Lue keskustelun säännöt.
Kun psykoterapia, eikä ammatillinen kuntoutus auta
28.10.2019 |
Pitäisikö tappaa itsensä?
En jaksa todistella kellekään enää, että olisin normaali ja töihin kykenevä. Haluaisin silti olla rakastettu.
Kommentit (57)
Minkä ikäinen olet?! Psykoterapiassa ymmärtää hyvinkin millaista paskaa esim. vanhempasi ovat tai mikä on lääkäreiden tavoitteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla tuli mieleen ettei sulla vaan ole asperger? Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 15 vuotta, lopulta uuvuin töissä ja menin psykiatrille. Tämä passitti mut sairaalan polille tutkimuksiin ja tadaa, olin täys assi.
Assit saavat usein ennen diagnoosia vääränlaista terapiaa.
Aspergerit hakeutuvat psykoterapiaan, koska ovat niitä varsinaisia johtajia asiantuntemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon muitakin asioita, joilla voi auttaa itseään kuin käymällä terapiassa. Terveelliset elämäntavat auttaa myös psyykkisen hyvinvoinnin kanssa. Kun aivot voivat paremmin, niin on myös vahvempi psyykkisesti. Sitten pystyy paremmin käsittelemään vaikeita asioita, joita on joutunut elämässä kohtaamaan.
Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja yritän pitää syömiseni terveellisinä.
Nämä on tosi hyviä asioita, jatka vaan näitä! Entä miten uni ja päihteet?
Mitä jos sinulla on vaan huono terapeutti? Niitäkin on.
Ryhmäterapiaa on esimerkiksi psykiatrian poliklinikoilla. Voi tosin paikan mukaan vaihdella se, kuinka paljon näitä ryhmiä on tarjolla. Monilla paikkakunnilla on myös mielenterveysongelmaisille tarkoitettuja klubitaloja, joista saa vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, I feel you. :/ Itsellä hyvin pitkälti samat ajatukset. Jos mikään ei tehoa niin mitäs sitten....
Mutta en haluaisi elämääni lopettaa, koska en halua tuottaa tuskaa läheisilleni.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla tuli mieleen ettei sulla vaan ole asperger? Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 15 vuotta, lopulta uuvuin töissä ja menin psykiatrille. Tämä passitti mut sairaalan polille tutkimuksiin ja tadaa, olin täys assi.
Assit saavat usein ennen diagnoosia vääränlaista terapiaa.
Itse olen ehdottanut terapeutille ja psykiatrille tätä mutta he vain hymistelivät, että ei nyt sentään.
Minulla on aina ollut selkeät oireet siitä että olen assi....
Omalla kohdalla on auttanut rentoutumisen opettelu. Jos käy jatkuvasti ylikierroksilla, se ei ole psyykkiselle hyvinvoinnille hyväksi. Jos iltaisin en saa unta, teen rentoutusharjoituksia. Laitan kädet vatsan päälle, ja koetan hengittää syvään ja rauhallisesti. Päivisinkin pidän pieniä rentoutumishetkiä, ja joka sunnuntai on rentoutumispäivä, jolloin en tee juuri mitään, vaan katson vaikka jonkin elokuvan ja käyn kävelyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla tuli mieleen ettei sulla vaan ole asperger? Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 15 vuotta, lopulta uuvuin töissä ja menin psykiatrille. Tämä passitti mut sairaalan polille tutkimuksiin ja tadaa, olin täys assi.
Assit saavat usein ennen diagnoosia vääränlaista terapiaa.
Miten hakeudut tuollaisiin tutkimuksiin? Johan minulle naurettaisiin kun esittäisin tuollaisia tutkimus toimenpide vaateita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Sinulla ei ole eläkkeellä opiskellessa sen enempää aikaa kuin opintotuellakaan. Raha tulee eri nimikkeellä.
Mutta jos minä jäisin eläkkeelle, en uskaltaisi samaan kuin monet muut pystyvät tässä ketjussa. Ei minusta välttämättä ole opiskelemaan vaikka kuinka haluaisin.
Mitä ihmettä sinä lässytät? Et uskaltaisi. Siis onko jotenkin oleellista päästä kerjäämään vai mikä sen onnen tuo? Eli haluat syrjäytyä, no eläke on vastaus siihen kun kerran pelkäät kaikkea. Jos haluat tehdä töitä vaikkapa osa-aikasena niin siihen käy eläke, jos haluat tehdä töitä kokoaikaisena niin eläkkeen saa lepäämään, mutta kerjää ihmeessä kerjää ja pelkää mitä pelkäät. Ei tämä eläkkeellä olo ole millekään vässyköille, enemmän tässä välillä töitä tekee kuin töissä konsanaan.
Lässytän hyvinkin. En muuta osaa tehdäkään. Lauseitakin tuntuu olevan joskus vaikeata muodostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, I feel you. :/ Itsellä hyvin pitkälti samat ajatukset. Jos mikään ei tehoa niin mitäs sitten....
Mutta en haluaisi elämääni lopettaa, koska en halua tuottaa tuskaa läheisilleni.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla tuli mieleen ettei sulla vaan ole asperger? Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 15 vuotta, lopulta uuvuin töissä ja menin psykiatrille. Tämä passitti mut sairaalan polille tutkimuksiin ja tadaa, olin täys assi.
Assit saavat usein ennen diagnoosia vääränlaista terapiaa.
Itse olen ehdottanut terapeutille ja psykiatrille tätä mutta he vain hymistelivät, että ei nyt sentään.
Minulla on aina ollut selkeät oireet siitä että olen assi....
On minullakin ollut näitä omia epäilyksiäni asian suhteen, mutta taas toisaalta tuntuu jotenkin hyvin epätodennäköiseltä ja olisihan se huomattu jo jossain neuvolassa aikoinaan. Jotenkin tuntuisi hullulta ajatella, että olisin selvinnyt näinkin pitkälle elämässäni ilman, että kukaan kyseenalaistaa minun olevan assi. Oudoksi minua on kyllä sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Sinulla ei ole eläkkeellä opiskellessa sen enempää aikaa kuin opintotuellakaan. Raha tulee eri nimikkeellä.
Mutta jos minä jäisin eläkkeelle, en uskaltaisi samaan kuin monet muut pystyvät tässä ketjussa. Ei minusta välttämättä ole opiskelemaan vaikka kuinka haluaisin.
Mitä ihmettä sinä lässytät? Et uskaltaisi. Siis onko jotenkin oleellista päästä kerjäämään vai mikä sen onnen tuo? Eli haluat syrjäytyä, no eläke on vastaus siihen kun kerran pelkäät kaikkea. Jos haluat tehdä töitä vaikkapa osa-aikasena niin siihen käy eläke, jos haluat tehdä töitä kokoaikaisena niin eläkkeen saa lepäämään, mutta kerjää ihmeessä kerjää ja pelkää mitä pelkäät. Ei tämä eläkkeellä olo ole millekään vässyköille, enemmän tässä välillä töitä tekee kuin töissä konsanaan.
Lässytän hyvinkin. En muuta osaa tehdäkään. Lauseitakin tuntuu olevan joskus vaikeata muodostaa.
Ja anteeksi haluan vielä lisätä sinulle, että kyllä minun unelmani oli jo lapsena syrjäytyä. Huomaa sarkasmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
..Jeesus auttaa.
Ehkä joitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Jos olisit eläkkeellä, niin se ei välttämättä tarkoittaisi sitä, että olisit vaan kotona tekemättä mitään. Eläkkeelläkin ollessa voi tehdä vaikka mitä, esimerkiksi harrastaa itseä kiinnostavia asioita niin paljon kuin haluaa! Tietenkin raha saattaa tässä vähän rajoitteita asettaa, mutta paljon voi tehdä vähemmälläkin rahalla. Monissa paikoissa on eläkeläisille alemmat hinnat, kuten uimahallissa. Pysyvälle eläkkeelle pääsee heti vain harvoin, ensiksi tulee määräaikainen eläke, eli kuntoutustuki. Sen voisi ajatella olevan rahallinen tuki kuntoutumiseen, ja ottaa oma kuntoutus vähän niinkuin työnä.
Minkälaista tämä terapia ja ammatillinen kuntoutus sitten on ollut? Oletko ollut itse näihin tyytyväinen, vai onko tuntunut siltä, että esim. sinua itseäsi ei kuunnella?
Kuulostat masentuneelta. Masennus on usein sisäistettyä henkistä väkivaltaa itseä kohtaan. Varsinkin tuo lause "minä en ole mitään" pisti silmään. Sehän ei pidä ollenkaan paikkaansa! Onko joku sanonut sinulle, ettet ole mitään, tai saanut sinut tuntemaan niin?
Ap, mulla tuli mieleen ettei sulla vaan ole asperger? Kärsin itse paniikkihäiriöstä ja masennuksesta 15 vuotta, lopulta uuvuin töissä ja menin psykiatrille. Tämä passitti mut sairaalan polille tutkimuksiin ja tadaa, olin täys assi.
Assit saavat usein ennen diagnoosia vääränlaista terapiaa.