Lue keskustelun säännöt.
Terveellisesti eläminen lasten saannin jälkeen
06.11.2019 |
Onko muita jotka alkoivat elää erityisen terveellisesti sen jälkeen kun saivat lapsia? Tuntuu että yleisesti varsinkin naiset rupsahtavat, keräävät ylipainoa ja liikunta loppuu kun tullaan äidiksi..
Minulla on käynyt juuri päinvastoin! Nykyään teen terveellistä ruokaa koska haluan että lapseni jaksavat ja pysyvät terveinä, käydään perheenä liikkumassa paljon enemmän kuin yksin ikinä kävin.
Onko teitä muita? Ja kysymys äideille jotka eivät pidä itsestään huolta, mikset? Etkö pelkää millaisen äidin mallin annat lapsillesi?
Kommentit (28)
Eiköhän ämä ole niiä asioita, jossa suurin osa tekee parhaansa mutta viime vuosina vain polarisoituminen ja jakauuminen on vain huolestuttavasi lisääntynyt. - Luulisin myös, että aika monelle on myös rakaisevaa kumppanin tuki. -Kärjistäen: .Jos kumppani suhtautuu tuhahdellellen salaateille ja ai tavalliselle, terveelliselle arkiruualle ja haluaa kulkea joka paikkaan omalla autola vältellen aktiivisesti kaikkea (arki)liikuntaa, niin aika raskasta on pysyä yksin kunnossa ja yrittää huolehtia, että lapset omaksuiisvat terveellisempiä elämänapoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän se ap:n "erityisen terveellinen" on?
Jokaisella kun on siitä terveellisyydestä oma käsitys.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ap:n "erityisen terveellinen" on?
Jokaisella kun on siitä terveellisyydestä oma käsitys.
Tarkoitan että kiinnittää ruokavaliossa esim huomiota siihen että syödään kasviksia, pähkinöitä, kalaa.. jne. Ennen ajattelin että teen vaan jotain nopeasti (lihaa ja pastaa) koska yksin syön, mitä väliä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ämä ole niiä asioita, jossa suurin osa tekee parhaansa mutta viime vuosina vain polarisoituminen ja jakauuminen on vain huolestuttavasi lisääntynyt. - Luulisin myös, että aika monelle on myös rakaisevaa kumppanin tuki. -Kärjistäen: .Jos kumppani suhtautuu tuhahdellellen salaateille ja ai tavalliselle, terveelliselle arkiruualle ja haluaa kulkea joka paikkaan omalla autola vältellen aktiivisesti kaikkea (arki)liikuntaa, niin aika raskasta on pysyä yksin kunnossa ja yrittää huolehtia, että lapset omaksuiisvat terveellisempiä elämänapoja...
Miten se on raskasta? Kun itse kokkaa voi tehdä mitä ruokaa haluaa, mies sitten syö tai on syömättä. Miten mies myöskään vaikuttaa siihen paljonko tai mitä sinä syöt...?
Ap
Ihan normaalia elää normaalia terveen ihmisen elämää oli sitten lapsia tai ei, et ole mitenkään uniikki.
Itse tiedän vain yhden ylipainoisen pienen lapsen äidin ja hänkin tekee parhaillaan elämäntapamuutosta.
Hänellä syynä tohon repsahtamiseen oli sairas lapsi joka sekoitti elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapset on mulle ainakin hyvä syy panostaa terveelliseen ruokavalioon. Lisäksi ulkoilua tulee ihan itsestään. Yritän myös olla hyvänä esimerkkinä eli kulkea esimerkiksi pyörällä lyhyet matkat jitka ehkä ennen olis tullut ajettua autolla. Salillekin pääsee ihan hyvin kun siellä on lastenhoito, ja lenkillä lapset ovat olleet mukana joko rattaissa tai isompina pyöräillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ap:n "erityisen terveellinen" on?
Jokaisella kun on siitä terveellisyydestä oma käsitys.
Tarkoitan että kiinnittää ruokavaliossa esim huomiota siihen että syödään kasviksia, pähkinöitä, kalaa.. jne. Ennen ajattelin että teen vaan jotain nopeasti (lihaa ja pastaa) koska yksin syön, mitä väliä.
Ap
No hyvä, että edes nyt alat katsomaan mitä suuhusi pistät ja huolehtimaan itsestäsi paremmin!
Koskaan ei ole myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia elää normaalia terveen ihmisen elämää oli sitten lapsia tai ei, et ole mitenkään uniikki.
Itse tiedän vain yhden ylipainoisen pienen lapsen äidin ja hänkin tekee parhaillaan elämäntapamuutosta.
Hänellä syynä tohon repsahtamiseen oli sairas lapsi joka sekoitti elämän.
Ai, okei! Minä kyllä tiedän monta ylipainoista pienten lasten äitiä joille juuri raskauksista jäi kiloja ja vedotaan kiireeseen ja stressiin. Hyvä jos sinä et tunne :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän se ap:n "erityisen terveellinen" on?
Jokaisella kun on siitä terveellisyydestä oma käsitys.
Tarkoitan että kiinnittää ruokavaliossa esim huomiota siihen että syödään kasviksia, pähkinöitä, kalaa.. jne. Ennen ajattelin että teen vaan jotain nopeasti (lihaa ja pastaa) koska yksin syön, mitä väliä.
Ap
No hyvä, että edes nyt alat katsomaan mitä suuhusi pistät ja huolehtimaan itsestäsi paremmin!
Koskaan ei ole myöhäistä.
Niinpä! Olen laihtunutkin juuri lasten saannin myötä! Kyselen onko täällä muita joille on käynyt näin päin :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ehkä korostunut silloin kun olin vielä äitiyslomalla, vaan sitten kun palasin takaisin toimistotyöhöni, ja painoni humahti hurhasti ylöspäin kun vain istuin päivät koneella. Alkuun koin olevani niin väsynyt ja ahdistunut äitiyden ja työn yhdistämisestä että annoin itseni repsahtaa vielä vähän lisää...
Nykyään meillä on kyllä monipuolisempia ruokia, ja aina jotain kasviksia/hedelmiä kaapissa. Kun oltiin miehen kanssa kahdestaan kasvikset oli lähinnä kurkku ja tomaatti. :D
Lapselle on helppo miettiä välipalaa esim. porkkanan/omenan/mandariinin muodossa, ja itsekin tulee otettua sellaista töihin koska nyt niitä on aina kotona. Ja viimeisen vuoden olen ottanut töihin lounaaksi salaattipainotteista ruokaa, iltaruoka kotona on sitten jotain mitä kaikki syövät. Tällöin kiinnitän huomiota annoskokoon.
Liikunnan osalta olen pyrkinyt säännöllisyyteen viikkotasolla. Mies on vuorotöissä, jolloin on välillä vaikeaa kun joka toinen viikko olen illat lapsen kanssa kahdestaan. (ei noin vain lähdetäkään tunnin lenkille tai salille, tai joogata kotona jos lapsi on vielä hereillä) Asia on helpottunut tänä syksynä kun sain 3 vuotiaan poikani liikuntaryhmään, jonka aikana voin käydä samoissa tiloissa kuntosalilla. Tuo vähän vaihtelua kotijoogaan/koirien kanssa lenkkeilyyn, eikä ole riippuvainen siitä onko mies missä vuorossa.
Ylipainoinen olen edelleen, mutta painon pudotuksesta en ole ottanut stressiä. Olen huomannut kiinteytyneeni vaikka paino pysynyt suht samana. Ratkaisevin tekijä tässä on ehkä ollut se, että aloin ajatella mitä voin tehdä asioiden eteen, enkä jäänyt junnaamaan muttakun sitä ja en voi koska- ajattelutapaan. Pikkuhiljaa eteenpäin. :)
Lapsi on hyvin liikkuvainen ja ruaan osalta pyrin tarjoamaan monipuolisesti terveellistä ruokaa, ja päiväkodissakin kuulemma rohkeasti kaikkea ainakin maistaa.
Ongelmana on toisinaan mieheni joka on vain todella nirso. Saa sitten välillä itse miettiä oman ruokansa...
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ehkä korostunut silloin kun olin vielä äitiyslomalla, vaan sitten kun palasin takaisin toimistotyöhöni, ja painoni humahti hurhasti ylöspäin kun vain istuin päivät koneella. Alkuun koin olevani niin väsynyt ja ahdistunut äitiyden ja työn yhdistämisestä että annoin itseni repsahtaa vielä vähän lisää...
Nykyään meillä on kyllä monipuolisempia ruokia, ja aina jotain kasviksia/hedelmiä kaapissa. Kun oltiin miehen kanssa kahdestaan kasvikset oli lähinnä kurkku ja tomaatti. :D
Lapselle on helppo miettiä välipalaa esim. porkkanan/omenan/mandariinin muodossa, ja itsekin tulee otettua sellaista töihin koska nyt niitä on aina kotona. Ja viimeisen vuoden olen ottanut töihin lounaaksi salaattipainotteista ruokaa, iltaruoka kotona on sitten jotain mitä kaikki syövät. Tällöin kiinnitän huomiota annoskokoon.
Liikunnan osalta olen pyrkinyt säännöllisyyteen viikkotasolla. Mies on vuorotöissä, jolloin on välillä vaikeaa kun joka toinen viikko olen illat lapsen kanssa kahdestaan. (ei noin vain lähdetäkään tunnin lenkille tai salille, tai joogata kotona jos lapsi on vielä hereillä) Asia on helpottunut tänä syksynä kun sain 3 vuotiaan poikani liikuntaryhmään, jonka aikana voin käydä samoissa tiloissa kuntosalilla. Tuo vähän vaihtelua kotijoogaan/koirien kanssa lenkkeilyyn, eikä ole riippuvainen siitä onko mies missä vuorossa.
Ylipainoinen olen edelleen, mutta painon pudotuksesta en ole ottanut stressiä. Olen huomannut kiinteytyneeni vaikka paino pysynyt suht samana. Ratkaisevin tekijä tässä on ehkä ollut se, että aloin ajatella mitä voin tehdä asioiden eteen, enkä jäänyt junnaamaan muttakun sitä ja en voi koska- ajattelutapaan. Pikkuhiljaa eteenpäin. :)
Lapsi on hyvin liikkuvainen ja ruaan osalta pyrin tarjoamaan monipuolisesti terveellistä ruokaa, ja päiväkodissakin kuulemma rohkeasti kaikkea ainakin maistaa.
Ongelmana on toisinaan mieheni joka on vain todella nirso. Saa sitten välillä itse miettiä oman ruokansa...
Kiva kuulla! Tsemppiä jatkoon! Meilläkään mies ei välitä esim kasvisruuasta tai kalasta, mutta syö kun ei muuta ole :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni arvostaa liikuntaa niin paljon, että järjestää minulle iltaisin aikaa liikunnalle. Kuntoilemme vuorotellen, joten toinen on aina vauvan kanssa. Välillä käymme koko porukalla lenkillä. Paino on pudonnut synnytyksen jälkeen, mutta vanhoihin lukemiin on vielä matkaa.
Miten lapset jaksavat syödä jotain papupataa sen jälkeen, kun ovat päässeet makaronilaatikon makuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elin jo ennen lasten saantia terveellisesti, mutta olen jatkanut hyvien tottumusten ylläpitoa ja tehnyt tarvittavaa säätöä.. Noin samanikäiset sukulaisnaiset, jotka ovat lapsettomia, ovat lihoneet ikävuosina 30-45, mistä johtuen ei ole enää kuulunut kuittailua "Kuinka uskalsit synnyttää, jos alapääsi vaikka...?" Vastaus "Kyllä se palautui." Ei siis suoraan painooni kohdistuvaa, mutta että raskaudet vaikuttaisivat heidän mielestään hyvinvointia heikentävästi? Tilalle on tullut oman kuluneisuuden päivittelyä ja miten minä olen onnistunut olemaan painavimmillani raskaana ja sen jälkeen taas normaalissa painossa nämä vuodet. Imetys ei laihduttanut. Olen pitänyt huolta ruuan laadusta, määrästä sekä riittävästä liikunnasta. Vanhemmiten teen enemmän lihaskuntoa ja venyttelen, kuin nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset jaksavat syödä jotain papupataa sen jälkeen, kun ovat päässeet makaronilaatikon makuun?
Ei ole lasten tehtävä päättää mitä he syövät. Sitäpaitsi makaronilaatikosta saa terveellistä ja maistuvaa kun vaihtaa jauhelihan härkikseen, pasta täysjyvään ja lisää joukkoon kasviksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ämä ole niiä asioita, jossa suurin osa tekee parhaansa mutta viime vuosina vain polarisoituminen ja jakauuminen on vain huolestuttavasi lisääntynyt. - Luulisin myös, että aika monelle on myös rakaisevaa kumppanin tuki. -Kärjistäen: .Jos kumppani suhtautuu tuhahdellellen salaateille ja ai tavalliselle, terveelliselle arkiruualle ja haluaa kulkea joka paikkaan omalla autola vältellen aktiivisesti kaikkea (arki)liikuntaa, niin aika raskasta on pysyä yksin kunnossa ja yrittää huolehtia, että lapset omaksuiisvat terveellisempiä elämänapoja...
Miten se on raskasta? Kun itse kokkaa voi tehdä mitä ruokaa haluaa, mies sitten syö tai on syömättä. Miten mies myöskään vaikuttaa siihen paljonko tai mitä sinä syöt...?
Ap
Niin. Eihän se toki raskasta ole, että jälkikasvun lisäksi kotona eläisi yksi miesvauva. -Eihän se toki haittaisi, että meillä olisi kumpaisellakin omat ruuat ja juomat. Eikä tietenkään sekään, että elämänarvot olisivat erilaiset liikunnan osalta. - Mies makaisi sohvalla ja minä kävisin jumpassa ja lenkillä Olisihan se rikkautta lapsillekin; näkiivä kaski eri tapaa elää ja olla Eikä vain sitä, eä söisikö isän kanssa roiskeläppä pizzoja vai minun kanssani tylsää koiruokaa. Ottaako aamupalaksi kaurapuuroa vai vanukkaita. Ehkä jokainen kävisi vurollaan syömässä, miä ny sitten jääkaapista löytäisi, niin vosii syödä ihan rauhassa ilman,etä mahd. kukaan keskeyäsi syömisä haluen keskusella jostain maan ja aivaan -väliltä olevasta asiasta. Miksen ole ullut tää aiemmin aatelleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset jaksavat syödä jotain papupataa sen jälkeen, kun ovat päässeet makaronilaatikon makuun?
Ei ole lasten tehtävä päättää mitä he syövät. Sitäpaitsi makaronilaatikosta saa terveellistä ja maistuvaa kun vaihtaa jauhelihan härkikseen, pasta täysjyvään ja lisää joukkoon kasviksia.
Älä nyt tällaista huuhaata levitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ämä ole niiä asioita, jossa suurin osa tekee parhaansa mutta viime vuosina vain polarisoituminen ja jakauuminen on vain huolestuttavasi lisääntynyt. - Luulisin myös, että aika monelle on myös rakaisevaa kumppanin tuki. -Kärjistäen: .Jos kumppani suhtautuu tuhahdellellen salaateille ja ai tavalliselle, terveelliselle arkiruualle ja haluaa kulkea joka paikkaan omalla autola vältellen aktiivisesti kaikkea (arki)liikuntaa, niin aika raskasta on pysyä yksin kunnossa ja yrittää huolehtia, että lapset omaksuiisvat terveellisempiä elämänapoja...
Miten se on raskasta? Kun itse kokkaa voi tehdä mitä ruokaa haluaa, mies sitten syö tai on syömättä. Miten mies myöskään vaikuttaa siihen paljonko tai mitä sinä syöt...?
Ap
Niin. Eihän se toki raskasta ole, että jälkikasvun lisäksi kotona eläisi yksi miesvauva. -Eihän se toki haittaisi, että meillä olisi kumpaisellakin omat ruuat ja juomat. Eikä tietenkään sekään, että elämänarvot olisivat erilaiset liikunnan osalta. - Mies makaisi sohvalla ja minä kävisin jumpassa ja lenkillä Olisihan se rikkautta lapsillekin; näkiivä kaski eri tapaa elää ja olla Eikä vain sitä, eä söisikö isän kanssa roiskeläppä pizzoja vai minun kanssani tylsää koiruokaa. Ottaako aamupalaksi kaurapuuroa vai vanukkaita. Ehkä jokainen kävisi vurollaan syömässä, miä ny sitten jääkaapista löytäisi, niin vosii syödä ihan rauhassa ilman,etä mahd. kukaan keskeyäsi syömisä haluen keskusella jostain maan ja aivaan -väliltä olevasta asiasta. Miksen ole ullut tää aiemmin aatelleeksi.
Sinä syytät miestä omista elämänvalinnoistasi. Toisia et voi muuttaa mutta itseäsi voit. Voit jopa jättää sen miesvauvan syömään yksinään niitä vanukkaita. Sinä voit tehdä lapsille terveellisen ruuan ja syödä heidän kanssaan, jos mies ei halua tähän osallistua niin se on hänen valintansa, ei sinun ongelmasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset jaksavat syödä jotain papupataa sen jälkeen, kun ovat päässeet makaronilaatikon makuun?
Ei ole lasten tehtävä päättää mitä he syövät. Sitäpaitsi makaronilaatikosta saa terveellistä ja maistuvaa kun vaihtaa jauhelihan härkikseen, pasta täysjyvään ja lisää joukkoon kasviksia.
Älä nyt tällaista huuhaata levitä!
Huuhaata että täysjyväpasta, kasvikset ja pavut ovat terveellisempiä kuin punainen liha, vaaleat viljat? Okei.
Up