Lue keskustelun säännöt.
Tästä syystä Suomi tuntuu kylmältä ja vihamieliseltä maalta
05.11.2019 |
Ymmärsin sen ulkomailla asuessani. Monissa maissa yhteiskunta on siinä mielessä suomalaista yhteiskuntaa yksinkertaisempi, että sillä ihanteellisia päätavoitteita kansalaisten keskuudessa on usein tasan yksi ja sen saavuttamisen ja osin ihailun myötä koko kansa (tai tarpeeksi suuri osa siitä) puhaltaa tietyssä mielessä yhteen hiileen. Tämä tavoite on (mieluiten) nuorena naimisiin, (tutkinto,) koti ja lapset. Yhteiskunta elää näitä perusyksiköitä varten ja tähän koko kansakunnan tavoitteet kiteytyvät. Tästä paapomisesta seuraa perhe-elämän idyllisyys ja ihailu sekä tavoitteellisuus.
Äitini kertoi juuri, miten virolainen lääkäri oli kysellyt onko hänellä lapsenlapsia minkä jälkeen he olivat käyneet lyhytmuotoisen, mutta innostuneen ja hyväntuulisen keskustelun aiheesta. Mikäli lapsenlapsista udellulla henkillä ei olisi ollut lapsenlapsia syystä tai toisesta, olisi hän saattanut tuohtuneena kirjoittaa tästä esimerkiksi Hesariin siitä, miten hän pitää loukkaavana sitä miten lääkäri utelee häntä hänen yksityisasioistaan eikä ymmärrä, että kaikki eivät ole halunneet tai saaneet sukuaan jatkaa. Tähän kiteytyykin koko homman ydin. Suomessa yhteiskunnalta puuttuvat yhteiset tavoitteet ja ennen yhtä hiiltä puhaltaneet ihmiset ovat eritytyneet kaikki omiin poteroihinsa hyväksyntää, tunnustusta ja tilaa omalle olemassaololleen hakien. Ketään ei saisi ihailla tai hypettää tai painaa alas, vaan kaikki elämäntyylit tulisi nähdä tasavertaisista ja yhtä tavoitelluina ja hyväksyttävinä tapoina elää.
Kärjistetty, mutta toimiva esimerkki tästä ovat lapsiperheet ja velat. Kärjistetysti vela suuttuu nähdessään ravintolassa lapsiperheen. "Piti raahata ne tännekin. Eikö edes ravintolassa saa enää käydä ilman kiljuvia kakaroita?", sillä kokee lapsiperheen niin sanotusti tunkeutuvan hänen alueelleen ja siten ehkä kokee jotain uhkaa omaa elämäntapaansa kohtaan. Tietysti, jos lapset eivät oikeasti osaa käyttäytyä vaan kiljuvat ja melskaavat ympäriinsä, ei heidän paikkansa ole luonnollisesti ravintolassa. Osa kuitenkin puhuu lapsista jo valmiisti rumasti, vaikka he käyttäytyisivät oikeasti ihan hyvin. Lapsiperhe puolestaan ahdistuu ja ärsyyntyy siitä, miten torjuvasti yhteiskunta heihin suhtautuu eivätkä koe yhteiskunnan arvostavan panostaan perhettä kohtaan tarpeeksi. Ymmärrätte ehkä mitä tavoitan.
Vielä loppuun olen siis vilpittömästi sitä mieltä, että on hyvä ettei kaikkien tarvitse mahtua samaan muottiin. Näissä yhden tavoitteen ja ihanteen yhteiskunnissa elämä voi olla todella ihanaa ja antoisaa niille ketkä siihen muottiin mahtuvat, mutta ne ketkä eivät, heihin voidaan yhteiskunnassa suhtautua jopa julmasti aj se voi olla heille karu paikka. Kuitenkin "virolainen lääkäri"-asiaan vielä viitaten, tämä kuitenkin suomalaiseen yhteiskuntaan pesiytynyt, kaikkia kumartava korrektius on mielestäni kuitenkin syypää siihen, että Suomi tuntuu tosiaankin aika ajoin kylmältä ja vihamieliseltä maalta. Iloinen rupattelu on suurimmaksi osaksi arjessan muiden kuin läheisten tuttavien välillä kiellettyä, ettei kenenkään puheet häiritse loukkaa ketään tai vahingossakaan kyseenalaista kenenkään olemassaoloa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Totta. Uskoisin kuitenkin, että tilanne muuttuu parissa sukupolvessa. Tämän päivän lapsettomat (ja sinkut) joutuvat vielä perustelemaan, miksi ovat lapsettomia (ja sinkkuja). Varsinkin edellisille sukupolville. Kun lapsettomuutta (ja sinkkuutta) aletaan pitää täysin normaalina eikä kukaan enää kysele syitä, miksi on mitä on eikä edes kysele, aikooko hankkia lapsia (tai mennä parisuhteeseen), tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan.
Heh, ei mun tartte perustella edellisille sukupolville! Hoidin heidät hautaan, miten olisin ehtinyt lapsia tekemään? Toki olisin jotenkin järjestänyt asian jos olisin lapsia halunnut, mutta en halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjusta huomaa, että osa puhuu yhteiskunnasta ja poliittisista päätöksistä, osa taas yksittäisten kansalaisten käyttäytymisestä toisiaan kohtaan. Aloittajakin otsikossaan puhuu Suomesta, mutta kommenttiosassa äitinsä ja virolaisen lääkärin keskustelusta. Kumman aloittaja lopulta kokee kylmäksi ja vihamieliseksi: yhteiskunnan poliittisine päätöksineen vai yksittäiset kansalaiset kohdatessaan toisensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, Ap, tätä olen sanonut jo pitkään: Suomessa arvostetaan kaikkia, muttei pidetä kenestäkään. Tämä johtuu siitä vaietusta tosiseikasta, ettei ihminen yksinkertaisesti pysty samaistumaan ja tuntemaan riittävästi empatiaa "liian erilaisia" kohtaan. Pätee siis paljon laajemmalle alueelle kuin perheelliset vs. velat. Tulee vähän vainoharhainen ja kyräilevä kulttuuri, kun kaikkea pitää suvaita: ihmiset kaipaavat luonnostaan me- ja he-ajattelua. Nyt kun ei ole mitään toiseutta, jota ei hyväksytä, ei ole myöskään meitä eli yhteenkuuluvuutta. On vain poliittista korrektiutta ja tiuskimista.
Ei Suomessa arvosteta kaikkia, etenkään huonompiosaisempia. Jos arvostettaisiin, täällä olisi aito demokratia ja ihmisiä ei kohdeltaisi eriarvoisesti.
Olen edelleen eri mieltä, jos massoja tarkastelemme: täällä esim. panostetaan paljon esteettömyyteen rakentamisessa, on tuet (periaatteessa) jos jonkinlaisesta häiriöstä kärsivälle. Lähes jokainen suomalainen tunnustaa, että ihmisarvo on jakamaton, homoseksuaaleja ei kivitetä tai suurin osa jopa pitää heitä aivan tavallisina ihmisinä jne... Täällä todellakin on ns. aitoa tasa-arvoa, koska aito tasa-arvo on juuri juridista tasa-arvoa. Tämä "kylmyys" tai miksi sitä sitten kutsuukin, on enemmänkin alitajuista epävarmuutta ei kovaa käytäntöä. -tuo, jota lainasit
Jos Suomi olisi oikeasti tasa-arvoinen maa, täällä ei olisi ollenkaan esim. asunnottomia, työttömiä, köyhiä jne. Ainakaan asunnottomalla ei ole edes juridista tasa-arvoa, kun ei edes kotia ole.
Suomessa on äärimmäisen vähän asunnottomia, jos vertaa muuhun maailmaan: melkeinpä niin vähän, että se menee siihen kategoriaan, ettei kaikkia nyt yksinkertaisesti edes yhteiskunta voi pelastaa itseltään.
Asunnottomuudessa on kyse yhteiskunnallisista rakenteista ja se ei ole läheskään aina ihmisen oma syy. Esim. Helsingissä on joutunut asunnottomaksi eläkeläisiä, jotka on ajettu köyhyyteen ja rahat ei riitä edes vuokran maksuun. Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa olisi kyllä varaa pitää huolta kaikista, myös asunnottomista. Jos väitetään ettei ole, ne ovat pelkkiä tekosyitä.
Ap, taas tuo outo oletus velpista. Ravintolat eivät ole minun aluettani, ja jos jostain syystä eksyisin sinne, ei lapset todellakaan haittaa!! Päinvastoin! Tykkään kun on ääntä ympärillä. Enkä ymmärrä esim.lapsettomia häitä ja hautajaisia. Yleensä niitä järjestävätkin lapsiperheelliset jotka tahtovat juhlia ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristityt ovat tuhonneet koko Suomen :(
Hesari on tuhonnut Suomen: pilkan kohteeksi on kelvannut koti, uskonto ja isänmaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tuollaista kuin viesti nro 50 kirjoittaa.
Jos olet ystävällinen ja hymyilet, saat vain vihaisia katseita tilalle. Ja outoa mulkoilua.
Ei täällä osata olla ystävällisiä kanssaihmisiä kohtaan.
Vai johtuneeko siitä, että niin harva hymyilee toisille, niin että kun sellaista näkee, alkaa epäillä heti jotain epänormaalia?
Täällä on ollut tapana kiusata ihmisiä sukupolvesta toiseen huumorin ja leikin varjolla, joten ehkä siksi moni suhtautuu hymyileviin ihmisiin epäluuloisesti. Itselläni kesti melkein kolmekymppiseksi asti ennen kuin oivalsin, että hymyily ei aina ole merkki vittuilusta tai siitä, että toinen pitää minua jotenkin tyhmänä. Toisaalta en ole sitäkään mieltä, että hymyily automaattisesti merkitsisi ystävällisyyttäkään. Harva asia on niin karmivaa, kuin makean tekohymyn alta tihkuva halveksunta ja katkeruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju haiskahtaa velojen ja sinkkujen mollaukselta ja perhe-elämän jalustalle nostamiselta jälleen kerran.
Elämäänsä tyytyväiset ja tasapainoiset ihmiset harvemmin ovat vihamielisiä ja alati puolustuskannalla olevia tiuskijoita.
Pidän tämän mielessäni seuraavan kerran kun joku vela käskee koiransa haukkua lapselleni. Pidän tämän myös mielessäni kun joku haukkuu ketä tahansa lasta haarahedelmäksi, persehedelmäksi, seksijätteeksi ja äpäräksi.
Missä tällaisia veloja on? ( Jos vauvapalstaa ei lasketa. ) Minä olen vela, mutta en ole yhtään kuvailemasi kaltainen ihminen.
Onni pitää löytää omasta itsestä eikä lapsia tekemällä - tämä on taivaan tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristityt ovat tuhonneet koko Suomen :(
Hesari on tuhonnut Suomen: pilkan kohteeksi on kelvannut koti, uskonto ja isänmaa.
Kummasti sulle tämä palsta kelpaa missä saat pilkata.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on just tuollaista kuin viesti nro 50 kirjoittaa.
Jos olet ystävällinen ja hymyilet, saat vain vihaisia katseita tilalle.
No onneksi kaikkialla täälläkään ei ole tuollaista. Itse asun siis Jyväskylässä. Tykkään rupatella toisinaan vastaantuleville, varsinkin lapsille, jotka ovat toivo siitä, että tässäkin maassa asiat muuttuvat. Kun juttelen lapsille, yleensä aina saan heidän vanhemmiltaan vähintään hymyn, usein he myöskin liittyvät keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, Ap, tätä olen sanonut jo pitkään: Suomessa arvostetaan kaikkia, muttei pidetä kenestäkään. Tämä johtuu siitä vaietusta tosiseikasta, ettei ihminen yksinkertaisesti pysty samaistumaan ja tuntemaan riittävästi empatiaa "liian erilaisia" kohtaan. Pätee siis paljon laajemmalle alueelle kuin perheelliset vs. velat. Tulee vähän vainoharhainen ja kyräilevä kulttuuri, kun kaikkea pitää suvaita: ihmiset kaipaavat luonnostaan me- ja he-ajattelua. Nyt kun ei ole mitään toiseutta, jota ei hyväksytä, ei ole myöskään meitä eli yhteenkuuluvuutta. On vain poliittista korrektiutta ja tiuskimista.
Ei Suomessa arvosteta kaikkia, etenkään huonompiosaisempia. Jos arvostettaisiin, täällä olisi aito demokratia ja ihmisiä ei kohdeltaisi eriarvoisesti.
Olen edelleen eri mieltä, jos massoja tarkastelemme: täällä esim. panostetaan paljon esteettömyyteen rakentamisessa, on tuet (periaatteessa) jos jonkinlaisesta häiriöstä kärsivälle. Lähes jokainen suomalainen tunnustaa, että ihmisarvo on jakamaton, homoseksuaaleja ei kivitetä tai suurin osa jopa pitää heitä aivan tavallisina ihmisinä jne... Täällä todellakin on ns. aitoa tasa-arvoa, koska aito tasa-arvo on juuri juridista tasa-arvoa. Tämä "kylmyys" tai miksi sitä sitten kutsuukin, on enemmänkin alitajuista epävarmuutta ei kovaa käytäntöä. -tuo, jota lainasit
Jos Suomi olisi oikeasti tasa-arvoinen maa, täällä ei olisi ollenkaan esim. asunnottomia, työttömiä, köyhiä jne. Ainakaan asunnottomalla ei ole edes juridista tasa-arvoa, kun ei edes kotia ole.
Suomessa on äärimmäisen vähän asunnottomia, jos vertaa muuhun maailmaan: melkeinpä niin vähän, että se menee siihen kategoriaan, ettei kaikkia nyt yksinkertaisesti edes yhteiskunta voi pelastaa itseltään.
Asunnottomuudessa on kyse yhteiskunnallisista rakenteista ja se ei ole läheskään aina ihmisen oma syy. Esim. Helsingissä on joutunut asunnottomaksi eläkeläisiä, jotka on ajettu köyhyyteen ja rahat ei riitä edes vuokran maksuun. Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa olisi kyllä varaa pitää huolta kaikista, myös asunnottomista. Jos väitetään ettei ole, ne ovat pelkkiä tekosyitä.
Tästä huolimatta Suomessa on asunnottomia vähemmän kuin kenties koskaan ennen. Esim. sillä 1980-luvulla jota kaikki nykyään hehkuttavat jonain Suomen kultakautena jolloin mannaa satoi taivaalta kaikkien niskaan, asunnottomia oli moninkertainen määrä nykytasoon nähden.
Ketään ei saisi ihailla tai hypettää tai painaa alas, vaan kaikki elämäntyylit tulisi nähdä tasavertaisista ja yhtä tavoitelluina ja hyväksyttävinä tapoina elää.
No eikö yhdenlaisen elämäntyylin ihailu ja toisenlaisen alas painaminen ainoastaan lisää yhteiskunnassa vallitsevaa vihamielisyyttä ja kylmyyttä? Se antaa viestin siitä, että tietyllä tavalla eläjät ovat niitä hyviä ja arvokkaita ihmisiä ja vaihtoehtoisen elämäntyylin valinneet b-luokan kansalaisia. Näissä vaihtoehtoisissa elämäntyyleissä kun ei normaalisti edes ole kysymys mistään ammattirikollisen elämästä tms. antisosiaalisesta ja muita vahingoittavasta toiminnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, Ap, tätä olen sanonut jo pitkään: Suomessa arvostetaan kaikkia, muttei pidetä kenestäkään. Tämä johtuu siitä vaietusta tosiseikasta, ettei ihminen yksinkertaisesti pysty samaistumaan ja tuntemaan riittävästi empatiaa "liian erilaisia" kohtaan. Pätee siis paljon laajemmalle alueelle kuin perheelliset vs. velat. Tulee vähän vainoharhainen ja kyräilevä kulttuuri, kun kaikkea pitää suvaita: ihmiset kaipaavat luonnostaan me- ja he-ajattelua. Nyt kun ei ole mitään toiseutta, jota ei hyväksytä, ei ole myöskään meitä eli yhteenkuuluvuutta. On vain poliittista korrektiutta ja tiuskimista.
Ei Suomessa arvosteta kaikkia, etenkään huonompiosaisempia. Jos arvostettaisiin, täällä olisi aito demokratia ja ihmisiä ei kohdeltaisi eriarvoisesti.
Olen edelleen eri mieltä, jos massoja tarkastelemme: täällä esim. panostetaan paljon esteettömyyteen rakentamisessa, on tuet (periaatteessa) jos jonkinlaisesta häiriöstä kärsivälle. Lähes jokainen suomalainen tunnustaa, että ihmisarvo on jakamaton, homoseksuaaleja ei kivitetä tai suurin osa jopa pitää heitä aivan tavallisina ihmisinä jne... Täällä todellakin on ns. aitoa tasa-arvoa, koska aito tasa-arvo on juuri juridista tasa-arvoa. Tämä "kylmyys" tai miksi sitä sitten kutsuukin, on enemmänkin alitajuista epävarmuutta ei kovaa käytäntöä. -tuo, jota lainasit
Jos Suomi olisi oikeasti tasa-arvoinen maa, täällä ei olisi ollenkaan esim. asunnottomia, työttömiä, köyhiä jne. Ainakaan asunnottomalla ei ole edes juridista tasa-arvoa, kun ei edes kotia ole.
Suomessa on äärimmäisen vähän asunnottomia, jos vertaa muuhun maailmaan: melkeinpä niin vähän, että se menee siihen kategoriaan, ettei kaikkia nyt yksinkertaisesti edes yhteiskunta voi pelastaa itseltään.
Asunnottomuudessa on kyse yhteiskunnallisista rakenteista ja se ei ole läheskään aina ihmisen oma syy. Esim. Helsingissä on joutunut asunnottomaksi eläkeläisiä, jotka on ajettu köyhyyteen ja rahat ei riitä edes vuokran maksuun. Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa olisi kyllä varaa pitää huolta kaikista, myös asunnottomista. Jos väitetään ettei ole, ne ovat pelkkiä tekosyitä.
Mutta ilmeisen pieni rakenteellinen ongelma, kun lukuja katsoo. Vaikka asia sinulle on selvästi tärkeä ja hyvä niin, kyseessä on tässä maassa aivan marginaalinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä ajatuksia. Olen samaa mieltä, että perhettä tulisi arvostaa meillä enemmän ja yhteiskuntana panostaa erityisesti perheiden hyvinvointiin.
Kun perheissä voidaan hyvin, se näkyy sitten muuallakin kaikessa elämisessä. Seuraavan sukupolven velatkin saattavat olla onnellisempia kun heillä on ollut hyvä lapsuus.
Pitäisi panostaa ihan samalla tavalla myös sinkkujen ja yksinäisten ihmisten hyvinvointiin. Suomessa on paljon myös yksin asuvia ja yksinäisiä ihmisiä, joilla ei ole perhettä ja sosiaaliset verkostot voivat olla muutenkin heikot. Perheellinen ei ole sentään täysin yksin.
Senpä takia maissa, missä yhteiskunnan hyysääminen ja korkeat verot ovat vallitseva asiaintila, ihmiset tuntuvat kylmenevän toisiaan kohtaan. Esimerkiksi USAssa jo kotikasvatuksessa lähdetään liikkeelle siitä periaatteesta, että ei eletä vaan itselleen vaan omassa communityssä, jossa jokaisella on paikkansa, arvonsa ja tehtävänsä. Uudet naapurit tervehditään, vanhan mamman kävelytie lapioidaan auki ja nurtsi ajetaan, lapsille pidetään tukiopetustunteja ja vahditaan heidän liikkumistaan, liikenteenjakajaan istutetaan kukat kesäksi ja koulun piha haravoidaan talkoilla, koska niin kuuluu tehdä.
USA on kyllä varsin kylmä yhteiskunta. On siellä tietysti kuvaamaasi yhteisöllisyyttä niin kauan kuin sinulla menee yhtä hyvin kuin niillä muilla etkä kyseenalaista mitään. Mutta jos et pidä niistä ahtaista normeista tai putoat alemmalle tulotasolle niin ei siellä enää naapuritkaan tervehdi tai tunne kadulla vastaan tullessa.
Tämä ihan oman asumisen kokemuksella. Hieno ja mukava maa mutta vain niille jotka pärjäävät.
No en olis kyllä samaa mieltä, jos katsotaan vaikka Brooklynin tai Bronxin kulahtaneempia kortteleita, tai naapuripikkukaupungin latinoperheiden menoa. Kyllä siellä naapuriapu toimii ja välitetään. Vastaantulijat moikataan ja vaihdetaan muutama sana ja pidetään silmällä mitä ympärillä tapahtuu. Se on tietenkin myös turvallisuuskysymys.
Some on muuttanut elämän toisenlaiseksi. Pienten kuppikuntien äänekkäät edustajat tuuttaavat omaa asiaansa esiin ja aivan kaikki pitäisi hyväksyä ja arvostaa korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju haiskahtaa velojen ja sinkkujen mollaukselta ja perhe-elämän jalustalle nostamiselta jälleen kerran.
Elämäänsä tyytyväiset ja tasapainoiset ihmiset harvemmin ovat vihamielisiä ja alati puolustuskannalla olevia tiuskijoita.
Pidän tämän mielessäni seuraavan kerran kun joku vela käskee koiransa haukkua lapselleni. Pidän tämän myös mielessäni kun joku haukkuu ketä tahansa lasta haarahedelmäksi, persehedelmäksi, seksijätteeksi ja äpäräksi.
Missä tällaisia veloja on? ( Jos vauvapalstaa ei lasketa. ) Minä olen vela, mutta en ole yhtään kuvailemasi kaltainen ihminen.
Hyvä sinä. Jotkut velat kuitenkin ovat tuollaisia kusi_päitä ja on hyvä etteivät lisäänny.
Ajattelinpa tätä lukiessani, että täytyy yrittää muuttaa omaa asennettaan vielä hiukan myönteisemmäksi lapsille ja lapsiperheille. Heissä on kuitenkin tulevaisuus ja yhteiskunnan jatkuvuus.
Seuraavan kerran kun kaupassa joku muksu törmää minuun pikkukärryillä niin yritän muista hymyillä hänelle iloisesti.
No, minä en suhtaudu vihamielisesti lapsiin tai perheisiin vaikka olen vela. Elän omaa elämääni näin ja annan muiden elää tavallaan, mihin sitä vihamielisyyttä tarvitaan tässä kuviossa? Kaikilla ystävilläni ja veljelläni on lapsia, ihan samalla tavalla tullaan toimeen kuin ennen niitä lapsia. Ja tuntemattomia ei ole tapana mulkoilla pahasti, paitsi jos ne käyttäytyvät huonosti muita kohtaan. Ja tämä iästä riippumatta.
Jos muut eivät osaa käyttäytyä hyvin, se ei ole minun vikani enkä suostu ottamaan vastaan syyllistämistä siitä.
Suomessa on just tuollaista kuin viesti nro 50 kirjoittaa.
Jos olet ystävällinen ja hymyilet, saat vain vihaisia katseita tilalle. Ja outoa mulkoilua.
Ei täällä osata olla ystävällisiä kanssaihmisiä kohtaan.
Vai johtuneeko siitä, että niin harva hymyilee toisille, niin että kun sellaista näkee, alkaa epäillä heti jotain epänormaalia?