”Ei minua varten tarvii keittää” ja 7 muuta lausetta, jotka kuvaavat suomalaisuutta hämmentävän hienosti
1. Ei minua varten tarvii keittää.
Ensinnäkin lause kuvaa suomalaiselle kahvipöytäkulttuurille ominaista kainoa kursailua. Toisaalta se kiteyttää ylipäätään suomalaisen luonteenlaadun: Jos itse juot, voin minä seuraksi kupillisen ottaa, mutta älä nyt suotta tee minusta mitään numeroa.
Ei minua varten tarvii keittää -lause on saanut aiemminkin huomiota suomalaisen mielenmaiseman kuvajaisena. Vuonna 2017 se valittiin Ylen Docventures-ohjelman äänestyksessä kaikkien aikojen suomalaisimmaksi lauseeksi.
2. No tää nyt on vaan tämmönen...
Toteamus on tuttu erityisesti niistä tilanteista, kun suomalainen saa osakseen kehuja ja ylistystä. Halutessa lausahdusta voidaan täydentää esimerkiksi seuraavilla elementeillä:
Epämääräisellä muminalla jostain ”ihan vanhasta kaapin pohjalta löytyneestä kauhtanasta”.
Kädenheilautuksella ja pään pudistuksella.
Toteamuksella, että ”tässä vaan nopeasti leivoin nämä pullat, eiväthän nämä nyt mitenkään ihmeellisiä ole”.
Toteamuksella, että ”ei tehdä tästä nyt mitään numeroa”.
3. Havuja, perkele!
Sisu ja tekemisen meininki yhdistyivät monissa mottoehdotuksissa. Eräs kuvaava lause löytyy hiihdon maailmasta. Vuonna 1987 Oberstdorfin MM-kisoissa hiihtoässä Marjo Matikaisen huutama ”Havuja, perkele!” tiivistää jotain olennaista suomalaisesta jämäkkyydestä.
Twitterissä Suomen motoksi ehdotetaan myös muita urheilumaailmasta tuttuja lauseita. Suosiota on kerännyt esimerkiksi keväällä 2019 MM-jääkiekon kisastudiossa Antero Mertarannan huutama ”Löikö mörkö sisään?” ja rallilegenda Markus Grönholmin ”Up in the ass of Timo” -toteamus.
4. Raastepöydästä voipi aloitella.
Vuonna 2017 näyttelijä Antti Holma kertoi Ylen radio-ohjelmassa huomanneensa, että ”raastepöydästä voipi aloitella” -lausahdus on niin suomalainen, että sen todellisen merkityksen voi ymmärtää vain ja ainoastaan suomalainen.
Mikäpä siis sopisikaan motoksemme paremmin kuin se!
Kommentit (5)
Olen suomalainen, mutten tajua raastepöytää *_*
Kiva kun poikkesitte. Tulkaa nyt pian käymään uudelleen.
Kun ovi vieraiden jälkeen sulkeutuu, alkaa saatanallinen haukkuminen.
Ettei ne nyt tajua soittaa ennen tuloansa ja istuvat prkeleet tuntitolkulla. Eivät nyt tulisi vähään aikaan, kun ei niiden juttuja kestä kuunnella.
Naapurin uusi auto.
Millä ihmeellä ne sen on oikein hankkinut, pitäskö meidänkin ostaa? Vaikka pankkivelkaa pitäisi ottaa yli varojen, mutta jo pidettäisiin 3 puuropäivää viikossa, entisen kahden tilalle, niin sitten voitais näyttää.
Täytyy ensin katsoa Trafista onko se niiden oma............
Jumaalauta, sen omistaa rahoitusyhtiö :-)
Tästä kyllä muistetaan muistuttaa kaikkia.
Vaimo, tuo toinen silakka pöytään, nyt juhlitaan.
5. Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?
Pienet muovipussit pakasteille alkavat hyvästä syystä olla katoavaa luonnonvaraa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kaupan kassojen menneinä vuosina varsin taajaan esittämä kysymys olisi iskostunut syvälle suomalaisten päihin.
Twitterissä nostetaan esiin myös astetta modernimpi ruokakauppalausahdus. ”Jos sinulla ei ole S-etukorttia, paina ’ei S- etukorttia’ -näppäintä” -lause kaikuu nykyään S-markettien pikakassoilla joka kerta, kun joku maksaa ostoksensa.
6. Mitähän ne meistä ajattelee?
Kysymystä voi pitää suomalaisena esimerkiksi siksi, että usein suomalaiset nähdään hieman epävarmoina tyyppeinä. Toisaalta olemme hyvin kiinnostuneita siitä, mitä ulkomailla ajatellaan Suomesta ja suomalaisista.
7. Suomi mainittu – torilla tavataan!
Jatkumona ”Mitähän ne meistä ajattelee?” -lauseelle on tietenkin ilon huudahdus, joka kajahtaa kuuluviin, kun suomalaisten korviin kantautuu tieto siitä, että joku jossain ulkomailla on noteerannut Suomen.
8. No niin.
Koomikko Ismo Leikola totesi klassikkosketsissään, että ”noniin” on suomen kielen tärkein sana. No niin -tokaisulla voidaan kuvata niin innostusta, lannistusta, onnistumista, suuttumista, hämmästystä kuin vaikka pettymystä.