Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat, mistä saatte iloa elämään? Mammojen laiska vakiovastaus "lapsista" ei siis kiinnosta.
03.11.2019 |
Eli te joilla oikeasti on jotain sisältöä elämässä (jos av:lla sellaisia käy, mutta ainakin omasta mielestään), niin mistä päivänne ja viikkonne ja vuotenne koostuvat? Mikä tekee elämästä elämisen arvoista?
Ja tosiaan ei kiinnosta se, että jos nyt on ulkoistanut oman elämänsä seuraavalle sukupolvelle ja mennyt lisääntymään kun ei oikeasti keksinytkään elämästä mitään mielekästä...
Kommentit (81)
Oluen litkiminen, nettipornon aikuisviihde ja netissä trollaaminen täyttää kaikki tarpeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ on intohimoni ja oma alani on todella mielenkiintoinen. Opiskelen paljon työn ohessa. Suunnittelen perustavani oman yrityksen. Koirat tuovat paljon iloa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ainakin saa nautintonsa toisten vähättelystä ja perheellisten mollaamisesta. Miten pieni ja säälittävä voikaan ihminen olla, ilman tarkoitusta elämässä kun sitä pitää nimettömänä keskustelupalstalla kysellä.
Jahas. Joku jonka elämä loppui ensimmäisen lapsen saantiin, löysi ketjun.
Eivät ne lapset ole kaikille se elämän tarkoitus.
Luepa ap:n aloitus otsikkoineen uudestaan ja tule sitten kommentoimaan, eikö aloitusta olisi voinut yhtään asiallisemmin kirjoittaa. Mutta ilmeisesti tarkoitus olikin suututtaa ja loukata, vai kuinka? Että saisi kommentteja.
e
Vierailija kirjoitti:
Olen todella masentunut siitä, että jos haluan lapsia joudun jättämään mieheni.
Tällä hetkellä sisältöä elämään tuo kalja ja konsolipelit. On surullista, jos tuomitsen itseni tähän elämään.
On mulla liuta harrastuksia ja vaikka mitä aktiviteettia ja eläimiä mutta ei se vaan samalta tunnu kuin elämän jatkamisen merkitys perheen muodossa. Haluan olla äiti, haluan olla perheellinen. Haluan viettää aikaani lasten asioissa, niissä huonoissakin. Haluan mielummin valvoa vuoden koliikkivauvan kanssa kuin elää näin.
Ainoa asia mikä hetkellisesti tuo syvempää merkitystä on matkustelu ja retkeily, tilanteet joissa on jotain uutta mikä vie ajatukset pois asiasta.
Sori jos en oikein osannut auttaa.
Ja nyt joku tulee sanomaan että mielenvikainen pitää olla jos haluaa lapsia merkityksen vuoksi, ja sille kommentoijalle sanon jo etukäteen että - Sä et vaan tajua. Jos et tajua, et tajua.
Provo. Kukaan nainen ei jätä lapsia tekemättä kun mies ei halua niitä.
Kävelen luonnossa ja kiinnitän asioita yksityiskohtiin, jään tutkimaan, tutkin ajatuksiani, mietiskelen. Kotona tulee aika paljon oltua koneella ja katsottua sarjoja tai sitten voi tuijottelen ikkunasta ulos ja bongailen ruokinnalla käyviä lintuja, kesällä hoidan takapihaa. Satunnaisesti näen kavereita/perhettä, silloin kun haluan ja tuntuu siltä että niin haluan tehdä. Työ on hauskaa ja siellä tulee hyvin esiin oma persoona ja kiinnostuksen kohteet.
Olen onnellinen ja kaikki tuo on mielestäni juuri sitä elämää mitä haluankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erikoinen ketju. Osoittaa miten lapsettomat ovat ilmeisesti suhteellisen kapeakatseisia. Lapselliset saavat iloa kaikesta tässä ketjussa luetellusta, sekä siihen päälle vielä upeat koko elämän kestävät ihmissuhteet lapsiinsa. Monia juttuja kuten matkustelua, hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttimista voi tehdä lastensa kanssa ja elämän aikana lasten aikuistuessa heiltä oppii kaikenlaisia uusia asioita joista pääsee nauttimaan. Omalla kohdallani ehdottomasti rikkaus. Tulee myös tehtyä monia asioita mitä ei lapsettomana edes ajattelisi, joten perpektiivi todella laajenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saan sunnatonta (vahingon)iloa siitä kun katselen ystävien ja työkavereiden säätämistä omien perheidensä kanssa. Aina pitää jotakin kuskata jonnekin, mennä tapahtumiin ja järjestellä ruokaa. On päivähoitoa, koulua, läksyjä, harrastuksia, yms.. ja sekä rahat, että aika on täysin loppu ja oma jaksaminen myös.
Itsellä on vapautta, rahaa ja mahdollisuuksia tehdä mitä huvittaa. Nautin stä paljon enemmän kuin kiljuvien ipanoiden paapomisesta.
Tällainen ajatusmaailma kuulostaa omaan korvaani jotenkin vähän kieroutuneelta. Ei siis se, että nautit elämästäsi vaan se, että nautit siitä, koska vertaat sitä muiden vaikeuksiin. Olen itse ollut tyytyväinen elämääni sekä lapsettomana että lapsen kanssa, mutta koskaan ei ole ollut tällaista tarvetta nautiskella omasta onnestani muiden hankalien elämäntilanteiden kautta. Eikä varsinkaan ilkkua omasta onnestani niille, jotka kokevat olonsa onnettomiksi.
”Jotka kokevat olonsa onnettomiksi” tiivistää hyvin sen mitä perhe-elämä saa aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ketju. Osoittaa miten lapsettomat ovat ilmeisesti suhteellisen kapeakatseisia. Lapselliset saavat iloa kaikesta tässä ketjussa luetellusta, sekä siihen päälle vielä upeat koko elämän kestävät ihmissuhteet lapsiinsa. Monia juttuja kuten matkustelua, hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttimista voi tehdä lastensa kanssa ja elämän aikana lasten aikuistuessa heiltä oppii kaikenlaisia uusia asioita joista pääsee nauttimaan. Omalla kohdallani ehdottomasti rikkaus. Tulee myös tehtyä monia asioita mitä ei lapsettomana edes ajattelisi, joten perpektiivi todella laajenee.
Minusta kapeakatseisempia näyttävät ennemmin olevan lapselliset, kuten sinäkin. Oletat, että lapset olisivat kaikille mahtava lisä kaiken muun elämässä olevan nautinnon ja ilon lisäksi. Et tunnu ymmärtävän sitä, että kaikki eivät nauttisi lasten kanssa samojen asioiden tekemisestä vaikka niitä pystyy lasten kanssa tekemäänkin. Lisäksi lapsen tehdessään sitoutuu ottamaan ihmisestä vastuun seuraavaksi 18 vuodeksi, koko arki on erilaista. Vaikka lapsiani rakastan ja tykkään olla äiti niin minun on kuitenkin mahdollista ymmärtää, että kaikki eivät halua samaa eikä kaikille ne vanhemmuuden plussat paina vaakakupissa miinuksia enemmän tai edes ole plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ketju. Osoittaa miten lapsettomat ovat ilmeisesti suhteellisen kapeakatseisia. Lapselliset saavat iloa kaikesta tässä ketjussa luetellusta, sekä siihen päälle vielä upeat koko elämän kestävät ihmissuhteet lapsiinsa. Monia juttuja kuten matkustelua, hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttimista voi tehdä lastensa kanssa ja elämän aikana lasten aikuistuessa heiltä oppii kaikenlaisia uusia asioita joista pääsee nauttimaan. Omalla kohdallani ehdottomasti rikkaus. Tulee myös tehtyä monia asioita mitä ei lapsettomana edes ajattelisi, joten perpektiivi todella laajenee.
Tätä juuri haettiin tässä ketjussa, että kerrot mitä lasten kanssa voi tehdä. Miksi lapsettomien ei anneta nauttia asioista ilman lapsia ja iloita jopa siitä? Itse reissaan todella paljon ja joka matkalla on väsyneitä ja kiukkuisia äitejä isien liihottaessa menemään. Kyllä matkustelusta nauttii ihan eri tavalla kun ei ole stressiä lapsen ruoka- ja nukkumisajoista. Lisäksi haluan vielä sanoa, että minun vanhemmilla on kolme lasta. Minä asun suurimman osan ajasta saksassa, siskoni Hollannissa ja veljeni toisessa päässä Suomea. Omat vanhempani ei kyllä tehneetkään meitä sen vuoksi, että olisimme heille hoitajia kun vanhenevat, mutta tämäkin asia usein nousee esille, kun puhutaan lapsen hankinnan ”hyvistä” puolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ketju. Osoittaa miten lapsettomat ovat ilmeisesti suhteellisen kapeakatseisia. Lapselliset saavat iloa kaikesta tässä ketjussa luetellusta, sekä siihen päälle vielä upeat koko elämän kestävät ihmissuhteet lapsiinsa. Monia juttuja kuten matkustelua, hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttimista voi tehdä lastensa kanssa ja elämän aikana lasten aikuistuessa heiltä oppii kaikenlaisia uusia asioita joista pääsee nauttimaan. Omalla kohdallani ehdottomasti rikkaus. Tulee myös tehtyä monia asioita mitä ei lapsettomana edes ajattelisi, joten perpektiivi todella laajenee.
Minusta kapeakatseisempia näyttävät ennemmin olevan lapselliset, kuten sinäkin. Oletat, että lapset olisivat kaikille mahtava lisä kaiken muun elämässä olevan nautinnon ja ilon lisäksi. Et tunnu ymmärtävän sitä, että kaikki eivät nauttisi lasten kanssa samojen asioiden tekemisestä vaikka niitä pystyy lasten kanssa tekemäänkin. Lisäksi lapsen tehdessään sitoutuu ottamaan ihmisestä vastuun seuraavaksi 18 vuodeksi, koko arki on erilaista. Vaikka lapsiani rakastan ja tykkään olla äiti niin minun on kuitenkin mahdollista ymmärtää, että kaikki eivät halua samaa eikä kaikille ne vanhemmuuden plussat paina vaakakupissa miinuksia enemmän tai edes ole plussaa.
Taidat itse tulkita viestiäni väärin. Pointti oli, että moni lapsellinen saa nautintoa ihan muistakin asioista kuin lapsista ja kokee lisäksi ne lapset vain kirsikkana kakun päällä, ei riippakivenä, joka estää elämästä kuten moni lapseton luulee. En missään kohtaa väittänyt, että kaikki haluaisivat tai kaikkien tulisi haluta lapsia. Tietysti ymmärrän, ettei kaikki lapsia halua. Mutta turhan usein lapsettomat luulevat lapsiperhearjen ja äitiyden olevan jotain mitä se ei ole (ymmärrettävästi, ennakkoluulothan eivät perustu faktaan) ja tulkitsevat sitä jotenkin negatiivisen kautta. Kerroin vain näkemyksen, jossa lapset tuovat kaiken muun lisäksi lisää iloa elämään.
Ihan minun ja miehen perusarjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehestäni, pitkistä lenkeistä koirieni kanssa, harrastuksista, matkustamisesta ja ystävistäni.
Minusta aloitus oli hieman alentava äitejä kohtaan. Aivan kuin äidiksi tulo estäisi syvällisen nauttimisen elämästä, ruoasta, kulttuurista, taiteesta, luonnosta tai liikunnasta. Ihan samalla tavalla nautin niistä nyt kuin ennen lapsia, jopa enemmän. Joskus oikein vedän juostessa ilmaa sisääni ja mietin, miten rentouttavaa tämä on.
On väärin ehkä ajatella, että lähtökohtaisesti äidiksi tulo jotenkin tylsistyttäisi ihmistä tai estäisi nauttimasta elämästä. Lasten kanssa on raskasta ja työlästä ja mahdollisuuksia on toki vähemmän esim. kulttuuriin, mutta pääsääntöisesti uskon, että aika samankaltaista perusarkea elää niin lapsettomat kuin lapselliset: työ, kotityö, opiskelu ja harrastukset määrittelevät aika pitkälle elämän. Ja siis lapsia ei todellakaan tarvitse tehdä, en ehkä tekisi enää itsekään.
Itse olen huomannut, että ennen lapsia kovan stressin, kiireen ja väsymyksen keskellä kaipasin kaupunkiviikonloppua Euroopassa tai jonnekin vaeltamaan. Nyt kun on lapsia, kaipaan eniten ihan vain sitä, että saisin lukea iltasatua lapsille ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen ketju. Osoittaa miten lapsettomat ovat ilmeisesti suhteellisen kapeakatseisia. Lapselliset saavat iloa kaikesta tässä ketjussa luetellusta, sekä siihen päälle vielä upeat koko elämän kestävät ihmissuhteet lapsiinsa. Monia juttuja kuten matkustelua, hyvästä ruuasta ja luonnosta nauttimista voi tehdä lastensa kanssa ja elämän aikana lasten aikuistuessa heiltä oppii kaikenlaisia uusia asioita joista pääsee nauttimaan. Omalla kohdallani ehdottomasti rikkaus. Tulee myös tehtyä monia asioita mitä ei lapsettomana edes ajattelisi, joten perpektiivi todella laajenee.
Minusta kapeakatseisempia näyttävät ennemmin olevan lapselliset, kuten sinäkin. Oletat, että lapset olisivat kaikille mahtava lisä kaiken muun elämässä olevan nautinnon ja ilon lisäksi. Et tunnu ymmärtävän sitä, että kaikki eivät nauttisi lasten kanssa samojen asioiden tekemisestä vaikka niitä pystyy lasten kanssa tekemäänkin. Lisäksi lapsen tehdessään sitoutuu ottamaan ihmisestä vastuun seuraavaksi 18 vuodeksi, koko arki on erilaista. Vaikka lapsiani rakastan ja tykkään olla äiti niin minun on kuitenkin mahdollista ymmärtää, että kaikki eivät halua samaa eikä kaikille ne vanhemmuuden plussat paina vaakakupissa miinuksia enemmän tai edes ole plussaa.
Taidat itse tulkita viestiäni väärin. Pointti oli, että moni lapsellinen saa nautintoa ihan muistakin asioista kuin lapsista ja kokee lisäksi ne lapset vain kirsikkana kakun päällä, ei riippakivenä, joka estää elämästä kuten moni lapseton luulee. En missään kohtaa väittänyt, että kaikki haluaisivat tai kaikkien tulisi haluta lapsia. Tietysti ymmärrän, ettei kaikki lapsia halua. Mutta turhan usein lapsettomat luulevat lapsiperhearjen ja äitiyden olevan jotain mitä se ei ole (ymmärrettävästi, ennakkoluulothan eivät perustu faktaan) ja tulkitsevat sitä jotenkin negatiivisen kautta. Kerroin vain näkemyksen, jossa lapset tuovat kaiken muun lisäksi lisää iloa elämään.
No mutta kysymyshän oli siitä mistä lapsettomat nauttivat elämässä, ei siitä mistä asioista nauttivat, mutta eivät voisi tehdä enää jos hankkivat lapsia. Ei se ole kapeakatseisuutta kertoa mistä nauttii enkä ymmärrä pointtia miksi pitää kommentoida, että samoja juttuja voi tehdä lasten kanssa. Ihan kuin olisi jotenkin väärin ja loukkaus perheellisiä kohtaan, että joku ei halua omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Omasta ajasta, ulkoilusta, pelaamisesta, ruoanlaitosta, kulttuuriharrastuksista, kavereista, illanvietoista, lukemisesta, laiskottelusta, sarjojen, dokumenttien ja elokuvien katselusta. Ja kaiken tämän mahdollistaa työ, josta saan ehkä vähiten sisältöä, mutta eniten hyötyä.
Missä olet töissä?
Käyn kokopäivätyössä joka on mukavaa, mutta jonka tehtävä on mahdollistaa se muu elämä työn ulkopuolella. Elämäni ensisijainen sisältö on mieheni ja lemmikit, sekä kodinhoito. Vammauduin lievästi jo nuorena aikuisena ja silloin menetin hetkeksi kyvyn huolehtia arjesta joten nyt nautin sieluni kyllyydestä siististä puhtaasta kodista ja siitä että joka päivä on itsetehty ruoka ja eväät.
Lemmikeistä huolehdin intohimoisesti mikä vie melko siivun päivästä.
Lisäksi käyn kerran viikossa uimassa, kahdesti viikossa ryhmäjumpassa ja kerran viikossa salilla.
Jo pelkästään tähän saa erittäin helposti ujutettua viikon tunnit eikä yhtään tarvitse miettiä tyhjyyttä. Ja uskon että tätä kodinhoitoa ja liikuntaa tulee olemaankin ikuisesti ja aina jos haluan :)
Sen lisäksi käymme usein keikoilla, leffassa, Stand upissa, kylpylässä, syömässä, museossa, maakuntamatkailemassa, kesällä mökillä, ulkomailla.. Olimme viime vuonna joko Suomessa tai ulkomailla reissussa kuusi kertaa.
Tykkään aika ajoin myös ottaa projekteja itseni sivistämiseen esimerkiksi lisäämällä ammattitaitoa koulutuksilla, opiskellen kieltä, oppimalla uuden taidon ja niin edelleen.
Koskaan en pystyisi elämään näin jos minulla olisi lapsia. Onneksi minulle ei koskaan ole tullutkaan sitä tunnetta että haluaisin olla äiti. Tämä sopii minulle.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kokopäivätyössä joka on mukavaa, mutta jonka tehtävä on mahdollistaa se muu elämä työn ulkopuolella. Elämäni ensisijainen sisältö on mieheni ja lemmikit, sekä kodinhoito. Vammauduin lievästi jo nuorena aikuisena ja silloin menetin hetkeksi kyvyn huolehtia arjesta joten nyt nautin sieluni kyllyydestä siististä puhtaasta kodista ja siitä että joka päivä on itsetehty ruoka ja eväät.
Lemmikeistä huolehdin intohimoisesti mikä vie melko siivun päivästä.
Lisäksi käyn kerran viikossa uimassa, kahdesti viikossa ryhmäjumpassa ja kerran viikossa salilla.
Jo pelkästään tähän saa erittäin helposti ujutettua viikon tunnit eikä yhtään tarvitse miettiä tyhjyyttä. Ja uskon että tätä kodinhoitoa ja liikuntaa tulee olemaankin ikuisesti ja aina jos haluan :)
Sen lisäksi käymme usein keikoilla, leffassa, Stand upissa, kylpylässä, syömässä, museossa, maakuntamatkailemassa, kesällä mökillä, ulkomailla.. Olimme viime vuonna joko Suomessa tai ulkomailla reissussa kuusi kertaa.
Tykkään aika ajoin myös ottaa projekteja itseni sivistämiseen esimerkiksi lisäämällä ammattitaitoa koulutuksilla, opiskellen kieltä, oppimalla uuden taidon ja niin edelleen.
Koskaan en pystyisi elämään näin jos minulla olisi lapsia. Onneksi minulle ei koskaan ole tullutkaan sitä tunnetta että haluaisin olla äiti. Tämä sopii minulle.
Enkä tarkoita sitä etteikö lasten kanssa voisi käydä reissussa tai itseä pystyisi sivistämään äitinäkin, vaan tarkoitan nimenomaan tätä perusarkea josta suuresti nautin. Jos minun pitäisi tehdä maanantai-iltana perunamuussi kahden sijaan viidelle, tai tehdä omien ruokien lisäksi vauvalle soossia samalla kun taapero roikkuu nilkasta ja siivota lisäksi lasten jäljet, joutuisin tinkimään jostain varmasti. Juuri näin on hyvä ja saan pidettyä elämän juuri sellaisena kuin itse kaipaan. Minun resurssini riittävät mieheeni ja elukoihin, eivät yhtään enempään. :)
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa ihmisinä lapsettomat poikkeavat muista siinä mitä elämässä arvostavat. Olen sairastellut aikanaan paljon ja itselleni on tärkeintä että pystyn elämään ns. normaalia elämää. Voin harrastaa, liikkua, käydä töissä, nauttia läheisten seurasta. Ystävilläni on lapsia ja ihan samoja asioita tykätään yhdessä tehdä, välillä on lapset mukana ja välillä hoidossa jos on aikuisten menoja.
Saanko kysyä minkä ikäinen olet? Jaat kanssani samanlaisen arvomaailman.
Lapsia hankkineiden haukkuminen vauva-palstalla tuo elämääni pikanttia sisältöä.
Tällainen ajatusmaailma kuulostaa omaan korvaani jotenkin vähän kieroutuneelta. Ei siis se, että nautit elämästäsi vaan se, että nautit siitä, koska vertaat sitä muiden vaikeuksiin. Olen itse ollut tyytyväinen elämääni sekä lapsettomana että lapsen kanssa, mutta koskaan ei ole ollut tällaista tarvetta nautiskella omasta onnestani muiden hankalien elämäntilanteiden kautta. Eikä varsinkaan ilkkua omasta onnestani niille, jotka kokevat olonsa onnettomiksi.