Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu
03.11.2019 |
Tai aikuisten toimintatapoja, joista nykyisin saisivat vähintään paheksuntaa osakseen.
Itse aloitan tukkapöllyllä ja luunapeilla.
Meillä oli kotona myös oma "rauhoitushuone", eli vierashuone johon jouduin jäähylle jos kiukuttelin (2-4 v).
Jäähyn aikana huoneesta sammutettiin valot. Luulen muuten pimeänpelkoni juontajan juurensa tästä.
Seurakunnan päiväkerhossa jouduin muista eristettynä syömään, koska minulla oli työntekijän mielestä ollut ylimielinen katse ruokarukouksen aikana. Huone jossa jouduin yksin syömään evääni, oli joku seurakunnan tila, samassa rakennuksessa kylläkin kuin kerhotilat. Seinällä oli valtava mustavalkoinen taulu Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä ja kärsivä ilme kasvoillaan. Pelottava taulu :D
Olen syntynyt vuonna -88, eli en edes ole kovin vanha, mutta tuollaista silloin 90-luvun alussa.
Kommentit (345)
Käytiin kakaraporukalla uimassa vuolaan joen rannalla, vaikka kukaan ei osannut kunnolla uida. Ei silloin vanhemmat ehtineet vahtimaan.
Kaapissa ei ollut aina ruokaa, ja jos oli niin vanhemmat tuli kännissä illalla kotiin ja söi iltapalaksi kaiken mitä oli. Tyhjin vatsoin sain lähteä aamulla kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä. Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...
Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
80-luvun alussa kioskeilta myytiin pikkunappuloille röökiä, kun vanhemmat lähetti hakemaan. Nykyään olisi varmaan lasu-viranomaiset, poliisi, palokunta, suojelupoliisi ja KGB kimpussa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
Junttivanhemmat on junttivanhempia, oli aika mikä tahansa. Lasten pahoinpitely olisi useimmille häpeä mutta junttivanhemmille ylpeilyn aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vm 84. Mummolassa sai remmiä, kotonakin joskus vaikkakin hyvin harvoin. Ei jäänyt traumoja, eihän siinä nyt vereslihalle piesty sentään tms. 80-luvulla päiväkodissa kesähelteillä tätit laitto ison uima-altaan pihalle ja siellä me mukulat juostiin ja uitiin ALASTI. Tuskin enää onnistuisi. Sama kotipihalla, oli ihan tavallista että lapset sai olla lapsia ja peppu vilkkuen juostiin uimassa. Hyviä muistoja, kaikki ei ollut kiellettyä tai pervoa.
Pyöräily ilman kypärää, laskettelu ilman kypärää (sitä pidettiin niin nolona eikä kukaan käyttänytkään niitä). Ympäri kyliä pyörittiin varsinkin kesä koko päivä, sekalainen sakki naapuruston lapsia. Uitiin isossa joessa yksinämme, ei kukaan ehtinyt vahtimaan.
Kävin jo ala-asteelta lähtien kaupassa koulun jälkeen - ostin äitin määräämän listan mukaan ruokakamppeita ja tupakkia. Ens alkuun Tennan tilille, sitten joko käteisellä tai äitin kortilla. Ihan tavallista ysärillä.
Vierailija kirjoitti:
Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä. Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...
Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.
Opettajat ei käyttäneet ruumiillista kuritusta. Kaikki tiesi että se on kiellettyä ja olisi johtanut varoitukseen tai irtisanomiseen jo 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kullervo6969 kirjoitti:
80-luvun alussa kioskeilta myytiin pikkunappuloille röökiä, kun vanhemmat lähetti hakemaan. Nykyään olisi varmaan lasu-viranomaiset, poliisi, palokunta, suojelupoliisi ja KGB kimpussa...
Ja kaljaa!
Lapset ui alasti julkisillakin uimarannolla, tämän muistan. Varsinkaan pikkulapsilla ei ollut uimapukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä. Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...
Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.
Opettajat ei käyttäneet ruumiillista kuritusta. Kaikki tiesi että se on kiellettyä ja olisi johtanut varoitukseen tai irtisanomiseen jo 80-luvulla.
Isoveljeni aloitti koulunsa 80-luvun alussa ja oli todella vilkas lapsi. Opettajalla meni hermo totaalisesti ja tämä iski veljeni päähän karttakepillä niin kovaa että se meni poikki (se keppi, ei veljen pää) Väärin ja sairastahan se oli, mutta sitä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
Junttivanhemmat on junttivanhempia, oli aika mikä tahansa. Lasten pahoinpitely olisi useimmille häpeä mutta junttivanhemmille ylpeilyn aihe.
Pointti on, että ennen sitä ei pidetty perheväkivaltana ja lastenhakkauksena niin kuin nykyään. Se oli kurinpitoa ja rangaistus. Eli siis vaikka ne jotka nykyään antavat kännykkäkieltoa rangaistuksena olisivat ennen antaneet remmiä samassa tarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä. Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...
Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.
Opettajat ei käyttäneet ruumiillista kuritusta. Kaikki tiesi että se on kiellettyä ja olisi johtanut varoitukseen tai irtisanomiseen jo 80-luvulla.
Isoveljeni aloitti koulunsa 80-luvun alussa ja oli todella vilkas lapsi. Opettajalla meni hermo totaalisesti ja tämä iski veljeni päähän karttakepillä niin kovaa että se meni poikki (se keppi, ei veljen pää) Väärin ja sairastahan se oli, mutta sitä tapahtui.
Oma ope taas löi yhtä luokkani häirikköpoikaa aapisella päähän niin että kannet irtosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
Junttivanhemmat on junttivanhempia, oli aika mikä tahansa. Lasten pahoinpitely olisi useimmille häpeä mutta junttivanhemmille ylpeilyn aihe.
Pointti on, että ennen sitä ei pidetty perheväkivaltana ja lastenhakkauksena niin kuin nykyään. Se oli kurinpitoa ja rangaistus. Eli siis vaikka ne jotka nykyään antavat kännykkäkieltoa rangaistuksena olisivat ennen antaneet remmiä samassa tarkoituksessa.
Oliko remmin käytölle tuolloinkaan mitään "virallisia" perusteita, että miksi se olisi hyvä kasvatustapa, vai oliko se tyyliin, kun näin on aina ennenkin tehty...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko nykyään tehdään lasu jos lapsi pyöräilee ilman kypärää tai ui uimarannalla ilman uimapukua?
Ja minkä rangaistuksen vanhemmat siinä tapauksessa saavat jos sallivat sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
Junttivanhemmat on junttivanhempia, oli aika mikä tahansa. Lasten pahoinpitely olisi useimmille häpeä mutta junttivanhemmille ylpeilyn aihe.
Pointti on, että ennen sitä ei pidetty perheväkivaltana ja lastenhakkauksena niin kuin nykyään. Se oli kurinpitoa ja rangaistus. Eli siis vaikka ne jotka nykyään antavat kännykkäkieltoa rangaistuksena olisivat ennen antaneet remmiä samassa tarkoituksessa.
Ei mitenkään verrannollista. Kyllä ennenkin oli rangaistuksia kuten lelujen ottaminen pois. Ei ollut mikään pakko hakata lapsia.
Minua tukistettiin lapsena vielä vuoteen 2010-2011 asti. Ei tuosta niin järkyttävän pitkä aika ole.
Nykyään, kun minulla on oma lapsi, en voisi kuvitellakaan lyöväni häntä. Olisin täydellisesti mielisairas, jos edes ajattelisin toimivani niin.
Ruumillinen kuritus on tekijän älyllistä heikkoutta ja kaiken lisäksi vastenmielistä, sillä tekijä-uhri-asetelma on pahasti epäsuhdassa. Tekijä kun on mielivaltainen aikuinen ja uhri puolustuskyvytön lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa missä vaiheessa ruumiillinen kuritus muuttui käytännössä kielletyksi, eli siitä alettiin tehdä lasuja ja sen käyttäjät leimata pahoiksi ihmisiksi? Ehkä joskus suuruusluokkaa 2005 tai vähän sen jälkeen?
Ruumiillinen kuritus on ollut laissa kiellettyä 80-luvun alkupuolelta lähtien.
Kirjoitin käytännön kieltämisestä enkä siitä mitä laissa lukee.
Kyllähän 90-luvulla esim. päiväkodeissa pestiin lasten suita saippualla vaikka se lain mukaan lasketaan ruumiilliseksi kuritukseksi. Ja kotona annettiin remmiä, eikä siitä tehty lasuja vaikka suku ja naapurit tiesivät.
Ei todellakaan pesty suita saippualla päiväkodeissa. Ja 90-luvulla kodeissa tapahtui väkivaltaa kuten nykyään ja hyvin harvasta mitään ilmoituksia tänä päivänäkään tehdään. Kyllä jo 80-luvulla meillä koulussa kaikki tiesi, että ruumiillinen kuritus on kiellettyä. Jotkut vanhemmat sitä teki, ja paheksuin jo lapsena näitä vanhempia ja säälin lapsia.
Kyllä pestiin suita päiväkodissa 90-luvun alkupuolella. T: kokemusta on. Myös kun myöhemmin on asiasta keskusteltu, niin en todellakaan ainoa ollut jolla oli tätä kokemusta.
Ja tätä kulttuuria että säälitään lapsia joita vanhemmat rankaisevat ei myöskään ollut vielä 90-luvulla. Silloin se oli enemmänkin ylpeilyn aihe, että oltiin tiukkoja ja rikkeistä oli seuraukset.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.
No ei tietenkään lapset itse ylpeilleet. Vaan niiden vanhemmat.
Junttivanhemmat on junttivanhempia, oli aika mikä tahansa. Lasten pahoinpitely olisi useimmille häpeä mutta junttivanhemmille ylpeilyn aihe.
Pointti on, että ennen sitä ei pidetty perheväkivaltana ja lastenhakkauksena niin kuin nykyään. Se oli kurinpitoa ja rangaistus. Eli siis vaikka ne jotka nykyään antavat kännykkäkieltoa rangaistuksena olisivat ennen antaneet remmiä samassa tarkoituksessa.
70 -luvun lapsena muistan kun vanhemmat välillä paheksuivat tuttavaperhettä, jossa remmiä käytettiin. Taidettiin koko perhekin heittää ulos jostain juhlista, kun isä vetäisi pikkupojalleen korvatillikan. Kyllä se oli jo silloin väkivaltaa ja lastenhakkausta, vaikka virallisesti lailla rangaistavaksi teoksi tulikin vuonna 1984. Jokainen, joka sen jälkeen on lastaan hakannut, on tehnyt rikoksen ja tietää sen tehneensä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko nykyään tehdään lasu jos lapsi pyöräilee ilman kypärää tai ui uimarannalla ilman uimapukua?
Ja minkä rangaistuksen vanhemmat siinä tapauksessa saavat jos sallivat sen?
Kyllähän joku lasun voi tehdä, mutta itse sossuna, en ottaisi ilmoitusta vastaan ellei ilmoittaja pakota ( ei voi kieltäytyä lain mukaan) ja käsittely olisi ihan puhelinsoitto huoltajalle, että tiedoksi tämäkin ilmoitus.
Vierailija kirjoitti:
Minua tukistettiin lapsena vielä vuoteen 2010-2011 asti. Ei tuosta niin järkyttävän pitkä aika ole.
Nykyään, kun minulla on oma lapsi, en voisi kuvitellakaan lyöväni häntä. Olisin täydellisesti mielisairas, jos edes ajattelisin toimivani niin.
Ruumillinen kuritus on tekijän älyllistä heikkoutta ja kaiken lisäksi vastenmielistä, sillä tekijä-uhri-asetelma on pahasti epäsuhdassa. Tekijä kun on mielivaltainen aikuinen ja uhri puolustuskyvytön lapsi.
Tuossa on juuri se sukupolvien välinen ero. Ennen se nähtiin rangaistuksena jota vastaan ei ollut tarkoituskaan pystyä puolustautumaan (sillä eihän kukaan myöskään oleta, että jos lapselta takavarikoi kännykän, niin lapsen olisi voitava takavarikoida kostona vanhemman kännykkä).
Nykyään se taas nähdään perheväkivaltana eli käytännössä samanlaisena kuin tappelu tms.
Puhut vaan omasta puolestasi. Ei ainakaan omassa päiväkodissani kenenkään suita pesty saippualla 80-luvulla. Ja kyllä, niitä kotona remmiä saavia lapsia säälittiin eikä he sillä ylpeilleet. Häpesivät sitä.
Nyt aikuisena ollaan juteltu kavereiden kanssa jotka kuritusta kokivat ja he pitävät kokemuksiaan nöyryyttävinä.