Lue keskustelun säännöt.
Mies ihastunut työkaveriinsa, miten palauttaa oma mielenrauhani?
05.11.2019 |
Niin. Tunnen mieheni vuosien yhdessäolon jälkeen niin hyvin, että huomasin tämän ihastumisen hyvin helposti. Siinä on hiuksenhieno ero, miten mies puhuu kotona juuri tästä työkaverista verrattuna muihin, ja minä jopa varovasti yhdessä sopivassa välissä hieman huumorilla sanoin että tämä nainen kuulostaa aika hyvältä tyypiltä, mahtaako olla nättikin. Miehen kasvoilla välähtänyt hymy sinetöi asian minun mielessäni, kyllä jotain ihastusta aivan varmasti on ilmassa.
Tiedän että tällaisia tilanteita ei voi elämässä välttää. Olen itsekin pitänyt erinäisiä miehiä kiinnostavina tyyppeinä tässä vuosien varrella, mutta oman pääni sisällön tiedän sentään itse, ja tiedän ettei kukaan koskaan ole ollut minkäänlainen uhka parisuhteelleni / omalle miehelleni. Mutta vaikka tiedän nuo asiat, on minulla silti todella epämukava olo miehen takia. Tiedän tästä työkaverista sen verran, että hän on minua nuorempi, hyvin kaunis, menestynyt ja varmasti hyvin älykäs. Itse en pärjäisi vertailussa ainakaan ulkonäön tai urakehityksen puolesta. Eli jos hän on vielä mukavakin, en voi edes ihmetellä jos mies on ihastunut.
En haluaisi puhua asiasta, sillä pelkään ettei siitä enää ole paluuta jos sanoo ääneen toiselle, että epäilen sinun ihastuneen johonkuhun toiseen. En usko tilanteen olevan niin vakava, että tuohon kannattaa lähteä. Siitä kuitenkin syntyisi vähintään pientä kitkaa ja pahastumista.
En usko että mieheni koskaan pettäisi, enkä usko että nyt oltaisiin muutenkaan vielä lähellä mitään sellaista tilannetta. Kuitenkin itsetuntoni on ottanut osumaa, vaikkei mitään oikeasti ole edes tapahtunut. Yleensä tällaisista epämukavista tilanteista selviää ottamalla lungisti ja antamalla ajan kulua, mutta nyt minua ahdistaa sen verran paljon, että kaipaisin neuvoja miten sen oman mielenrauhan saa palautettua?
Kommentit (136)
En oikein usko, että siihen auttaa mikään muu kuin aika. Omalta osaltasi voit vain luottaa mieheesi ja olla mukava, entinen itsesi. En minäkään ottaisi puheeksi asiaa, jos se ei häiritse sinänsä teidän parisuhdetta tai perhe-elämää. Jos ihastumisen merkit alkavat olla vakavia, sillon asia on varmasti pakko ottaa keskusteluun.
Minä olen myös ollut ihastunut toiseen mieheen, enkä ikinä siitä huolimatta koskaan voisi tehdä mitään. Se on vain lämmin tunne sisällä. On ihan normaalia olla ihastunut toiseen pitkässä parisuhteessa, mutta onneksi aika haalistaa ne tunteet, kun niitä ei itse ruoki. On oikeastaan aika hämmentävää, jos ei saisi enää koskaan kiinnostua jostakin toisesta miehestä tai naisesta, vaan pitäisi ikuisesti kuopata kaikki sellaiset ensihuuman tunteet pois.
Keskity teihin, järjestä yhteistä aikaa ja tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksaisi katsoa hetkeäkään ihastuneena ruusunpunaiset laput silmillä liitelevää miestä. En todellakaan.
Kehottaisin koeajolle ja kun olisi poissa, vaihtaisin lukot oveen.
Ei tilanne ole sentään noin paha. Olen hyvin, hyvin pienistä merkeistä päätellyt asian, ja uskon kyseessä olevan (ainakin toistaiseksi) hyvin lievän ihastumisen / kiinnostuksen. En minäkään sitä kestäisi jos mies olisi korviaan myöten rakastunut toiseen.
Uskon, että tässä maailmassa ei olisi kovin montaa kestävää suhdetta, jos tällaisin perustein lähetettäisiin puoliso pois kotoa ja vaihdettaisiin lukot.
ap
No tuo on se alkuasetelma. Tämänhetkinen tilanne. Mutta uskollisena pysyttelevät tietoisesti lopettavat tuollaisten ihastuksen tunteiden ruokkimisen heti alkuunsa, jos ovat varattuja. Jos taas miehesi nauttii tuosta ja haaveilee päivät pitkät työkaveristaan ja sinäkin olet kuin se olisi "normaalia", niin voihan siinä tunteet kehittyä ihastusta syvemmiksikin. Hän ei tiedosta, että oma ihastuminen on jo niin näkyvää, että se aiheuttaa mielipahaa sinulle. Hän ei ilmeisesti tunne sinua niin hyvin kuin sinä hänet, koska ei havaitse mielipahaasi ja selvästi ihastuksesta tiedustelevia kysymyksiäsi. Tai sitten hän huomaa, mutta ei aio työstää tunteitaan päästääkseen yli tästä ihastuksesta, joka aiheuttaa puolisolle mielipahaa ja epävarmuutta.
Jos se tyyppi on niin täydellinen, niin ehkä se ei ole kuunnosrunut edes. Saa muitakin. Vapaita.
Vierailija kirjoitti:
Voi mitä älytöntä lässyn lässyä. Jos mun mies alkaisi haaveilla muista, pettäisin häntä niin heti. Sitten hän voisi miettiä itsekseen, että miltä nyt tuntuu. Enkä takuulla palauttaisi saamiani koruja:D
Oletpa kypsä.
Henkisesti aikuinen ei vastaa kipuun tuottamalla lisää kipua.
Tilanteesta voi kävellä pois omamarvontunnon säilyttäen, kostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei kylmennyt kahvikaan tuoreeksi muutu vaikka kuinka lämmittäisi.
Kyllä se ihan hyvää on kun vähän mikrossa lämmittää. :D Mä keitän aina enemmän kuin juon, jotta voin myöhemmin mikrottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kylmennyt kahvikaan tuoreeksi muutu vaikka kuinka lämmittäisi.
Kyllä se ihan hyvää on kun vähän mikrossa lämmittää. :D Mä keitän aina enemmän kuin juon, jotta voin myöhemmin mikrottaa.
Juu. Mutta kakkua ei voi sekä syödä että säästää.
Mä en kyllä pystyisi katselemaan tuollaista sivusta. Ottaisin asian suoraan puheeksi ja antaisin valittavaksi kaksi vaihtoehtoa. Olen joko ykkönen tai en mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vedin oman mieheni kanssa rajan siihen, että tätä ihastuksen kohdetta ei meille kutsuttu illanistujaisiin. Huomasin samalla tavalla, että yksi työkaveri alkoi olla jutuissa mukana, vähän eri tavalla kuin muut kollegat. Halusi sitten tämän naisen meille juhliinkin, mutta sanoin että ei käy. Kun muitakaan työkavereita ei kutsuta. Tai jos kutsutaan, niin sitten tulevat muutkin. Jostain syystä mies ei tästä vaihtoehdosta sitten innostunut.
Vierailija kirjoitti:
Sun ei kannata narrata itseäsi. Koska siinä vaiheessa, kun miehesi ihastuu toiseen, olet tavallaan jo menettänyt hänet. Se on surullista, mutta totta.
Höpö höpö. Ei muka mitään tehtävissä enää? Mites terapia? Suhteen piristys? Keskustelu?
Pimppi vai pippelikö sinua ihmisenä vie?
Minä ainakin ajattelen aivoillani.
Jos jonkun ukko/eukko jättää puolisonsa ihastumisen takia, niin sitten ei kyllä toista ole koskaan rakastanutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollu tilanteessa, jossa mies oli varattu. Ole huoleti harva edes huolisi varattua miestä. Vapaitakin löytyy paljon 🤗
Niinno. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Sinun tilanteessasi antaisin asian olla niin kauan, kuin mies ei tee mitään - paitsi on ihastunut. Tunne ja teko ovat eri asioita, ja olen itsekin ollut pitkän - PITKÄN - avioliittoni aikana useinkin ihastunut johonkin toiseen, samoin mieheni. En ole kuitenkaan pettänyt miestäni eikä hän tietääkseni ole pettänyt minua. Joskus se ihastumisen tunne on oikein piristävä ja mukava - ja menee ajan myötä ohi. Mitä vähemmän siitä tekee numeroa, sitä nopeammin tunne haihtuu - ainakin minulle on käynyt näin. En ole koskaan ollut loukkaantunut tai tuntenut oloani uhatuksi sen vuoksi, että olen huomannut mieheni vilkuilevan naapurin rouvaa tms. hieman tarkemmin tai hymyilevän tälle pidempään. Tiedän olevani miehelleni se ainoa oikea ja rakastettu, hän on minulle - en tekisi mitään typeryyksiä vaarantaakseni liittoni hänen kanssaan. Silti voin välillä hieman läpätyttää sydäntäni jonkun toisen läsnäollessa, se on vain hauskaa.
Mutta kuten sanoin - olemme kaikki niin erilaisia. Toivon, että miehesi ihastus on harmitonta laatua ja menee ohi ilman vaurioita parisuhteellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen elämä ja lapset ovat asia, jonka puolesta oman ylpeyden voi ja se kannattaa lakaista välillä sivuun ja tehdä asioita jotka vahvistavat omaa suhdetta.
Voi tehdä asioita, jotka saavat voimaan itse paremmin. Jos omat liikakilot ahdistavat, niille voi tehdä paljonkin. Voi olla omaa kumppania kohtaan entistäkin rakastavampi ja huomioida hänet. Voi koettaa järjestää yhteistä aikaa ja sellaista tekemistä, joka vahvistaa liittoa.
On todella normaalia ihastua muihin myös hyvässä liitossa. Silloin toinen voi omalla käytöksellään joko ajaa kumppania toisen syliin (kiukutella, vaatia, syytellä, mököttää, ajaa selkä seinää vasten) tai hyväksyä asia luonnollisena ja yrittää vahvistaa omaa liittoa niin että toinenkin näkee miten paljon hän menettäisi jos antaisi tunteiden viedä.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen elämä ja lapset ovat asia, jonka puolesta oman ylpeyden voi ja se kannattaa lakaista välillä sivuun ja tehdä asioita jotka vahvistavat omaa suhdetta.
Voi tehdä asioita, jotka saavat voimaan itse paremmin. Jos omat liikakilot ahdistavat, niille voi tehdä paljonkin. Voi olla omaa kumppania kohtaan entistäkin rakastavampi ja huomioida hänet. Voi koettaa järjestää yhteistä aikaa ja sellaista tekemistä, joka vahvistaa liittoa.
On todella normaalia ihastua muihin myös hyvässä liitossa. Silloin toinen voi omalla käytöksellään joko ajaa kumppania toisen syliin (kiukutella, vaatia, syytellä, mököttää, ajaa selkä seinää vasten) tai hyväksyä asia luonnollisena ja yrittää vahvistaa omaa liittoa niin että toinenkin näkee miten paljon hän menettäisi jos antaisi tunteiden viedä.
Kait sillä ihastujallakin on joku vastuu, hänhän siinä on ihastunut eikä puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parantaisin "palvelua" kotona, jotta mies tajuaisi, ettei siellä aidan takana ole vihreämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen elämä ja lapset ovat asia, jonka puolesta oman ylpeyden voi ja se kannattaa lakaista välillä sivuun ja tehdä asioita jotka vahvistavat omaa suhdetta.
Voi tehdä asioita, jotka saavat voimaan itse paremmin. Jos omat liikakilot ahdistavat, niille voi tehdä paljonkin. Voi olla omaa kumppania kohtaan entistäkin rakastavampi ja huomioida hänet. Voi koettaa järjestää yhteistä aikaa ja sellaista tekemistä, joka vahvistaa liittoa.
On todella normaalia ihastua muihin myös hyvässä liitossa. Silloin toinen voi omalla käytöksellään joko ajaa kumppania toisen syliin (kiukutella, vaatia, syytellä, mököttää, ajaa selkä seinää vasten) tai hyväksyä asia luonnollisena ja yrittää vahvistaa omaa liittoa niin että toinenkin näkee miten paljon hän menettäisi jos antaisi tunteiden viedä.
Kait sillä ihastujallakin on joku vastuu, hänhän siinä on ihastunut eikä puoliso.
Joo, vastuu ja vastuu... minkäs sille mahtaa jos ihastuu. Se ei ole tahdonalainen reaktio. Tietysti jokaisella on vastuu omaa perhettä kohtaan. Mutta reaalipoliitikko tajuaa, että toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Ketä se viime kädessä auttaa jos heti pienimmänkin vastoinkäymisen tullen aletaan eroamaan tai ajamaan puolisoa eroon? Eikö pitkä liitto, jossa on lapsia, ole asia, jonka puolesta kannattaa taistella, vaikka olosuhteet olisivat haastavat? Taistelu ei tarkoita välttämättä aggressiivisia keinoja vaan voi olla myös palvelun parantamista kotona niin ettei toinen haluakaan enää katsella muualle.
Jostain kirjasta jäi mieleeni kohtaus, jossa kaksi ranskatarta keskusteli toisen miehestä, jolla oli rakastajatar. Kokeneempi neuvoi varaamaan kampaajan ja kosmetologin ja järjestämään upeat kutsut, jotta mies tajuaa mikä aarre hänellä on kotona.
Ei välttämättä tyhmin mahdollinen tapa toimia, jos viihtyy muuten liitossaan.
Minut vastaava tilanne (mies oli ollut jo pitkään ihastunut, hakeutunut työkaverin seuraan, järjestänyt tapaamisia vapaalla salaa, viesteili jatkuvasti) sai huomaamaan miten erilleen olimme jo kasvaneet. Esimerkiksi mies karkasi hääpäivänä naisen kanssa räppikeikalle kuin teini. Minä pohdiskelin jatko-opinnoissa ihmisyyden kipukohtia. Miehen ihailu tuota paljon lapsekkaampaa naista kohtaan sai näkemään eri kehitystasomme. Terapiassa mies ei osannut jäsentää tunteitaan mitenkään. Toinen nainen ei ollut eron perimmäinen syy vaan viimeinen risu kamelin selkään.
Ehkä voit miettiä suhteenne laatua ja oletteko yhä pari vai kasvaneet eri suuntiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen elämä ja lapset ovat asia, jonka puolesta oman ylpeyden voi ja se kannattaa lakaista välillä sivuun ja tehdä asioita jotka vahvistavat omaa suhdetta.
Voi tehdä asioita, jotka saavat voimaan itse paremmin. Jos omat liikakilot ahdistavat, niille voi tehdä paljonkin. Voi olla omaa kumppania kohtaan entistäkin rakastavampi ja huomioida hänet. Voi koettaa järjestää yhteistä aikaa ja sellaista tekemistä, joka vahvistaa liittoa.
On todella normaalia ihastua muihin myös hyvässä liitossa. Silloin toinen voi omalla käytöksellään joko ajaa kumppania toisen syliin (kiukutella, vaatia, syytellä, mököttää, ajaa selkä seinää vasten) tai hyväksyä asia luonnollisena ja yrittää vahvistaa omaa liittoa niin että toinenkin näkee miten paljon hän menettäisi jos antaisi tunteiden viedä.
Kait sillä ihastujallakin on joku vastuu, hänhän siinä on ihastunut eikä puoliso.
Joo, vastuu ja vastuu... minkäs sille mahtaa jos ihastuu. Se ei ole tahdonalainen reaktio. Tietysti jokaisella on vastuu omaa perhettä kohtaan. Mutta reaalipoliitikko tajuaa, että toimitaan tilanteen vaatimalla tavalla. Ketä se viime kädessä auttaa jos heti pienimmänkin vastoinkäymisen tullen aletaan eroamaan tai ajamaan puolisoa eroon? Eikö pitkä liitto, jossa on lapsia, ole asia, jonka puolesta kannattaa taistella, vaikka olosuhteet olisivat haastavat? Taistelu ei tarkoita välttämättä aggressiivisia keinoja vaan voi olla myös palvelun parantamista kotona niin ettei toinen haluakaan enää katsella muualle.
Jostain kirjasta jäi mieleeni kohtaus, jossa kaksi ranskatarta keskusteli toisen miehestä, jolla oli rakastajatar. Kokeneempi neuvoi varaamaan kampaajan ja kosmetologin ja järjestämään upeat kutsut, jotta mies tajuaa mikä aarre hänellä on kotona.
Ei välttämättä tyhmin mahdollinen tapa toimia, jos viihtyy muuten liitossaan.
Ketä se auttaa, että toinen nöyristelee ja yrittää käytännössä lahjoa toisen pysymään luonaan. Entä kun tulet niin vanhaksi ettei kilojen karistelu ja kampaajat auta? Pitkä liitto vaatii halua ja tahtoa. Jos niitä ei löydy, ei siinä kepulikonstitkaan auta kuin hetkeksi. Siksi suoran toiminnan naisena laittaisin miehen valintatilanteeseen ja mies kyllä tietää ilman mitään hämäyksiä mitä menettäisi. Jos lähtisi, olisi minulla ainakin mahdollisuus löytää aito rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksaisi katsoa hetkeäkään ihastuneena ruusunpunaiset laput silmillä liitelevää miestä. En todellakaan.
Kehottaisin koeajolle ja kun olisi poissa, vaihtaisin lukot oveen.
Ei tilanne ole sentään noin paha. Olen hyvin, hyvin pienistä merkeistä päätellyt asian, ja uskon kyseessä olevan (ainakin toistaiseksi) hyvin lievän ihastumisen / kiinnostuksen. En minäkään sitä kestäisi jos mies olisi korviaan myöten rakastunut toiseen.
Uskon, että tässä maailmassa ei olisi kovin montaa kestävää suhdetta, jos tällaisin perustein lähetettäisiin puoliso pois kotoa ja vaihdettaisiin lukot.
ap
Voi myös olla että olet omassa epävarmuudessasi ylitulkinnut miehen käytöksen pelkäämääsi suuntaan. Niinhän sitä sanotaan, että se kasvaa mihin keskittyy. Jos keskittyy vihjeiden etsimiseen, alkaa niitä kyllä löytämäänkin vaikkei aihetta olisikaan. Voi esimerkiksi olla, että se miehesi kasvoilla käynyt hymy oli hänen huvittuneisuuttaan kun huomasi mustasukkaisuutesi.
Samalla tavalla miehesi on voinut aikanaan olla hyvinkin huolissaan sinun ihastuksistasi. Hän kun ei ole lukenut ajatuksiasi vaan tulkinnut vain käytöstäsi. Sinä olet tiennyt ettei vaaraa ole, mutta hän ei. Nyt voi hyvin olla sama tilanne. Neuvoisin relaamaan. Jos tuntuu että homma jatkuu/pahenee, niin ennen mitään jyrkempiä johtopäätöksiä kannattaa avoimesti keskustella puolison kanssa omista huolistaan.
Me ollaan puolison kanssa molemmat helposti ihastuvia, tiedetään tämä itsestämme ja toisistamme ja vitsaillaan asialla. Viimeksi eilen hössötin hänelle yhden treenitutun ihmeellisyydestä lajiin liittyen, puolisoa nauratti kun hän toki huomasi mun äänestä että olin siinä hetkessä tosi innoissani ko. tyypistä. Puolisolla on ollut vastaavia juttuja aiemmin. Rakastetaan toisiamme kovasti ja tehdään aktiivisesti hommia sen eteen että voitais hyväksyä tää ihastuvuus ominaisuutena.
Mitään neuvoja mulla ei ole antaa, sympatiaa kylläkin. Välillä on helpompi suhtautua, välillä ei oo helppo suhtautua. Missään tapauksessa en usko puolison tai itseni muuttuvan oleellisesti erilaiseksi ihmisenä, enkä sellaista toivokaan.
Mulle kävi samoin, eli esimies ihastui, yritti antaa koruja ja lahjoja, kehui minut maasta taivaisiin. Samaan aikaan hän oli myös "onnellisesti" naimisissa vaimonsa kanssa. Ehkäpä mun kyynisyys epämääräisiä, sormien läpi katsottavia ihastuksia kohtaan, johtuu osittain noista kokemuksistani.