Olisitko miehen kanssa joka ärähtelee, tiuskii ja katsoo sinua halveksuvasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisään äsken kirjoittamaani "narsisti-diagnoosi ja sen rajatapaukset" -tekstiini vielä sen, että inhoan sekä yllä kirjoittamani että muiden omien kokemusteni vuoksi kaikenlaista narsisteiksi haukkumista yli kaiken. Joka toinen siellä & täällä on narsisti ym.

Ex-mieheni, joka rajatapaukseksi psykiatrin taholta todettiin (sama psykiatri kyllä keskusteluissa antoi ymmärtää ex-mieheni olevan selvästi narsistinen ihminen, mutta ei silti uskaltanut sitä kirjalliseksi diagnoosiksi kirjoittaa), oli oiva haukkumaan kaikkia muita narsistiksi. Ties kuinka monta kertaa kuulin häneltä olevani itse narsisti, vaikken häntä koskaan sellaiseksi haukkunut. Myös monet entiset miesystäväni olivat kuulemma narsisteja.

Itse en ollut koko narsisti -luonteeseen sen kummemmin perehtynyt ennen kuin ex-mieheni tämän nimittelyn aloitti. Sitten tuli kyllä tarve perehtyä ja kunnolla, kun miehen käytös muuttui niin karmaisevaksi.

Siksi sanonkin, että yksi merkki, mistä narsismiin taipuvaisen ihmisen voi tunnista on se, jos tämä ihminen näkee narsisteja muualla, nimittelee muita narsisteiksi, kenties nimittelee sinuakin sellaiseksi. Toivottavasti tämä vinkki auttaa jota kuta.

Lopultahan merkitystä ei ole sillä, onko se ihminen jonka kanssa elät jokin "oikea narsisti" vaiko muuten vain k-päinen tyyppi. Siitä suhteesta on silloin vain lähdettävä ja jätettävä ne analyysit sikseen, jotta itse säilyy hengissä, terveenä ja voi jatkaa elämäänsä kohti parempaa.

Tämä kolahti vahvasti. Henkisesti väkivaltainen eksäni haukkui minua toistuvasti mm. sosiopaatiksi ja psykopaatiksi, syytti minua valehtelusta ja epärehellisyydestä jne. vaikka itse jäi jatkuvasti kiinni valheista, kohteli ihmisiä huonosti ja rikkoi myös lakeja. Jotenkin hän ajatteli, että muiden olisi pitänyt sietää ja ymmärtää hänen huonoa käytöstään loputtomiin, mutta minun kaikki virheeni olivat kertakaikkisen anteeksiantamattomia. 

Juuri näin. Tutulta kuulostaa.

Tämän sorttiset ihmiset jotenkin näkevät muiden ihmisten virheet niin anteeksiantamattomina (minua nimiteltiin useasti mm. maailman paskimmaksi ja pahimmaksi ihmiseksi, olen kuulemma täysin läpeensä paha, joten eihän sellaisen ihmisen tekoja voi antaa anteeksi - syynä jokin aivan pieni virhe, vaikka 15 min myöhästyminen sovitusta aikataulusta), siinä missä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa.

Pelottavinta mielestäni on kuitenkin se, että usein tuntuu etteivät he ihan oikeasti näe omassa toiminnassaan mitään vikoja, vaan uskovat olevansa niitä hienoja ihmisiä, joita muille esittävät. Kenties heidän aivonsa on rakennettu siten, että he hajoaisivat ihmisinä, jos he joutuisivat myöntämään itselleen omat virheensä?

Sitä olen myös miettinyt, että nämä ihmiset ovat siksi niin herkkiä näkemään narsismia, psykopatiaa ja pahuutta ympärillään, koska tunnistavat kyllä jossain syvällä sisimmässään nämä piirteet itsessään, vaikkeivat haluaisi. Ne on helpompi ulkoistaa. On myös helppo uskoa muista kaikenlaista pahaa, kun on itse kykeneväinen karmeisiin tekoihin ja valheisiin.

Jep. Pienikin virhe tai erehdys tai ristiriita puheissani (jos vaikka muistin jonkin asian väärin) saattoi saada aikaan sen, että eksä haukkui minut maan rakoon. Jos yritin selittää tai korjata asian, hän väänteli sanomisiani ja niistä uutta vettä myllyynsä. 

Juu, tuo sanomisten vääntelykin kuulostaa varsin tutulta. Juuri sen vuoksi mitkään normaalit riidat eivät olleet koskaan mahdollisia, eivät myöskään mitkään virheitä selvittelevät keskustelut. Tai ainakaan ne eivät koskaan johtaneet yhtään mihinkään hyvään, vaan vain entistä pahempaan tilanteeseen, siinä missä kaksi normaalia ihmistä yleensä pystyvät keskustelemalla selvittämään asioita, johonmyös itse etenkin suhteen alussa luotin.

Luonnehäiriöisen ihmisen kanssa riidat ja asioiden selvittelyt vääntyvät ja kääntyvät niin oudoiksi jokaisen teon ja sanan vääntämiseksi ja sitä kautta taas uusien pahojen motiivien etsimiseksi toisen puheista (tyyliin: "Aa, sanoit juuri äsken toisin, eli olet valehdellut mulle koko ajan? Tätä mä just tarkoitin, kun sanoin että sussa ei oo mitään hyvää, oot paska ja valehtelet vaan koko ajan!", kun vahingossa muistat jonkun asian väärin ja korjaat sitä myöhemmin), että niissä ei ikinä voi olla mitään rakentavaa. Ne tuhoavat sen pienimmänkin luottamuksen, mitä oli jäljellä ja kestävät usein tuntikausia aivan uskomattomina syyttely-väittely-harhautus-asiankääntely -istuntoina.

Itse koin ne suorastaan kidutukseksi.

Loppuaikoina en jaksanut vääntää (eli normaalissa suhteessa keskustella tai riidellä rakentavasti) enää mistään, vaan marssin kylmästi pois heti tilaisuuden tullen tai saatoinpa jopa nauraa, että tätäkö taas. Riskinä tietysti se, että se vastapuoli suuttui silmittömästi, tuli perääni vaikka lukitun oven läpi jne.

Siksi suosittelen kaikille ensisijaisesti lähtemistä koko suhteesta heti, kun kuvio alkaa aueta. Mitkään järjelliset argumentaatiot tai keskustelut eivät näiden ihmisten kanssa auta. Vielä vähemmän auttaa tavaroiden paiskominen, huuto, uhkailu tai ärräpäät - niistä nämä ihmiset saavat vain hyvän tilaisuuden todeta, että juuri sinä olet se parisuhteen hullu ja hankala osapuoli.

Juuri tuollaista se voi pahimmillaan olla... Lisään vielä, että tietysti eksä muistutteli virheistäni, erehdyksistäni ja "valheistani" loputtomiin. Missä tahansa tilanteessa saattoi tuoda esille jonkin tekemäni erehdyksen ja käyttää sitä haukkumisen aseena.

Hän toi myös esille menneisyyden asioita, joita olin hyväuskoisena kertonut hänelle. Esimerkiksi jokin nuorena (ennen kuin olin edes tavannut häntä) tekemäni nolo juttu oli todiste moraalisesta huonoudestani ja kehnoudestani, ja näistäkin jutuista hän jankutti loputtomiin.