Osa papeista ei siunaa tuhkattua vainajaa – lukijat kertovat järkytyksestään: ”Kirkko kieltäytyi siunaamasta äitiäni”

Vierailija kirjoitti:

Kirkon pitäisi noudattaa omia oppejaan eikä taipua aina siihen mikä on muotia. Ja ruumis ei ole enää ruumis kun se on tuhkattu, se on vain tuhkaa.

Entä ruumis, joka on vaikka onnettomuudessa räjähtänyt kappaleiksi, ja arkkuun kaavitaan se mitä onnistutaan löytämään? Tai aikoja sitten kuolleiden sotavainajien jäänteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkon pitäisi noudattaa omia oppejaan eikä taipua aina siihen mikä on muotia. Ja ruumis ei ole enää ruumis kun se on tuhkattu, se on vain tuhkaa.

Entä ruumis, joka on vaikka onnettomuudessa räjähtänyt kappaleiksi, ja arkkuun kaavitaan se mitä onnistutaan löytämään? Tai aikoja sitten kuolleiden sotavainajien jäänteet?

"Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyy kuitenkin uurnan siunaamisen vain poikkeustapauksissa: esimerkiksi silloin, jos ruumis on pahoin vahingoittunut. Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura sanoo Keski-Uusimaalle, että tässä on syytä pysyä."

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Ei sillä, että asialla olisi minulle henkilökohtaista merkitystä, en kuulu kirkkoon.

Onko kirkolla tänä päivänä oikeasti varaa kieltäytyä tällaisesta? Savon sanomien jutun mukaan jo nyt yli puolet suomalaisista tuhkataan.

Miten niin onko varaa? Jos kirkosta eroamista meinaat, niin ei kirkko jäsentensä varassa ole.

Yli puolet tuhkataan joo, mutta normaali menettely on järjestää siunaaminen ennen tuhkausta. Uurnan laskun yhteydessä voidaan kyllä myös pitää jokin hartaustilaisuus, jos halutaan, mutta se on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Jukka Virtanen siunattiin tänä syksynä uurnassa. Ei tohtinut Jämsän kirkkoherra olla siunaamatta. Tuhkat siroteltiin veteen siunaustilaisuuden jälkeen. Tavisten kohdalla tehdään kiusaa. Sairasta. Omaisen menehtyminen on muutenkin raskasta. Monet asuvat eri paikassa kuin vainaja on elänyt. On helpompaa kun vainaja on tuhkattu ja sen jälkeen voi järjestellä siunaustilaisuuden.

Poikkeusoloissa myös tuhlattu voidaan siunata, ruumis siunataan ei tuhkaa

Vierailija kirjoitti:

On täällä outoa porukkaa, kun näitä taas lukee. Mielestäni voisi vähän ajatella vainajan kunnioitusta ja tehdä nuo asiat kuten hän on eläessään toivonut ( jos on ehditty asiat puhua). Sille viimeiselle matkalle on hyvä ottaa siunaus varmuuden vuoksi. Ei se nyt niin paha ole tämmöisessä syntisessä maailmassa. Appiukko oli tiukasti kirkkoa vastaan mutta niin vain tilattiin ja varattiin Hietaniemen kappeli ja tilattiin sinne seurakunnasta pappi. Kaikki meni hyvin ja oma poika kantoi sitten uurnan sinne hautausmaalle parin kuukauden päästä siunaustilaisuudesta. Uurnasta tuhkat kaadettiin maahaan ja sen jälkeen mentiin kahveille.

Ei niitä maahan kaadeta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on silkkaa rahastusta, että ensin pitää ostaa siunaustilaisuuteen satojen eurojen arkku ja kukat. Sitten vielä se uurna. Itsekin olisin toivonut ensin tuhkausta ja sitten siunaus.

Arkku on pakollinen vaikka tuhkattaisiin. Krematorio ei suostu polttamaan ilman arkkua (eikä kelpaa pahviarkku). Uurnassa voi säästää. Mieheni haudattiin pahviuurnassa. Ei maksanut mitään.

Pahviarkku ei kelpaa koska se ei välttämättä kestä siirtelyä ja nostelua ja kylmäsäilytyksessä se kostuu ja vettyy. Hygieniasyistä sitä ei käytetä. Mutta on olemassa tuhkausarkku joka on edullisempi kuin maahan haudattava ruumisarkku.

Järkyttyi kun joku satusetä ei lukenut tuhkakasalle satuja. Toivottavasti kriisiapua oli heti saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin pappi, en myoskään siunaisi tuhkaa,

Ruumiinsiunaus ensin, sitten vasta tuhkaus.

Jos olisit pappi, tietäisit, ettei sen toimituksen nimi ole ruumiinsiunaus vaan hautaan siunaaminen.

https://evl.fi/sanasto/hautaan-siunaaminen/

Vierailija kirjoitti:

Se on luonnottoman näköistä kun arkun asemasta on uurna alttarilla.

En ole tuollaisesta kuullutkaan. Tuhkauksen jälkeen (sitä ennen on ollut normaali siunaustilaisuus arkun kanssa) se uurna vain lasketaan hautaan, siihen voi liittää jonkinlaisen tilaisuuden jos haluaa, useimmat ovat pienellä porukalla, lähimmät vain eikä siinä sen kummempia seremonioita ole.

No voi hyvää päivää, on uusavuttomuus huipussaan! - Kuka muka ei osaa itse siunata omaistaan?

Vierailija kirjoitti:

Kysehän on siis tästä:

"Keski-Uusimaa kertoo, että tuhkauurnan siunaamisesta on muodostumassa kiistakapula kirkon sisällä. Yhä useampi kuollut tuhkataan ja moni omainen haluaisi, että siunaustilaisuudessakin olisi läsnä tuhkauurna arkun sijaan.

 

Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyy kuitenkin uurnan siunaamisen vain poikkeustapauksissa: esimerkiksi silloin, jos ruumis on pahoin vahingoittunut. Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura sanoo Keski-Uusimaalle, että tässä on syytä pysyä.

– Pääsäännöstä, jossa ruumis siunataan haudan lepoon, olisi hyvä pitää kiinni. Tuhkan siunaukset ovat poikkeuksia. Myös papisto on muutosta kohtaan kriittinen."

 

Eli moni omainen haluaa, että vainaja tuhkataan ENNEN siunausta ja että siunaustilaisuudessa onkin pelkkä uurna eikä arkkua. Kun siis tavallinen tapa on siunata arkku ja tuhkata vasta sen jälkeen ja sitten tuhkien sirottelu tai uurnanlasku on myöhemmin.

Oman kokemukseni mukaan papeille on pääsääntöisesti ihan ok siunata myös jo tuhkattu ihminen. Ja sitten on niitä yksittäisiä pappeja jotka eivät tätä millään haluaisi hyväksyä, varmasti tietyillä alueilla tätä vastustetaan toisin kuin vaikka täällä eteläisessä Suomessa. Mitään järkevää perusteluahan kun ei tuolle, että tuhkattua ei voisi siunata, oikein ole olemassa.

Kun meidän perheestä kolme kuoli Kaakkois-Aasian tsunamissa niin heidät tuhkattiin ensin, ja sitten järjestettiin kaikille yhteiset hautajaiset siunaustilaisuuksineen. Papille asia oli ihan ok. 

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli toisella paikkakunnalla kuin missä suku asuu ja minne halusimme hänet haudata. Toivoin isän pikaista tuhkaamista asuinpaikkakunnalla, koska hän oli jo pahasti mädäntynyt löydettäessä. En halunnut, että mätänevää ruumista säilötään ja siirrellään yhtään enempää kuin oli tarpeen. Tuhkat siirrettiin sitten hautauspaikkakunnalle, jossa ne siunattiin ja haudattiin. En ymmärrä, mitä pahaa tässä on ja olisi ollut aivan kamalaa, jos pappi olisi kieltäytynyt.

Kirkko voisi miettiä, mitä ja ketä varten se oikein on olemassa. Jos mielivaltaisten sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten tukeminen, ei kannata ihmetellä joukkopakoa kirkosta.

Ehkei kirkko kumminkaan ole olemassa toteuttaakseen ihmisten kaikenlaisia toiveita? "Säännöt" eivät ole mielivaltaisia nekään, niille on perusteensa.

Vaikka hautaan siunaaminen olisi toimitettu sairaalassa ihan yksityisesti, olisittehan te saaneet papin mukaan pitämään hartaustilaisuuden uurnan laskun yhteydessä. Oliko ratkaisevaa, että pappi lausuu tueksenne ne muutamat tietyt taikasanat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on luonnottoman näköistä kun arkun asemasta on uurna alttarilla.

Kyllä sekin aika oudolta tuntui, kun ensin siunattiin vainaja ja jätettiin sitten sinne kappeliin kun lähdettiin muistotilaisuuteen.

Pari viikkoa myöhemmin sitten käytiin hautaamassa uurna.

Jotenkin olisi paljon kivempi päästä yksillä hautajaisilla. Tällä nykysysteemillä tuntuu hautajaisten määrä tuplaantuneen, vaikka muistojuhlia on vain yksi.

Siunaaminen ja uurnan laskeminen ovat raskaimmat osuudet. Ne olisi hyvä saada samalle päivälle.

Kyllä meillä on selvitty yhdellä tilaisuudella. Ehkä sen nimi ei ole hautajaiset, mutta siunaus- ja muistotilaisuus. Sukulaiset tosiaan ympäri maata eikä varmasti moni reissaisi paikalle toiseen kertaan. Siunataan siis tuhkaamaton vainaja, ja sitten tuhkauksen jälkeen ihan vain lähipiirillä käyty laskemassa uurna. Koska samassa haudassa jo on aiemmin kuolleita perheenjäseniä, on kukat viety siunaustilaisuudesta sinne, jossa ovat kyllä säilyneet uurnanlaskuun.

Näin siis tapauksissa, kun vainaja itse on eläessään toivonut tuhkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainajan siunaus tapahtuu ennen polttamista.

En oikein ymmärrä, miksi kaikista asioista pitää vänkätä. Eikö kuoleman jälkeen riitä yksi siunaustilaisuus, joka tapahtuu perinteisesti ennen polttamista, kun kuitenkin siellä uurnassa on tuhkat eli ihmisen viimeiset jäänteet maalisesta maailmasta.

Tuon jutun mukaan jotkut haluavat siunauksen kahteen kertaan.

Jotenkin outoa.

Osalla vainajista sisarukset tai muut läheiset ovat jo iäkkäitä eivätkä pääsisi pitkän matkan takaa siunaustilaisuuteen. Jos vainaja kuitenkin haluaa tulla haudatuksi esim syntymäpaikkakunnalleen (jossa iäkkäät läheiset asuvat), on  kaikkien kannalta järkevintä, että vainaja tuhkataan siellä missä on viime ajat asunutkin ja siunaustilaisuus järjestetään syntymäpaikkakunnalla uurnan hautaanlaskemisen yhteydessä. 

Tätä järjestelyä minäkin ajattelin mieheni kohdalle. Itse hän ei seremonioista piittaa, niin jääköön sitten siunaamatta kokonaan. Kermatorion kautta autokyydillä "kotiin" ja kipataan omille maille. Paistetaan makkarat notskilla sitten ilman kirkollisia toimituksia.

Mitenköhän tuon saisi vielä erotetuksi kirkosta kuoleman ja tuhkauksen välillä, kun ei hän itse viitsi sitä vaivaa eläessään nähdä?

Ei onnistu omaisen erottaa kuollutta kirkosta. Voi olla vaikeaa onnistua välttämään siunauskin, jollei ole vainajan vielä eläessä allekirjoittamaa tahtoa, että sitä ei tehdä.

Vanha keskustelu, mutta olen ollut kaksissa hautajaisissa joissa pappi siunasi tuhkatun vainajan. Molemmat hautajaiset olivat ennen koronaa; jos muistatte niin lockdownin aikana moni pappi joutui tinkimään periaatteestaan, koska hautajaisväen määrää rajoitettiin minimiin ja osa siunauksista hoidettiin ulkoilmassa haudalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietääkä joku miten uskonnottomien hautaaminen käytännössä järjestetään? Pitääkö siinä toimittaa jokin tilaisuus ennen tuhkien hautaamista jonnekin vain miten?

Ei ole ollut ongelmaa hautauksen suhteen enää pitkään aikaan, vaikka ei vainaja kuulu kirkkoon. Jos haluaa siunauksen kuitenkin papilta viimeiselle matkalle niin pitää olla yhteydessä sopivaan seurakuntaan ja varata pappi ja siunauskappeli. Jos haluaa niin yleensä pidetään muistotilaisuus. Ja ne tuhkat eli uurnan lasku on yleensä 1-2 kk päästä siunaustilaisuudesta. Kirkko perii vähän enemmän maksua jos ei ole seurakunnan jäsen kyseessä, mutta tuhkat saa laittaa siunattuun maahan jos halutaan. On esim. yhteisuurnalehtoja, jossa seurakuntalainen laskee tuhkat, ilman omaisia. Tai sitten voi sopia niin, että omaiset on mukana, käytäntö vaihtelee eri paikoissa. Hietaniemen kappeli on yksityinen ja siellä onnistuu monenlaiset asiat helposti. Krematoriosäätiöstä kannattaa kysyä neuvoa.

Tiedän, että krematorioissa on ruuhkaa, mutta silti ihmettelen, missä noin kauan tuhkien saaminen kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli toisella paikkakunnalla kuin missä suku asuu ja minne halusimme hänet haudata. Toivoin isän pikaista tuhkaamista asuinpaikkakunnalla, koska hän oli jo pahasti mädäntynyt löydettäessä. En halunnut, että mätänevää ruumista säilötään ja siirrellään yhtään enempää kuin oli tarpeen. Tuhkat siirrettiin sitten hautauspaikkakunnalle, jossa ne siunattiin ja haudattiin. En ymmärrä, mitä pahaa tässä on ja olisi ollut aivan kamalaa, jos pappi olisi kieltäytynyt.

Kirkko voisi miettiä, mitä ja ketä varten se oikein on olemassa. Jos mielivaltaisten sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten tukeminen, ei kannata ihmetellä joukkopakoa kirkosta.

Ehkei kirkko kumminkaan ole olemassa toteuttaakseen ihmisten kaikenlaisia toiveita? "Säännöt" eivät ole mielivaltaisia nekään, niille on perusteensa.

Vaikka hautaan siunaaminen olisi toimitettu sairaalassa ihan yksityisesti, olisittehan te saaneet papin mukaan pitämään hartaustilaisuuden uurnan laskun yhteydessä. Oliko ratkaisevaa, että pappi lausuu tueksenne ne muutamat tietyt taikasanat?

Minusta tuokin toive oli kyllä ihan inhimillinen ja ymmärrettävä. Olisi ollut kummallista jos kirkon puolelta sitä oltaisiin vastustettu ihan vaan periaatteesta. Ja mielestäni just tuo sääntö, että siunaus olisi suoritettava ennen tuhkausta, nimenomaan on mielivaltainen, siinä ei ole mitään logiikkaa eikä kunnollisia perusteluja. Ehkäpä juuri siksi papit yleisesti vastustavat sitä tai eivät vaan välitä siitä, ja siunaavat myös niitä jo tuhkattuja kuolleita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas tätä, kun jotkut haluavat päästä helpolla. Niin se vain menee, että ensin siunaus ja sitten vasta tuhkaus. Kirkko on

asiassa ihan oikeassa!

Kirkko saa sitten käydä siunaamassa mun omaiset ihan yksinään. Kukaan ei aja 600km tänne kirkonmenoihin jos tarkoitus on haudata ja järkätä muistojuhla sinne 600km päähän. Kukaan ei myöskään halua maksaa ruumiin tarpeetonta automatkaa kuljettajineen, eri asia jos rahtina sais laittaa junaan.

Se sopii kirkolle kyllä. Omaisten läsnäolo ei ole välttämätöntä. Joka vuosi siunataan useita vainajia niin ettei läsnä ole muita kuin pappi ja ehkä kanttori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on silkkaa rahastusta, että ensin pitää ostaa siunaustilaisuuteen satojen eurojen arkku ja kukat. Sitten vielä se uurna. Itsekin olisin toivonut ensin tuhkausta ja sitten siunaus.

Arkku on pakollinen vaikka tuhkattaisiin. Krematorio ei suostu polttamaan ilman arkkua (eikä kelpaa pahviarkku). Uurnassa voi säästää. Mieheni haudattiin pahviuurnassa. Ei maksanut mitään.

Pahviarkku ei kelpaa koska se ei välttämättä kestä siirtelyä ja nostelua ja kylmäsäilytyksessä se kostuu ja vettyy. Hygieniasyistä sitä ei käytetä. Mutta on olemassa tuhkausarkku joka on edullisempi kuin maahan haudattava ruumisarkku.

Äläpäs alapeukuta faktaa.