Lue keskustelun säännöt.
Lapsi- ja perhehaaveista luopuminen kumppanin vuoksi
06.11.2019 |
Koitan etsiä asiasta tietoa mutta KOKO INTERNETISTÄ en löydä yhtään kunnollisia kattavia kertomuksia siitä, jos kumppanin vuoksi luopuu omista perhe - ja lapsihaaveista.
Joka ikisellä sivulla vaan sanotaan että ”pitää erota”.
Eikö tästä maailmasta löydy yhtään ihmistä, joka olisi pystynyt hyväksymään sen että tekee uhrauksen puolison vuoksi ja jää lapsettomaksi? Että vaikka se on alkuun hankalaa, tuska helpottaisi ja asiasta pääsee yli?
Minua kiinnostaa nämä kokemukset, miten asian on pystynyt hyväksymään ja onko se mahdollista . Meillä puoliso vielä kokee että syyllistän häntä, jos puhun hänelle surustani vaikka kuinka yritän selittää ettei minun suruni ole hänen vikansa. Minä en usko että tästä maailmasta löytyy toista samanlaista kuin kumppanini ja mitä meillä on yhdessä, olemme todella sopivat toisillemme ja olleet yli 10 vuotta onnellisia yhdessä. Lapsiasia tulee väliimme, mutta se on varma että puolison mieli ei muutu.
Minä haluan pystyä hyväksymään tämän! Mutta kaikkialta luen vain, että ei kannata ja tulet katkeraksi. Haluaisin kuulla muita kokemuksia, hyviä sellaisia, onnellisia loppuja.
Kommentit (138)
Kannattaa muistaa, että jokaisella on vain yksi elämä ,joten kannattaa tutkiskella mitä ITSE siltä haluaa. Mitä KSI jäädä roikkumaan kumppaniin, joka ei halua lapsia juuri sinun kanssasi ja on valmis jättämään sinut tästä syystä. Miksi juuri sinun pitäisi luopua haaveistasi? Kukaan muu kuin sinä ei ajattele sinun parastasi- kaikista vähiten se itsekäs kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsettomaksi jääminen kumppanillesi tärkeämpi asia kuin parisuhde sinun kanssasi? Eli eroaa mieluummin kuin perustaa perheen kanssasi?
Kannattaa miettiä myös siltä kannalta. Ehkä hän on tärkempi sinulle kuin sinä hänelle.Ei olla ihan näillä sanoin keskusteltu, mutta puolison kanssa ollaan erostakin jo puhuttu. Hän ymmärtää jos haluan erota tämän vuoksi, mutta itse koen että koska rakastaa ja välittää minusta aidosti, hän on valmis sen uhrauksen tekemään että sitten menettää minut.
Mutta niin, kai se lapsettomuus on hänelle tärkeämpi.
Minkä uhrauksen?
Mies voi tulla isäksi vielä vaikka 5kymppisenä tai vanhempana. Monet julkkisukot ainakin näyttää lisääntyvän vielä 7kymppisinä vähän väliä. Joten miehille ei ole koskaan lopullista jäädä lapsettomaksi jos on parisuhteessa naisen kanssa joka ei halua lapsia. Parisuhteita tulee ja menee. Naisille päätös jäädä lapsettomaksi miehen takia on lopullinen jos ikää alkaa jo olla.
Vierailija kirjoitti:
Mies voi tulla isäksi vielä vaikka 5kymppisenä tai vanhempana. Monet julkkisukot ainakin näyttää lisääntyvän vielä 7kymppisinä vähän väliä. Joten miehille ei ole koskaan lopullista jäädä lapsettomaksi jos on parisuhteessa naisen kanssa joka ei halua lapsia. Parisuhteita tulee ja menee. Naisille päätös jäädä lapsettomaksi miehen takia on lopullinen jos ikää alkaa jo olla.
Minusta tuo päätös mieheltä on sitten vasta uskottava kun käy katkasemassa piuhat.
Itse olen sinkkumies ja olen haaveillut useamman vuoden, että saisin itselleni jälkikasvua. Mutta ennen jälkikasvua tai lapsen saamista minun tulisi löytää ja kohdaa iselleni sopiva kumppani, jonka kanssa jakaa mahdollisesi tämä haave.
Kuitenkaan lapsi(e)n saaminen ei ole koskaan ole ollut minulle mikään elämässä onnistumisen mitta tai yksinomainen tavoite. - Saan lapsen tai mahd. lapsia, jos saan. Ei minulla ole kykyä ensinnäkään erottaa päältäpäin tai mistään muustakaan, että onko mahdollinen kumppanini "kyvykäs" saamaa lapsia n. perinteisellä tavalla kanssani. - En edes ajattele, että voisin hänet viime kädessä yrittää pakottaa asiaan ja edes yrittämään ja pyörämään päänsä; siis ikäänkuin asia olsi rakaisavissa "oikeanlaisilla ajatuksilla"; olkoonkin, että motiivilla ja halulla on toki iso merkitys.
Tai entäs, jos saankin itse kuulla, että se onkin minusta isesäni kiinni, että minun "tavarastani" ei onnistu muodostumaan lasta...
Vaikeita kysymyksiä. Yritän vain sanoa, että en usko lapsen saaminen on aina vain ja yksinomaan yksilöstä kiinni. Kyllä siihen (lapsen saamiseen) usein tarvitaan mukaan myös ainakin ripaus onnea ja sattumaa. Lapsen saaminen (eikä niinkuin oisinaan sanoaan lapsen tekeminen) on toisaalta ihan arkipäiväinen juttu mutta myös samanaikaisesti suuri ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta jos susta tuntuu että voit olla onnellinen vaikka luopuisit lapsihaaveesta niin ehkä se ei sulle olekaan niin tärkeä asia kuin niille jitka ovat myöhemmin katkeroituneet. Vaikka lukisit kuinka monta muiden kertomusta niin joudut kuitenkin omalla kohdallasi miettimään itse. Mieti kuitenkin sekin puoli, jos teillä tulee ero tai jäät nuorehkona lapsettomaksi leskeksi, pystytkö elämään asian kanssa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että koko elämäni on valhetta. Tuntuu siltä että olen tuomittu jotenkin. Tuntuu vaikealta että tämä asia ei ole minun päätökseni. Minusta ei tunnu että voin olla onnellinen lapsettomana, koska ajatus minusta lapsettomana tulevaisuudessa ei tunnu sopivan yhteen sen kanssa, joka minä tunnen olevani ja tuntuu että se ei ole minun identiteettini.
Minä kuitenkin HALUAISIN pystyä olemaan onnellinen silti ja pääsemään yli tästä. En halua erota kumppanistani.. aika monenlaisia tuntemuksia asia herättää ja siksi olen täällä keskustelemassa. Asia on pettymys hyvin syvällä tavalla ja oloni on lähinnä tyrmistynyt, nyt kun asia on 100% selvä puolisoni kanssa ja jo erosta on puhuttu. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä nyt 15 vuotta. Tavatessamme hän oli 25 ja minä 27, itse tiesin aina etten halua lapsia kun taas hän olisi halunnut. Puhuimme tästä jo heti alussa, sillä en halunnut viedä häneltä jotain niin suurta. Kerroin että minä en tule muuttamaan mieltäni ja jos hän haluaa lapsia, tulee hänen olla jonkun toisen kanssa. Hän päätti jäädä luokseni hyväksyen tämän.
Nyt meillä on ikää 40 ja 42, eikä niitä lapsia tosiaan ole. Mies ei ole puhunut asiasta ensimmäisen vuoden jälkeen, paitsi välillä mainitsee että päätös oli hyvä, sillä olemme luoneet uraa ja käyneet yli 100 maassa.No mutta tottakai AV:lla se on ok, jos mies luopuu lapsihaaveistaan. Ei tätä voi verrata ketjun aiheeseen, eli siihen että nainen tekisi saman!
Oliko miehellä edes mitään todellisia lapsihaaveita, saati vauvakuumetta..
No ei tietenkään, sehän oli mies. Vain naisella voi parisuhteessa olla tarpeita. AV ei koskaan petä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen mieli on muuttunut vuosien kuluessa, kannattaa ihan oikeasti miettiä sitäkin vaihtoehtoa että hän ei ehkä enää näekään vaimoa loppuiän kumppanina. Lapset kuitenkin sinetöi suhteen, ei pääse "kunnolla eroon" enää koskaan.
Ap, onko miehesi puhunut vasektomiasta? Jos ei, niin voisiko olla että hän ei halua lapsia sinun kanssasi mutta jättää asian kuitenkin mahdolliseksi jonkun toisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miehet ovat todellakin ihan eri asemassa tässä asiassa kuin naiset. Naisen hedelmällisyys loppuu mutta miehen ei. Mies voi tehdä päätöksen että rakastaa naista niin paljon että valitsee lapsettoman elämän ja pelkän parisuhteen. Ja sitten kun rakkaus loppuu niin voikin ottaa uuden sen verran nuoremman naisen jonka kanssa tekee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme olleet yhdessä nyt 15 vuotta. Tavatessamme hän oli 25 ja minä 27, itse tiesin aina etten halua lapsia kun taas hän olisi halunnut. Puhuimme tästä jo heti alussa, sillä en halunnut viedä häneltä jotain niin suurta. Kerroin että minä en tule muuttamaan mieltäni ja jos hän haluaa lapsia, tulee hänen olla jonkun toisen kanssa. Hän päätti jäädä luokseni hyväksyen tämän.
Nyt meillä on ikää 40 ja 42, eikä niitä lapsia tosiaan ole. Mies ei ole puhunut asiasta ensimmäisen vuoden jälkeen, paitsi välillä mainitsee että päätös oli hyvä, sillä olemme luoneet uraa ja käyneet yli 100 maassa.
Miehille tuo ei ole niin lopullista, eron jälkeen voi ottaa hieman nuoremman kumppanin ja saada niitä lapsia. Näitä tapauksia tuttavapiirissä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniko nainen 40+ edes myöntää itsellenkään saati muille että tuli tehty virhe kun tuhlasi parhaat vuotensa mieheen joka ei lapsia halunnut ja sitten tuli vielä jätetyksi?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että jokaisella on vain yksi elämä ,joten kannattaa tutkiskella mitä ITSE siltä haluaa. Mitä KSI jäädä roikkumaan kumppaniin, joka ei halua lapsia juuri sinun kanssasi ja on valmis jättämään sinut tästä syystä. Miksi juuri sinun pitäisi luopua haaveistasi? Kukaan muu kuin sinä ei ajattele sinun parastasi- kaikista vähiten se itsekäs kumppani.
Eli mitä kumppanin pitäisi tehdä, että ei olisi itsekäs? Ruveta vastentahtoisesti isäksi lapsille, joita ei halua, ja siten pilata omansa ja puolisonsa elämän lisäksi viattomien lasten elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen mieli on muuttunut vuosien kuluessa, kannattaa ihan oikeasti miettiä sitäkin vaihtoehtoa että hän ei ehkä enää näekään vaimoa loppuiän kumppanina. Lapset kuitenkin sinetöi suhteen, ei pääse "kunnolla eroon" enää koskaan.
Ja kumppanini sanoo minulle ”miksi sinä niitä lapsia haluat, ajattele mitä kaikkea voimme tehdä, miten voimme elää yhdessä.. ” ja koittaa perustella minulle syitä elää lapsettomana ja kuinka onnellisia olisimme vain kahdestaan. Tämä vain ahdistaa enemmän, vaikka tottakai puolisoni puhuu näin koska ei halua menettää minua . Mutta minä en halua tuntea itseäni itsekkääksi tai huonoksi ihmiseksi jos kuitenkin tästä syystä eroan. -ap
Millä ehkäisette? Jos mies on 100% varma ettei halua lapsia koskaan kenenkäön kanssa, hän varmaan on valmis vasektomiaan. Jos ei ole, siitäkin voi päätellä jotain.
No ei kannata ja tulet katkeraksi.
Vierailija kirjoitti:
On myös aivan liikaa tapauksia joissa mies sitten kuitenkin on perustanut perheen, mutta toisen kanssa...
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen mieli on muuttunut vuosien kuluessa, kannattaa ihan oikeasti miettiä sitäkin vaihtoehtoa että hän ei ehkä enää näekään vaimoa loppuiän kumppanina. Lapset kuitenkin sinetöi suhteen, ei pääse "kunnolla eroon" enää koskaan.
Ja kumppanini sanoo minulle ”miksi sinä niitä lapsia haluat, ajattele mitä kaikkea voimme tehdä, miten voimme elää yhdessä.. ” ja koittaa perustella minulle syitä elää lapsettomana ja kuinka onnellisia olisimme vain kahdestaan. Tämä vain ahdistaa enemmän, vaikka tottakai puolisoni puhuu näin koska ei halua menettää minua . Mutta minä en halua tuntea itseäni itsekkääksi tai huonoksi ihmiseksi jos kuitenkin tästä syystä eroan. -ap
Mitä ne lapset sitten estää? Pikkulapsiaika on lyhyt.
Teillä on vuosikymmeniä aikaa tehdä vaikka mitä, mutta lastentekoaika on rajallinen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko miehesi puhunut vasektomiasta? Jos ei, niin voisiko olla että hän ei halua lapsia sinun kanssasi mutta jättää asian kuitenkin mahdolliseksi jonkun toisen kanssa?
Puolisoni on nyt viimeiset kaksi vuotta puhunut sterilisaatiosta. Sitä ei ole niin helppo saada mutta nyt hän on ilmoittanut että siihen menee. Jos olemme naimisissa edelleen minun täytyy mennä vastaanotolle mukaan ja sanoa että asia on minullekin ok. -ap
Oliko miehellä edes mitään todellisia lapsihaaveita, saati vauvakuumetta..