Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olisitko miehen kanssa joka ärähtelee, tiuskii ja katsoo sinua halveksuvasti?
29.10.2019 |
Siis katsoo halveksuen silloin kun katsoo. Usein kun katse on luotuna joko tv:hen tai puhelimeen. Kun olette yhdessä kaupassa ja juttelet myyjän kanssa mies seisoo vieressäsi halveksuva ja ivallinen ilme naamallaan. Mies myös heittää seksuaalisia vitsejä myyjien kuullen kuten vaikka jos valitset kurkkua mies kysyy kovaan ääneen vieressäsi "no mikäs niistä olisi parhaimman kokoinen, ai toi, haluaisitko sä että mulla olisi tuollainen? Varmaan tykkäisit!" Ja tämä siis niin kovaan ääneen että kaikki kaupassa olijat varmasti kuulevat.
Mikä tällaisen ihmisen käytöksen takana voi olla?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa jo aika uskomattoman kamalalta, mutta niin sitä vaan itsekin oli nuorempana melkoisten m*lkkujen kanssa jotka ei tosiaan kunnioittaneet/arvostaneet lainkaan. Eihän sitä vaan silloin tajunnut vaan jotenkin kuvitteli, että kaikki se ilkeys ja epärehellisyys oli vaan niitä "huonompia päiviä" jotka kuuluu parisuhteeseen. Jälkeenpäin sitä on tajunnut, että sitähän oli pelkkä kynnysmatto ja reikä näille miehille eikä parisuhteen tosiaan kuulu olla sellaista.
Harmi, että vahinko kuitenkin ehti jo tapahtua eikä sitä oikein osaa/uskalla luottaa kehenkään eikä edes itseensä, että osaisi tunnistaa terveen parisuhteen ja olla sellaisessa "oikein" ja hyvän miehen arvoinen. Sellaisesta kun ei ole minkäänlaista kokemusta.
Sitä ei jotenkin ollenkaan tiedä mikä on ok ja mikä ei. Tai siis, että mikä on vielä ihan normaalia käytöstä ja missä kohtaa menee se raja, että toisen käytöksestä on ymmärrettävä vetää ainoa oikea johtopäätös ja jättää suhde siihen paikkaan. On ihan sekaisin sen suhteen mitä kaikkea hyvässäkin parisuhteessa "pitää" tai voi sietää. Toki nuo ap:n esimerkit on jo todella selkeitä, ettei tuollainen ole hyvää parisuhdetta nähnytkään, mutta miehet harvoin on noin selkeitä vaan se halveksunta on jotenkin ovelan peiteltyä ja just sellaista, että ne sanat ja teot voi ymmärtää kahdella tavalla.
Ja tietenkään sellaisessa suhteessa ei pidä kenenkään ollakaan jossa ei tunnu hyvältä, mutta onko sitä itse jo yliherkkäkin ihan normijutuista? Kateellisenakin katsoo naisia, joilla elämä on ollut suojattua ja mennyt kuin pumpulissa ilman huonoja mieskokemuksia. Silloin on tietenkin helppoa vetää ne omat rajat ja pitää niistä kiinni, kun miehet on lähtökohtaisesti aina halunneet kohdella hyvin. Elämä on aikalailla erilaista, kun ei ole tarvinnut olla kenenkään pahan olon likasankona vaan päinvastoin.
Totta. Tyttö, jota ei koskaan kohteltu arvostavasti, ei edes lapsuudenperheessään, ei osaa arvostaa itseään eikä vaatia arvostavaa kohtelua. Ehkä psykoterapia voisi auttaa löytämään sen itsearvostuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin varmaa todennut tuohon kurkku juttuun että pakkohan se on tämmönen mela ostaa kun sun oma niin pieni ettei mitään tyydystystä saa. 😄
Vierailija kirjoitti:
Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.
Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.
Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.
Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Olisiko tässä voinut olla kyse siitä, että narsisti yleensä tietää olevansa narsisti, mutta on suorastaan ylpeä siitä. Ja ettei terapia auta, vaan usein pahentaa näitä. Toisaalta narsisti voi osata myös manipuloida vastatessaan.
Joka tapauksessa aivan kuten sanoit, ei sillä termillä ole väliä. Tämmöisiä kannattaa karttaa. Nuo väkivaltafantasiat varsinkin olisivat huolestuttava merkki jo ilman sinuun kohdistuvaa väkivaltaista käytöstä. Tämmöisiä tuskin voi korjata.
Vierailija kirjoitti:
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Todella hyvä ja tärkeä pointti. Toisen osapuolen ei tarvitse olla patologinen narsisti tai muuten pahasti häiriintynyt, jotta suhteen "saisi" lopettaa. Myös henkisesti sinänsä terveet mutta toisilleen epäsopivat kumppanit voivat saada pahaa jälkeä aikaan ja siksi ei koskaan ole mielestäni liioiteltua lopettaa suhdetta liian suurten eroavaisuuksien vuoksi.
Täällä on toinen "kuriinlaittaja".
Jotkut ihmiset nyt vaan ovat sellaisia, että paukuttelevat rajoja ihan tavan vuoksi (tai oman epävarmuutensa), ja jatkavat tasan niin kauan kun niiden antaa jatkaa.
Ne rajat pitää vääntää vaikka ratakiskosta, jos suhteeseen päättää jäädä.
Esim. tossa kurkku tilanteessa marssia ulos kaupasta ja kadota viikoksi. Pikkuhiljaa menee perille, tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en suostu kenellekään kuriinlaittajaksi. Jos aikuinen ihminen on niin pihalla, että koko ajan pitää jotenkin testata toista, niin olkoot yksinään. Oikeastaan ihmettelen, miksi näin epäkypsät tyypit edes hakevat parisuhdetta. Joskus vaikuttaa siltä, että parisuhdetta hinkuvat kiivaimmin juuri he, joilla ei ole sille saralle mitään todellista annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, elääkö mieheni kaksoiselämää?? Tuo kurkkujuttu oli kuin suoraan hänen suustaan! :D
Asiaan. Joo, se oli tuollainen aluksi ja monin tavoin vielä pahempikin. Laitoin tyypin kuriin ja nyt se puhuu mulle kuin ihmiselle ja arvostaa kyllä. Ei katso halveksuen, muttei ehkä ole koskaan katsonutkaan. Tai no... eihän se muutenkaan juuri koskaan katso mua. Kova koulu tää on ollut, enkä voi suositella kenellekään. En itsekään ryhtyisi tähän uudestaan.
Miten nämä tyypit "laitetaan kuriin"?
Olen todella kiinnostunut kuulemaan.
Pitää muuttua itse pirulliseksi ämmäksi (josta sitten täällä muut saavat kauhistellen kirjoittaa). Lakata olemasta kiltti. Tarvittaessa kova kovaa vastaan. Oikeudenmukaisuus kannattaa kuitenkin säilyttää ja olla reilumpi ja herkempi kuin mitä mies on ollut. Puhua asioista. Yrittää avoimesti kertoa, miltä tuntuu, kun se tekee niin kuin tekee, ja mitä siltä toivoisi. (Ei toimi, jos on narsisti, mutta ei sellaisen kanssa kannats edes yrittää).
Mitä pitempään se on saanut törttöilyään jatkaa, sitä pitempään menee, että siitä tulee ns. kunnollinen. Voi myös yrittää ymmärtää syitä huonon käytöksen taustalla, mutta ei niin, että ne oikeuttaisivat huonon käytöksen. Edelleen sanon, että en suosittele, mutta jos tyyppi ei ole aivan toivoton, niin se saattaa myös muuttua. Mutta siinä on iso riski olla itse ihan riekaleina kaiken jäljiltä.
Ei niitä kuriin laiteta, ne vain nyrkillä pistää sinut takaisin ojennukseen ja jos kehtaat erota niin olet psykopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostu kenellekään kuriinlaittajaksi. Jos aikuinen ihminen on niin pihalla, että koko ajan pitää jotenkin testata toista, niin olkoot yksinään. Oikeastaan ihmettelen, miksi näin epäkypsät tyypit edes hakevat parisuhdetta. Joskus vaikuttaa siltä, että parisuhdetta hinkuvat kiivaimmin juuri he, joilla ei ole sille saralle mitään todellista annettavaa.
Täsmälleen samaa mieltä. Nehän juuri kiivaimmin etsitvätkin. Ihan kuin niillä olisi haaste traumatisoida maksimaalinen määrä naisia elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostu kenellekään kuriinlaittajaksi. Jos aikuinen ihminen on niin pihalla, että koko ajan pitää jotenkin testata toista, niin olkoot yksinään. Oikeastaan ihmettelen, miksi näin epäkypsät tyypit edes hakevat parisuhdetta. Joskus vaikuttaa siltä, että parisuhdetta hinkuvat kiivaimmin juuri he, joilla ei ole sille saralle mitään todellista annettavaa.
Se on ihan järkevä valinta. Niin itsekin tekisin nyt, jos olisin aloittamassa suhdetta mäntin kanssa. Mutta minulle tämä kokemus ehkä oli tarpeen, että tunnistan sen mänttiyden ja osaan vaatia parempaa kohtelua.
T. Kuriinlaittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.
Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.
Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.
Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Tämä kolahti vahvasti. Henkisesti väkivaltainen eksäni haukkui minua toistuvasti mm. sosiopaatiksi ja psykopaatiksi, syytti minua valehtelusta ja epärehellisyydestä jne. vaikka itse jäi jatkuvasti kiinni valheista, kohteli ihmisiä huonosti ja rikkoi myös lakeja. Jotenkin hän ajatteli, että muiden olisi pitänyt sietää ja ymmärtää hänen huonoa käytöstään loputtomiin, mutta minun kaikki virheeni olivat kertakaikkisen anteeksiantamattomia.
Juuri näin. Tutulta kuulostaa.
Tämän sorttiset ihmiset jotenkin näkevät muiden ihmisten virheet niin anteeksiantamattomina (minua nimiteltiin useasti mm. maailman paskimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi, olen kuulemma täysin läpeensä paha, joten eihän sellaisen ihmisen tekoja voi antaa anteeksi - syynä jokin aivan pieni virhe, vaikka 15 min myöhästyminen sovitusta aikataulusta), siinä missä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Pelottavinta mielestäni on kuitenkin se, että usein tuntuu etteivät he ihan oikeasti näe omassa toiminnassaan mitään vikoja, vaan uskovat olevansa niitä hienoja ihmisiä, joita muille esittävät. Kenties heidän aivonsa on rakennettu siten, että he hajoaisivat ihmisinä, jos he joutuisivat myöntämään itselleen omat virheensä?
Sitä olen myös miettinyt, että nämä ihmiset ovat siksi niin herkkiä näkemään narsismia, psykopatiaa ja pahuutta ympärillään, koska tunnistavat kyllä jossain syvällä sisimmässään nämä piirteet itsessään, vaikkeivat haluaisi. Ne on helpompi ulkoistaa. On myös helppo uskoa muista kaikenlaista pahaa, kun on itse kykeneväinen karmeisiin tekoihin ja valheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en suostu kenellekään kuriinlaittajaksi. Jos aikuinen ihminen on niin pihalla, että koko ajan pitää jotenkin testata toista, niin olkoot yksinään. Oikeastaan ihmettelen, miksi näin epäkypsät tyypit edes hakevat parisuhdetta. Joskus vaikuttaa siltä, että parisuhdetta hinkuvat kiivaimmin juuri he, joilla ei ole sille saralle mitään todellista annettavaa.
Täsmälleen samaa mieltä. Nehän juuri kiivaimmin etsitvätkin. Ihan kuin niillä olisi haaste traumatisoida maksimaalinen määrä naisia elämänsä aikana.
Tai sitten ne etsivät alitajuisen epätoivoisesti sitä pelastavaa justiinaa, joka laittaisi heidät kuriin ja heidän elämänsä järjestykseen. :D
Naurattaa aina, kun täälläkin kirjoitellaan mukavista miehistä, joilla on niin kauhea vaimo. Joskus sille on syynsä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.
Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.
Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.
Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Olisiko tässä voinut olla kyse siitä, että narsisti yleensä tietää olevansa narsisti, mutta on suorastaan ylpeä siitä. Ja ettei terapia auta, vaan usein pahentaa näitä. Toisaalta narsisti voi osata myös manipuloida vastatessaan.
Joka tapauksessa aivan kuten sanoit, ei sillä termillä ole väliä. Tämmöisiä kannattaa karttaa. Nuo väkivaltafantasiat varsinkin olisivat huolestuttava merkki jo ilman sinuun kohdistuvaa väkivaltaista käytöstä. Tämmöisiä tuskin voi korjata.
Hyvinkin mahdollista.
Saadessaan tietää psykiatrin diagnosoineen hänet hyvin paljon narsistisia piirteitä omaavaksi persoonaksi, ja että keskustelussa minun kanssani psykiatri oli myös maininnut hänen olevan puhtaasti narsistinen, ex-mieheni reaktio oli mairea ja suorastaan itserakas hymy, sekä toteamus "It takes one to know one", jolla hän tietysti viittasi siihen, että myös psykiatri oli hänen mielestään narsisti.
Suhteellisen normaalilla luonteella varustetun ihmisen näkökulmasta nämä kaikki outoudet tosiaan vaikuttavat hulluudelta, kuten joku tässä ketjussa jo totesi. Itselläni oli usein tunne, että meinaa todellisuudentaju itseltäkin vähitellen hävitä, kun elämä poukkoili kaiken maailman (omasta mielestäni) epätodellisissa kuvioissa, juonissa ja käänteissä, joita ex-miehen päässä vilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, elääkö mieheni kaksoiselämää?? Tuo kurkkujuttu oli kuin suoraan hänen suustaan! :D
Asiaan. Joo, se oli tuollainen aluksi ja monin tavoin vielä pahempikin. Laitoin tyypin kuriin ja nyt se puhuu mulle kuin ihmiselle ja arvostaa kyllä. Ei katso halveksuen, muttei ehkä ole koskaan katsonutkaan. Tai no... eihän se muutenkaan juuri koskaan katso mua. Kova koulu tää on ollut, enkä voi suositella kenellekään. En itsekään ryhtyisi tähän uudestaan.
Miten nämä tyypit "laitetaan kuriin"?
Olen todella kiinnostunut kuulemaan.
En ole tuo jolta kysyit, mutta minä aloin vetää hirmuisia kilareita. Löin, heittelin tavaroita ja kiljuin että haluan hänen kuolevan. Se auttoi. Varmaan siksi, että hänen äitinsä aikanaan hoiti parisuhdetta samalla metodilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.
Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.
Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.
Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Tämä kolahti vahvasti. Henkisesti väkivaltainen eksäni haukkui minua toistuvasti mm. sosiopaatiksi ja psykopaatiksi, syytti minua valehtelusta ja epärehellisyydestä jne. vaikka itse jäi jatkuvasti kiinni valheista, kohteli ihmisiä huonosti ja rikkoi myös lakeja. Jotenkin hän ajatteli, että muiden olisi pitänyt sietää ja ymmärtää hänen huonoa käytöstään loputtomiin, mutta minun kaikki virheeni olivat kertakaikkisen anteeksiantamattomia.
Juuri näin. Tutulta kuulostaa.
Tämän sorttiset ihmiset jotenkin näkevät muiden ihmisten virheet niin anteeksiantamattomina (minua nimiteltiin useasti mm. maailman paskimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi, olen kuulemma täysin läpeensä paha, joten eihän sellaisen ihmisen tekoja voi antaa anteeksi - syynä jokin aivan pieni virhe, vaikka 15 min myöhästyminen sovitusta aikataulusta), siinä missä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Pelottavinta mielestäni on kuitenkin se, että usein tuntuu etteivät he ihan oikeasti näe omassa toiminnassaan mitään vikoja, vaan uskovat olevansa niitä hienoja ihmisiä, joita muille esittävät. Kenties heidän aivonsa on rakennettu siten, että he hajoaisivat ihmisinä, jos he joutuisivat myöntämään itselleen omat virheensä?
Sitä olen myös miettinyt, että nämä ihmiset ovat siksi niin herkkiä näkemään narsismia, psykopatiaa ja pahuutta ympärillään, koska tunnistavat kyllä jossain syvällä sisimmässään nämä piirteet itsessään, vaikkeivat haluaisi. Ne on helpompi ulkoistaa. On myös helppo uskoa muista kaikenlaista pahaa, kun on itse kykeneväinen karmeisiin tekoihin ja valheisiin.
Jep. Pienikin virhe tai erehdys tai ristiriita puheissani (jos vaikka muistin jonkin asian väärin) saattoi saada aikaan sen, että eksä haukkui minut maan rakoon. Jos yritin selittää tai korjata asian, hän väänteli sanomisiani ja niistä uutta vettä myllyynsä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ne kaikki ole parisuhteessa tuommosia.
Toivottavasti et viittaa omiin kokemuksiisi tällä, eli toivottavasti sulla ei ole käynyt noin huono tsäkä.
Totta kai parisuhteessa se lähin ihminen usein joutuu kuuntelemaan paljon sellaista, mitä ei muille valiteta, ja saa osakseen usein nekin kiukunpuuskat, joita ei ansaitsisi, sillä siihen lähimpäänhän ne helposti puretaan.
Mutta ei tuo Ap:n miehen käytös mun mielestäni silti miltään normaalilta parisuhdekäytökseltä kuulosta.
Miksi kukaan olisi parisuhteessa, jos se olisi aina tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.
Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.
Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.
Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.
Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.
Tämä kolahti vahvasti. Henkisesti väkivaltainen eksäni haukkui minua toistuvasti mm. sosiopaatiksi ja psykopaatiksi, syytti minua valehtelusta ja epärehellisyydestä jne. vaikka itse jäi jatkuvasti kiinni valheista, kohteli ihmisiä huonosti ja rikkoi myös lakeja. Jotenkin hän ajatteli, että muiden olisi pitänyt sietää ja ymmärtää hänen huonoa käytöstään loputtomiin, mutta minun kaikki virheeni olivat kertakaikkisen anteeksiantamattomia.
Juuri näin. Tutulta kuulostaa.
Tämän sorttiset ihmiset jotenkin näkevät muiden ihmisten virheet niin anteeksiantamattomina (minua nimiteltiin useasti mm. maailman paskimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi, olen kuulemma täysin läpeensä paha, joten eihän sellaisen ihmisen tekoja voi antaa anteeksi - syynä jokin aivan pieni virhe, vaikka 15 min myöhästyminen sovitusta aikataulusta), siinä missä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Pelottavinta mielestäni on kuitenkin se, että usein tuntuu etteivät he ihan oikeasti näe omassa toiminnassaan mitään vikoja, vaan uskovat olevansa niitä hienoja ihmisiä, joita muille esittävät. Kenties heidän aivonsa on rakennettu siten, että he hajoaisivat ihmisinä, jos he joutuisivat myöntämään itselleen omat virheensä?
Sitä olen myös miettinyt, että nämä ihmiset ovat siksi niin herkkiä näkemään narsismia, psykopatiaa ja pahuutta ympärillään, koska tunnistavat kyllä jossain syvällä sisimmässään nämä piirteet itsessään, vaikkeivat haluaisi. Ne on helpompi ulkoistaa. On myös helppo uskoa muista kaikenlaista pahaa, kun on itse kykeneväinen karmeisiin tekoihin ja valheisiin.
Jep. Pienikin virhe tai erehdys tai ristiriita puheissani (jos vaikka muistin jonkin asian väärin) saattoi saada aikaan sen, että eksä haukkui minut maan rakoon. Jos yritin selittää tai korjata asian, hän väänteli sanomisiani ja niistä uutta vettä myllyynsä.
Juu, tuo sanomisten vääntelykin kuulostaa varsin tutulta. Juuri sen vuoksi mitkään normaalit riidat eivät olleet koskaan mahdollisia, eivät myöskään mitkään virheitä selvittelevät keskustelut. Tai ainakaan ne eivät koskaan johtaneet yhtään mihinkään hyvään, vaan vain entistä pahempaan tilanteeseen, siinä missä kaksi normaalia ihmistä yleensä pystyvät keskustelemalla selvittämään asioita, johonmyös itse etenkin suhteen alussa luotin.
Luonnehäiriöisen ihmisen kanssa riidat ja asioiden selvittelyt vääntyvät ja kääntyvät niin oudoiksi jokaisen teon ja sanan vääntämiseksi ja sitä kautta taas uusien pahojen motiivien etsimiseksi toisen puheista (tyyliin: "Aa, sanoit juuri äsken toisin, eli olet valehdellut mulle koko ajan? Tätä mä just tarkoitin, kun sanoin että sussa ei oo mitään hyvää, oot paska ja valehtelet vaan koko ajan!", kun vahingossa muistat jonkun asian väärin ja korjaat sitä myöhemmin), että niissä ei ikinä voi olla mitään rakentavaa. Ne tuhoavat sen pienimmänkin luottamuksen, mitä oli jäljellä ja kestävät usein tuntikausia aivan uskomattomina syyttely-väittely-harhautus-asiankääntely -istuntoina.
Itse koin ne suorastaan kidutukseksi.
Loppuaikoina en jaksanut vääntää (eli normaalissa suhteessa keskustella tai riidellä rakentavasti) enää mistään, vaan marssin kylmästi pois heti tilaisuuden tullen tai saatoinpa jopa nauraa, että tätäkö taas. Riskinä tietysti se, että se vastapuoli suuttui silmittömästi, tuli perääni vaikka lukitun oven läpi jne.
Siksi suosittelen kaikille ensisijaisesti lähtemistä koko suhteesta heti, kun kuvio alkaa aueta. Mitkään järjelliset argumentaatiot tai keskustelut eivät näiden ihmisten kanssa auta. Vielä vähemmän auttaa tavaroiden paiskominen, huuto, uhkailu tai ärräpäät - niistä nämä ihmiset saavat vain hyvän tilaisuuden todeta, että juuri sinä olet se parisuhteen hullu ja hankala osapuoli.
Mä en jaksa noin epävarmoja ja ilkeitä ihmisiä, parisuhteessa nyt viimetteks. Olen myös sitä mieltä että intuitiota kannsttaa kuunnella. Jos joku värähtelee väärään suuntaan voi joko ottaa asian puheeksi, miettiä mistä se johtuu ja jos ei saa mitään selvyyttä tai tunne kasvaa, lähtee kauas tuollaisista ihmisistä. Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi ilkeisiin idiootteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua, elääkö mieheni kaksoiselämää?? Tuo kurkkujuttu oli kuin suoraan hänen suustaan! :D
Asiaan. Joo, se oli tuollainen aluksi ja monin tavoin vielä pahempikin. Laitoin tyypin kuriin ja nyt se puhuu mulle kuin ihmiselle ja arvostaa kyllä. Ei katso halveksuen, muttei ehkä ole koskaan katsonutkaan. Tai no... eihän se muutenkaan juuri koskaan katso mua. Kova koulu tää on ollut, enkä voi suositella kenellekään. En itsekään ryhtyisi tähän uudestaan.
Miten nämä tyypit "laitetaan kuriin"?
Olen todella kiinnostunut kuulemaan.
En ole tuo jolta kysyit, mutta minä aloin vetää hirmuisia kilareita. Löin, heittelin tavaroita ja kiljuin että haluan hänen kuolevan. Se auttoi. Varmaan siksi, että hänen äitinsä aikanaan hoiti parisuhdetta samalla metodilla...
Minä tulin epätoivoissani kokeilleeksi muutaman kerran jotain tämän typpistäkin omasta mielestäni kyllä aika typerää reagointimallia (en vain aina pystynyt pysymään minään viilipyttynä itsekään, kun toinen provosoi minkä kerkesi, selvästi jotain tällaista reaktiota minusta hakien) ja siitä saikin sitten ex-mieheni loistavan syyn muistaa aina jatkossa haukkua minua parisuhteemme hulluksi osapuoleksi.
Kahteen kertaan hän jopa nauhoitti riitojamme puhelimellaan. Kummallakaan kerralla nauhalle ei tallentunut mitään muuta, kuin hänen syyttelyään ja minun epätoivoista anelua & itkuisia pyyntöjäni, mutta niitä nauhoituksia hän oli sitten esitellyt kavereilleen tarkoituksenaan todentaa, kuinka vaikea & hullu vaimo hänellä oli.
Auta armias, jos hän olisi joskus nauhoittanut jotain, jossa olisin huutanut haluavani hänen kuolemaansa. Hän olisi varmasti vääntänyt sen tappouhkaukseksi ja marssinut saman tien poliisin luo ja tehnyt minusta rikosilmoituksen tuo nauhoitus todenteenaan, sen lisäksi, että olisi esitellyt sen kaikille kavereilleen & molempien suvulle. Voitonriemuisena siitä, että nyt kaikki tietävät, kuinka karmeassa parisuhteessa hän on elänyt kaikki nämä vuodet hullun vaimonsa kanssa.
Sen vuoksi uskon, että olemme olleet tekemisissä hieman eriasteisesti "hankalien" miesten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Kuvailemasi kuulostaa jo hullulta. Omassani ei ole väkivaltaisia eikä manipuloivia piirteitä. Sellaisia ei kannata jäädä katselemaan yhtään!
Mutta jos on vain itsekäs mäntti, jolla on kyseenalaiset tavat ja joka ei itse saa itseään pidettyä kurissa, niin sen voi laittaa vielä järjestykseen. Ja siinä on pakko olla jotain hyvääkin, muuten ei kannata edes harkita. Ja kuten jo alussa sanoin, en tiedä kannattaako sittenkään. Ei se ehkä ole sen arvoista, enkä lähtisi tällä tiedolla siihen uudestaan. En kuitenkaan kadu sitä, että valitsin näin. Tai oikeammin jätin valitsematta (lähteä suhteesta). Jos siihen lähtee, niin klassinen neuvo: valitse taistelusi.
T. Kuriinlaittaja