Lue keskustelun säännöt.
"Riita" poikaystävän kanssa
28.10.2019 |
Emme asu yhdessä, olemme kolmatta vuotta yhdessä. Näämme 2-4 kertaa viikossa, jolloin yökyläillään.
Poikaystävällä ollut tapana koko seurustelumme ajan tehdä niin, että sanoo jonkun kellonajan, koska nähdään tai milloin tulee mun luokse.
Toistuvasti kuitenkin on nukkumassa, tai jämähtänyt ruudun ääreen ja kun soitan 0,5-3h siitä kun hän sanoi olevansa paikalla.
Tänään soitin 45 min myöhemmin ja huusin kun vastasi ja oli ollut nukkumassa. Tuntuu pahalta ja kaduttaa kun huusin, mutta tuntuupa pahalta myös tuo jatkuva myöhästely.
Tuntuu että olen kauhea valittaja-akka vaan kun tästä vedän herneet. Ei tunnu arvostavan meidän yhteisiä sopimuksia ollenkaan..:(
Kommentit (68)
Tai esittää välinpitämätöntä kun kiinnostaa liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai esittää välinpitämätöntä kun kiinnostaa liikaa?
Sitten on kuin teinipoika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai esittää välinpitämätöntä kun kiinnostaa liikaa?
Sitten on kuin teinipoika.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai esittää välinpitämätöntä kun kiinnostaa liikaa?
Sitten on kuin teinipoika.
Rakkaudesta se hevonenkin potkii
Niin se Mattikin Merviä rakasti ruusupuskalla.
Myöhästely on henkistä vallankäyttöä eli siis väkivaltaa.
Myöhästely = henkistä väkivaltaa??? Tuskin poliisia kiinnostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy, miksi tuoreet parisuhteet kariutuvat, on se, että toinen osapuoli yrittää muuttaa toista mieleisekseen. Se vain ei onnistu, koska ihminen voi muuttaa vain omaa itseään.
Jos toinen on täsmällinen ja tarkka aikatauluista, ja haluaa tehdä asioita kellon mukaan, ja toinen taas vähän sinnepäin, niin voi olla vaikeaa. Kummankin on opittava joustamaan.
Löysin tällaisen: "San Diego State Universityssä tehdyn tutkimuksen mukaan myöhästelijät taas ovat aikatauluja noudattavia rennompia ja he sopeutuvat ympäristöönsä paremmin. He eivät myöskään ole yhtä itsepäisiä kuin ajoissa olijat. Myöhästelijä näkee helpommin suuria kokonaisuuksia, eikä stressaa pikkuasioista. Sen sijaan hän ei oikein osaa arvioida ajan kulkua.Myöhästelytaipumuksesta on vaikea päästä eroon, koska taipumus johtuu luonteenpiirteistä ja on osa persoonallisuutta."
Pitääkö myöhästelijä sitten jättää?
No eihän sitä osaa kukaan ulkopuolinen sanoa. Kuinka paljon kukin on valmis sietämään toisen erilaisuutta, ja miten paljon se oikeasti haittaa elämää.
Jos nyt puhutaan sellaisesta myöhästelystä, jossa ei esim. myöhästytä lennolta, töistä yms, joissa todellakin on oltava paikalla ajoissa, niin en pitäisi sitä niin vakavana.
Jos on sovittu, että nähdään seiskalta, niin ei se edellytä sitä, että ovikello pirahtaa sekunnilleen. Olen itse oppinut löysentämään pipoa mieheni laveamman aikakäsitteen suhteen, ja kyllähän elämä helpotti. Tajusin toistavani kotoa opittua mallia, jossa suurin huoli oli aina ne muut ihmiset, ja mitä hekin nyt ajattelevat. Äiti oli marttyyri ja isä kotihirmu.
Nykyään, jos mies vaikka olisi luvannut hakea töistä, ja homma venyy, koska tuli sitä ja tätä, niin en hermostu. Ehdin sillä välin vaikka ruokaostoksille tai istun kahvilassa ja vietän omaa aikaa.
On mies kyllä itsekin opetellut rukkaamaan omaa ajankäyttöään, että en se yksin minä ole, joka on itseään muuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Myöhästely = henkistä väkivaltaa??? Tuskin poliisia kiinnostaa
No ei mutta on se henkistä väkivaltaa silti.
Mietippä omalle kohdalle: Siippa sanoo että pääsee töistä klo 16 ja on kotona heti 20yli neljä. Syödään ekana ja sitten xxxxjotain. Laitat ruuan valmiiksi,siippaa ei näy,kello on puol viis,puol kuus,puol seitsemän...ei näy...Sä sanot sille kun se aamulla kömpii kotiin että ei se mitään laitoin pakkaseen ne ruuat. Ja tätä ois vähän väliä. Tai pitäs lähtee mummolaan,hae lapsi,mennään suoraan...no ei ole lasta haettu päiväkoti soittaa...TAi siipa sanoo lähdetään juhlimaan ja sä meikkaat ja puunaat...miekkosta ei näy mailla ei halmeilla,uups unohdin ihan.
Sä sallisit moisen käytöksen?
Henkistä väkivaltaa on kuule vaikka millasta:https://www.nollalinja.fi/mika-on-vakivaltaa/henkinen-vakivalta/?gclid=…;
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/miten-tunnistat-henkisen-vakivalla…
Mun on jotenkin vaikea kuvitella sellaista tilannetta, että seurustelee mutta ei huvita nähdä toista, vaan jää mieluummin sohvalle leffaa katsomaan tai jotain. Seurustelevan ja rakastuneen pitäisi olla intopinkeenä tapaamassa jokaisen järkevän tilaisuuden tullen. Toki nukkuminen ja muut asialliset hommat pitää hoitaa enkä edellytä tai kannata mitään aikataulullisesti tyhmiä ratkaisuja, mutta intoa pitäisi olla. Kun olin itse etäsuhteessa jossa nähtiin viikonloppuisin, niin lähtökohtaisesti olisi tehnyt mieli nähdä paljon ja välillä sitten käytännön syistä piti varata viikonloppu muille asioille, ei päinvastoin. Meillä oli kyllä hyvin suunniteltu meininki muutenkin, kun reissattiin erilaisilla erikoistarjouslipuilla toisiamme tapaamaan ja niiden hankinta edellytti useiden viikkojenkin etukäteissuunnittelua. Kaikille ei sellainenkaan sovi. Toiset ovat spontaanimpia ja toiset suunnittelevampia, ja niiden yhteentörmäys voi olla parisuhteessa ongelma. Mutta enemmän puhuisin siitä ongelmasta silloin, jos toinen spontaanisti pelmahtelee tapaamaan sopimatta, ei niin että jättää sovitut tapaamiset väliin. Tuo kertoo enemmän jostain motivaation puutteesta kuin erilaisista luonteista.