Pärjääkö lapsi elämässään paremmin, jos on sisaruksia pienellä ikäerolla?

Eivät. Sanoohan sen nyt järkikin, että kun vanhemmilla on useampi pieni lapsi huolehdittavanaa samanaikaisesti, niin voi olla hyvin raskasta ja sitä huomiota ei vain pysty antamaan samalla tavalla kuin jos keskittyisi yhteen. Useimmilla mt-ongelmaisilla esimerkiksi löytyy juuri puutteita perusluotttamuksen luomisessa jne. sieltä aivan varhaisesta lapsuudesta. 

Vaikka ne esikoiset ovatkin älykkäimpiä niin se ei kuitenkaan tarkoita, että niillä vähemmän älykkäillä sisaruksilla olisi jotenkin huonompi elämä :D Vai pitäiskö lastenhankinta keskittää vain älykkäille ihmisille, kun jossain toisessa perheessä se älykkäin esikoinen on kuitenkin paljon vähemmän älykäs kuin jonkun toisen perheen kuopus. Kaikilla on ne omat vahvuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Esikoiset ja ainoat lapset ovat tutkitusti viisaampia ja pärjäävät elämässään paremmin. Mikäli tämän ominaisuuden haluaa seuraavallekin lapselle, on ikäeroa oltava useamman vuoden.

Lapsi tarvii vanhempien ihailua ja panostusta ensimmäisien vuosiensa aikana. Useamman pienen kanssa se on mahdottomuus.

Ai jaa. Minä olen kolmilapsisen perheen kuopus, ikäeroa sisaruksiin 1,5 ja 3,5 vuotta. Ja olen (myös sisarusteni mielestä) sarjan viisain. Kaikki olemme pärjänneet elämässä erinomaisesti, olemme niin eri aloilla että vaikea verrata, kuka olisi parhaiten pärjännyt.

Meillä on aika perinteisesti mennyt, että esikoinen on kyllä fiksuin ja menestynein, koska häntä on puskettu eteenpäin ja hänen kohdallaan olin vaativampi. Mielestäni hänen ei tarvitsisi olla niin vaativa itseään kohtaan, mutta toisaalta se taitaa olla minun vikani.

Kuopus taas osaa ottaa rennommin, kuitenkin hankkinut hyvän koulutuksen ja elämä sujuu mukavasti, vaikka ei tavoittelekaan kuuta taivaalta. Hänen kohdallaan en turhia pingottanut, toki tuin ja kannustin kaikessa.

Kumman elämä nyt sitten on parempaa?

Lapsuudenperheessäni kaksi vanhempaa lasta surkeita koulussa ja isosisko täysluuseri työelämässä, kuopus sai vaivoin peruskoulun tehtyä. Minä olen keskimmäinen ja se suvun älypää ja menestyjä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kahden lapsen ikäero on 1,5 kk. Molemmat ovat hyvin pärjänneet, opiskelleet ja ovat kunnon veronmaksajia ;)

Poikkeus, joka vahvistaa säännön?

Toinen on vissiin adoptoitu?

Vierailija kirjoitti:

Minun kahden lapsen ikäero on 1,5 kk. Molemmat ovat hyvin pärjänneet, opiskelleet ja ovat kunnon veronmaksajia ;)

Poikkeus, joka vahvistaa säännön?

Vau. Enpä ole moisesta ikäerosta kuullutkaan.

Mulla oli kuusi vuotta vanhempi sisarus joka dominoi mua totaalisesti kasvuiässä ja se tulee vaikuttamaan muhun koko mun loppuelämän. Mutta tällaiset tapaukset riippuvat enemmän perhedynamiikasta kuin iästä, normaali sisarus jättäisi tällä ikäerolla pienemmän rauhaan. Mutta meillä nimenomaan valtava kehitysero mahdollisti sen ettei mulla ollut ns. mitään mahdollisuuksia häntä vastaan.