Lue keskustelun säännöt.
Tästä syystä Suomi tuntuu kylmältä ja vihamieliseltä maalta
05.11.2019 |
Ymmärsin sen ulkomailla asuessani. Monissa maissa yhteiskunta on siinä mielessä suomalaista yhteiskuntaa yksinkertaisempi, että sillä ihanteellisia päätavoitteita kansalaisten keskuudessa on usein tasan yksi ja sen saavuttamisen ja osin ihailun myötä koko kansa (tai tarpeeksi suuri osa siitä) puhaltaa tietyssä mielessä yhteen hiileen. Tämä tavoite on (mieluiten) nuorena naimisiin, (tutkinto,) koti ja lapset. Yhteiskunta elää näitä perusyksiköitä varten ja tähän koko kansakunnan tavoitteet kiteytyvät. Tästä paapomisesta seuraa perhe-elämän idyllisyys ja ihailu sekä tavoitteellisuus.
Äitini kertoi juuri, miten virolainen lääkäri oli kysellyt onko hänellä lapsenlapsia minkä jälkeen he olivat käyneet lyhytmuotoisen, mutta innostuneen ja hyväntuulisen keskustelun aiheesta. Mikäli lapsenlapsista udellulla henkillä ei olisi ollut lapsenlapsia syystä tai toisesta, olisi hän saattanut tuohtuneena kirjoittaa tästä esimerkiksi Hesariin siitä, miten hän pitää loukkaavana sitä miten lääkäri utelee häntä hänen yksityisasioistaan eikä ymmärrä, että kaikki eivät ole halunneet tai saaneet sukuaan jatkaa. Tähän kiteytyykin koko homman ydin. Suomessa yhteiskunnalta puuttuvat yhteiset tavoitteet ja ennen yhtä hiiltä puhaltaneet ihmiset ovat eritytyneet kaikki omiin poteroihinsa hyväksyntää, tunnustusta ja tilaa omalle olemassaololleen hakien. Ketään ei saisi ihailla tai hypettää tai painaa alas, vaan kaikki elämäntyylit tulisi nähdä tasavertaisista ja yhtä tavoitelluina ja hyväksyttävinä tapoina elää.
Kärjistetty, mutta toimiva esimerkki tästä ovat lapsiperheet ja velat. Kärjistetysti vela suuttuu nähdessään ravintolassa lapsiperheen. "Piti raahata ne tännekin. Eikö edes ravintolassa saa enää käydä ilman kiljuvia kakaroita?", sillä kokee lapsiperheen niin sanotusti tunkeutuvan hänen alueelleen ja siten ehkä kokee jotain uhkaa omaa elämäntapaansa kohtaan. Tietysti, jos lapset eivät oikeasti osaa käyttäytyä vaan kiljuvat ja melskaavat ympäriinsä, ei heidän paikkansa ole luonnollisesti ravintolassa. Osa kuitenkin puhuu lapsista jo valmiisti rumasti, vaikka he käyttäytyisivät oikeasti ihan hyvin. Lapsiperhe puolestaan ahdistuu ja ärsyyntyy siitä, miten torjuvasti yhteiskunta heihin suhtautuu eivätkä koe yhteiskunnan arvostavan panostaan perhettä kohtaan tarpeeksi. Ymmärrätte ehkä mitä tavoitan.
Vielä loppuun olen siis vilpittömästi sitä mieltä, että on hyvä ettei kaikkien tarvitse mahtua samaan muottiin. Näissä yhden tavoitteen ja ihanteen yhteiskunnissa elämä voi olla todella ihanaa ja antoisaa niille ketkä siihen muottiin mahtuvat, mutta ne ketkä eivät, heihin voidaan yhteiskunnassa suhtautua jopa julmasti aj se voi olla heille karu paikka. Kuitenkin "virolainen lääkäri"-asiaan vielä viitaten, tämä kuitenkin suomalaiseen yhteiskuntaan pesiytynyt, kaikkia kumartava korrektius on mielestäni kuitenkin syypää siihen, että Suomi tuntuu tosiaankin aika ajoin kylmältä ja vihamieliseltä maalta. Iloinen rupattelu on suurimmaksi osaksi arjessan muiden kuin läheisten tuttavien välillä kiellettyä, ettei kenenkään puheet häiritse loukkaa ketään tai vahingossakaan kyseenalaista kenenkään olemassaoloa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia. Olen samaa mieltä, että perhettä tulisi arvostaa meillä enemmän ja yhteiskuntana panostaa erityisesti perheiden hyvinvointiin.
Kun perheissä voidaan hyvin, se näkyy sitten muuallakin kaikessa elämisessä. Seuraavan sukupolven velatkin saattavat olla onnellisempia kun heillä on ollut hyvä lapsuus.
Pitäisi panostaa ihan samalla tavalla myös sinkkujen ja yksinäisten ihmisten hyvinvointiin. Suomessa on paljon myös yksin asuvia ja yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole perhettä ja sosiaaliset verkostot voivat olla muutenkin heikot. Perheellinen ei ole sentään täysin yksin.
Senpä takia maissa, missä yhteiskunnan hyysääminen ja korkeat verot ovat vallitseva asiaintila, ihmiset tuntuvat kylmenevän toisiaan kohtaan. Esimerkiksi USAssa jo kotikasvatuksessa lähdetään liikkeelle siitä periaatteesta, että ei eletä vaan itselleen vaan omassa communityssä, jossa jokaisella on paikkansa, arvonsa ja tehtävänsä. Uudet naapurit tervehditään, vanhan mamman kävelytie lapioidaan auki ja nurtsi ajetaan, lapsille pidetään tukiopetustunteja ja vahditaan heidän liikkumistaan, liikenteenjakajaan istutetaan kukat kesäksi ja koulun piha haravoidaan talkoilla, koska niin kuuluu tehdä.
USA on kyllä varsin kylmä yhteiskunta. On siellä tietysti kuvaamaasi yhteisöllisyyttä niin kauan kuin sinulla menee yhtä hyvin kuin niillä muilla etkä kyseenalaista mitään. Mutta jos et pidä niistä ahtaista normeista tai putoat alemmalle tulotasolle niin ei siellä enää naapuritkaan tervehdi tai tunne kadulla vastaan tullessa.
Tämä ihan oman asumisen kokemuksella. Hieno ja mukava maa mutta vain niille jotka pärjäävät.
No en olis kyllä samaa mieltä, jos katsotaan vaikka Brooklynin tai Bronxin kulahtaneempia kortteleita, tai naapuripikkukaupungin latinoperheiden menoa. Kyllä siellä naapuriapu toimii ja välitetään. Vastaantulijat moikataan ja vaihdetaan muutama sana ja pidetään silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Se on tietenkin myös turvallisuuskysymys.
Mutta noissakin tapauksissa naapuriapu toimii vain samanlaisten kanssaihmisten kesken. Työssäkäyvät lääkärit eivät taida asua samoissa kortteleissa työttömien ja päihdeongelmaisten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneeni kuuluu lastensaanti.