Lue keskustelun säännöt.
Oletteko ohjanneet teinienne seurustelukuvioita yhtään? Annatteko valita täysin vapaasti?
29.10.2019 |
Teini on tutustunut poikaan, joka on ihan kiva, mutta jotenkin täysin eri maailmasta kuin meidän perhe. Tiedän, että kuulostan idiootilta snobilta, mutta meillä on kouluttautunut, hyvin toimeen tuleva suku, läheiset perhesuhteet ja asutaan hyvillä asuinalueilla. Teini on iskenyt silmänsä poikaan, joka on kaikkea muuta. Itse pojassa ei niinkään mitään vikaa, mutta lähtökohdat aivan erilaiset. Ja kaiken lisäksi tulevaisuuden suunnitelmat eivät ole niin tavoitteelliset kuin meidän tyttärellä.
Oletteko te puhuneet tällaisista asioista lastenne kanssa?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli sun tytär saisi mielestäsi valita puolison vain yläluokkaisesta suvusta, koska eihän eri yhteiskuntaluokat saa missään nimesssä sekoittua ja täytyyhän sen pojan tulevaisuudessa kyetä tarjoamaan tytöllesi hulppeat olosuhteet, samalla kun tyttösi jatkaa sen pojan arvostettua sukua tekemällä jälkikasvua.
Milläs luvulla me elettiinkään? Vieläkö ne korsetit on muodissa?Ei, vaan toivoisin, että lasteni seurustelukumppanini olisivat jokseenkin eläneet samantyylisiä elämiä. Ettei niin, että joku olisi pomppinut lastenkodista toiseen koko lapsuuttaan tai paennut sotaa tai olisi jonkun kaukaisen maan prinssi tai jonkun maailmankuulun julkkiksen lapsi. On huomattavan paljon helpompaa rakentaa yhteistä elämää sellaisen kanssa, joka ymmärtää toista perusasioissa.
ap
Anna lapsesi elää omaa elämäänsä äläkä puutu tällaisiin asioihin jotka eivät sinulle oikeasti edes kuulu. On aika julmaa sitäpaitsi ajatella noin, että vaikka vanhempiensa hylkäämä lapsi ei kelpaa puolisoksi omallesi, vain koska hänen elämänsä ei ole mennyt sinun näkemyksesi mukaan oikeaa kaavaa. Eihän toinen poloinen ole voinut edes noihin asioihin vaikuttaa, kuten ei siihenkään mihin maahan on syntynyt ja että onko sinne maahan tullut sitten sota tai että sattui nyt syntymään julkkisten lapseksi.
Taidat olla aika suvaitsematon ihminen, kun edes tulee mieleen tuollaiset asiat.
No mutta kyllähän se vaikuttaa todella, todella paljon ihmisen elämään, millaisen lapsuuden on elänyt. Haluaisinko tyttärelleni sellaisen puolison, joka on paennut sodan keskeltä ja on ikuisesti traumatisoitunut tästä? Tai haluaisinko, että poikaystävän perhesuhteet ovat niin repaleiset, ettei ole mitään mallia hyvästä parisuhteesta tai toimivasta vanhemmuudesta? Tai miten otetaan vastuuta itsestään ja elämästään, eikä jäädä sosiaalitukien varaan, koska voi sen elämän kuluttaa niinkin?
Tottakai haluan lapsilleni parasta, enkä tieten tahtoen ongelmia.
Ja selvennyksenä vielä: tämä poika on suomalainen, tässä ei ole kyse mistään Kreikan itäpuolisista maista tulevista pysyväisturisteista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen meistä täytyy saada omat virheenssä tehdä ja niistä oppia. Perhe on parhaassa tapauksessa sitten se turvaverkko, jolle sitten pudotaan jos pudotaan.
Mutta ei edes kuulosta siltä, että lapsesi olisi missään vaarassa. Sydänsuruja saattaa tulla, mutta niin, teini-iässä niitä tulee. Ja hyvä jos niitä teininä tulee ja niiden kanssa opetellaan elämää, helpottaa sitten myöhemmin asioiden kanssa olemista.
Jos mun mutsi olisi minun ensirakkauksiini puuttunut tai ensimmäiseen avioliittoonikaan, niin olisin varmaan katkaissut välit. Joo persseelleen meni, ehkä äiti sen näki jo ennakkoon, mutta tosiaan ei koskaan mitään vastaan sanonut, ja siinä vaiheessa kun ero tuli, hän edelleen piti suunsa kiinni, mutta oli tukena kaikessa.
Samaa viisautta yritän itsekin omien muksujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, eli sun tytär saisi mielestäsi valita puolison vain yläluokkaisesta suvusta, koska eihän eri yhteiskuntaluokat saa missään nimesssä sekoittua ja täytyyhän sen pojan tulevaisuudessa kyetä tarjoamaan tytöllesi hulppeat olosuhteet, samalla kun tyttösi jatkaa sen pojan arvostettua sukua tekemällä jälkikasvua.
Milläs luvulla me elettiinkään? Vieläkö ne korsetit on muodissa?Ei, vaan toivoisin, että lasteni seurustelukumppanini olisivat jokseenkin eläneet samantyylisiä elämiä. Ettei niin, että joku olisi pomppinut lastenkodista toiseen koko lapsuuttaan tai paennut sotaa tai olisi jonkun kaukaisen maan prinssi tai jonkun maailmankuulun julkkiksen lapsi. On huomattavan paljon helpompaa rakentaa yhteistä elämää sellaisen kanssa, joka ymmärtää toista perusasioissa.
ap
Anna lapsesi elää omaa elämäänsä äläkä puutu tällaisiin asioihin jotka eivät sinulle oikeasti edes kuulu. On aika julmaa sitäpaitsi ajatella noin, että vaikka vanhempiensa hylkäämä lapsi ei kelpaa puolisoksi omallesi, vain koska hänen elämänsä ei ole mennyt sinun näkemyksesi mukaan oikeaa kaavaa. Eihän toinen poloinen ole voinut edes noihin asioihin vaikuttaa, kuten ei siihenkään mihin maahan on syntynyt ja että onko sinne maahan tullut sitten sota tai että sattui nyt syntymään julkkisten lapseksi.
Taidat olla aika suvaitsematon ihminen, kun edes tulee mieleen tuollaiset asiat.
No mutta kyllähän se vaikuttaa todella, todella paljon ihmisen elämään, millaisen lapsuuden on elänyt. Haluaisinko tyttärelleni sellaisen puolison, joka on paennut sodan keskeltä ja on ikuisesti traumatisoitunut tästä? Tai haluaisinko, että poikaystävän perhesuhteet ovat niin repaleiset, ettei ole mitään mallia hyvästä parisuhteesta tai toimivasta vanhemmuudesta? Tai miten otetaan vastuuta itsestään ja elämästään, eikä jäädä sosiaalitukien varaan, koska voi sen elämän kuluttaa niinkin?
Tottakai haluan lapsilleni parasta, enkä tieten tahtoen ongelmia.
Ja selvennyksenä vielä: tämä poika on suomalainen, tässä ei ole kyse mistään Kreikan itäpuolisista maista tulevista pysyväisturisteista.
ap
Tuleeko poikaystävä eroperheestä, vai oletko keksinyt päästäsi kaiken matalan koulutustason takia?
Omat vanhempani ovat suvun downsiftaajia. Pienipalkkaisia ja herttaisia ihmisiä. Tosin meillä pankinjohtajat, ammattitaiteilijat ja lääkärit eivät katso muiden ammattivalintoja nokkaansa pitkin. Yritä perehtyä siihen poikaan ja hänen sukuunsa meriittejä ja ulkokultaisuutta syvemmälle. Sitä kutsutaan humanismiksi.
Eiköhän se ohjaaminen aloiteta jo lasten ollessa pieniä. Opastetaan näkemään Maijan äidin musta silmä tai Villen isän romulta näyttävä auto. Keskustellaan siitä, miksi isä ja äiti käyvät töissä. Mietitään unelmia ja niiden toteuttamista. Ohjataan kunnioittamaan kaikkia, mutta hyväksymään se, että toista ei voi muuttaa. Haluaako itse muuttua sellaiseksi, jolla ei ole varaa kesämökkiin?
Kaikkien kanssa voi olla kaveri, mutta seurustelussa on mukana isoja tunteita. Kannattaa aloittaa vain sellaisen kanssa, jonka kanssa onnellinen loppu on mahdollinen.
Aika paljon sietäisin. Mutta jos tyttäreni poikaystävä olisi arabilaisperäisen pimpinsilpojauskonnon edustaja, en uskaltaisi luvata vävylle pitkää ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on niin pienet tuloerot, että ei huolta. Ei teidän elämänpiirit kovin erilaiset voi olla. Anteeksi, jos putosit kovin korkealta maankamaralle.
Auts mikä mutsi olet.
Tuon jo sun tytär on nähnyt sinusta, saattaa ärsyttääkseen sinua seurustella amispojan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotakohan miehen porukat minusta ajattelee vaikka ovat duunareita,
Mä olen rikkaan perheen nulikka, mutta olen eläkkeellä, koska on fyysisesti kivulias sairaus.
Aina ovat nenän päätä nyrpistellen kysellyt joko töitä on löytynyt.
Seurustelun alussa olin työtön kunnes nämä oireet alkoi ja tutkimukset yms.
Olen alle 30v, tietysti olisin töissä, mutta en kykene, onneksi tienaan blogillani suht hyvin.
Mieheltä jo oireiden alotettua kysyin haluaako tosissaan elää kanssani, kun voin halvaantua, joutua liikkumaan pyörätuolilla ja kuolla nuorena. Hän mietti hetken ja sanoi, ettei haluaisi kenenkään muunkaan kanssa olla.
Ei herranjumala. Eikö ensisijaista olisi opettaa omalle lapselle itsen ja toisten kunnioitusta, terveitä rajoja, tunnetaitoja ja rehellisyyttä. Ne on niitä taitoja joita parisuhteissa tarvitaan, ei tietoa siitä, kuka on sopivaa yhteiskuntaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis vielä edelliseen lisäten: terveitä rajoja ovat myös teinin yksityisyyden rajat, joita vanhemmalla(kaan) ei ole oikeus ylittää.
Kyllä mun ainakin ap:n asemassa äitinä tekisi mieli puhua aiheesta lapseni kanssa, mutta miten? Jos otat asian puheeksi, tyttösi loukkaantuu/suuttuu varmasti.
Itse menin nuorena yksiin miehen kanssa, joka on täysin eri maailmasta kuin minä. Vanhemmat köyhiä, kouluttamattomia, miestäkään ei koskaan ikinä kannustettu/velvoitettu opiskelemaan kunnolla. Lapsuus miehellä surkea; köyhää, alkoholia reilusti käyttävät vanhemmat, ei mitään "oikeaa" perhe-elämää. Jos olisin tuon kaiken älynnyt kunnolla silloin nuorena, niin olisin varmaan miettinyt kaksi kertaa. Mutta olin "rakkauden" sokaisema. Lopulta meille kävi ihan hyvin, mutta vaikeuksiakin on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet provo.
Minä olen köyhästä perheestä ja vanhempani olivat alkoholisteja.
Mieheni on varakkaan perheen ainut lapsi eli saanut kaiken mahdollisen tuen
Tapasimme opiskeluaikoina ja olemme olleet jo 15 vuotta naimisissa. Minä olen korkeammin koulutettu kuin mieheni. Anoppi tai appi eivät ole koskaan antanut olettaa, että olisin jotenkin heitä huonompi lapsuuteni takia vaan pitänyt minua ihan tasavertaisena ihmisenä. He ovat sivistyneitä ihmisiä, sinusta ei voi samaa sanoa.
Vai että ymmärtää toista perusasioissa.. Meillä oli eksän kanssa erilaiset elämät takanamme. Mieheni hyväksyi menneisyyteni, mutta vanhempansahan tätä eivät hyväksyneet. He tekivät minulle asian hyvin varhain selväksi että heidän silmissään olen pelkkä onnenonkija, eihän tällainen duunariperheen tytär heille kelpaa, etenkään kun vanhempanikin ovat eronneet (ollessani 4v, hyvissä ja lämpimissä väleissä). Olisin eksän perheen mielestä tarvinnut vielä pitkään terapiaa koska olin varmasti syvästi traumatisoitunut tästä kokemuksesta (?). Ajan kanssa ero tuli muista syistä, mutta yhä edelleen olen heille ihmisenä arvoton. Häpeävät että poikansa lisääntyi juuri minun kanssani, en kuulemma ole äidiksi kyvykäs kun ei ole miljoonaa jättää perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP. Hanki hoitoa itelles ja tuohon sairaalloiseen hallinan tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vai että ymmärtää toista perusasioissa.. Meillä oli eksän kanssa erilaiset elämät takanamme. Mieheni hyväksyi menneisyyteni, mutta vanhempansahan tätä eivät hyväksyneet. He tekivät minulle asian hyvin varhain selväksi että heidän silmissään olen pelkkä onnenonkija, eihän tällainen duunariperheen tytär heille kelpaa, etenkään kun vanhempanikin ovat eronneet (ollessani 4v, hyvissä ja lämpimissä väleissä). Olisin eksän perheen mielestä tarvinnut vielä pitkään terapiaa koska olin varmasti syvästi traumatisoitunut tästä kokemuksesta (?). Ajan kanssa ero tuli muista syistä, mutta yhä edelleen olen heille ihmisenä arvoton. Häpeävät että poikansa lisääntyi juuri minun kanssani, en kuulemma ole äidiksi kyvykäs kun ei ole miljoonaa jättää perinnöksi.
ainiin, poikansa on ammatiltaan ammattikorkeakoulun suorittanut liikunnanohjaaja, eksän isä omisti pienen maahantuontifirman ja äitinsä pesi käytettyjä laboratoriovälineitä. Itse työskentelin kaupan alalla ja tienasin vain 100e vähemmän kuin eksäni,
"kouluttaunut, hyvin toimeentuleva suku ja asutaan hyvillä asuinalueille..." Miksi ihmeessä sitten kirjoittelet tänne vauvapalstalle asioistasi? Miksi et konsultoi sukunne arvostettua psykologia tai kasvattajaa?
Nyt jo aikuinen lapseni ihastui teininä vuosia sitten poikaan, joka oli aivan ilmiselvästi pikkurikollinen. Sanoin etten halua häntä kotiimme ja mielellään kaikenlaisen kanssakäymisen teini voisi välittömästi lopettaa tähän tyyppiin. Teini onneksi uskoi ja se homma jäi siihen. Nyt kun ovat täysi-ikäisiä, se jamppa on jatkuvasti tekemisissä poliisin kanssa, on rikollinen, jotain huumekuviota ja ilmeisesti lisäksi täysin denso. Joistain vaan näkee ajoissa mitä tuleman pitää.
Omat vanhemmat yritti puuttua tilanteeseen melkeen 18-vuotiaana. Huono maku jäi ja välit meni. 4v myöhemmin ovat nähneet lapsenlapsensa kerran ja toisesta ehkä kuulleet facebookista asiasta lukeneiden sukulaisten kautta, tietävät myös että mentiin naimisiin.
Höpsistärallaa kirjoitti:
"kouluttaunut, hyvin toimeentuleva suku ja asutaan hyvillä asuinalueille..." Miksi ihmeessä sitten kirjoittelet tänne vauvapalstalle asioistasi? Miksi et konsultoi sukunne arvostettua psykologia tai kasvattajaa?
Reps* viikon paras ja totuuden mukainen kommentti !!
Tarkoitan matalampaa koulutustasoa, en nuorisorikollisuutta. Meillä ollaan yleisesti lääkäreitä, opettajia, juristeja, taitelijoita jne.
ap