Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat, mistä saatte iloa elämään? Mammojen laiska vakiovastaus "lapsista" ei siis kiinnosta.
03.11.2019 |
Eli te joilla oikeasti on jotain sisältöä elämässä (jos av:lla sellaisia käy, mutta ainakin omasta mielestään), niin mistä päivänne ja viikkonne ja vuotenne koostuvat? Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Ja tosiaan ei kiinnosta se, että jos nyt on ulkoistanut oman elämänsä seuraavalle sukupolvelle ja mennyt lisääntymään kun ei oikeasti keksinytkään elämästä mitään mielekästä...
Kommentit (81)
Olen iloinen ja onnellinen kahdesta kissastani, joka päivä. Ne ovat mainioita, hauskoja ja kauniita. Olen aina kotona, koska haluan olla kissojeni kanssa.
En ole koskaan halunnut lapsia, mutta tiesin että perheeseeni kuuluu eläimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissoistani, matkustelusta, miehestäni, hyvästä ruuasta ja juomasta, shoppailusta, kirjoista, konserteista, ystävistä, tv-sarjoista, liikunnasta, työstäkin toisinaan ja ylipäänsä siitä, että minulla on vapaus tehdä mitä haluan. Lapset olisivat ahdistavia jo ajatuksenakin.
Nämä nyt ei ole missään järjestyksessä:
Työni on mielekästä ja pääsen sitä kautta auttamaan paljon mm. vanhuksia arjessaan. Tästä saan paljon hyvää fiilistä ja usein työpäivän jälkeen on sellainen olo, että omalla panoksella on aidosti väliä.
Avopuolisoni ja koirani. Ystäväni. Perheeni. Harrastukset.
Vapaaehtoistyö on myös merkittävä osa elämääni. Olen ystävänä monelle vanhukselle, teen työtä syrjäytyvien nuorten hyväksi, lisäksi osallistun erilaisten keräysten ja ruoka-avun järjestämiseen.
Elämä on aika jees. Onneksi ei ole tarvinnut hankkia lapsia :)
Ap ainakin saa nautintonsa toisten vähättelystä ja perheellisten mollaamisesta. Miten pieni ja säälittävä voikaan ihminen olla, ilman tarkoitusta elämässä kun sitä pitää nimettömänä keskustelupalstalla kysellä.
Luonnosta, eläimistä, kulttuurista, seksistä ja romantiikasta, opiskelusta.... vaikka mistä. Lapsien kokisin vähentävän elämäni sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä itsessään. No, työstä luopuisin heti jos se olisi taloudellisesti mahdollista, mutta siis muuten elämäni on sellaista, että saan siitä riittävästi iloa. Liikun paljon luonnossa, marjastan ja sienestän, luen, teen käsitöitä, touhuan kahden kummilapseni kanssa.
Muiden lapsista (olen valmentaja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ainakin saa nautintonsa toisten vähättelystä ja perheellisten mollaamisesta. Miten pieni ja säälittävä voikaan ihminen olla, ilman tarkoitusta elämässä kun sitä pitää nimettömänä keskustelupalstalla kysellä.
Jahas. Joku jonka elämä loppui ensimmäisen lapsen saantiin, löysi ketjun.
Eivät ne lapset ole kaikille se elämän tarkoitus.
Lähinnä kai koiristani. Työ on välttämätöntä pakkopullaa ja voisin elää vallan hyvin ilman työssäkäyntiä. Inhoan aikatauluja ja muiden miellyttämistä ja ylipäätään sitä, että pitää jakaa huomiotaan muille millään tavalla. Telkkarin katsominen on myös kivaa, seuraan paljon sarjoja. Mieskin on ihan ok seuralainen, mutta en jaksa senkään kanssa koko ajan nyhjätä. Syöminen on suuri nautinto. En nyt tiedä onko salitreenit mitään varsinaista elämänsisältöä, mutta käyn salilla, etten liho. Oikeastaan inhoan sitä, niinkuin kaikkea muutakin liikuntaa. Vaatteita rakastan, enkä haluaisi jakaa vaatebudjettiani ipanoitten kanssa. Oluesta tykkään ja viinistäkin, joskus tykkään tupakoida, se on sellainen salainen paheeni. Matkustelu on tärkeä elämänsisältö, vähintään pari-kolme kertaa vuodessa on päästävä reissuun ja lisäksi pienempiä viikonloppureissuja. Jos olisi enemmän rahaa, matkustelisin paljon enemmän. Ja vielä kun ei tarvitsisi käydä töissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä saan omien lapsieni lisäksi iloa aika monesta tässä ketjussa mainitusta asiasta. Ei ne sulje toisiaan pois. Ihan vaan tiedoksi ap ja muut lapsikauhuiset. No niin alapeukuttakaa, kestän sen kuin av-mamma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä saan omien lapsieni lisäksi iloa aika monesta tässä ketjussa mainitusta asiasta. Ei ne sulje toisiaan pois. Ihan vaan tiedoksi ap ja muut lapsikauhuiset. No niin alapeukuttakaa, kestän sen kuin av-mamma.
Lapseton ei ole synonyymi lapsikauhuiselle. Miesystävänikin on ihminen joka ei halua lapsia, mutta minun lapset eivät häntä haittaa ja normaalia elämää heidän kanssaan.
Tuohon aloituksen kysymykseen olin tulossa vastaamaan, että varmaan monista samoista asioista kuin lapsellisetkin. Ei kaikille ne lapset ole ainoa iloinen asia elämässä. Eli vähän samansuuntainen vastaus kuin sinulla, mutta eri kantilta katsottuna.
Siitä että meille on tulossa ainakin kaksi vuotta toivottu lapsi! ❤️🙏 Odotetaan molemmat kovasti.
Matkustelu, luonto, menemiset, lemmikit ym ym koettu, eikä mikään vedä vertoja tälle ❤️
Systeri väittää että lapset on perseestä eikä halua niitä ja ikääkin alkaa olemaan sen verran että kohta on myöhäistä, mutta kämppä on täynnä koiria, kaikki haisee koiralle, joka paikka täynnä karvoja ym.
Sisältöä ja sitä kautta onnellisuutta saan tavoitteista ja niiden saavuttamisesta. Minulla on harrastuksiini liittyviä leikkimielisiä tavoitteita, joihin suhtaudun kuitenkin intohimoisesti ja tosissaan. Lisäksi opiskelen itselleni uutta ammattia, johon haluaisin siirtyä joskus 5-kymppisenä ja jatkaa sitä hautaan asti. Minulla ei siis ole kiirettä tai edes pakkoa onnistua, mutta saan välitavoitteiden saavuttamisesta voimaa ja opiskelu vie ajatukset pois ikääntymiseen liittyvistä negatiivisista ajatuksista.
Tänä syksynä hankin Museokortin, mistä on ollut paljon iloa, katson paljon leffoja sekä laatusarjoja Netflixistä ja luen kirjoja. Ne antavat muutakin ajateltavaa kuin arkiset rutiinit.
Lisäksi yritän syödä terveellisesti ja liikkua päivittäin. Minulla on todella läheinen suhde siskooni, jolla ei myöskään ole lapsia ja hän on hyvin samanhenkinen kuin minä. Toimimme tarvittaessa toistemme terapeutteina ja tsemppaamme vaikeina hetkinä. Jos en joskus enää jaksa olla yhtä aktiivinen kuin nyt, niin aion ottaa koiran tuomaan iloa ja sopivasti kaaosta elämään :)
Työ on minulle ihan keskeinen hyvänolon lähde elämässä. Koen tekeväni tärkeää työtä erityisopettajana, ja nautin työstäni.
Oma aika ja terveys ja hyvinvointi ovat myös tärkeitä asioita.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Tuskinpa ihmisinä lapsettomat poikkeavat muista siinä mitä elämässä arvostavat. Olen sairastellut aikanaan paljon ja itselleni on tärkeintä että pystyn elämään ns. normaalia elämää. Voin harrastaa, liikkua, käydä töissä, nauttia läheisten seurasta. Ystävilläni on lapsia ja ihan samoja asioita tykätään yhdessä tehdä, välillä on lapset mukana ja välillä hoidossa jos on aikuisten menoja.
Hieno parisuhde jossa on aikaa toisillemme. Luovien asioiden tekeminen. Kissa. Matkustelu. Onhan noita!