"Ei tänne tarvii laittautua" Miksi laittautumista paheksutaan?
olimme eilen menossa miehen äidinluokse ja päälläni oli mekko(ei edes juhlamekko), sukkikset ja nilkkurit. Mies matkalla totesi että äitini muisti sanoa sulle ettei tänne tarvii niin laittautua. Minulle tuli tästä tunne aivanniinku ei saisi? hassua.. olen pitänyt pientäkin siistiytymistä aina ihan perusasiana menen ihan minne vain. Jotenkin outoa että puuttuu tuollalailla pukeutumiseeni koska emme ole edes läheisiä.
Siis pitääkö parisuhteessa kulkea verkkareissa ja lenkkareissa tukka takussa iho punoittaen?
Kommentit (68)
Etenkin pienissä kylissä olet oikein kävelevä neonkyltti, jos erehdyt laittamaan mekon päälle, korkokengistä puhumattakaan. Muistan, kun kerran ajoimme lapsuuden maisemissani eräällä pienellä paikkakunnalla ja kadulla käveli nainen ihan tavalliset korkokengät jalassa, mustissa paksuissa sukkahousuissa, neulemekko päällä, jonka päällä pitkä auki oleva pitkä villakangastakki (elettiin syksyä). Mietin, että onpas kaunis asu, voisin itsekin kokeilla sopisiko tyyli itselleni. No, äitini tokaisi, että "No onpas siinä oikein laittauduttu kauppareissua varten. Olis vähempikin riittänyt, jos kerran noin kovasti huomiota itselleen haluaa." Just.
Ja annas olla, jos menetkin sinne kauppaan korkokengissä. Kun nuo tuppukylien asukkaat kuulevat korkkareiden kopinan, niin voit olla varma, että sinua katsotaan kuik vierasta sikaa." Eihän sinun nyt KAUPPAAN tarvitse missään korkokengissä lähteä, ei täällä tarvitse tälläytyä." Ai että mitä?
Vierailija kirjoitti:
jotenkin tästä ketjusta tulee mieleen ex-anoppi joka aina muistutti ettei häntä varten tarvinnut olla mitään "hienompaa" tai "erikoista" vaan tavallista. Lopputulos: valitti jos esim. seisova pöytä oli yhtään karjalaista pitopöytää erikoisempi tai jos joutui esim. kiinalaiseen ravintolaan jossa ruokalistalla ei ollut wieninleikettä, kun kauempana asuva sukulainen oli maksanut hänelle ja apelle huoneen hotellista joka ei ollut ihan halvin mahdollinen (ei kuitenkaan mikään luksus vaan perus ketjuhotelli) jne. Eli jos jokin ei mennyt hänen hyvin rajoittuneiden tapojensa mukaisesti, tuli valitusta. Ei tajunnut että kaikessa "vaatimattomuudessaan" hän oli itse asiassa aika hankala ihminen joka ei voinut sopeutua mihinkään tai kokeilla mitään uutta mikä yhtään poikkesi hänen tavoistaan. Tietysti asiaan kuului myös muiden pukeutumisen arvosteleminen, ml. aikuinen poikansa ja tietysti minäkin. Hienostelimme, kun emme viihtyneet pieruverkkareissa ja kuluneissa trikootunikoissa joka paikassa, vaikka hänen seuraansa olisi kelvannut "ihan tavallinen" pukeutuminen ja laittautuminen. Se vaan, että se tavallinen tuppasi olemaan askeleen tai useammankin normaalin siisteyden alapuolelle. Hänellä oli töissä työvaatteet, joten vapaa-ajalle välttivät mitkä tahansa rytkyt, ja muiden olisi tietysti pitänyt olla juuri samanlaisia...
Tämä on terävä kuvaus sota-ajan kanssa suoraan tai epäsuorasti eläneiden elämänkatsomuksesta, jolla yritetään myrkyttää myös jälkipolvet. Vähättelemäällä, lannistamalla kasvatetaan omia lapsia ja yritetään ulottaa lonkerot siitäkin eteenpäin. Järkytys onkin suuri kun jälkipolvet haluaa elää nauttien kaikilla aisteilla.
Onneksi meillä on sentään mahdollisuus elää toisin.
Italiassa on bella figura. Tarkoittaa mm. kanssaihmisten arvostamista huolehtimalla omasta pukeutumisestaan. Suomalaiselle ja amerikkalaiselle ihan vieras ajatus. Venäläisetkin ymmärtää tämän.
Vierailija kirjoitti:
"Casual" on globaali trendi. Työpaikoilla ei paljon missään tarvitse käyttää pukua yms.. Joku iltapukupukeutuminen on pakollista ehkä linnanjuhlissa, ei oikein muualla.
No, sehän tässä juuri mättää. Kukaan ei pukeudu enää baariin, teatteriin, juhliin... kaikki kulkee ne samat casual vaatteet päällä eikä arkea eroteta juhlasta pukeutumalla.
Nykyisin jopa hameen lattaminen töihin muulloin kuin kesähelteellä kirvoittaa muiden eukkojen ihmettelyn, että onko joku erityistilaiuus.
Vierailija kirjoitti:
"Miksi nainenkin ei voi vain olla sitä mitä on?"
Eli toisin sanoen: Mikä ja kuka se luulee olevansa...
Ja tämän naisen mies on todennäköisesti myös itse ruokkoamattomassa luonnontilassa verttyneine vaatteineen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ei tuo "ei tänne tarvi laittautua" välttämättä ollenkaan tarkoita sitä, ettei saisi laittautua. Moni vaan kokee laittautumisen vähän vaivaksi, ja on kiva vaan tietää jos jonnekin saa tulla vaikka tuulipuvussa eikä tarvi erityisesti pukeutua ja laittaa. Mutta harvapa siitä pahaa tykkää jos toinen sitten on laittautunut.
Mulle tulis tosta tunne niinkun kytättäisiin mitä kynsilakkaa tänään laitoin tai onko nyt farkut tai hame.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vain nyt on tämä metsäläismentaliteetti yhä vallalla, rumat ne vaatteilla koreilee. Kaikenlainen laittautuminen koetaan turhamaisuudeksi ja ajantuhlaukseksi, senkin ajan voisi viettää navetassa lantaa luomassa tai huttua keittämällä.
Koulun päättäjäisissä näkyy. Osalla perusgolleget, Osalla puvut jne.
Edes vähän voisi laittautua, edes vaikka farkut ja kauluspaidat.
Mun äiti on tuollainen. Hän ei mistään meikeistä ja koreiluista välitä, eivätkä saisi muutkaan. Meikkaavia, vanhempia naisia haukutaan.
Hän kommentoi jopa minun 7v tyttärelleni, että onpas sulla fiinit vaatteet ja mites sulla näin arkena on tuollaiset. Ja lapsella on tyyliin sukkahousut ja mekko, ihan normaalit vaatteet ja hän sattuu tykkäämään kimalluksesta sun muusta hienosta. Tämä kommentointi on todella rasittavaa, eikä siinä ole mitään ihailevaa sävyä. Pikemminkin sellainen hämmentynyt naureskelu, että onpas se Liisa nyt hienona...
Myös minun mummoni kommentoi minulle, että ootko juhliin menossa, kun päälläni oli trikoinen musta maksihame ja joku perustoppi. Just.
En tiedä, todella rasittavaa ettei saisi laittautua tai edes näyttää normaalilta. Minä en edes onnistu koskaan (omasta mielestäni) olemaan pyntätty, koska en ole kotona sellaiseen oppinut. Olen lähinnä homssuinen. Vaan eipä tulisi mieleenkään mennä vanhempien tykö käymään huulipunat naamassa ja hiukset kiharrettuna. En vaan jaksaisi sitä kommentoinnin määrää.