Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa ahdistukseen, jos ei pääse terapiaan?
31.10.2019 |
Olen hoitovapaalla eikä ole rahaa psykoterapiaan (ei vaikka saisi sen kelan tuen, koska itse on pakko maksaa niin iso osa kuitenkin). Ja lisäksi pitäisi aina palkata joku maksullinen lapsenvahti tänne kotiin sen terapia-ajan ja matkojen ajaksi, jotta edes pääsisi sinne käynnille jotenkin. Mieheni työajat on ma-pe klo 10-18 ja tunnin matkat päälle eli mies ei voi hoitaa lasta silloin kun menisin sinne terapiaan, johon meillä siis ei ole edes rahaa.
Olen ennen lapsen saamista käynyt useammassa sellaisessa keskusteluapu-jutussa vuosien varrella, mutta niistä ei oikeasti ole ollut apua tähän vaan varmaan tarvisin jonkun pitkän ja tiiviin oikean terapian. Ennen lasta kuitenkin ahdistus pysyi hallinnassa ihan hyvin, koska aina kun ahdisti niin pystyin lähtemään lenkille, salille, vaeltelemaan vaikka kauppakeskukseen. Nyt tämän juuri yksi vuotta täyttäneen kanssa en pysty, koska lapsella on tietyt rytmit ja ruoka-ajat ja nukkumisajat, joista on pakko pitää edes suunnulleen kiinni. Eikä minua auta se, että pääsen kahden tunnin päästä lapsen kanssa kauppakeskukseen, vaan kun ahdistaa niin olisi päästävä ihan heti.
Ei oikein ole mitään erityistä asiaa joka ahdistaisi, vaan kaikenlaiset pienet arkiset asiat ahdistaa, eri asiat eri kerralla.
Mikä siis auttaa, jos ei pääse terapiaan?
Kommentit (55)
Minulle auttaa kirjan lukeminen. Hiljaa oleminen kirjan kanssa. Ajatukset muuttaa rataa ja saan uutta ajateltavaa tilalle. Kokeile edes! Kun imetin, luin siinäkin kirjaa samalla. Aina löytyy pieni rako poispakenemiseen kirjan maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä soitan itkupuhelun äidilleni. Hän juttelee kanssani, kunnes ahdistus helpottaa. Onko sinulla ketään, jolle voisit soittaa silloin?
Rautakuuri, B12-vitamiini ja D-vitamiinia suuret annokset. Minulla auttoi ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä auttaa lähinnä musiikki jos on ihan kamala olo. Silloin vaan itken ja kuuntelen, vaikka koko yön jotain jos on pakko. Todella vaikeaa silti neuvoa mitään, kun en ole ollut ikinä millään lääkityksellä. Itselläkin paljon asioita mitä tahtoisi puhua jonkun kanssa, mutta ei ole ketään juttukaveria ja ei ole rahaa terapiaan. Huomaa aina kuinka olo paranee jos saa edes hetken jutella ja silloin on surullista huomata, kun ei ole ketään ja on yksinäinen. Ihmisten seura kuitenkin piristää itseäni.
"Mikä siis auttaa, jos ei pääse terapiaan?"
Huumeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta, ulkoilu, terveellinen ruoka, muiden ihmisten mielellään ystävien seura.
Myös meditointi ihan 10min per päivä auttaa. Meditointia on tutkittu paljon ja ainakin itsellä siitä on ollut todella paljon apua nimenomaan ahdistukseen. Meditoimalla oppii ikäänkuin tunnistamaan sen kun mieli alkaa ajattelemaan ahdistavia juttuja. Kun tunnistaa asian niin ajatukset voi tietoisesti kohdistaa johonkin positiiviseen. Meditoinnista löytyy paljon tietoa ihan googlaamalla.
Tärkeää myös välttää alkoholia. Alkoholin vaikutukset aivoissa kestävät pitkään senkin jälkeen krapula loppuu.
22 laittoi kyllä hyvän avainsanan:
Poispakeneminen
Tätä voi yrittää monellakin tavalla.
Just jokin rakas harrastus, pitkäaikainen, joka imaisee kunnolla.
Tietty musiikki ja kirjat hyviä myös.
Mutta sellainen pieni intohimo, että ihan koukuttuisi johonkin väsäämiseen.. Itsellä askartelut saavat ajatuksen lentämään jo suunnitteluvaiheessa.
Ja arjen rutiinien katkaisu - ei tietty käy kaikissa elämäntilanteissa.
Helppoa ratkaisua ei varmaan ole, saati yleispätevää kaikille sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yks terapeutti mainosti tulevansa myös kotiin. ja eiköhön lauantait tai illatkin heile sovi. on myös puhelinterapeutteja.j a chat -
mulla loppu kun lopetin kahvin juonnin. en voinut enää ollenkaan juoda kahvia kun se teki niin ahdistuneeksi,en voinut muuta kun lamaantuneena istua sohvalla liikkumatta, kotitöiden tekeminen oli mahdotonta. nyt pikkuhiljaa pikakahvia olen voinut ottaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yks terapeutti mainosti tulevansa myös kotiin. ja eiköhön lauantait tai illatkin heile sovi. on myös puhelinterapeutteja.j a chat -
En ole löytänyt terapeuttia, joka tekisi myöhään illalla eli klo 20 tai sen jälkeen enkä viikonloppuisin. Kotiin en voi pyytää, kun tässä lapsi se tässä kotonakin on sitten läsnä. Chat olisi ihan hyvä! Mistähän sellaisen löytäisi? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yks terapeutti mainosti tulevansa myös kotiin. ja eiköhön lauantait tai illatkin heile sovi. on myös puhelinterapeutteja.j a chat -
En ole löytänyt terapeuttia, joka tekisi myöhään illalla eli klo 20 tai sen jälkeen enkä viikonloppuisin. Kotiin en voi pyytää, kun tässä lapsi se tässä kotonakin on sitten läsnä. Chat olisi ihan hyvä! Mistähän sellaisen löytäisi? Ap
Ainakin Vastaamolla on tarjolla videovastaanottoja, sopisiko semmoinen sinulle? https://www.vastaamo.fi/videovastaanotto/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn itsd Kelan tukemassa terapiassa ja sitä ennen kävin psykiatrian polilla psykologin juttusilla, tämä oli ilmaista. En nyt tiedä onko tämä maksava terapia niin julmetun paljon parempaa kuin tuo kunnan tarjoama oli joten jäin tuumimaan miksi ap et haluaisi jatkaa tuota aiemmin kokeilemaasi, psykologin keskustelukäynnit? Ihan samoja psykologejahan ne maksavat käynnitkin ovat, moni tekee töitä niin julkiselle kuin yksityiselle puolelle. Olisi varmaan ainakin parempi kuin ei mitään?
Jos esim henkilökemiat silloisen psykologin kanssa eivät natsanneet niin kyllähän aina voi pyytää toista psykologia. Kannattaisiko tätä vielä kokeilla? Tsemppiä kovasti ap, olen ylpeä siitä että nostat kissan pöydälle ja haluat apua tilanteeseesi, se ei ole ahdistuneena millään lailla helppoa..
Sivusta, mutta kelatuetussa terapiassa vastapuoli on aivan eri tavalla sitoutunut. Hänen kanssaan on sopimus tehty pitkäksi aikaa ja kyllä terapeutti ohjailee keskustelua ja käyntejä eri tavalla. Julkisella henkilö voi vaihtua lennosta, aikoja saa huomattavasti vähemmän ja ne voivat peruuntua helpommin. Jutustelu ja terapia ovat kaksi eri asiaa.
Minua auttoi vasta elämäntilanteen muuttuminen paremmaksi. Ja kun lopetin kofeiinin käytön, niin siihen loppui pienemmätkin ahdistukset.
Liikunta on auttanut minua enemmän kuin ikinä olisin voinut uskoa. Se kuulostaa niin mitättömältä, kun hoetaan liikunnan vaikutuksista mielenterveyteen, mutta totta se on.
Myös pienten onnistumisen tunteiden tehtailu on välillä auttanut (ei yhtä paljon kuin liikunta, mutta sen verran että kannattaa mainita). Olen opetellut leipomaan ja tekemään sellaisia ruokia joita en ennen osannut tehdä. Ja vielä yks, ihan naurettava, mutta toimii mulla: olen pelannut kännykällä HayDay-peliä, jossa saan onnistumisen kokemuksia. Aivot unohtaa ahdistua. :)
uupumus ja vaateet. uusi tilanne. eikö sinulla ole turvaverkkoja? joskus oli auttavia puhelimia. taukoja kantsii pitää.
Mä kuuntelen äänikirjoja. Ahdistus lievenee ja joskus jopa unohtuu, joa on tarpeeksi hyvä kirja. Auttaa erityisesti nukkumaan menessä.
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
Yritä kääntää ajatuksesi niin päin, että autat itse itseäsi. Ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi ja tee töitä sen eteen että alat voida paremmin. Se voi vaatia paljon aikaa ja vaivaa.
Keskusteluapu on hyvä asia, mutta työ pitää joka tapauksessa tehdä itse. Parhainkaan terapeutti ei pysty parantamaan ketään ilman asiakkaan omaa panosta.
Noita Sinun kannattaisi varmaan kysyä omalta lääkäriltäsi, joka tuntee Sinut ja joka pääsee lukemaan terveys- ja sairaustietoarkistojasi.
Eivät nuo kovin koukuttavia ole, eikä niihin pienillä annosmäärillä tule sellaista riippuvuutta, että lopettaessa tulisi pakkoliikkeitä tai mitään harhanäkyjä näkisi (nuo jättikokoiset ötökät, pikku-ukot ja pelottavat hahmot ovat käsittääkseni yleensäkin lähinnä pitkäaikaisen ja kovan alkoholinkäytön katkaisemisen aiheuttamia halluja), mutta kyllä näidenkin kanssa saattaa pian huomata, ettei pärjää enää ilman. Näin käy helposti etenkin tuon Imovanen kanssa: nukkuminen ilman käy entistäkin vaikeammaksi.
Pitkäaikaisen ja päivittäisen Oxaminin / Opamoxin heivaamisen seurauksena saattaa tuntea ikävää huimausta, epätodellista feelistä ja ikäänkuin "seinien huojumista" tai liikkumista, mutta tämä ikävä Vekkula-talomainen vaihe kestää enintään pari viikkoa, pikemminkin sanoisin että noin 10 päivää, eikä sekään ole luonteeltaan mitenkään pelkotilamainen tai vainoharhainen olotila: muuten ihan normaalia, paitsi että olo vain on hieman huippaavainen ja kenkku.
Tietenkin tuollaisena aikana kun koko havaintokenttä on jotenkin "muovailuvahamainen" tai surrealistinen, kannattaa välttää kaikilla ajopeleillä - myös polkupyörällä - ajamista.
Ja kun oxazepamia tai zopiclonia on veressä, ei kannata nappailla alkoholia: sen kanssa voi yhdessä näiden mömmöjen - eritoten oxazepamin seurassa - tapahtua ihan mitä vain. Imovane / zopiclon ei ole ihan niin vaarallinen alkoholistillekaan.
Se oxazepaami voi lähinnä väsyttää ja veltostuttaa (lihasvoima heikkenee ja astiat voivat pudota käsistä), ja saatat joutua huilaamaan aluksi ennenkuin elimistösi tottuu kamaan, niin että sikäli se saattaa hiukan heikentää lapsenhoitokykyä (kun äiti on "kanttuvei" sohvalla), mutta eivätpä ne yleensä kenellekään mitään muuta aiheuta.