Lue keskustelun säännöt.
Vauvakuume ja miehen outo käytös
Tämä on pitkä teksti, tiivistelmä alla.
Lähtötilanne: Olemme korkeasti koulutettuja 29-vuotiaita ja olleet yhdessä 13v. Olemme kolmatta vuotta naimisissa. Miehellä vakituinen työpaikka ja minä olen yrittäjä.
Vauvakuume iski minuun toissa jouluna, ja se on vain pahentunut. Olen alkanut puhua, että olisiko meidänkin aika alkaa yrittää lasta. Mies hymyilee, kun tulee vauvoista puhe, että semmoinen pienihän voisi olla kiva. Katselee muiden - tuttujen ja tuntemattomien - pienokaisia hellä ilme kasvoillaan. Muutimme jopa kolmioon, että olisi lastenhuone valmiina. Lisäksi mies on esimerkiksi kieltänyt asentamasta peiliä makkarin tiettyyn kohtaan, koska ”sitten tulevaisuudessahan pinnasänky on suoraan sen edessä” :D
MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Ensin syy oli muutto. Muuton jälkeen piti taas totutella uuteen asuntoon ja kaupunginosaan. Puoli vuotta muuton jälkeen mies esimerkiksi sanoi, että minulla pitäisi olla vakituinen työpaikka: meidän olisi minulle helpompaa olla vauvan kanssa, kun minulla olisi vakaat tulot. Tämä sattui, koska hän on aina kannustanut minua yrittämään, ja yritykselläni menee vihdoin hyvin. Pohdiskelin asiaa, jonka jälkeen myönsin, että tietyt asiat olisivat toki helpompia palkansaajana. Sanoin miehelle, että alkaisin etsiä töitä. Mies järkyttyi, että olenko noin vaan laittamassa pillit pussiin. Että eihän me sitten voida lasta yrittää vielä: kukaan ei palkkaisi minua, kun saavun haastatteluun "maha pystyssä". Sain kutsun työhaastattelun kuitenkin aika pian. Mies oli kauhistunut: miksi ihmeessä minä olisin yritystäni – unelmaani – alas ajamassa, kun pärjäämme niin hyvin. Mainitsin lapsen yrittämisen, jolloin hän sanoi, että kyllähän me pärjäisimme vaikka pelkällä hänen palkallaan. En mennyt haastatteluun.
Seuraavalla kerralla kun asiasta tuli puhe, mies sanoi surevansa puolestani, jos tulisin raskaaksi. Miehen mukaan olisi surullista, että en saisi edetä urallani toisin kuin hän. Vastasin, että olen aina ollut enemmän perhe- kuin urakeskeinen ihminen, eikä minulla ole koskaan ollutkaan mitään uralla etenemishaaveita. Mutta miehen mukaan saattaisin tulla katkeraksi myöhemmin.
Meinasi mennä hermot, joten olin pari kuukautta suosiolla ottamatta vauva-aihetta esiin. Sinä aikana mieheni sanoi pari kertaa, että pettäisipä ehkäisy, niin ei tarvitsisi tehdä isoja päätöksiä. Lisäksi hän on ehdottanut leikillään, että tekisin kortsuun reikiä, jotta tulisin hänen tietämättään raskaaksi. Viimeksi mainitusta jopa suutuin vähän, koska haluan että me molemmat otamme vastuun lapsen yrittämisestä, enkä vain minä.
Lopetin miehen toiveesta pillerit kesällä. Gynekologi epäili kuitenkin endometrioosia, ja ehdotti, että joko lasta yritetään vuoden sisällä tai aloitetaan taas pillerit. Mies ei halua, että aloitan pillereitä, koska ”saatetaan alkaa lasta yrittämään pian”. Kun eilen puhuimme asiasta ja sanoin, että haluan joskus lapsia, niin mieheni vastasi minulle, ettei pelkkä lapsenkaipuu ole hyvä syy yrittää lasta. Sitten hän sanoi, etten voi kaivata lasta, koska en tiedä millaista olisi, jos meillä olisi lapsi. Eli sitä mitä ei ole koskaan ollut, ei voi kaivata.
Haluaako mieheni siis lapsia vai ei? Ja tätä on turha kysyä häneltä itseltään, hän kun löytää aina syyn, miksei ainakaan vielä. Olemme olleet parhaat ystävät teineistä saakka ja meidän on aina ollut helppo tulkita toisiamme, mutta nyt olen äimänä. Keittiöpsykologit, auttakaa!
TIIVISTELMÄ: Mies haluaa joka toinen päivä lapsen ja joka toinen päivä ei. Mitä syitä tälle voi olla? Vai onko tämä vaan ihan normaalia uuden elämänvaiheen jännittämistä?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa ihan kamalalta ja on joko todellinen tuuliviiri tai manipuloi ap:ta tahallaan. Eihän tuollaisen kanssa voi tehdä lasta. Entä sitten kun se lapsi syntyy, muuttaako mies mieltään silloinkin joka toinen päivä/viikko/kuukausi. Sitten alkaa varmaan vetää ap:n naruja lähtemisellä ja perheen hajoamisella.
Sitä paitsi, mitä se miehelle edes kuuluu onko ap yrittäjä vai onko jossain töissä, niin kauan kun tienaa ja on tyytyväinen työhönsä? Älä ap anna miehen sanella näitä asioita ja ehtoja. Monessa miehessä on pienen k_usipään siemen sisällä, joka kasvaa valtavaksi mulkvistiksi, kun mies pääsee ns. niskan päälle. Nyt vähän jämäkkyyttä peliin ja alat itse vaihteeksi sanella niitä ehtoja. Lähteminen myös hyvä vaihtoehto jos mies ei ryhdistäydy ja kasvata selkärankaa.
"Monessa miehessä on pienen k_usipään siemen sisällä, joka kasvaa valtavaksi mulkvistiksi, kun mies pääsee ns. niskan päälle."
:D NIIN totta! Siskot, kehystäkää tämä virke huoneentauluksenne kultakirjaimin!
Minusta aika roimasti yleistäen ja ilkeästi sanottu, joten en kyllä kehystäisi. Kyllä meissä kaikissa asuu pieni potentiaalinen kus'pää sukupuolesta riippumatta.
Pienempi paha se on sanoa kärjistäen ja terävästi ja ehkä havahduttaa joku siihen, että ei ole tervettä kun kumppani kontrolloi (sanelee kaikki ehdot), manipuoloi, kohtelee huonosti ja on törkeä.
Moni ei tajua sitä, että jopa rakkaussuhteessa ja parisuhteessa sekä perheen keskuudessa täytyy suojella itseään ja pitää puoliaan. Näitä ketjuja on täällä joka päivä kun mies on päässyt joko taloudellisesti tai henkisesti vallan kahvaan ja ennen hyvä parisuhde on muuttunut h_elvetilliseksi väännöksi ja kärsimykseksi. Parisuhteessakin pitää osata varjella itseään ja omaa etuaan. Rakkaus ei oikeuta huonoa kohtelua. Siksi pitää aina olla omat rahat, paikka jonne mennä ja olla valmis kävelemään, jos meininki muuttuu sietämättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite käyttäydyn tuolla tavalla kun kallistun enemmän siihen toiseen vaihtoehtoon (eli tässä tapauksessa siihen että jos olisin miehesi, en oikeesti haluais lapsia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on palstan naiset sairaita. Omat itsekkäät halut menee kaiken muun edelle.
Ei ole mikään ihmekään, että tällä palstalla on niin paljon yyhoita ja parkumista paskoista miehistä.
Mennään aina itsekkyys edellä.
Mistä itsekkyydestä oikein puhut? Tässähän vain haetaan ap:n miehen lopullista päätöstä lapsen hankinnasta. Näkisin, että miehelläkin on yhtäläinen oikeus saada naiselta vastaus, että haluaako lapsia vai ei. Jos toinen puolisoista ei halua lapsia, mutta toinen haluaa, niin on aivan perusteltua sukupuolesta riippumatta, että lapsia haluava puoliso etsii sitten toisen kumppanin, joka lapsen hankintaan suostuu. Ap:n mies on täysin vapaa valitsemaan, että jos ei halua lapsia ja olla sitten tekemättä niitä. Mutta tuo mies ei voi lopulta estää, jos ap päättäkin sitten hankkia sen lapsen vaikka sitten toisen kumppanin kanssa. Mutta joka tapauksessa, suu pitäisi saada auki ja vastata kuin aikuinen ihminen. Ei ole oikein soutaa ja huopaa pitäen toista löysässä hirressä.
Lapsilla ei siis mielestäsi ole kahta vanhempaa, ja mies on vain siitoskone?
Vain äiti on vanhempi, miestä vaihtamalla joku onneton suostuu siitoskoneeksi ja lompakoksi?
Mistä ihmeestä sä oikein puhut?? Ap:han haluaa vain tietää, haluaako mies lapsia ja jo, niin milloin hän on valmis yrittämään. Mitä itsekästä siinä on?
Mies ei halua lasta. Ehkä on epävarma suhteestanne myös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa ihan kamalalta ja on joko todellinen tuuliviiri tai manipuloi ap:ta tahallaan. Eihän tuollaisen kanssa voi tehdä lasta. Entä sitten kun se lapsi syntyy, muuttaako mies mieltään silloinkin joka toinen päivä/viikko/kuukausi. Sitten alkaa varmaan vetää ap:n naruja lähtemisellä ja perheen hajoamisella.
Sitä paitsi, mitä se miehelle edes kuuluu onko ap yrittäjä vai onko jossain töissä, niin kauan kun tienaa ja on tyytyväinen työhönsä? Älä ap anna miehen sanella näitä asioita ja ehtoja. Monessa miehessä on pienen k_usipään siemen sisällä, joka kasvaa valtavaksi mulkvistiksi, kun mies pääsee ns. niskan päälle. Nyt vähän jämäkkyyttä peliin ja alat itse vaihteeksi sanella niitä ehtoja. Lähteminen myös hyvä vaihtoehto jos mies ei ryhdistäydy ja kasvata selkärankaa.
"Monessa miehessä on pienen k_usipään siemen sisällä, joka kasvaa valtavaksi mulkvistiksi, kun mies pääsee ns. niskan päälle."
:D NIIN totta! Siskot, kehystäkää tämä virke huoneentauluksenne kultakirjaimin!
Minusta aika roimasti yleistäen ja ilkeästi sanottu, joten en kyllä kehystäisi. Kyllä meissä kaikissa asuu pieni potentiaalinen kus'pää sukupuolesta riippumatta.
Pienempi paha se on sanoa kärjistäen ja terävästi ja ehkä havahduttaa joku siihen, että ei ole tervettä kun kumppani kontrolloi (sanelee kaikki ehdot), manipuoloi, kohtelee huonosti ja on törkeä.
Moni ei tajua sitä, että jopa rakkaussuhteessa ja parisuhteessa sekä perheen keskuudessa täytyy suojella itseään ja pitää puoliaan. Näitä ketjuja on täällä joka päivä kun mies on päässyt joko taloudellisesti tai henkisesti vallan kahvaan ja ennen hyvä parisuhde on muuttunut h_elvetilliseksi väännöksi ja kärsimykseksi. Parisuhteessakin pitää osata varjella itseään ja omaa etuaan. Rakkaus ei oikeuta huonoa kohtelua. Siksi pitää aina olla omat rahat, paikka jonne mennä ja olla valmis kävelemään, jos meininki muuttuu sietämättömäksi.
Ok, omasta mielestäni asiat voi myös sanoa tavalla, jossa ei yleistetä koko sukupuolta. Se on mielestäni tyhmää ja turhaa vastakkainasettelua luovaa. Oman itsensä suojelua voi korostaa ihan oman itsensä suojeluakin korostamalla, mustamaalaamatta kokonaan toista sukupuolta.
Pitäkää jokainen sukupuolesta riippumatta itsestänne ja toisistanne huolta! ✌️
-51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöhölökö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen tähän kohtaan MUTTA kun tosissani kysyn asiasta, miehen kasvot valahtavat ja hän keksii syyn miksei vielä. Tuo MUTTA kumoaa kaiken aiemmin sanotun. En tekisi lasta tuohon tilanteeseen.
Ihan selvä mut ku on sitä ja tätä mies.
Siinä olet oikeassa. Mieheni on kaikissa päätöksissä superhidas. Uutta sohvaakin ollaan mietitty jo puoli vuotta, kun aina on joku jalka väärän värinen. Tulee vaan mieleen, että kun tämä on niin iso juttu, että saakohan hän ajatusprosessia koskaan valmiiksi.
-ap
Asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon mietiskelly yön yli, ja jotenkin ois vaikea uskoa, että tämä mies manipuloisi. Hän kuitenkin rahoitti vuosia mun yritystäkin ilman, että yritti kertaakaan vedota siihen, että käytän hänen rahojaan. Ei edes pahimmissa kiistoissa. Sen sijaan aloin miettiä, että liittyisiköhän tämä jotenkin hänen vanhempiensa parisuhteeseen (keittiöpsykologiaa taas, jee!). Hänen vanhempansa yhä varoittelevat tosi tiuhaan, että mitään ei saa tehdä liian nuorena. He itse tapasivat, menivät naimisiin ja perustivat perheen vasta pitkälle yli 30-vuotiaina. Miehen isosisaruksillakaan ei ole vielä lapsia.
-ap
no tuo mes ei todellakaan halua sitä vauvaa, tuo on perus myötäilyä että pysytte yhdessä. Pelkää vaan eroa jos sanos suoraan asiat.
On tullut riippuvaiseksi suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni oli hieman samanlainen. Olimme puhuneet lapsesta ja siitä miten molemmat sellaisen haluavat, mutta vuosi toisensa jälkeen sopivaa aikaa ei tullut. Minulla oli kierukka ja kun olisi pitänyt vaihtaa uusi en sitä laittanut vaan ilmoitin miehelle että minä en halua ehkäisyä, mutta mikäli hän haluaa niin hän voi sen hankkia. Ei saanut ostettua yhtään pakettia kondomeita, kun sekin olisi tuntunut siltä että hän päättää. Yritti monesti ehdottaa, että minä ostaisin, mutta sanoin tiukasti että minä olen hoitanut ehkäisyn jo 10 vuotta ja nyt on hänen vuoronsa. 1,5v jatkui yritys ja lopulta saatiin vauva. On hyvä isä ja toivoo toista lasta. Ei vaan yksinkertaisesti kyennyt tekemään niin isoa päätöstä. Ihan samanlaista jahkamista kaikkien isojen asioiden kanssa. Esimerkiksi: Asumme vuokralla vaikka omaan asuntoon olisi varaa ja haluaisimme oman, mutta mies ei kykene tekemään päätöstä siitä että joku tietty talo ostetaan.
Vierailija kirjoitti:
no tuo mes ei todellakaan halua sitä vauvaa, tuo on perus myötäilyä että pysytte yhdessä. Pelkää vaan eroa jos sanos suoraan asiat.
On tullut riippuvaiseksi suhteessa.
Tätä vähän ihmettelisin, kun en minä häntä jättäisi. Ja jos hän ei halua lapsia, miksen sitten saa aloittaa pillereitä hänen mielestään? Tai miksi en ripustaa sitä peiliä?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli hieman samanlainen. Olimme puhuneet lapsesta ja siitä miten molemmat sellaisen haluavat, mutta vuosi toisensa jälkeen sopivaa aikaa ei tullut. Minulla oli kierukka ja kun olisi pitänyt vaihtaa uusi en sitä laittanut vaan ilmoitin miehelle että minä en halua ehkäisyä, mutta mikäli hän haluaa niin hän voi sen hankkia. Ei saanut ostettua yhtään pakettia kondomeita, kun sekin olisi tuntunut siltä että hän päättää. Yritti monesti ehdottaa, että minä ostaisin, mutta sanoin tiukasti että minä olen hoitanut ehkäisyn jo 10 vuotta ja nyt on hänen vuoronsa. 1,5v jatkui yritys ja lopulta saatiin vauva. On hyvä isä ja toivoo toista lasta. Ei vaan yksinkertaisesti kyennyt tekemään niin isoa päätöstä. Ihan samanlaista jahkamista kaikkien isojen asioiden kanssa. Esimerkiksi: Asumme vuokralla vaikka omaan asuntoon olisi varaa ja haluaisimme oman, mutta mies ei kykene tekemään päätöstä siitä että joku tietty talo ostetaan.
Onko toisen lapsen kanssa samanlaista jahkailua?
-ap
Tuhkamuna eikä uskalla kertoa koska pelkää menettävänsä AP:n
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli täysin samanlainen tilanne. Kolme vuotta jaksoin kunnes suutuin ja sanoin että nyt teen päätöksen, ja se päätös on että yrittäminen alkaa. Sitä yrittämistä jatkui sitten toiset kolme vuotta.
Meillä mies ei tahdo tehdä isoja päätöksiä. Hän ei tahdo kantaa niistä vastuuta "jos se olisikin ollut väärä päätös". Loppujen lopuksi vauvan tulo ei muuttanutkaan paljon mitään ja olemme jälkeenpäin todenneet, että lasten hankkiminen onkin pienempi päätös kuin mitä sitä lapsettomana luuli. Olen itsekin yrittäjä ja paras asia siinä on, että pystyy pitkälti sanelemaan oman aikataulunsa vauvan tarpeiden mukaan (kunhan on maksanut tarpeeksi kassaan, jotta pystyy nostamaan äitiysrahaa).
Jos haluat lapsen tai lapsia, tee päätös itsenäisesti. Miehestäsi ei päättäjäksi ole. Hän ei selvästikään tiedä mitä haluaa tai ei uskalla sanoa ettei halua lapsia. Jos siis haluat lapsia tämän miehen kanssa, yritä raskautta ja jos lapsi tulee ole valmis hoitamaan se yksin.
Korkeakoulutetuilla pk-seudulla asuvilla on ihan normaalia, että lapset saatetaan tehdä vasta kolmikymppisinä.
Olen itse 28v, ja yhdelläkään ystävälläni ei ole vielä lapsia. Vauvabuumi tulee juurikin parin vuoden sisällä, veikkailisin. Oma mieheni on jokusen vuoden canhempi (31v). Ei hänestä olisi ollut isäksi vielä 29-vuotiaana. Jahkailija kun hänkin on, niin kaipaa rohkaisua ympäristöstä. Tähän on auttanut se, että useat hänen ystävänsä ovat menneet naimisiin ja saaneet/saamassa lapsia. Kun lisääntyminen o lähipiirissä normi, ja muutkin selviävät siitä, o miehenkin helpompi myöntyä.
Surullista miten täällä jo haukutaan mies pataluhaksi ja ties miksikä manipuloijaksi, kun todennäköisin vaihtoehto on niinkin yksinkertainen kuin se, että miestä ohjaa nyt joku tunne, mistä hän ei ole puhunut. Ehkei edes tunnistanut. Tunteet ohjaa niin kauan kunnes ne tunnistaa ja käsittelee. Yksi tapa käsitellä on puhua. Luulisin, että miestäsi ohjaa pelko. Teiän kannattais jutella KAIKISTA lapsi- ja vanhemmuusasiaan liittyvistä tunteita. Asia voi sen avulla ratketa. Aloittaisin kysymällä mikä kaikki miestäsi isomman perheen perustamisessa huolettaa ja pelottaa. Sitten myös mitä toivoo, odottaa. Mitä tarkemmin näitä avaatte, sen paremmin on asiat. Pätee kaikissa aiheissa. Tsemppiä!
Ap, olet kyllä liian joustava parisuhteessa. Tuo tulee menemään niin että jahkaatte niin kauan että sulta menee ihan todellisesti hermot ja tulee kriisi päälle (viimeistään siinä vaiheessa kun gyne toteaa että endo on sillä tasolla että raskautuminen olisi ihme). Sinusta kiinni kuinka pitkälle odotat.
Aloitusta lukiessa tuli useampaan otteeseen olo, että voiko miehen käytös olla totta? Minusta hän kuulostaa uskomattoman epäkypsältä tullakseen isäksi; ap saisi kasvattaa 2 lasta, vasta syntyneen sekä tämän isän.
Ap, 30-vuotiaana isäksi tuleminen on varhaista, vaikka naiselle tuo ikä on ihan sopiva. Aviomiehesi epäröi vanhemmuutta, mutta olennaisempaa on, mitä sinä haluat. Sinun täytyy päättää, milloin tahdot lapsen, ja sanoa se miehellesi selvästi. Jos hän haluaa jotain muuta kuin sinä, sinun täytyy miettiä, TUNTUUKO suostuminen järkevältä. Aina vou keksiä syitä lykätä asiaa, mutta mikä on tärkeintä?
Siinä olen kuitenkin miehesi kanssa samaa mieltä, että "vauvakuume" ei ole perustelu hankkia lasta - ehkä jopa päinvastoin. Ei nimittäin kuulosta hyvältä, että lapsen saamunen perustuu johonkin "kuumeeseen" koska se viittaa vähän pakkoon/neuroottisuuteen. Lapsi ei saisi olla pakotien väline omassa elämässä, jos ymmärrät mitä tarkoitan? Ei lapsen haluamista tarvitse sen erityisemmin edes perustella, minun mielestäni. Se on niin normaali asia.
Toivottavasti mies ei pidä sinua vaimonaan vain tottumuksesta ja mukavuudenhalusta, vaan kunnioittaa sitä, mitä sinä tahdot vaikkei itse haluaisi samaa.
Eipä se mitään, tämäkin on tärkeä aihe ja olen kyllä samaa mieltä kanssasi.
-ap