Lue keskustelun säännöt.
Mies ihastunut työkaveriinsa, miten palauttaa oma mielenrauhani?
05.11.2019 |
Niin. Tunnen mieheni vuosien yhdessäolon jälkeen niin hyvin, että huomasin tämän ihastumisen hyvin helposti. Siinä on hiuksenhieno ero, miten mies puhuu kotona juuri tästä työkaverista verrattuna muihin, ja minä jopa varovasti yhdessä sopivassa välissä hieman huumorilla sanoin että tämä nainen kuulostaa aika hyvältä tyypiltä, mahtaako olla nättikin. Miehen kasvoilla välähtänyt hymy sinetöi asian minun mielessäni, kyllä jotain ihastusta aivan varmasti on ilmassa.
Tiedän että tällaisia tilanteita ei voi elämässä välttää. Olen itsekin pitänyt erinäisiä miehiä kiinnostavina tyyppeinä tässä vuosien varrella, mutta oman pääni sisällön tiedän sentään itse, ja tiedän ettei kukaan koskaan ole ollut minkäänlainen uhka parisuhteelleni / omalle miehelleni. Mutta vaikka tiedän nuo asiat, on minulla silti todella epämukava olo miehen takia. Tiedän tästä työkaverista sen verran, että hän on minua nuorempi, hyvin kaunis, menestynyt ja varmasti hyvin älykäs. Itse en pärjäisi vertailussa ainakaan ulkonäön tai urakehityksen puolesta. Eli jos hän on vielä mukavakin, en voi edes ihmetellä jos mies on ihastunut.
En haluaisi puhua asiasta, sillä pelkään ettei siitä enää ole paluuta jos sanoo ääneen toiselle, että epäilen sinun ihastuneen johonkuhun toiseen. En usko tilanteen olevan niin vakava, että tuohon kannattaa lähteä. Siitä kuitenkin syntyisi vähintään pientä kitkaa ja pahastumista.
En usko että mieheni koskaan pettäisi, enkä usko että nyt oltaisiin muutenkaan vielä lähellä mitään sellaista tilannetta. Kuitenkin itsetuntoni on ottanut osumaa, vaikkei mitään oikeasti ole edes tapahtunut. Yleensä tällaisista epämukavista tilanteista selviää ottamalla lungisti ja antamalla ajan kulua, mutta nyt minua ahdistaa sen verran paljon, että kaipaisin neuvoja miten sen oman mielenrauhan saa palautettua?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että siihen auttaa mikään muu kuin aika. Omalta osaltasi voit vain luottaa mieheesi ja olla mukava, entinen itsesi. En minäkään ottaisi puheeksi asiaa, jos se ei häiritse sinänsä teidän parisuhdetta tai perhe-elämää. Jos ihastumisen merkit alkavat olla vakavia, sillon asia on varmasti pakko ottaa keskusteluun.
Minä olen myös ollut ihastunut toiseen mieheen, enkä ikinä siitä huolimatta koskaan voisi tehdä mitään. Se on vain lämmin tunne sisällä. On ihan normaalia olla ihastunut toiseen pitkässä parisuhteessa, mutta onneksi aika haalistaa ne tunteet, kun niitä ei itse ruoki. On oikeastaan aika hämmentävää, jos ei saisi enää koskaan kiinnostua jostakin toisesta miehestä tai naisesta, vaan pitäisi ikuisesti kuopata kaikki sellaiset ensihuuman tunteet pois.
Keskity teihin, järjestä yhteistä aikaa ja tekemistä.
"On ihan normaalia olla ihastunut toiseen pitkässä parisuhteessa." No ei ole normaalia. Tai no, onhan se varmaan sillä tavalla "normaalia", että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Mutta siis jos suhde on kunnossa, niin ei sitä ihastu toiseen. Toiseen ihastuminen kertoo aina siitä, että jotain on omassa suhteessa pielessä. Ja tämän sanon ihan sillä kokemuksella, mitä on kertynyt tähän mennessä 25 vuodessa saman miehen kanssa.
Luulen, että ihmiset vain ovat erilaisia. Ei ihastumisesta toiseen pidä tehdä mitään peikkoa tai epänormaalia, jolloin heti täytyy lyödä hanskat tiskiin ja erota. Ei se niin mene. Minullakin on pitkä liitto takana, olemme olleet yhdessä nuoresta asti ja mies on minun ensimmäinen rakkaus ja ihastus. Siksi on mielestäni minulle ollut normaalia silloin tällöin miettiä, miltä elämä jonkun toisen kanssa tuntuisi. Mies, johon olin ihastunut, muistutti miestäni, hän vain oli eri ihminen. En koskaan ikinä ole harkinnut eroa miehestäni.
Minusta on epärealistista odottaa, että pitkä liitto on koko ajan kunnossa. Tai ainakin itselleni tulee kausia, jolloin toinen ärsyttää enemmän, molemmilla tai toisella on paljon kiireitä, mies on pitkiä aikoja työmatkoilla, on pienet lapset, vaativaa työtä, joka vie ajoittain ajatukset muualle, työn ohella opiskellaan, on stressiä, läheisen kuolemaa jne. Aina ei jaksa niin hoitaa parisuhdetta ja sekin on ihan ok. Jossain vaiheessa meille on kuitenkin aina parin kuukauden sisällä tullut tarve taas lähentyä tai olemme tehneet tietoisen päätöksen siitä. Mutta pointtina siis se, että pitkässä parisuhteessa tulee otollisia hetkiä ihastua johonkin toiseen ja silti parisuhde voi kokonaisuudessa olla aivan mahtava ja täynnä rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse kamppaillut saman asian kanssa ja molemmin puolin oikeastaan. Mies on työpaikassa jossa on paljon naisia +/-5v ikäerolla ja tapaa toisinaan toisenkin kaupungin työpisteen porukkaa. Naisten nimiä vilahtelee tietysti paljon, osaa useammin monista syistä johtuen, ja kyllähän sitä seuraa millaisella ilmeellä hän puhuu heistä. Kerran kävi niin että puhui yhdestä työillasta johon kerättiin lisätyövoimaa, ja erään naisen nimen mainitessaan valahti puna kasvoille. Päädyin heti kysymään miksi punastuttaa ja vaikeaksi meni, kielsi asian jne. Sanoin että kyllä minä vaan punastumisen huomasin, mutta kerrotko syyn. Mitään ei hetkeen keksinyt ja vähän myöhemmin selitti että muut äijät töissä kuolaavat sen naisen perään ja että heidän jutut nolostutti. Ihan ei läpi mennyt, mutta ihastumista ei myöntänyt. Jotakin vetoa varmasti tunsi, mutta en voi mitenkään tietää millä tasolla ja kuinka kauan. Nyt tuo nainen jo eri työpisteessä eli eivät ainakaan usein näe eikä jutuissa vilahtelee.
Itselläni taas tuosta vuotta myöhemmin tajusin ihastuneeni työkaveriin. Vähitellen se kehittyi mutta tajunta siitä tuli yks kaks vaan jonain päivänä kun sopiva tilanne oli välillämme. Siitä lähtien olen nyt kamppaillut ja yrittänyt päästä ihastuksesta yli, mutta 1,5 vuotta myöhemmin tilanne on edelleen jotenkin päällä, riippuen miten tilanteet töissä ruokkivat sitä. Tuo mies on varattu ja lapsia on, kummallakin 15-20v suhteet puolisoon, mutta näille tunteille en oikein mitään mahda. Kuitenkin rakastan omaa miestäni, vaikka täytyy myöntää että suhde oli jo ennen ihastumista kärsinyt huonommasta ajasta. Varmaan oli ihastukselle altistavia tekijöitä, mutta kuitenkin olen yrittänyt nyt tehdä tietoisesti liittoni eteen asioita. Ihastus on ainakin jo haalentunut ajan myötä vaikka taustalla se kytee. Uskon että vähitellen se laimenee jo niin viattomaksi, että voin ainoastaan hymyillä hiukan tuon miehen nähdessäni enkä jähmettyä kuten välillä vielä käy.
Kaikille ihastumiset ei ole jokavuotisia ja siksi tällaiset järkyttää oman suhteen olotilaa aika paljon, sekä oma ihastus että miehen todennäköinen sellainen. Silti tämän liiton heittäminen romukoppaan näin vain tuntuisi hullulta. Kannattaa siis katsoa mikä on todellinen tilanne, onko mitään romanssia vai pelkkä kaukoihastus tavallaan. Aika korjaa.
Oletko itse kertonut kumppanillesi omasta ihastuksestasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein usko, että siihen auttaa mikään muu kuin aika. Omalta osaltasi voit vain luottaa mieheesi ja olla mukava, entinen itsesi. En minäkään ottaisi puheeksi asiaa, jos se ei häiritse sinänsä teidän parisuhdetta tai perhe-elämää. Jos ihastumisen merkit alkavat olla vakavia, sillon asia on varmasti pakko ottaa keskusteluun.
Minä olen myös ollut ihastunut toiseen mieheen, enkä ikinä siitä huolimatta koskaan voisi tehdä mitään. Se on vain lämmin tunne sisällä. On ihan normaalia olla ihastunut toiseen pitkässä parisuhteessa, mutta onneksi aika haalistaa ne tunteet, kun niitä ei itse ruoki. On oikeastaan aika hämmentävää, jos ei saisi enää koskaan kiinnostua jostakin toisesta miehestä tai naisesta, vaan pitäisi ikuisesti kuopata kaikki sellaiset ensihuuman tunteet pois.
Keskity teihin, järjestä yhteistä aikaa ja tekemistä.
"On ihan normaalia olla ihastunut toiseen pitkässä parisuhteessa." No ei ole normaalia. Tai no, onhan se varmaan sillä tavalla "normaalia", että joka toinen avioliitto päättyy eroon. Mutta siis jos suhde on kunnossa, niin ei sitä ihastu toiseen. Toiseen ihastuminen kertoo aina siitä, että jotain on omassa suhteessa pielessä. Ja tämän sanon ihan sillä kokemuksella, mitä on kertynyt tähän mennessä 25 vuodessa saman miehen kanssa.
Useimmissa parisuhteissa on jossain kohtaa jotain pielessä. Häviävän pieni osa suhteista on pelkkää ruusuilla tanssimista. Ja on myös iso ero siinä miten helposti ihmiset ihastuvat ja mitä kukakin ihastumisena pitää.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen
No minun ovelle olisi turha tulla kolkuttelemaan..
Se on kerrasta poikki sanon suoraan sen, sua toisien kanssa en jaa. Se on kyllä ei oo, ei tuu!
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen
Ei kyllä noloin tuossa tapauksessa on tuo tuttusi, joka otti miehen takaisin. Ei hemmetti mikä kynnymatto. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen
Ei kyllä noloin tuossa tapauksessa on tuo tuttusi, joka otti miehen takaisin. Ei hemmetti mikä kynnymatto. 😂
Ovat yhä yhdessä vaikka jäppinen jättänyt kaksi kertaa
Eikö ole hassua, miten vaistoaa, jos mies on ihastunut toiseen. Minä olen miettinyt tätä usein, että mistä tulee se tunne, että tässä on jotain enemmän kuin jonkun muun kohdalla, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Hirmu järkevästi ap suhtautuu, itse en samaan ole pystynyt vaan aika nopeasti kilahdan, jos mies osoittaa mitään merkkejä ihastumisesta. Tai vaikka ei osoittaisi, vaan minusta vaan tuntuu siltä. En siedä yhtään ajatusta, että olisi joku toinen, jonka kanssa olemisesta mies edes haaveilee. Olen typerä, tiedän. Ja huono itsetuntokin on. Mutta olen mieluummin sitten yksin kuin kakkosvaihtoehto, joku johon tyydytään ja muista haaveillaan. Mutta en nyt kuitenkaan pelkän oman tuntemukseni perusteella ole kenestäkään eronnut. Kun yleensä mies (kuin mies) vakuuttaa, että ei varmasti ole keneenkään ihastunut eikä ketään vilkuillut. Vaikka minulla on se hassu tunne. Onko muillakin? Se tunne, kun tiedät jonkun "ihastukseksi", vaikka mitään ei ole tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole AP, mutta tilanteeni on samanlainen. Mies puhui koko eilisen illan työkaveristaan ihailevaan sävyyn. Kihisen mustasukkaisuudesta aina kun mies mainitsee tuon naisen nimen. Minusta on pari kuukautta tuntunut, että mies mieluummin kirjoittaa työkaverille viestejä kuin puhuu minun kanssani.
Vierailija kirjoitti:
En ole AP, mutta tilanteeni on samanlainen. Mies puhui koko eilisen illan työkaveristaan ihailevaan sävyyn. Kihisen mustasukkaisuudesta aina kun mies mainitsee tuon naisen nimen. Minusta on pari kuukautta tuntunut, että mies mieluummin kirjoittaa työkaverille viestejä kuin puhuu minun kanssani.
Onko miehesi etunimen ensimmäinen kirjain T?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen
Ei kyllä noloin tuossa tapauksessa on tuo tuttusi, joka otti miehen takaisin. Ei hemmetti mikä kynnymatto. 😂
Ovat yhä yhdessä vaikka jäppinen jättänyt kaksi kertaa
Jäppinen :D
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen
Tämähän on vielä viatonta. Eräs mies ihastui duunikaveriin ja petti vaimoaan hänen kanssa. Sitten sai pakit. Vaimo ei tiedä pettämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt avointa suhdetta? Ne ovat nykypäivää. Varsinkin mies monesti tarvitsee vaihtelua.
M28
Hahhah. Todellisuudessa nainen tarvitsee enemmän vaihtelua. Siksi juuri miehet ovat yrittäneet kontrolloida naisten seksuaalisuutta kautta historian, kun ovat pelänneet, että euvät riitä ja nainen katsookin muita miehiä.
Olen itse ehdottanyt avointa suhdetta miehelleni, mutta hän ei ole suostunut. Varmaan siksu, että naiselle muiden suhteiden hankkiminen on helppoa kuin mikä ja miehille aika vaikeaa. Veikkaanpa että sinäkään et uskaltaisi oikeasti ryhtyä avoimeen suhteeseen vaimosi/tyttöystäväsi kanssa.
Miten voitte olla varmoja, että ihastus ei johda mihinkään? Omat kokemukset ovat vastakkaisia. Eihän sitä puolisolle huudella, että nyt tuli muuten pantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole AP, mutta tilanteeni on samanlainen. Mies puhui koko eilisen illan työkaveristaan ihailevaan sävyyn. Kihisen mustasukkaisuudesta aina kun mies mainitsee tuon naisen nimen. Minusta on pari kuukautta tuntunut, että mies mieluummin kirjoittaa työkaverille viestejä kuin puhuu minun kanssani.
Jätä hekumoimaan yksinään.
Mulla vähän samanlainen tilanne mutta olen itse se, joka on ihastunut ja myöskin parisuhteessa.
Mieheni aavistaa varmaankin ihastukseni ja itse elän hirveässä itsesyytöksessä koko asian suhteen. Miksi en vain voi olla laput silmillä ja tyytyväinen, kaikki oman miehen kanssa on hyvin.
Itse olen tehnyt päätöksen etten reagoi tunteisiini mitenkään. Annan niiden tulla ja toivottavasti myös mennä. Haaveilen että joku päivä katson ihastustani ja mietin että mitä kummaa hänessä ikinä näinkään. Ehkäpä ap sinun miehesi miettii samalla tavalla?
Parempi tuollaisesta miehestä on päästä eroon. Meillä mies alkoi seurustella työkaverin kanssa. On entinen mies. Minulla on hyvä elämä uuden miehen kanssa ja lasteni kanssa. Isä ei juuri ollenkaan tapaa lapsiaan tai pidä heihin muutenkaan yhteyttä niin voimme olla oikea perhe.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän samanlainen tilanne mutta olen itse se, joka on ihastunut ja myöskin parisuhteessa.
Mieheni aavistaa varmaankin ihastukseni ja itse elän hirveässä itsesyytöksessä koko asian suhteen. Miksi en vain voi olla laput silmillä ja tyytyväinen, kaikki oman miehen kanssa on hyvin.
Itse olen tehnyt päätöksen etten reagoi tunteisiini mitenkään. Annan niiden tulla ja toivottavasti myös mennä. Haaveilen että joku päivä katson ihastustani ja mietin että mitä kummaa hänessä ikinä näinkään. Ehkäpä ap sinun miehesi miettii samalla tavalla?
Miten sinua voisi auttaa, siis mitä toivoisit kumppaniltasi?
Ei voi kuin tuntea mustasukkaisuuden tunnetta ja antaa sen olla.
Yhdellä lapsuudentutullani jätkä jätti duuni-ihastuksen vuoksi. Mitään eivät olleet tehnyt mutta oli vaan niin korviaan myöten ihastunut luullen tunteiden olevan molemminpuolista työkaverin kanssa. Kun työkaveri sai tietää että jätkä oli eronnut ja kiinnostunut saikin jäppinen pakit ja palasi nolona vanhaan suhteeseen