Mitä sitten kun ei voi erota eikä rakasta enää puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Lämpenisikö mies, jos kaikesta huolimatta rupeaisit vain osoittamaan eri tavoin rakkautta häntä kohtaan? Joillakin auttaa ja suhde lämpenee.

Ei todellakaan auta. Työntää vaan kiukkuisesti pois ja tönii.

Työelämä aiheuttaa kaikki erot. Vapaa-ajan vähyys tekee sen helposti.

Se yhteinen aika toisten kesken. Voi yllättyä miten vähän yhdessä ollaan vuoden aikana, kun työelämä vie kaiken energian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Lämpenisikö mies, jos kaikesta huolimatta rupeaisit vain osoittamaan eri tavoin rakkautta häntä kohtaan? Joillakin auttaa ja suhde lämpenee.

Niin, naisen on tehtävä, naisen on muututtava, naisen on yritettävä. Miehellä ei ole vastuuta, häntä pitää huomioida ja passata jos sitten vaikka raaskisi jättää kerran harrastuksen väliin? Miksei yhtä hyvin mies voisi alkaa huomioida, hemmotella, suunnitella kerrankin jotain yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Lämpenisikö mies, jos kaikesta huolimatta rupeaisit vain osoittamaan eri tavoin rakkautta häntä kohtaan? Joillakin auttaa ja suhde lämpenee.

Niin, naisen on tehtävä, naisen on muututtava, naisen on yritettävä. Miehellä ei ole vastuuta, häntä pitää huomioida ja passata jos sitten vaikka raaskisi jättää kerran harrastuksen väliin? Miksei yhtä hyvin mies voisi alkaa huomioida, hemmotella, suunnitella kerrankin jotain yhteistä?

Niinpä. Mä olen vuosien saatossa järjestänyt aina kaiken yhteisen ajan, mies ei järjestä koskaan yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah eikö tuo Kuronen juuri eronnut avioliitosta pari vuotta sitten?

Onhan se helppo keksiä noita korulauseita.

Tässä lainataankin Matti J. Kurosta eikä Sami Kurosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä auttoi työttömyys.

Työttömyyden takia myös suhde lapsiin on parantunut. Vihdoinkin on aikaa.

Meillä on epäterve työelämä joka riistää ja vie kaiken vapaa-ajan.

Tästä johtuu moni ero ja niin moni on eroperheen lapsi lama-ajalta.

Suomessa pitäisi työelämälle sanella tiukat ehdot ja palkat ylemmäs.

Työttömyys parantaa rakkauden.

Kun mies irtisanotaan, niin yhteistä aikaa olisi korjata parisuhdetta. Vaan se ei monesti naiselle riitä.

Nainen haluaa RAHAA.

Sitten tuleekin ero.

Mikään ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Lämpenisikö mies, jos kaikesta huolimatta rupeaisit vain osoittamaan eri tavoin rakkautta häntä kohtaan? Joillakin auttaa ja suhde lämpenee.

Niin, naisen on tehtävä, naisen on muututtava, naisen on yritettävä. Miehellä ei ole vastuuta, häntä pitää huomioida ja passata jos sitten vaikka raaskisi jättää kerran harrastuksen väliin? Miksei yhtä hyvin mies voisi alkaa huomioida, hemmotella, suunnitella kerrankin jotain yhteistä?

Mies ei ole täällä valittamassa. Jos olisi, saisi taatusti vähintään yhtä paljon vastaavia neuvoja ellei roppakaupalla enemmänkin.

Sille vastataan, joka muutosta kaipaa.

Ei ainakaan voi syyttää siitä, ettenkö olisi yrittänyt. Olen yrittänyt vaikka mitä mutta miestä ei mikään kiinnosta.

Itsekin luulin etten voi erota. Sitten rakastuin toiseen mieheen eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero. Onneksi se on takana päin ja nyt elämäni on aivan erilaista ja parempaa.

Exän kanssa elämä oli ahdistavaa. Exän asenne oli kaikkeen negatiivinen. Yritin panostaa suhteeseen ja järjestää juttuja. Vastauksena murahdus tai kylmä ei. Ex ei tullut missään asiassa vastaa, vaan päin vastoin loittoni vain ja mm muutti sohvalle nukkuun eikä mitään selitystä. Seksiäkään ei ollut. Minkäänlaista avioliittoa ei ollut enää kuin paperilla. Ei lopulta ollut puhuttavaakaan. Tajusin ettei minulla ollut enää mitään tunteita. Exällä ei kai ollut vuosiin enää mitään mielenkiintoa minuun. Sen verran kylmää kohtelua oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Sitten järjestätte avioliiton noin: molemmilla omat jutut. Hyväksyt asian, että tällainen on meidän liitto.

En mä halua hyväksyä. Minäkin haluan rakkautta, hellyyttä yms enkä halua olla ilman niitä.

No, sitten sinä joko eroat tai otat rakastajan.

Asia ratkaistu. Onko muita ongelmia?

Kun mä en voi raloudellisista syistä erota ja miten otan rakastajan, kun mies kyttää ja saa sen kuitenkin tietoonsa.

Kuule silleen, että sinä sanot että kun et voi tarjota minulle näitä ja näitä asioita niin turha luulla että minä näivetyn täällä sinun kyvyttömyyttäsi hoitaa oma tonttisi kunnialla. Joko alat teeskennellä välittämistä, vietät aikaa kanssani ja panet minua kunnolla tai minä otan rakastajan joka ei ole tuollainen toistaisesti oleva vätys! Noin.

Vierailija kirjoitti:

Hahhah eikö tuo Kuronen juuri eronnut avioliitosta pari vuotta sitten?

Onhan se helppo keksiä noita korulauseita.

Kuronen keksinyt mitään korulauseita, käsikirjoittajat ne tiimissä laatii, Sami vaan sanelee ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Lämpenisikö mies, jos kaikesta huolimatta rupeaisit vain osoittamaan eri tavoin rakkautta häntä kohtaan? Joillakin auttaa ja suhde lämpenee.

Niin, naisen on tehtävä, naisen on muututtava, naisen on yritettävä. Miehellä ei ole vastuuta, häntä pitää huomioida ja passata jos sitten vaikka raaskisi jättää kerran harrastuksen väliin? Miksei yhtä hyvin mies voisi alkaa huomioida, hemmotella, suunnitella kerrankin jotain yhteistä?

Naiset on yleensä parisuhteessa yksin joten tietenkin nainen järjestää. Tästä syystä eron tullessa nainen ei myöskään kaipaa miestä koska sitä ei ikinä ole ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuronen sanoo:

”Rakastumisen lähtökohta on siinä, että toinen on vastaus omiin tarpeisiin. Kun näin ei enää ole, alkaa paljastua rakkauden todellinen juju. Se, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Rakkaus on sitä, että kun on tullut luvattua ”tahdon”, tahdotaan, vaikka ei aina haluttaisi. Suurinta rakkautta on sietäminen. Puolison sairastuessa parisuhde voi muuttua kaveruudeksi. Eikä kaveria jätetä. Todellinen rakkaus alkaa, kun ei ole enää yhtään syytä olla rakastunut.”

Kuulostaa ihan kauhealta. Kyllä pitkässäkin liittossa on syitä rakastaa, jos kunnioittaa ja arvostaa toista. Ei ole tarkoituskaan pysyä "rakastuneena" joka on tunnekuohu. On tarkoitus haluta olla ihmisen kanssa vaikka tuntee hänet jo. Jos ei halua, on mennyt yhteen väärin perustein, ja pitäisi vähän tarkastella sitä miksi rakastuu vääriin ihmisiin.

Raha on yksi huonoimmista syistä pysyä yhdessä.

Ja "kun on tullut luvanneeksi", on ihan huuhaata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuronen sanoo:

”Rakastumisen lähtökohta on siinä, että toinen on vastaus omiin tarpeisiin. Kun näin ei enää ole, alkaa paljastua rakkauden todellinen juju. Se, että on itse vastaus toisen tarpeisiin.

Rakkaus on sitä, että kun on tullut luvattua ”tahdon”, tahdotaan, vaikka ei aina haluttaisi. Suurinta rakkautta on sietäminen. Puolison sairastuessa parisuhde voi muuttua kaveruudeksi. Eikä kaveria jätetä. Todellinen rakkaus alkaa, kun ei ole enää yhtään syytä olla rakastunut.”

Kuulostaa ihan kauhealta. Kyllä pitkässäkin liittossa on syitä rakastaa, jos kunnioittaa ja arvostaa toista. Ei ole tarkoituskaan pysyä "rakastuneena" joka on tunnekuohu. On tarkoitus haluta olla ihmisen kanssa vaikka tuntee hänet jo. Jos ei halua, on mennyt yhteen väärin perustein, ja pitäisi vähän tarkastella sitä miksi rakastuu vääriin ihmisiin.

Raha on yksi huonoimmista syistä pysyä yhdessä.

Ja "kun on tullut luvanneeksi", on ihan huuhaata.

Niinpä. Ihan turha hukata yhtä ainoaa elämäänsä tuollaiseen. Itse en arvosta parisuhdetta niin korkealle tai pidä sitä niin tärkeänä että jäisin tuollaiseen. Ei kenenkään pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Sitten järjestätte avioliiton noin: molemmilla omat jutut. Hyväksyt asian, että tällainen on meidän liitto.

En mä halua hyväksyä. Minäkin haluan rakkautta, hellyyttä yms enkä halua olla ilman niitä.

No, sitten sinä joko eroat tai otat rakastajan.

Asia ratkaistu. Onko muita ongelmia?

Kun mä en voi raloudellisista syistä erota ja miten otan rakastajan, kun mies kyttää ja saa sen kuitenkin tietoonsa.

Mitä sitten tapahtuu jos mies saa sen tietoonsa? Muttuvatko asiat enää nykyistä huonommaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.

Sitten järjestätte avioliiton noin: molemmilla omat jutut. Hyväksyt asian, että tällainen on meidän liitto.

En mä halua hyväksyä. Minäkin haluan rakkautta, hellyyttä yms enkä halua olla ilman niitä.

No, sitten sinä joko eroat tai otat rakastajan.

Asia ratkaistu. Onko muita ongelmia?

Kun mä en voi raloudellisista syistä erota ja miten otan rakastajan, kun mies kyttää ja saa sen kuitenkin tietoonsa.

Mitä sitten tapahtuu jos mies saa sen tietoonsa? Muttuvatko asiat enää nykyistä huonommaksi?

No se heittää pihalle enkä tiedä missä sitten asun.

Ja aion kyllä raivota miehelle, kun hän tulee kotiin illalla.

Vierailija kirjoitti:

Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.

Niin, jos on tämä sitoutuminen molemmin pullosta ja yhdessä yrittää, voi rakastua uudelleen. Siihen voi kyllä mennä vuosia.

Muuten ei ole totta ettei voi erota. Aina voi erota mutta ei sitä aina halua.

Minä olen tilanteessa että rakastan puolisoani ja tehtävä päätös jäänkö ja jään lapsettomaksi vai lähdenkö ja yritän löytää uuden puolison / teen lapsia. Se voi olla näinkin että pohtii eroa vaikka toista rakastaa, se vasta hankalaa onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei voi erota?

Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.

Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?

Hei ap.

Kerrot tilanteesta, jossa olet itse lopettanut sitoutumisen kumppaniisi, mutta taloudellisista tai muista seikoista haluat pysyä yhdessä. Parisuhde lähtee kahden ihmisen vapaaehtoisesta sitoutumisesta toisiinsa. Tässä tehdään usein myös sitoutumista taloudellisiin asioihin. Mielestäni parisuhteen olemukseen kuuluu, että kerrotaan toiselle, missä mennään. Jos olet henkisesti irtautunut sitoumuksesta, kumppanisillasi on oikeus tietää se.  Yhdessä sitten voitte miettiä, löytyykö henkinen yhteys, onko kyse normaaliinkin parisuhteeseeen kuuluvasta erillistymiskysymyksestä, onko kyse vuorovaikutuksesta jne. Pariterapia saattaa auttaa löytämään uudestaan sen, mikä alunperin on sitoutumiseen johtanut.  Oletko tutkiskellut joko itse tai kumppanisi kanssa parisuhdettanne matkan varrella? Viimeistään nyt kannattaa ottaa puheeksi, missä mennään,  puhuen ja kuunnellen mitä kumpikin elämästänne ajattelee, tuntee ja toivoo.  Kiirettähän erolla ei ole. Hyvin ehtii ensin käydä läpi suhteen tilan ja mahdolliset pettymykset niin kuin hyvätkin asiat.

Viime kädessä kukin vastaa itse elämästään, niin ihmissuhteistaan kuin taloudestaankin. Jos koet liittonne loppuneen ihmissuhdemielessä, tästä seuraa, että joudut itsenäisesti myös alkaa ottaa vastuuta taloudellisesta elämästäsi ja järjestellä uudestaan asumisesi, lainasi jne. Joskus se tarkoittaa huomattavaa elintason laskua.  

Mitä tästä ajattelet?