Lue keskustelun säännöt.
En osaa suhtautua miehen tissutteluun oikein
29.10.2019 |
Vertaa omaa oluen himoaan mun sokerihimoon. Periaatteessa on oikeassa.
Hän on pitkän tovin juonut lähes aina sen 3 tölkkiä olutta per ilta.
Hän onitse huolissaan juomisestaan, mutta ei saa tsempattua. Eilen mentiin kauppaan niin tiesi jo hetkellä olut tarttuu matkaan.
Mun on turha sille marmattaa, kun se ei auta. Olenkin sius ottanut tähän sellaisen suhtautumisen, että "ei mee mun kurkusta alas, niin ei oo ongelma minulle*.
Vaikka kyllähän se tietty on....
Ollaan puhuttu yhteenmuuttamisesta ja sehän tarkottas sitä, että mun pitäs 100% hyväksyy hänet ja myös juominen. Koska uhkailu ja kiristys ei auta, niin paras muuttaa oma suhtautuminen asiaan.
Kommentit (114)
Pata kattilaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kattelis tuollasta miestä.Määrät tulee lisääntymään vain ajan kuluessa.Jatkuva juominen kertoo henkisestä pahoinvoinnista.
Niin tulee makean ja hiilareidenkin vetäminen. Miehet lihottavat itsensä kaljalla ja naiset ruualla. Lopputuloksesta voi katukuvassa päätellä, että pata kattilaa soimaa.
Sekä makeaan että alkoholiin sopii sama sääntö: kumpaakaan ei kuulu nauttia päivittäin. Kyllähän tuosta olutmäärästä tulee melkoinen viikko-osuus. Ja AP ei edes asu vielä miehen kanssa yhdessä, joten liekö tuo 3 olutta per ilta edes koko totuus viikonloppujen/ vapaapäivien osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko toi muka paljon kaljaa? Työviikkona menee about 3,5 litraa keskiolutta per ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan siis jo yli keski-iän, eli perheenlisäystä ei ole tulossa.
Niin sitä mä itsekin ihmettelen, että miksi siedän ja miten mulla on näin kärsivällinen mieli. Ehkä yksi suurin syy on se, että elän kuitenkin hyvin paljon omaa elämää ja otan tästä suhteesta ns. kirsikat kakun päältä. Keskityn siihen positiiviseen mitä tässä on, tiedostaen kuitenkin tämän ongelman. Mutta en anna sen mennä hirveesti tunteisiin.
Olenkin sanonut hänelle, että hän on ihmisenä ihana, mutta tuo ongelma on piruna olkapäällä. Näen hänessä kyllä potentiaalia sen juomisen hillitsemiseen, se vaatii multa myös vähän aktiivisempaa otetta. Eli pitäisi lisätä liikuntaa meidän elämään, niin molemmat voittais.
Mutta joo, katsellaan. Mun mielenrauha ei vielä oo hirveesti järkkyny tän asian suhteen. Mutta yhteenmuuttamista harkitsen vielä:)
ApEn oikein ymmärrä mitä sietämistä tuossa on. Olisiko se jotenkin hienompaa jos mies joisi litran kokista tai Eviania joka päivä janoonsa? Mitä se sinulle kuuluu, mitä mies juo janoonsa, jos ei hulluna humalassa heilu.
Minulla saattaa viikonloppuna päivän mittaan mennä helposti 4-6 bisseä, kun teen pihahommia ja saunon siihen päälle. Arki-iltana lenkin päälle pari tölkkiä sammuttaa vasta ensijanon. Vaihtoehtoisesti saatan kaataa lasin viiniä tai pienen iltaviskin. Olisinpa ihmeissäni, jos vaimo alkaisi minua kasvattaa kuin pikkulasta.
No kyllähän se sillä tavalla kuuluu, että parisuhteessa jokainen saa päättää ne speksit, joiden puitteissa on valmis seurustelemaan jonkun kanssa. Joku ei halua olla ihmisen kanssa, joka syö päivittäin karkkia ja toinen ei halua olla ihmisen kanssa, joka juo päivittäin olutta. Jos ne kolme olutta juo putkeen, kyllä siitä huppeliin tulee = käytös muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Alkoholismi on ikävä sairaus, mutta onneksi hyvin harvasta ihmisestä tulee alkoholistia vaikka joisi alkoholia. Tuossa sanotaan, että ihminen hakeutuu yleensä hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Useimmille vain ei aiheudu koskaan mitään ongelmia.
Itselläni on tullut alkoholia käytettyä useita kertoja viikossa noin 16-vuotiaasta hieman yli nelikymppiseksi. Neljänkympin jälkeen alkoholi jäi pariin lasiin vuodessa ja lopulta kokonaan pois. Sama kehitys on ollut ystäväpiirissä melkein kaikilla. Joku vielä jaksaa käydä silloin tällöin pubissa, mutta yömyöhään kännissä riekkuminen on menneen talven lumia. Laajasta alkoholia käyttäneestä ystäväpiiristäni ei yhdestäkään tullut alkoholistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Alkoholismi on ikävä sairaus, mutta onneksi hyvin harvasta ihmisestä tulee alkoholistia vaikka joisi alkoholia. Tuossa sanotaan, että ihminen hakeutuu yleensä hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Useimmille vain ei aiheudu koskaan mitään ongelmia.
Itselläni on tullut alkoholia käytettyä useita kertoja viikossa noin 16-vuotiaasta hieman yli nelikymppiseksi. Neljänkympin jälkeen alkoholi jäi pariin lasiin vuodessa ja lopulta kokonaan pois. Sama kehitys on ollut ystäväpiirissä melkein kaikilla. Joku vielä jaksaa käydä silloin tällöin pubissa, mutta yömyöhään kännissä riekkuminen on menneen talven lumia. Laajasta alkoholia käyttäneestä ystäväpiiristäni ei yhdestäkään tullut alkoholistia.
Minun ystäväpiirissäni se jäi jo kaksivitosina, joten en jaksanut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan, väheneekö se eksällä myös vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Alkoholismi on ikävä sairaus, mutta onneksi hyvin harvasta ihmisestä tulee alkoholistia vaikka joisi alkoholia. Tuossa sanotaan, että ihminen hakeutuu yleensä hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Useimmille vain ei aiheudu koskaan mitään ongelmia.
Itselläni on tullut alkoholia käytettyä useita kertoja viikossa noin 16-vuotiaasta hieman yli nelikymppiseksi. Neljänkympin jälkeen alkoholi jäi pariin lasiin vuodessa ja lopulta kokonaan pois. Sama kehitys on ollut ystäväpiirissä melkein kaikilla. Joku vielä jaksaa käydä silloin tällöin pubissa, mutta yömyöhään kännissä riekkuminen on menneen talven lumia. Laajasta alkoholia käyttäneestä ystäväpiiristäni ei yhdestäkään tullut alkoholistia.
Minun ystäväpiirissäni se jäi jo kaksivitosina, joten en jaksanut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan, väheneekö se eksällä myös vai ei.
Johtunee siitä, että omassa ystäväpiirissäni harvalla on lapsia. Heillä varmaan alkoholi jäi vähemmälle elämästä jo paljon aikaisemmin. Se kuulostaa kuitenkin vähän oudolta, jos jättää ihmisen koska ei jaksa ottaa riskiä että tästä tulee alkoholisti. Siis jos hän ei jo ollut sitä. Tuollainen ajattelutapa estää aika tehokkaasti kenenkään kanssa olemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Alkoholismi on ikävä sairaus, mutta onneksi hyvin harvasta ihmisestä tulee alkoholistia vaikka joisi alkoholia. Tuossa sanotaan, että ihminen hakeutuu yleensä hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Useimmille vain ei aiheudu koskaan mitään ongelmia.
Itselläni on tullut alkoholia käytettyä useita kertoja viikossa noin 16-vuotiaasta hieman yli nelikymppiseksi. Neljänkympin jälkeen alkoholi jäi pariin lasiin vuodessa ja lopulta kokonaan pois. Sama kehitys on ollut ystäväpiirissä melkein kaikilla. Joku vielä jaksaa käydä silloin tällöin pubissa, mutta yömyöhään kännissä riekkuminen on menneen talven lumia. Laajasta alkoholia käyttäneestä ystäväpiiristäni ei yhdestäkään tullut alkoholistia.
Minun ystäväpiirissäni se jäi jo kaksivitosina, joten en jaksanut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan, väheneekö se eksällä myös vai ei.
Johtunee siitä, että omassa ystäväpiirissäni harvalla on lapsia. Heillä varmaan alkoholi jäi vähemmälle elämästä jo paljon aikaisemmin. Se kuulostaa kuitenkin vähän oudolta, jos jättää ihmisen koska ei jaksa ottaa riskiä että tästä tulee alkoholisti. Siis jos hän ei jo ollut sitä. Tuollainen ajattelutapa estää aika tehokkaasti kenenkään kanssa olemisen.
Olen eri, mutta minusta jo se on ihan hyvä peruste jättää joku, jos ei jaksa katsoa viikottaista kännissä tai huppelissa oloa ja se tekee oman olon onnettomaksi. Miksei olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies hakee muutamalta oluelta jokailtaista kevyttä rentoutumista, myös kannabis voisi ajaa saman asian terveellisemmin haittaamatta yöunia. Toki mikäli joka päivä hiisailee yli 0,5/1,0 grammaa, voi siitä seurata apaattisuutta tai kognitiivisiä häiriöitä (heikentynyt lyhytaikainen muisti + kielellinen ilmaisukyky), mutta ainakaan fyysinen terveys ei pahemmin kärsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.
Alkoholismi on ikävä sairaus, mutta onneksi hyvin harvasta ihmisestä tulee alkoholistia vaikka joisi alkoholia. Tuossa sanotaan, että ihminen hakeutuu yleensä hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Useimmille vain ei aiheudu koskaan mitään ongelmia.
Itselläni on tullut alkoholia käytettyä useita kertoja viikossa noin 16-vuotiaasta hieman yli nelikymppiseksi. Neljänkympin jälkeen alkoholi jäi pariin lasiin vuodessa ja lopulta kokonaan pois. Sama kehitys on ollut ystäväpiirissä melkein kaikilla. Joku vielä jaksaa käydä silloin tällöin pubissa, mutta yömyöhään kännissä riekkuminen on menneen talven lumia. Laajasta alkoholia käyttäneestä ystäväpiiristäni ei yhdestäkään tullut alkoholistia.
Minun ystäväpiirissäni se jäi jo kaksivitosina, joten en jaksanut ottaa riskiä ja jäädä odottelemaan, väheneekö se eksällä myös vai ei.
Johtunee siitä, että omassa ystäväpiirissäni harvalla on lapsia. Heillä varmaan alkoholi jäi vähemmälle elämästä jo paljon aikaisemmin. Se kuulostaa kuitenkin vähän oudolta, jos jättää ihmisen koska ei jaksa ottaa riskiä että tästä tulee alkoholisti. Siis jos hän ei jo ollut sitä. Tuollainen ajattelutapa estää aika tehokkaasti kenenkään kanssa olemisen.
Olen eri, mutta minusta jo se on ihan hyvä peruste jättää joku, jos ei jaksa katsoa viikottaista kännissä tai huppelissa oloa ja se tekee oman olon onnettomaksi. Miksei olisi?
On toki, mutta aiemman kirjoittajan teksti ilmaisi että alkoholistiksi tulon riski oli se mitä hän ei jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja. Meillä mies juo 3-6 olutta päivässä, ei ole humalassa eikä käytöksestä sitä huomaa. Aikuinen mies on eikä mua haittaa. Jos se on hänelle tärkeää niin juokoot.
Hyvä että on huolissaan. Kehotan miestä menemään a klinikalla käymään niin saa juteltu ja purettua tilannetta saa vinkkejä ja pikku työkaluja ennenku alkaa oikeen kunnon rännääminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja. Että 3 olutta illassa = alkoholisti:D Kuinka tyhmiä ihmisiä täällä palstalla oikein on??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni saattoi juoda sikspäkin joka päivä ja perusteli tätä sillä, että tykkää oluen mausta eikä näin ollen voi olla alkoholisti. Jep...
Meidän teineillä menee helposti kuusi Zero-Coke-tölkkiä päivässä. Ehkä nekin vaan huijaa, oikeasti varmaan pitkin hampain juovat vaikka maistuu pahalta.
Pitkissä hampaissa on paljon kulutuspintaa, joten ei ongelmaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee krapula kolmesta.
Sinccis
En tunne ketään joka litkisi kolme kaljaa joka ilta. Ei tulisi mieleenkään edes seurustella tuollaisen kanssa. Onneksi omalla miehellä menee vain se 1-2 viikossa ja ehkä 3-6 juhlissa. Sai nuorempana tarpeekseen törttöilystä ja siirtyi kohtuukäyttöön.
Kolme olutta päivässä tekee ihmisestä alkoholistin? Etelä-Euroopassa on ihan normaalia juoda päivittäin ruuan kanssa muutama annos viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Kolme olutta päivässä tekee ihmisestä alkoholistin? Etelä-Euroopassa on ihan normaalia juoda päivittäin ruuan kanssa muutama annos viiniä.
Niin, mutta eihän nämä kukkahattutädit ymmärrä tätä tai halua ymmärtää. Kaikki alkoholi on pahasta ja kaikki alkoholia juovat ovat alkoholisteja.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna en muuttaisi yhteen tuollaisen miehen kanssa. Ei ole normaalia juoda 21 annosta alkoholia viikossa. Eikä se ole sama asia kuin syödä pullapala tai vähän karkkia illalla, vaan verrattavissa lähinnä siihen että vetäisit kolme isoa karkkipussia joka ikinen ilta. Sekään ei olisi enää normaalia.
Kolme olutta vastaa yhtä isoa karkkipussia.
En huomaa mitään ongelmaa asiassa. Onko Ap:n lapsuudenkodissa ollut ongelmia vai mistä moinen suhtautuminen kolmeen (3) kaljaan kumpuaa? Alkoholia veressä aivan varmasti vähemmän kuin keskiverto ranskalaisella illallisen jälkeen. Kolmesta kaljasta ei tule känniin... no ehkä alle 40 kiloinen 10-vuotias tai Sipilä.
No, toivottaan että kannabis laillistetaan, häviää tämäkin ongelma.
Alkoholismin varhaisvaiheet kehittyvät siis melko salakavalasti ja huomaamatta, jos niitä ei tajua lukea. Alkoholisti, joka ryhtyy raitistuttuaan tarkastelemaan juomauraansa huomaa selvästi, että noinhan se meni aluksi. Suomalainen yhteiskunta on hyvin alkoholistinen, kuten varhaisvaiheiden soveltamisella yhteiskuntaan voi todeta.
Alkoholismin varhaisvaiheiden kehitys kestää siis 7- 10 vuotta, alkoholisti hakeutuu ensimmäisen kerran hoitoon noin 7 vuotta ongelmien alettua. Alkoholismin keskivaihe on nopea vaihe ennen alkoholismin loppuvaihetta. Alkoholismin keskivaiheet kestävät 2-5 vuotta.
Alkoholismin keskivaiheissa varhaisvaiheen oireet vahvistuvat. Alkoholismi-sairaus asteittain ja usein vääjäämättä pahenee.
Keskivaiheessa alkoholistien antamat lupaukset alkoholinkäytön suhteen ovat nyt toistuvia ja sävyltään jo lujia. Ne ovat anteeksipyyntöjä törttöilyjen jäljiltä ja alkoholisti todella tarkoittaa luvata asioita alkoholinkäytön suhteen. Alkoholisti yrittää epätoivoisesti pitää lupauksensa, mutta alkoholismin luonteen mukaisesti hän ei pysty niitä pitämään, mistä häntä moititaan. Säännöstelty juominen ei enää onnistu. Hän lupaa pyhästi, ettei enää juo, mutta hän ei pysty keskivaiheessa enää lopettamaan juomista ilman ulkopuolista apua. Hän epäonnistuu toistuvasti juomisen säännöstely-yrityksissä.
Juomista koskeva valehtelu siirtyy uudelle tasolle, varhaisvaiheessa alkoholisti on uskotellut itselleen, että on samanlainen juoja kuin muutkin, mutta nyt se ei enää onnistu. Hän huomaa nyt olevansa alkoholin juojana erilainen kuin muut. Tämä itseoivallus hämmentää ja pelottaa häntä. Hän ei voi käsittää, mitä hänelle on päässyt tapahtumaan, koska hän ei yleensä tiedä, mitä alkoholismi, asteittain paheneva sairaus, on. Hän ymmärtää, että hänen juomisensa on ”toisenlaista” kuin muiden. Hän yrittää yli-inhimillisin ponnistuksin pitää alkoholin käyttöön liittyvät lujat lupauksensa, jotka eivät kuitenkaan pidä.
Hän taistelee säilyttääkseen uskonsa omaan mielenterveyteensä – vaikkapa haukkumalla puolisonsa ja lapset. Hän valehtelee juomisiaan, selittelee ja rakentaa abilia juomisen ympärille. Hänellä on suuri tarve, että muut pitävät hänen ”rakennelmaa” arvossa, eivätkä kajoaisi siihen, koska hän tuntee rakennelman vaistonvaraisesti hauraaksi.