Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ohjanneet teinienne seurustelukuvioita yhtään? Annatteko valita täysin vapaasti?
29.10.2019 |
Teini on tutustunut poikaan, joka on ihan kiva, mutta jotenkin täysin eri maailmasta kuin meidän perhe. Tiedän, että kuulostan idiootilta snobilta, mutta meillä on kouluttautunut, hyvin toimeen tuleva suku, läheiset perhesuhteet ja asutaan hyvillä asuinalueilla. Teini on iskenyt silmänsä poikaan, joka on kaikkea muuta. Itse pojassa ei niinkään mitään vikaa, mutta lähtökohdat aivan erilaiset. Ja kaiken lisäksi tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole niin tavoitteelliset kuin meidän tyttärellä.
Oletteko te puhuneet tällaisista asioista lastenne kanssa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Sniiifffff, täällä haisee persulle.
Sinun tultuasi täällä alkoi haista kammottava pierun löyhkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen kuten ap.
Minun suvussani ollaan kouluttauduttu pitkälle ja kannatettu sivistäviä arvoja.
Lapseni alkoi seurustella jo 14-vuotiaana samanikäisen huostaanotetun teinin kanssa. Ajattelin, ettei se kauaa kestä ja en puuttunut, mutta seurustelivat 3 vuotta. Oma lapseni ei edes olisi halunnut seurustelua lopettaa mutta päätöksen teki se toinen, kun halusi vanhempana viettää enemmän aikaa känni/huumeporukoissaan ja ei riittänyt aikaa minun lapselleni.
No nyt lapseni on rakastumassa vähän samantapaiseen kuin tuo ensimmäinen. Kummallakaan vanhemmallaan ei ole mitään koulutusta saati työpaikkaa. Asuvat erillään. En edes tiedä, kumman luona ihastuksen kohde majailee.
Kyllä harmittaa. Miksei nuoreni ymmärrä etsiä tasokkaampaa seuraa? Hermo menee. Ja harmittaa, että taas täytyy aloittaa ihan samanlainen vääntö kuin siitä ensimmäisestäkin. Että ei siitä vaan millään voi noilla lähtökohdilla tulla kunnollista perheenisää.
Liialla vävyehdokkaan torppauksella pilaat välit tyttäreesi
Taitaa taas kerran kilttiä tyttöä kiinnostaa vain jännäpoika :(
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten ap.
Minun suvussani ollaan kouluttauduttu pitkälle ja kannatettu sivistäviä arvoja.
Lapseni alkoi seurustella jo 14-vuotiaana samanikäisen huostaanotetun teinin kanssa. Ajattelin, ettei se kauaa kestä ja en puuttunut, mutta seurustelivat 3 vuotta. Oma lapseni ei edes olisi halunnut seurustelua lopettaa mutta päätöksen teki se toinen, kun halusi vanhempana viettää enemmän aikaa känni/huumeporukoissaan ja ei riittänyt aikaa minun lapselleni.
No nyt lapseni on rakastumassa vähän samantapaiseen kuin tuo ensimmäinen. Kummallakaan vanhemmallaan ei ole mitään koulutusta saati työpaikkaa. Asuvat erillään. En edes tiedä, kumman luona ihastuksen kohde majailee.
Kyllä harmittaa. Miksei nuoreni ymmärrä etsiä tasokkaampaa seuraa? Hermo menee. Ja harmittaa, että taas täytyy aloittaa ihan samanlainen vääntö kuin siitä ensimmäisestäkin. Että ei siitä vaan millään voi noilla lähtökohdilla tulla kunnollista perheenisää.
Koska sinä olet ilmeisesti tuhonnut hänen itsetuntonsa, tai antanut jonkun muun tehdä niin. Tai sitten olet vain opettanut hänet liian kiltiksi ja kuuliaiseksi, mistä on seurannut että hän antaa muiden kohdella häntä huonosti eikä välttämättä edes ymmärrä tekevänsä niin. Määräilemällä ja kontrolloimalla et tytärtäsi auta, vaan tukemalla hänen itseluottamustaan ja itsestä huolehtimisen taitojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten ap.
Minun suvussani ollaan kouluttauduttu pitkälle ja kannatettu sivistäviä arvoja.
Lapseni alkoi seurustella jo 14-vuotiaana samanikäisen huostaanotetun teinin kanssa. Ajattelin, ettei se kauaa kestä ja en puuttunut, mutta seurustelivat 3 vuotta. Oma lapseni ei edes olisi halunnut seurustelua lopettaa mutta päätöksen teki se toinen, kun halusi vanhempana viettää enemmän aikaa känni/huumeporukoissaan ja ei riittänyt aikaa minun lapselleni.
No nyt lapseni on rakastumassa vähän samantapaiseen kuin tuo ensimmäinen. Kummallakaan vanhemmallaan ei ole mitään koulutusta saati työpaikkaa. Asuvat erillään. En edes tiedä, kumman luona ihastuksen kohde majailee.
Kyllä harmittaa. Miksei nuoreni ymmärrä etsiä tasokkaampaa seuraa? Hermo menee. Ja harmittaa, että taas täytyy aloittaa ihan samanlainen vääntö kuin siitä ensimmäisestäkin. Että ei siitä vaan millään voi noilla lähtökohdilla tulla kunnollista perheenisää.
Koska sinä olet ilmeisesti tuhonnut hänen itsetuntonsa, tai antanut jonkun muun tehdä niin. Tai sitten olet vain opettanut hänet liian kiltiksi ja kuuliaiseksi, mistä on seurannut että hän antaa muiden kohdella häntä huonosti eikä välttämättä edes ymmärrä tekevänsä niin. Määräilemällä ja kontrolloimalla et tytärtäsi auta, vaan tukemalla hänen itseluottamustaan ja itsestä huolehtimisen taitojaan.
Ja samat sanat ap:lle, jos ko. poikaystävä on oikeasti jotenkin ikävä tyyppi. Jos ei ole, niin ap:lla ei ole mitään syytä puuttua tilanteeseen. Tyttö huomaa kyllä itse seurustelun edetessä, saako hän tuon pojan kanssa sellaisen elämän jonka haluaa. Sen asian arvioiminen ei ole vanhempien tehtävä.
Ap hyvä, tuo parisuhdeohjaus olisi pitänyt implisiittisesti aloittaa jo pienenä! Meillä on tehty vaivihkaa selväksi, minkälaiseen puolisoehdokkaaseen ei ainakaan kannata sekaantua (päihteet, väkivaltaisuus, kaikki äärilaidat).
Vielä ei ole peli menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä tälläkin palstalla kovasti kannatettua vapaata kasvatusta eli annetaan mennä ihan miten vaan, kunhan lapsi saa vapaasti valita ja tehdä.
Minusta hyvä vanhemmuus on myös sitä, että tuetaan oikeansuuntaisten ystävyys- ja puolisosuhteiden solmimisen kanssa. Ei lapsi/teini voi tajuta, että millainen tapaus on ongelmatapaus esim. Päihteet, väkivaltaisuus, muut elämänhallinnan vaikeudet, sossuväki. NÄistä kun älyää pysytellä poissa, niin elämä on mutkattomampaa.
Ihan hyvin voi opastaa mutkat suoriksi ja neuvoa mieluummin ajoissa kuin ottaa oppia kantapään kautta. Hulluinta minusta olisi antaa nuoren ajautua ties mihin huumepiireihin vain rakkaudenkiilto silmissään ja antaa hänen oppia kokemuksen kautta, millaista on olla huumeveikon vaimoke.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tämä on. Ei niitä Titanic-elokuvan tyyppisiä "endless love" -rakkaustarinoita oikeassa elämässä synny.
Titanic ja endless love? :D
Pssst. Nehän kuoli muutama hetki tapaamisesta! Eivät eläneet arkea tms. koskaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat yritti puuttua tilanteeseen melkeen 18-vuotiaana. Huono maku jäi ja välit meni. 4v myöhemmin ovat nähneet lapsenlapsensa kerran ja toisesta ehkä kuulleet facebookista asiasta lukeneiden sukulaisten kautta, tietävät myös että mentiin naimisiin.
Tämä on eri juttu kuin ap:n tapaus.
Sä olet ollut täyskakara ja alkanut leikkiä perhettä. Sulla on jo perusturvallisuudessa suuria ongelmia ollut koko elämäs.
Ymmärrän aloittajan tilanteen. Omat vanhempani aikoinaan puuttuivat asiaan ja sehän sai mussa aikaiseksi vain kapinahengen. Olisin voinut käyttää alaikäisyyteni viimeiset ja täysi-ikäisyyteni ensimmäiset vuodet järkevämminkin, mutta tulipahan koettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysi-ikäisenä saavat seurustella miten tykkäävät. Ei tyttö/poikaystäviä ennen sitä.
En lue kaikkia kommentteja, tulee vähän huono olo.
Yksi elämäni suurista suruista on ollut se, että äitini on osoittanut suurta tyytymättömyyttä kumppaneideni suhteen.
Yksi elämäni suurimmista iloista ovat olleet ne ihanat kumppanit, jotka olen elämäni aikana saanut kohdata.
Nyt äiti suree ja ihmettelee, kun en ole esitellyt kumppaniani hänelle. En jaksa katsoa sitä pettymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen kuten ap.
Minun suvussani ollaan kouluttauduttu pitkälle ja kannatettu sivistäviä arvoja.
Lapseni alkoi seurustella jo 14-vuotiaana samanikäisen huostaanotetun teinin kanssa. Ajattelin, ettei se kauaa kestä ja en puuttunut, mutta seurustelivat 3 vuotta. Oma lapseni ei edes olisi halunnut seurustelua lopettaa mutta päätöksen teki se toinen, kun halusi vanhempana viettää enemmän aikaa känni/huumeporukoissaan ja ei riittänyt aikaa minun lapselleni.
No nyt lapseni on rakastumassa vähän samantapaiseen kuin tuo ensimmäinen. Kummallakaan vanhemmallaan ei ole mitään koulutusta saati työpaikkaa. Asuvat erillään. En edes tiedä, kumman luona ihastuksen kohde majailee.
Kyllä harmittaa. Miksei nuoreni ymmärrä etsiä tasokkaampaa seuraa? Hermo menee. Ja harmittaa, että taas täytyy aloittaa ihan samanlainen vääntö kuin siitä ensimmäisestäkin. Että ei siitä vaan millään voi noilla lähtökohdilla tulla kunnollista perheenisää.
Koska sinä olet ilmeisesti tuhonnut hänen itsetuntonsa, tai antanut jonkun muun tehdä niin. Tai sitten olet vain opettanut hänet liian kiltiksi ja kuuliaiseksi, mistä on seurannut että hän antaa muiden kohdella häntä huonosti eikä välttämättä edes ymmärrä tekevänsä niin. Määräilemällä ja kontrolloimalla et tytärtäsi auta, vaan tukemalla hänen itseluottamustaan ja itsestä huolehtimisen taitojaan.
Tuo varmaan on totta. Häntä kiusattiin alakoulussa.
Miten voisin hänen itsetuntoaan nostaa?
Kuinka hyvin tunnet tyttäresi? Miten he ovat yhdessä, onko tyttösi muuttunut jotenkin ikävämpään suuntaan?
Mä en oikein ymmärrä miksi puuttua jos kundissa ei oo muuta vika kuin se, että on erilaisista lähtökohdista. Kyllä munkin vanhemmat vastusti mun poikaystävää, joka oli pitkätukkainen ja hurjan näköinen (heidän snobinäkökulmastaan), mutta nyt 20 vuoden jälkeen äitini ylistää kuinka hyvä ja luotettava mies mulla on, niin kuin tiesin jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. Päätin olla puuttumatta tilanteeseen ja kommentoimatta mitään negatiivista. Harvoin nämä ensimmäiset poika- ja tyttöystävät pysyvät aikuisuuteen. Teinille voi olla opettavaista nähdä toisenlaista elämää, molemmin puolin.
Kiitos tästä, rohkaiseva viesti. En olisi itsekään kuunnellut teininä vanhemmilta tulevaa paasaamista seurustelukumppaneistani, mutta heidän ei tarvinnutkaan puuttua. Menin hölmö rakastumaan niiden mielestä täydelliseen vävyyn..
Minulla ei ole hirveästi hyviä kokemuksia ystäväpiirissä pareista, jotka olisivat oikeasti toistensa vastakohtia, edustaisivat eri uskontoja tai koulutustasoja tai mitä vaan. Aina on ollut suuria ongelmia, usein johtaneet eroon. Ja riidat johtuneet suurelta osin juuri niistä maailmankatsomuksellista eroista ja lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista sekä elinpiiristä, jossa on elänyt.
ap
Mä kuuntelin kun pelkäsin vanhempaani!
Olen tavannut pojan pari kertaa. Kohtelias ja kiva poika. Tiedän kuitenkin, että äiti on työtön, isä tekee sitä sun tätä, peruskoulun jälkeistä koulutusta ei ole kummallakaan vanhemmalla. Pojalla menee koulussa ihan ok, mutta kuitenkin keskinkertaisesti.
En tiedä. Ehkä olen toivonut lapsilleni jotain ihan älyttömyyksiä ja pitäisi vaan ottaa askel taaksepäin ja luottaa siihen, että olen kasvatustyöni tehnyt. Ehkä ajattelin, että lasten mahdolliset puolisot tulevat hyvin samantyyppisistä piireistä, joissa itse eletään ja sitten sydän nousee kurkkuun, kun näin ei olekaan.
Parikymmentä vuotta sitten eno löysi naisen, jonka kanssa meni nopeasti naimisiin ja sai lapsen. Tämä nainen oli kouluttautumaton, yksinhuoltajan kasvattama nainen, tatuoitu, tupakoiva - jotenkin ihan erilainen kuin kaikki me muut. No, he erosivat myöhemmin, mutta tästä jäi sellainen olo, että kannattaisi mieluummin valita suosiolla se puoliso omista piireistä, eikä yrittää jotain mahdotonta. Ero oli riitaisa ja serkkukin lähti sitten jonnekin, enpä ole hänestä enää mitään kuullut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä mitä mieltä olisin. Onko poika siis joku nuorisorikollinen vai tarkoitetaanko matalalle tähtäämisellä sitä että poika on ammattikoulussa metallipuolella? Näillä kahdellakin on valtava ero.
Tarkoitan matalampaa koulutustasoa, en nuorisorikollisuutta. Meillä ollaan yleisesti lääkäreitä, opettajia, juristeja, taitelijoita jne.
ap
Mikä koulutus on taiteilijalla?
Anna teinien olla teinejä.
Tämän päivän Helsingin Sanomissa aiheeseen loistavasti sopiva kirjoitus: https://www.hs.fi/elama/art-2000006289595.html?fbclid=IwAR3ia-b_q80PMjU…
Ote artikkelista:
"Kolben mukaan eroavaisuudet alkavat usein hiertää siinä vaiheessa, kun saadaan tai suunnitellaan perheenlisäystä. Kun ymmärrys kotielämästä lisääntyy, esimerkiksi erilaiset tavat kasvatuksessa tai suvun perinteissä alkavat nousta esiin ja nakertaa suhdetta. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että luokkaretket rakkaudessa ovat täysin mahdottomia:
"En tunne oloani mukavaksi rikkaiden kanssa. En edes kiinnostu romanttisesti ihmisistä, jotka vaikuttavat hyvätuloisilta”, vastasi puolestaan 25-vuotias nainen.
MONEN vastaajan mielestä helpointa olikin seurustella niiden kanssa, jotka tulivat samasta yhteiskuntaluokasta.
”Duunaritaustaisena akateemisena viihdyn erittäin hyvin duunaritaustaisen mieheni kanssa. Kotimme on henkinen turvasatamani, jossa voin ja saan olla täysin itseni, lainkaan hienostelematta. Tiedän ettei mieheni koskaan hylkäisi minua rahan tai statuksen takia”, 42-vuotias nainen kirjoitti."
Joo, ei olisi vanhemmilla ollut oikeutta puuttua asioihisi.
Kuten ei myöskään sinulla ole oikeutta sotkea lastesi ja heidän isovanhempiensa välejä.
Raukkamainen teko kostaa lasten kautta.