Lue keskustelun säännöt.
Mitä sitten kun ei voi erota eikä rakasta enää puolisoa?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.
Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.
Sitten järjestätte avioliiton noin: molemmilla omat jutut. Hyväksyt asian, että tällainen on meidän liitto.
En mä halua hyväksyä. Minäkin haluan rakkautta, hellyyttä yms enkä halua olla ilman niitä.
No, sitten sinä joko eroat tai otat rakastajan.
Asia ratkaistu. Onko muita ongelmia?
Kun mä en voi raloudellisista syistä erota ja miten otan rakastajan, kun mies kyttää ja saa sen kuitenkin tietoonsa.
Mitä sitten tapahtuu jos mies saa sen tietoonsa? Muttuvatko asiat enää nykyistä huonommaksi?
No se heittää pihalle enkä tiedä missä sitten asun.
Ei se voi heittää sinua pihalle omasta kodistasi. Lähteköön itse jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi erota?
Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.
Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.
Jatkuvasti kuitenkin valitat, kun et pääse koskaan minnekään. Et pysty kävelemään ilman apua, kun sua huimaa. Et pysty sitä etkä tätä. Mies menee pojan kanssa, sinä jäät kotiin. Et ole tyytyväinen taloon, jossa asutte. On liian ahdasta ja liikaa tavaraa. Mietin vaan, että olisitko sittenkin tyytyväisempi asuessasi yksin? Vuodessa on kuitenkin 365 päivää ja jos 99% vuodesta olet tyytymätön elämääsi, ei se 1% oikein tunnu riittävän sullekaan.
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Kerrot tilanteesta, jossa olet itse lopettanut sitoutumisen kumppaniisi, mutta taloudellisista tai muista seikoista haluat pysyä yhdessä. Parisuhde lähtee kahden ihmisen vapaaehtoisesta sitoutumisesta toisiinsa. Tässä tehdään usein myös sitoutumista taloudellisiin asioihin. Mielestäni parisuhteen olemukseen kuuluu, että kerrotaan toiselle, missä mennään. Jos olet henkisesti irtautunut sitoumuksesta, kumppanisillasi on oikeus tietää se. Yhdessä sitten voitte miettiä, löytyykö henkinen yhteys, onko kyse normaaliinkin parisuhteeseeen kuuluvasta erillistymiskysymyksestä, onko kyse vuorovaikutuksesta jne. Pariterapia saattaa auttaa löytämään uudestaan sen, mikä alunperin on sitoutumiseen johtanut. Oletko tutkiskellut joko itse tai kumppanisi kanssa parisuhdettanne matkan varrella? Viimeistään nyt kannattaa ottaa puheeksi, missä mennään, puhuen ja kuunnellen mitä kumpikin elämästänne ajattelee, tuntee ja toivoo. Kiirettähän erolla ei ole. Hyvin ehtii ensin käydä läpi suhteen tilan ja mahdolliset pettymykset niin kuin hyvätkin asiat.
Viime kädessä kukin vastaa itse elämästään, niin ihmissuhteistaan kuin taloudestaankin. Jos koet liittonne loppuneen ihmissuhdemielessä, tästä seuraa, että joudut itsenäisesti myös alkaa ottaa vastuuta taloudellisesta elämästäsi ja järjestellä uudestaan asumisesi, lainasi jne. Joskus se tarkoittaa huomattavaa elintason laskua.
Mitä tästä ajattelet?
Mieshän ei halua keskustella parisuhdeasioista. Hän juttelee vain työ tai urheiluasioista. Jos yrittää keskustella, hän sanoo, että kaikki on hyvin tai ettei kiinnosta. Hän ei myöskään parisuhdeterapiaan suostu lähtemään. Äskenkin kun laitoin viestiä parisuhdeasioista watsupissa, lukine, mutta ei vastannut mitään. Kun laitoin pelkän työadian, niin heti vastasi. Tällaista tämä on aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi erota?
Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.
Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.
Jatkuvasti kuitenkin valitat, kun et pääse koskaan minnekään. Et pysty kävelemään ilman apua, kun sua huimaa. Et pysty sitä etkä tätä. Mies menee pojan kanssa, sinä jäät kotiin. Et ole tyytyväinen taloon, jossa asutte. On liian ahdasta ja liikaa tavaraa. Mietin vaan, että olisitko sittenkin tyytyväisempi asuessasi yksin? Vuodessa on kuitenkin 365 päivää ja jos 99% vuodesta olet tyytymätön elämääsi, ei se 1% oikein tunnu riittävän sullekaan.
Niin, mistä sitten saisin liikkumiseeni apua? Ei nytkään mies paljoa auta mutta edes vähän. Kuitenkaan sossusta ja kelasta en saa liikkumiseen mitään apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi erota?
Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.
Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.
Jatkuvasti kuitenkin valitat, kun et pääse koskaan minnekään. Et pysty kävelemään ilman apua, kun sua huimaa. Et pysty sitä etkä tätä. Mies menee pojan kanssa, sinä jäät kotiin. Et ole tyytyväinen taloon, jossa asutte. On liian ahdasta ja liikaa tavaraa. Mietin vaan, että olisitko sittenkin tyytyväisempi asuessasi yksin? Vuodessa on kuitenkin 365 päivää ja jos 99% vuodesta olet tyytymätön elämääsi, ei se 1% oikein tunnu riittävän sullekaan.
Niin, mistä sitten saisin liikkumiseeni apua? Ei nytkään mies paljoa auta mutta edes vähän. Kuitenkaan sossusta ja kelasta en saa liikkumiseen mitään apua.
Rollaattorin saa lainaksi terveyskeskuksesta ja vaikka pyörätuolinkin.
Mun pointtini edellisessä oli, että riittääkö ne satunnaiset kylpyläreissut yms sulle korvaukseksi siitä arjesta, mitä miehesi kanssa elät? Ajattele, että parisuhde olisi sun työ. Onko työstä saamasi korvaus (eli ne kylpyläreissut yms) mielestäsi riittävä, jotta haluat tehdä ko työtä? Antaako parisuhteesi sulle enemmän kuin mitä se ottaa sulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi erota?
Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.
Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.
Jatkuvasti kuitenkin valitat, kun et pääse koskaan minnekään. Et pysty kävelemään ilman apua, kun sua huimaa. Et pysty sitä etkä tätä. Mies menee pojan kanssa, sinä jäät kotiin. Et ole tyytyväinen taloon, jossa asutte. On liian ahdasta ja liikaa tavaraa. Mietin vaan, että olisitko sittenkin tyytyväisempi asuessasi yksin? Vuodessa on kuitenkin 365 päivää ja jos 99% vuodesta olet tyytymätön elämääsi, ei se 1% oikein tunnu riittävän sullekaan.
Niin, mistä sitten saisin liikkumiseeni apua? Ei nytkään mies paljoa auta mutta edes vähän. Kuitenkaan sossusta ja kelasta en saa liikkumiseen mitään apua.
Rollaattorin saa lainaksi terveyskeskuksesta ja vaikka pyörätuolinkin.
Mun pointtini edellisessä oli, että riittääkö ne satunnaiset kylpyläreissut yms sulle korvaukseksi siitä arjesta, mitä miehesi kanssa elät? Ajattele, että parisuhde olisi sun työ. Onko työstä saamasi korvaus (eli ne kylpyläreissut yms) mielestäsi riittävä, jotta haluat tehdä ko työtä? Antaako parisuhteesi sulle enemmän kuin mitä se ottaa sulta?
Eihän parisuhteeni mulle tarpeeksi anna, mutta on siinä hyviä puolia, nuo reissut, mitä olen pystynyt tekemään ja kesäisin mökillä olo. Enhän mä jollain 480€/kk pystyisi kaikkea sitä tekemään, mitä vuoden aikana olen tehnyt. Tietysti tarvitsisi päästä nytkin paremmin ja enemmän liikkumaan ja miehen muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista (varsinkin avioliitossa on sitouduttu vahvemmin). Onnistuisiko päätös, että tahtoo rakastaa.
Miten se onnistuu? Mies tekee vaan töitä, harrastaa eikä halua järjestää yhtään kahdenkeskistä aikaa koskaan, ei seksiä, ei mitään.
Sitten järjestätte avioliiton noin: molemmilla omat jutut. Hyväksyt asian, että tällainen on meidän liitto.
En mä halua hyväksyä. Minäkin haluan rakkautta, hellyyttä yms enkä halua olla ilman niitä.
No, sitten sinä joko eroat tai otat rakastajan.
Asia ratkaistu. Onko muita ongelmia?
Kun mä en voi raloudellisista syistä erota ja miten otan rakastajan, kun mies kyttää ja saa sen kuitenkin tietoonsa.
Aina voi erota. Taloudelliset syyt ehkä vaan lykkää eroa. Jos on tarpeeksi kova tahto vapauteen, kestää sen mitä tuleman pitää.
Itsekin putoan työssäkäyväksi köyhäksi jos ja kun eroan. Mutta en anna sen estää. Elän sitten köyhemmin. Säästöjä ei ole kuin 1000 euroa, rauhoitussäästöt umpeutuu kahden vuoden päästä eikä sielläkään paljoa ole, mutta en voi odottaa kahta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei voi erota?
Jäisi velkaa ja joutuisi elämään toimeentulotuella.
Ja mitä sitten? Ethän sä ole vuosiin tehnyt mitään, mihin tarvittaisiin rahaa. Yhteiskunnan tuilla maksat kyllä vuokran, sähköt, puhelinlaskun, ruuat, vaatteet ja lääkkeet. Ja mitä velkoja sulla muka on? Siis omia, ei miehesi kanssa yhteisiä velkoja?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.
Jatkuvasti kuitenkin valitat, kun et pääse koskaan minnekään. Et pysty kävelemään ilman apua, kun sua huimaa. Et pysty sitä etkä tätä. Mies menee pojan kanssa, sinä jäät kotiin. Et ole tyytyväinen taloon, jossa asutte. On liian ahdasta ja liikaa tavaraa. Mietin vaan, että olisitko sittenkin tyytyväisempi asuessasi yksin? Vuodessa on kuitenkin 365 päivää ja jos 99% vuodesta olet tyytymätön elämääsi, ei se 1% oikein tunnu riittävän sullekaan.
Niin, mistä sitten saisin liikkumiseeni apua? Ei nytkään mies paljoa auta mutta edes vähän. Kuitenkaan sossusta ja kelasta en saa liikkumiseen mitään apua.
Rollaattorin saa lainaksi terveyskeskuksesta ja vaikka pyörätuolinkin.
Mun pointtini edellisessä oli, että riittääkö ne satunnaiset kylpyläreissut yms sulle korvaukseksi siitä arjesta, mitä miehesi kanssa elät? Ajattele, että parisuhde olisi sun työ. Onko työstä saamasi korvaus (eli ne kylpyläreissut yms) mielestäsi riittävä, jotta haluat tehdä ko työtä? Antaako parisuhteesi sulle enemmän kuin mitä se ottaa sulta?
Eihän parisuhteeni mulle tarpeeksi anna, mutta on siinä hyviä puolia, nuo reissut, mitä olen pystynyt tekemään ja kesäisin mökillä olo. Enhän mä jollain 480€/kk pystyisi kaikkea sitä tekemään, mitä vuoden aikana olen tehnyt. Tietysti tarvitsisi päästä nytkin paremmin ja enemmän liikkumaan ja miehen muuttua.
Hanki kämppis tai muuta jonnekin naisten kommmuuniin?
Olenhan mä tehnyt juttuja joihin tarvitaan rahaa. Käynyt kylpylöissä, viime kesänä ulkomailla, urheilutapahtumissa, hotelleissa yms ja mulla nyt vaan on velkaa.