuodessa parantua hurjasti, ja kun raskaus sitten alkoi, ehdin säästää ja maksella aiempia velkoja pois.
Joko pelko tai se, ettei hän halua lasta sinun kanssasi. On totta, että sitä ei kaipaa, mitä ei ole koskaan ollutkaan. Lapsen tuloon ei ehkä koskaan ole oikeaa aikaa, jos joka asiaa alkaa analysoimaan. Sitten aika ehtii ajaa ohi. Itse sain esikoiseni 39-vuotiaana melkein 2 vuoden yrittämisen jälkeen. Ja kyllä, elämäni olisi varmasti oikein hyvää ilmankin, mutta vielä parempaa näin. Vaikken ole noin muuten erityisen lapsirakas, niin kyllä se oma lapsi on vaan jotain aivan ihmeellistä.
Miksi väitätte, että mies ei halua lasta, kun tämä on kuitenkin antanut luvan ehkäisyn jättämiseen ja sitten taas perunut, mutta toivonut kondomissa olevan reiän? Eikö se nyt ole selvä, että mies haluaa lapsen, mutta on epävarma asiasta, josta ei ole aiempaa kokemusta! Jos olisin ap ja todella haluaisin lapsen, koittaisin tehdä sen lapsen. Ap voi ilmoittaa miehelle, että nyt on sen lapsen aika, että se on tärkeää hänelle ja sitten ei kun toimeen ilman selityksiä. Jos mies vielä kieltäytyy, niin sitten ap voi miettiä, jääkö suhteeseen. Lapsiasian kanssa ei ole aikaa hukattavissa, varsinkin kun on endometrioosiakin. Voihan se olla, että raskaus ei ala vielä pariin vuoteen tak ei koskaan.
Minulla oli jo ikää, kun aloitin seurustelun mieheni kanssa. Puhuin miehelle, että jospa emme tekisi lapsia, kun olemme jo niin vanhoja, eikä mies vastustanut ajatusta. Epäilin olevani raskaana, kun olimme seurustelleet pari vuotta ja olimme molemmat pelkästään innoissamme siitä. Tuosta jäi minulle halu saada lapsi. Puhuin siitä miehelle ja hän totesi vain, että lapsen saaminen olisi hänelle ok, jos minä haluan sitä. Vaikka mies suhtautui suht. neutraalisti asiaan tuossa vaiheessa, hänestä tuli tosi hyvä ja vastuuta ottava isä lapselle. On ilo nähdä, miten hän ottaa pojan luontevasti mukaan kaikkeen omaan tekemiseensä, eikä koskaan ole tullut sanomista, jos minä olen lähtenyt omiin menoihin ja mies on jäänyt lapsen kanssa kotiin.
Antakaa elämälle mahdollisuus, sitten sen näette, mitä tulee tapahtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuten jokunen muukin in sanonu niin voi olla että miestä pelottaa lapsen hankinta, koska se on hyppy tuntemattomaan ja siihen liittyy monilla ajatus että oma elämä loppuu siihen. Että lapsen saamisen jälkeen elämä on vain sitä lasta. Vastuu ja huoli lapsesta on ihan todellisia. Voi myös pelätä sitä onko hän oikeesti hyvä isä jne.
Toisaalta voi myös olla, että koska aikasemmin teillä ei ilmeisesti ollu puhetta lapsista(?) niin on ajatellut, että säkin oot sitä mieöt että lapsi tulee jos vahingossa tulee, mutrei oo niin tärkeä, etä yrittämällä yritettäisiin. Voi olla, ettei se mies halua lasta, mutta pelkää tän nyt jihtavan eroon eikä halua eroa, niin ei uskalla sanoa totuutta. Vihjailee vaan suuntaan ja toiseen, että sun toive pysyy yllä mutta tyydyt siihen myöhemmin myöhemmin aikaan
Tärkeintä on nyt se, että sä et ala tanssimaan vain sen miehen pillin mukaan eli esim haet töitä kun se valittaa yrittäjyyttä, ja jätät menemästä haastatteluun kun se valittaa yrittäjyyden lopettamista. Kyllä yrittäjätkin lisääntyy...
Ei miehet koskaan ajattele noin monimutkaisesti yhtään mitään. Mies ei vaan halua lasta tämän naisen kanssa. Jonkun muun kanssa asia olisi varmasti aivan selvä juttu.
Vaikeelta kuulostaa. Eikö se lapsen saaminen ole tosiaan aiemmin tullut mieleen. Yhteiset sävelet täytyy selvittää aina suhteen alussa että tietää mitä kumpikin suhteelta toivoo.
Ehdottomasti lasta täytyy molempien haluta. Miehesi ei vaikuta kypsältä isyyteen, kun kondomiin ap:n pitäisi tehdä reikiä että mies voi sitten myöhemmin syyttää tätä raskaudesta jos tulee ongelmia.
Oikean puolison valitseminen on tärkeää liiton ja perheen onnistumiselle pitkällä tähtäimellä.
Tuskin ap:n mies manipuloi tietentahtoen, mutta on vaan epäkypsä ja jäänyt ap:n kanssa teinitasolle. Se kääntöpuoli noissa suhteissa on jotka ovat alkaneet varhain. Monesti ihminen kasvaa vasta käännekohtien myötä, eli uuden naisen kanssa ap:n mies voisi ymmärtää jo käytöksensä toisin.
Voi sentään, kurja tilanne yhtä kaikki. Selvästikään mies ei ainakaan ole valmis lapseen. Ainakin ap:n kannattaa varautua hoitamaan lapsi pääasiassa yksin ja olemaan se ainoa "aikuinen" kasvatusprosessissa jos vaikka saakin mieheltään myöntyvän päätöksen puristettua. Sen jos ap tekee itselleen selväksi ja hyväksyy tilanteen, homma voi onnistuakin.
Mutta itse en lähtisi tuon miehen kanssa perustamaan perhettä.