Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu
03.11.2019 |
Tai aikuisten toimintatapoja, joista nykyisin saisivat vähintään paheksuntaa osakseen.
Itse aloitan tukkapöllyllä ja luunapeilla.
Meillä oli kotona myös oma "rauhoitushuone", eli vierashuone johon jouduin jäähylle jos kiukuttelin (2-4 v).
Jäähyn aikana huoneesta sammutettiin valot. Luulen muuten pimeänpelkoni juontajan juurensa tästä.
Seurakunnan päiväkerhossa jouduin muista eristettynä syömään, koska minulla oli työntekijän mielestä ollut ylimielinen katse ruokarukouksen aikana. Huone jossa jouduin yksin syömään evääni, oli joku seurakunnan tila, samassa rakennuksessa kylläkin kuin kerhotilat. Seinällä oli valtava mustavalkoinen taulu Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä ja kärsivä ilme kasvoillaan. Pelottava taulu :D
Olen syntynyt vuonna -88, eli en edes ole kovin vanha, mutta tuollaista silloin 90-luvun alussa.
Kommentit (345)
Jos 80luvulla kaatoi mehunsa ärsyttävän pikkuveljen päähän, niin ei siinä lässytetty " tuo oli kuule Pekka-Päivi tuhmaa , äitillä on nyt paha mieli " vaan annettiin kunnon tukkapöllykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tukistettiin lapsena vielä vuoteen 2010-2011 asti. Ei tuosta niin järkyttävän pitkä aika ole.
Nykyään, kun minulla on oma lapsi, en voisi kuvitellakaan lyöväni häntä. Olisin täydellisesti mielisairas, jos edes ajattelisin toimivani niin.
Ruumillinen kuritus on tekijän älyllistä heikkoutta ja kaiken lisäksi vastenmielistä, sillä tekijä-uhri-asetelma on pahasti epäsuhdassa. Tekijä kun on mielivaltainen aikuinen ja uhri puolustuskyvytön lapsi.
Tuossa on juuri se sukupolvien välinen ero. Ennen se nähtiin rangaistuksena jota vastaan ei ollut tarkoituskaan pystyä puolustautumaan (sillä eihän kukaan myöskään oleta, että jos lapselta takavarikoi kännykän, niin lapsen olisi voitava takavarikoida kostona vanhemman kännykkä).
Nykyään se taas nähdään perheväkivaltana eli käytännössä samanlaisena kuin tappelu tms.
Tappelussa kaksi osapuolta. Lapsen pahoinpitelyssä lapsi on puolustuskyvytön. Kyllä sitä ennenkin paheksuttiin. Siksi lasten pahoinpitely kiellettiinkin 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Jos 80luvulla kaatoi mehunsa ärsyttävän pikkuveljen päähän, niin ei siinä lässytetty " tuo oli kuule Pekka-Päivi tuhmaa , äitillä on nyt paha mieli " vaan annettiin kunnon tukkapöllykkä.
Joka vain lisäsi sisarusten välistä kaunaa.
6 v hoidin tuttavaperheen 4 v lasta ja 2 v sisarustani, kun molempien vanhemmat lähtivät yhdessä johonkin. Ei mennyt hyvin. Tarvittiin sairaanhoitoa. Onneksi ymmärsin hakea apua naapurista, joka onneksi sattui myös olemaan kotona. Ei tullut lasua vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua tukistettiin lapsena vielä vuoteen 2010-2011 asti. Ei tuosta niin järkyttävän pitkä aika ole.
Nykyään, kun minulla on oma lapsi, en voisi kuvitellakaan lyöväni häntä. Olisin täydellisesti mielisairas, jos edes ajattelisin toimivani niin.
Ruumillinen kuritus on tekijän älyllistä heikkoutta ja kaiken lisäksi vastenmielistä, sillä tekijä-uhri-asetelma on pahasti epäsuhdassa. Tekijä kun on mielivaltainen aikuinen ja uhri puolustuskyvytön lapsi.
Tuossa on juuri se sukupolvien välinen ero. Ennen se nähtiin rangaistuksena jota vastaan ei ollut tarkoituskaan pystyä puolustautumaan (sillä eihän kukaan myöskään oleta, että jos lapselta takavarikoi kännykän, niin lapsen olisi voitava takavarikoida kostona vanhemman kännykkä).
Nykyään se taas nähdään perheväkivaltana eli käytännössä samanlaisena kuin tappelu tms.
Tappelussa kaksi osapuolta. Lapsen pahoinpitelyssä lapsi on puolustuskyvytön. Kyllä sitä ennenkin paheksuttiin. Siksi lasten pahoinpitely kiellettiinkin 80-luvulla.
No sanotaan sitten tappelun sijasta hakkaus.
Mutta pointti on, että ennen sitä ei nähty niin. Ja jos mennään enemmän ajassa taaksepäin, niin ei ollut vain oikeutta rangaista lasta ruumiillisesti vaan tietyissä tapauksissa jopa velvollisuus.
Eli siis on tapahtunut vähittäinen muutos siitä, että se nähdään oikeutettuna rangaistuksena siihen, että se nähdään mielivaltaisena hakkauksena.
Tulevaisuudessa voisi ennakoida, että vastaava muutos tapahtuu monien muiden asioiden suhteen. Esim. jäähy oli oikeutettua vielä jokin aika sitten, kun taas tulevaisuudessa se tultaneen näkemään heitteillejättöön rinnastettavana hylkäämisenä ja lapsiaan jäähyttävistä vanhemmista tehdään lasuja ja pidetään heitä hirviöinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin viikko yksin kotona, kun vanhemmat lähtivät Neuvostoliittoon ostamaan taidetta ja ruokailukalustoa. Tänä päivänä lasu olisi tullut, siihen aikaan vanhemmat osasivat itse arvioida kuinka pitkään lapsensa osaavat ja kykenevät olemaan yksin kotona. Saimmejäädä kotiin lähinnä siksi, että manguimme itsellemme luvan, oltiin jotain 10-vuoden hujakoilla. Sovitiin säännöt ja tilanteet, joissa pitää pyytää naapurilta apua ja naapurille äiti jätti puhelinnumeron, että jos näyttää siltä, että alkaa olla hölmöläisten touhuja, niin soita tuonne, niin lapset haetaan mummolaan. naapuri sanoi nou problem ja homma oli selvä.
Jos nyt jätetään ulos se että elin tunnekylmässä kodissa henkisen väkivallan alla.. Niin se että jo 4-vuotiaana,itseasiassa jo vähän alle, liikuin ihan yksin ulkona pitkin maita ja mantuja. Yksin menin leikkipuistoon ja hankin siellä kavereita, jotka hekin oli ilman vanhempia. Sitten keksittiin kaikkea tekemistä. 80-luvulla olen syntynyt. Isohkon kaupungin lähiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkutyttönä jo osallistuin aina eläinten teurastuksiin. En siis siihen lopettamiseen, mutta kaikkeen muuhun. Ensimmäinen tehtäväni taisi olla veriämpärin hämmentäminen. Muutama kanakin on tullut kynittyä lapsena.
Veikkaan ettei nykyään enää saisi. Tuttavien lapsilta kiellettiin lasun puolelta nurmikonleikkuukin, vain koska asuvat maatilalla ja lasujen mielestä se on maatilan työ. Jos taajamassa omakotitalon pihalla lapset leikkaa nurmikkoa, se on ok. Mutta haja-asutusalueella, jos vanhempien työ on maanviljelijä, nurmikon hoito on maataloustyö.
Mietin, että mistä ihmeestä kaikki vanhemmat edes voivat tietää, että mitkä asiat tarkalleen johtavat lasuun? Kaikki eivät lue Vauva-lehteä tms. tai ovat vaikka voineet tulla ulkomailta missä on kasvatukselle erilaiset säännöt.
Helposti sitä vaikka jättää vähän liian nuoren lapsen yksinään leikkimään, ja sitten yhtäkkiä iskee lasu ja perhettä rangaistaan. Kun säännöt kerran ovat etupäässä kirjoittamattomat tai epävirallisiin lähteisiin kirjoitetut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttönä jo osallistuin aina eläinten teurastuksiin. En siis siihen lopettamiseen, mutta kaikkeen muuhun. Ensimmäinen tehtäväni taisi olla veriämpärin hämmentäminen. Muutama kanakin on tullut kynittyä lapsena.
Veikkaan ettei nykyään enää saisi. Tuttavien lapsilta kiellettiin lasun puolelta nurmikonleikkuukin, vain koska asuvat maatilalla ja lasujen mielestä se on maatilan työ. Jos taajamassa omakotitalon pihalla lapset leikkaa nurmikkoa, se on ok. Mutta haja-asutusalueella, jos vanhempien työ on maanviljelijä, nurmikon hoito on maataloustyö.
Mistä saa selville, että maataloustyö on lapsilta kielletty? Kerrotaanko se maaseudulla neuvolassa?
No minä juoksentelin ympäri pihoja iltamyöhään alle kouluikäisenä. Uimassa käytiin kaveriporukalla jo joskus 7-8v. Viikonloppuja olin yksin kotona 12v. Päiväkotiin ja päiväkodista kuljin yksin 5v.
Sain tukkapöllyä, joskus ihan selkäsaunan myös.
Mitään iltaruokaa meillä ei ollut. Päivän pääateria oli lounas, illalla syötiin leipää tai jotain mitä kaapista löytyi.
Koulussa opettajat olivat ihan avoimen ivallisia ja ilkeitä, jos joku oli ns erilainen, vaikka lihava.
Nämä olivat ihan ihan normaaleja juttuja 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Olen syntynyt 79.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei kai täällä kukaan ole väittänytkään, että joka päiväkodissa toimittiin näin? Kyllä se silti melko yleistä oli nykyiseen verrattuna, jos vaikka edes 20 prosentissa päiväkodeista tuota on käytetty rangaistuksena, jos ottaa huomioon, että tänä päivänä hoitaja saisi tuosta syytteen. Ei päiväkotien ja varsinkaan perhepäivähoitajien toiminta ollut joskus 80- ja 90-luvulla yhtä säädeltyä kuin tänä päivänä, joten kyllä ne rangaistukset riippui hyvin paljon hoitajasta. Meitäkin seisotettiin hoidossa nurkassa jopa vahingoista, eli että ei tarkoituksella oltu tehty pahaa tai rikottu sääntöjä, mutta toimittiin jotenkin hoitajaa ärsyttävällä tavalla.
Kyllä meilläkin maaseudulla oli 90-luvulla lapsia, joiden tiedettiin asuvan sellaisissa perheissä, joissa vähintään toinen vanhempi oli suurinpiirtein rapajuoppo. Kyllä sitä saatettii paheksua tai surkutella, mutta ei kukaan siihen tilanteeseen puuttunut. Lapset asuivat kotonaan niin kauan, kunnes muuttivat muualle ammattikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Esikouluikäisenä kuljin esikoulun ja kodin välit yksin, matkaa oli 1.5km. Joskus pyötäilin ilman kypärää ja talvella kävelin. Oon syntynyt 89.
Kyllä nykyäänkin saa kulkea eskarimatkan yksin (ainakin meidän kunnassa), jos on pelkässä eskarissa, eikä päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut omaa sänkyä, vaan siskon kanssa jaettiin hetekan puolikas. Toisen puolikkaan jakoivat kaksi veljeäni. Nykyään edellytetään, että lapsella pitää olla oma sänky.
Vierailija kirjoitti:
No minä juoksentelin ympäri pihoja iltamyöhään alle kouluikäisenä. Uimassa käytiin kaveriporukalla jo joskus 7-8v. Viikonloppuja olin yksin kotona 12v. Päiväkotiin ja päiväkodista kuljin yksin 5v.
Sain tukkapöllyä, joskus ihan selkäsaunan myös.
Mitään iltaruokaa meillä ei ollut. Päivän pääateria oli lounas, illalla syötiin leipää tai jotain mitä kaapista löytyi.
Koulussa opettajat olivat ihan avoimen ivallisia ja ilkeitä, jos joku oli ns erilainen, vaikka lihava.
Nämä olivat ihan ihan normaaleja juttuja 80-luvulla ja 90-luvun alussa. Olen syntynyt 79.
Mikään noista ei ollut normaalia. En saanut koskaan tukkapöllyä ja päivällinen syötiin aina. Yötä olin yksin joskus teininä ja sillonkin kaveri kutsuttiin seuraksi. T. -79 syntynyt.
Vielä 70-luvulla oli yleisenä tapana ulkoiluttaa lapsia talutushihnassa. Itsestänikin on useampi kuva missä tarhaikäisenä kävelen kaupungilla hihnaan kytkettynä. Aika vaikea kuvitella, että vastaava lasta alentava kohtelu sallittaisiin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut omaa sänkyä, vaan siskon kanssa jaettiin hetekan puolikas. Toisen puolikkaan jakoivat kaksi veljeäni. Nykyään edellytetään, että lapsella pitää olla oma sänky.
Tuleeko huostaanotto jos ei ole omaa sänkyä tai jos vaikka on pelkkä patja?
Menin 11v aamulla pienimuotoiseen leikkaukseen (puudutuksella tosin) yksin bussilla ja takaisin. Olin yksin myös viiteen saakka kunnes äiti tuli töistä. Meillä ollut edes puhelinta silloin vielä. Saakohan nykyään edes tuon ikäisenä yksin kulkea xD.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 70-luvulla oli yleisenä tapana ulkoiluttaa lapsia talutushihnassa. Itsestänikin on useampi kuva missä tarhaikäisenä kävelen kaupungilla hihnaan kytkettynä. Aika vaikea kuvitella, että vastaava lasta alentava kohtelu sallittaisiin nykyään.
Valjaita oli vielä 90-luvulla. Sittemmin vanhemmat on korvanneet ne pitämällä vilkkaat lapset aina rattaissa.
Alle 10-vuotiaan lapsen jättäminen kotiin yksin. Jos ala-asteikäisenä sairastuttiin johonkin perus mahatautiin, flunssaan, kuumeeseen jne., niin vanhemmat menivät töihin normaalisti. Tykkäsin olla päivän yksin kotona, äiti soitteli päivän aikana pari kysyäkseen onko kaikki ok. Nykyään tulisi varmaa lasu.