Lue keskustelun säännöt.
Lapsi- ja perhehaaveista luopuminen kumppanin vuoksi
06.11.2019 |
Koitan etsiä asiasta tietoa mutta KOKO INTERNETISTÄ en löydä yhtään kunnollisia kattavia kertomuksia siitä, jos kumppanin vuoksi luopuu omista perhe - ja lapsihaaveista.
Joka ikisellä sivulla vaan sanotaan että ”pitää erota”.
Eikö tästä maailmasta löydy yhtään ihmistä, joka olisi pystynyt hyväksymään sen että tekee uhrauksen puolison vuoksi ja jää lapsettomaksi? Että vaikka se on alkuun hankalaa, tuska helpottaisi ja asiasta pääsee yli?
Minua kiinnostaa nämä kokemukset, miten asian on pystynyt hyväksymään ja onko se mahdollista . Meillä puoliso vielä kokee että syyllistän häntä, jos puhun hänelle surustani vaikka kuinka yritän selittää ettei minun suruni ole hänen vikansa. Minä en usko että tästä maailmasta löytyy toista samanlaista kuin kumppanini ja mitä meillä on yhdessä, olemme todella sopivat toisillemme ja olleet yli 10 vuotta onnellisia yhdessä. Lapsiasia tulee väliimme, mutta se on varma että puolison mieli ei muutu.
Minä haluan pystyä hyväksymään tämän! Mutta kaikkialta luen vain, että ei kannata ja tulet katkeraksi. Haluaisin kuulla muita kokemuksia, hyviä sellaisia, onnellisia loppuja.
Kommentit (138)
Onhan ihminenkin jonkun älykkäämmän lajin tuotantoeläin maapallolla, kuten lehmät navetassa, ja poikiminen on tärkeä osa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nainen luopuu omasta seksuaailsuuestaan (äitiys) niin parisuhteen mies luopuu omastaan (siittäminen). Tällaisia "pareja" löytyy esim. luostareista, missä seksuaalisuus ei ole dynamiikan pääroolissa. Se että mies pakottaa naisen luopumaan seksuaalisuudestaan (äitiys) ja pakottaa omaansa (siittäminen) on hyväksikäyttöä ja s eksiorjuutta
Sä kyllä löydät vielä aivan hyvä kumppanin perheen perustamiseen. Pohdi ennemmin, että miksi pelkäät päättää nykyistä suhdetta? Hän saattaa jättää sinut huomenna tai 10 vuoden päästä ja perustaa perheen toisen kanssa.
Minusta myös kuulostaa siltä, että teidän suhde ei ole hänelle läheskään niin tärkeä kuin se on sinulle, koska mieli on muuttunut perheen osalta ja olisi valmis eroamaan, koska sinä haluat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sä kyllä löydät vielä aivan hyvä kumppanin perheen perustamiseen. Pohdi ennemmin, että miksi pelkäät päättää nykyistä suhdetta? Hän saattaa jättää sinut huomenna tai 10 vuoden päästä ja perustaa perheen toisen kanssa.
Minusta myös kuulostaa siltä, että teidän suhde ei ole hänelle läheskään niin tärkeä kuin se on sinulle, koska mieli on muuttunut perheen osalta ja olisi valmis eroamaan, koska sinä haluat lapsia.
Sanoiko ap jossain että miehen mieli muuttui?
Apilaperheelliseksi kirjoitti:
Kiitos aiheen esiin ottamisesta, ap!
Olen hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olen kaikin puolin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa, johon ollaan molemmat sitouduttu. Minulla on tunne, että hän on paras mahdollinen puoliso minulle. Olen alusta asti tiennyt, ettei puolisoni halua lapsia. Itse olen ollut läpi elämäni ajatuksella "ehkä, ehkä ei, mietitään sitä myöhemmin". Nyt kun 30 ikävuotta on ylitetty jo vähän aikaa sitten, niin tajuntaan jysähti tämä lapsipohdinta ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Aloin vakavissani ajatella, että haluan ehkä sittenkin lapsen.
Tästä seurasi aikamoinen kriisi, josta onneksi pystyimme puhumaan puolisoni kanssa avoimesti ja syvällisesti. Hän pysyi kannassaan, ettei halua lapsiperhe-elämää. Itse taas pelkään, että mikäli jättäisin heränneen haaveen vanhemmuudesta sivuun puolisoni ja parisuhteen vuoksi, katkeroituisin myöhemmin. Lopultahan en voi tietää, vaikka menett
Ottamatta kantaa varsinaiseen järjestelyyn, toimit lasta ja jumalaa vastaan, jos lisäännyt miehen kanssa, jota et halua. Yhtä lailla kun mies ei voi pyytää jumalalta lasta ilman tämän äitiä, ei nainenkaan voi pyytää jumalalta lasta ilman siittäjää. Noh, ehkä jos lisäännyt partenogeneettisesti, mutta muutoin pitäisi edes sen yhden yön verran haluta sitä miestä. On lasta kohtaan väärin tuottaa tämä maailmaan kantamaan sellaisen miehen perimää, joka ei ole oikeasti lisääntymiskelpoinen, jota nainen ei halua tai rakasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apilaperheelliseksi kirjoitti:
Kiitos aiheen esiin ottamisesta, ap!
Olen hieman samankaltaisessa tilanteessa kuin sinäkin. Olen kaikin puolin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa, johon ollaan molemmat sitouduttu. Minulla on tunne, että hän on paras mahdollinen puoliso minulle. Olen alusta asti tiennyt, ettei puolisoni halua lapsia. Itse olen ollut läpi elämäni ajatuksella "ehkä, ehkä ei, mietitään sitä myöhemmin". Nyt kun 30 ikävuotta on ylitetty jo vähän aikaa sitten, niin tajuntaan jysähti tämä lapsipohdinta ensimmäistä kertaa ihan kunnolla. Aloin vakavissani ajatella, että haluan ehkä sittenkin lapsen.
Tästä seurasi aikamoinen kriisi, josta onneksi pystyimme puhumaan puolisoni kanssa avoimesti ja syvällisesti. Hän pysyi kannassaan, ettei halua lapsiperhe-elämää. Itse taas pelkään, että mikäli jättäisin heränneen haaveen vanhemmuudesta sivuun puolisoni ja parisuhteen vuoksi, katkeroituisi
"Olen kaikin puolin hyvässä ja toimivassa parisuhteessa, johon ollaan molemmat sitouduttu. Minulla on tunne, että hän on paras mahdollinen puoliso minulle."
Itse ajattelen, ettei omista isoista unelmista pidä parisuhteen takia luopua. Millainen ihminen edes odottaisi sellaista kumppanilta. Entäpä, jos parisuhde päättyy sitten, kun lapsensaannin mahdollistava ikä on takana? Mitä sitten jää käteen?
Parisuhteessa on tärkeää, että toiveet elämälle ovat samansuuntaisia. Pelkkä rakastaminen ei riitä, jos halutaan elämältä täysin eri asioita. Itsellä päättyi edellinen parisuhde juuri siihen, että haluttiin aivan eri asioita eikä löydetty sellaista kompromissia, joka olisi molemmille käynyt. Siinä olisi jompikumpi joutunut tekemään isoja uhrauksia ja luopumaan omista haaveistaan ja suunnitelmistaan, jotta oltaisiin pystytty suhdetta jatkamaan. Tämä olisi todennäköisesti johtanut siihen, että se osapuoli, joka olisi joutunut uhraukset tekemään, olisi ajan myötä katkeroitunut ja se osapuoli, joka olisi saanut haluamansa, olisi kokenut olevansa loputtomassa kiitollisuuden velassa. Ja nämä olisivat pitkällä tähtäimellä todennäköisesti johtaneen suhteen päättymiseen. Niinpä ennakoitiin ja päätettiin suhde vielä, kun molemmilla on aikaa ja mahdollisuuksia lähteä omia unelmiaan tavoittelemaan. Mieluummin yksin onnelinen kuin yhdessä onneton. Kuitenkaan ei ole mitään takuita, että parisuhde kestää loppuelämän, mutta itsensä kanssa täytyy loppuelämä pärjätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ap eroaa lapsihaaveiden vuoksi, mutta ei sitten itse pystykkään saamaan lapsia?
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä on tällainen tapaus: mies ei halunnut lapsia, nainen halusi, tuli ero.
Nainen löysin uuden miehen ja sai lapsen. N. 10 vuoden päästä hekin erosivat.
Nainen palasi yhteen ensimmäisen miehen kanssa lapsen ollessa lukioiässä. Kumpikin on tyytyväisiä. Naisella on lapsi, miehellä ei. Win-Win.
Kyllähän sä lapsen saat jos haluat. Ei siihen miehen mielipidettä tarvii.
Se on hups vaan ja ehkäsy petti eikä totuus selviä koskaan.
Näin tein itsekin 😂
-Petturiporsija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on täysin erilaiset arvot isossa asiassa eli lapsia vai ei lapsia. Tee elämälläsi mitä haluat, pilaa se mutta ymmärrä että joku päivä tulet olemaan katkera. Viimeistään siinä vaiheessa kun selviää että miehesi on pettänyt sua toisen naisen kanssa ja nainen on raskaana. Mies päättää tukea toista naista ja yrittää yhteistä elämää eli sut jätetään kylmästi. Itse olet tietenkin jo sen ikäinen ettet enää lapsia saa, ainakaan luomuna. Mies sen sijaan tekee lapsia kolme putkeen.
Mitäs jos nyt kuitenkin uskoisit asiantuntijoita jotka tietää mistä puhuu. Ja jos susta tuntuu ettei toista samanlaista kumppania löydy niin voitko olla aivan varma että miehesi ajattelee samoin? Voi toki sanoa samaa koska sitä haluat kuulla etkä jätä häntä tän toisen ison asian takia se logiikka nääs, mutta mahtaako oikeasti olla sitä mieltä. Vahvasti epäilen.
Hienot olettamukset AP:n miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Niin aloitushan on tosiaan sitten yli viisi vuotta vanha, että eiköhän asia ole ratkennut tavalla tai toisella.
Ei ole t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ap eroaa lapsihaaveiden vuoksi, mutta ei sitten itse pystykkään saamaan lapsia?
Se tilanne on todennäköisesti helpompi hyväksyä kuin se että toinen ihminen itsekkyyttään aiheuttaa sen lapsettomuuden.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sä lapsen saat jos haluat. Ei siihen miehen mielipidettä tarvii.
Se on hups vaan ja ehkäsy petti eikä totuus selviä koskaan.
Näin tein itsekin 😂-Petturiporsija
Ja mieshän voi innostua lapsista ja muuttua todella hyväksi isäksi vaikkei aluksi ollut kiinnostunut.
Meillä ei muuttunut mutta uppista huppista ups ups hups 😂
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen luopuu omasta seksuaailsuuestaan (äitiys) niin parisuhteen mies luopuu omastaan (siittäminen). Tällaisia "pareja" löytyy esim. luostareista, missä seksuaalisuus ei ole dynamiikan pääroolissa. Se että mies pakottaa naisen luopumaan seksuaalisuudestaan (äitiys) ja pakottaa omaansa (siittäminen) on hyväksikäyttöä ja s eksiorjuutta
Minäkin koen asian jotenkin näin. Tunnistan tämän.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys. Jokaisen sukupolven heikoin aines lisääntyy ja väestön ÄO laskee koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Onneksi oma emäni ei hillinnyt sikiämistään vaan pakotti minutkin kärsimään ja kuolemaan ja mätänemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin aloitushan on tosiaan sitten yli viisi vuotta vanha, että eiköhän asia ole ratkennut tavalla tai toisella.
Ei ole t.ap
Et kai ole tämä 😢
"Luovuin ja kadun. Kunhan omat vanhempani ovat kuolleet, ehkä seuraavan 5-10 vuoden aikana, toivon että minulla on rohkeutta ja kanttia tappaa itseni. En halua aiheuttaa vanhemmilleni sitä tuskaa oman lapsen menettämisestä. Toivon että pystyn tappamaan itseni sitten. En halua tehdä sitä ajamalla päin rekkaa etten aiheuta haittaa muille. Todennäköisesti menen mökille ja tapan itseni häkään. Ajatus siitä että loppu tuskalle on tulossa auttaa jaksamaan."
Niin aloitushan on tosiaan sitten yli viisi vuotta vanha, että eiköhän asia ole ratkennut tavalla tai toisella.