Lue keskustelun säännöt.
Kun psykoterapia, eikä ammatillinen kuntoutus auta
28.10.2019 |
Pitäisikö tappaa itsensä?
En jaksa todistella kellekään enää, että olisin normaali ja töihin kykenevä. Haluaisin silti olla rakastettu.
Kommentit (57)
Jos saa mielenterveyssyistä eläkettä, niin sitä ei ole pakko kertoa kenellekään. Eläkkeellä voi myös opiskella, niinkuin joku jo mainitsi aiemmin. Eläke ei ole myöskään mikään lopullinen "tuomio", vaan sen voi ihan itse keskeyttää, jos haluaa tai sitten kun on parantunut ja saanut esim. töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köysikaupoille sitten varmaankin.
Tosi törkeää kannustaa toista ihmistä tappamaan itsensä! Näitä viestejä ei kannata ottaa tosissaan!
Kyllä mun mielestä olisi ihan reilua jos ihmiset myöntäisivät suoraan, että olisi parempi kun en rasittaisi yhteiskuntaa rahallisesti.
Olet arvokas ja tärkeä vaikka et kykenisi opiskelemaan saati työelämään. Tarvitset muutoksen sisäiseen arvomaailmaasi. Tärkeintä on ettet ohjaudu yhteiskunnassa vallitsevien arvojen mukaan koska ne ovat kiveäkin kovemmat tässä ajassa. Minulle oli suuri oivallus että voin valita arvoni itse ja elää niiden mukaan. Tiedän kyllä millainen kolaus egolle on joutua pois työelämästä mutta siitäkin selviää.
Kiitos. Kyllähän tuo aina hivenen lämmittää mieltä, mutta tää on vaan tää netti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köysikaupoille sitten varmaankin.
Tosi törkeää kannustaa toista ihmistä tappamaan itsensä! Näitä viestejä ei kannata ottaa tosissaan!
Kyllä mun mielestä olisi ihan reilua jos ihmiset myöntäisivät suoraan, että olisi parempi kun en rasittaisi yhteiskuntaa rahallisesti.
Esimerkiksi minua ei haittaa pätkääkään se, että joku saa mielenterveyssyistä eläkettä tai jotain muuta tukea. Se on minusta heidän oikeutensa. Tämä yhteiskunta on onneksi rakennettu niin, että heikoilla olevia ihmisiä ei jätetä yksin.
Sepä se jos enemmistö ihmisistä ajattelisi näin.
Nämä asiat on säädetty lakiin eduskunnassa, jossa on kansan valitsemat ihmiset päättämässä. Sen perusteella voisi ajatella, että enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että psyykkisesti sairastuneella on oikeus saada sairaspäivärahaa tai eläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä mee, tai viet multa kaiken
Onnistuit hiukan naurattamaan ironiallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köysikaupoille sitten varmaankin.
Tosi törkeää kannustaa toista ihmistä tappamaan itsensä! Näitä viestejä ei kannata ottaa tosissaan!
Kyllä mun mielestä olisi ihan reilua jos ihmiset myöntäisivät suoraan, että olisi parempi kun en rasittaisi yhteiskuntaa rahallisesti.
Olet arvokas ja tärkeä vaikka et kykenisi opiskelemaan saati työelämään. Tarvitset muutoksen sisäiseen arvomaailmaasi. Tärkeintä on ettet ohjaudu yhteiskunnassa vallitsevien arvojen mukaan koska ne ovat kiveäkin kovemmat tässä ajassa. Minulle oli suuri oivallus että voin valita arvoni itse ja elää niiden mukaan. Tiedän kyllä millainen kolaus egolle on joutua pois työelämästä mutta siitäkin selviää.
Kiitos. Kyllähän tuo aina hivenen lämmittää mieltä, mutta tää on vaan tää netti kuitenkin.
Minunkin mielestä olet arvokas, vaikka et kykenisi töihin tai opiskelemaan! Ihmisellä on aina ihmisarvo, joka on riippumaton suorituksista. Vaikka tässä ollaan netissä, niin näitten kirjoitusten takana on ihan oikeita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuntoutustuella ja opiskelen yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köysikaupoille sitten varmaankin.
Tosi törkeää kannustaa toista ihmistä tappamaan itsensä! Näitä viestejä ei kannata ottaa tosissaan!
Kyllä mun mielestä olisi ihan reilua jos ihmiset myöntäisivät suoraan, että olisi parempi kun en rasittaisi yhteiskuntaa rahallisesti.
Rahaa kyllä saa painettua loputtomasti. Täyspöpit ovat uniikkeja ja paljon harvemmassa.
Muziikkia:
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuntoutustuella ja opiskelen yliopistossa.
Minä olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä ja opiskelen yliopistossa. Joskus harvakseltaan teen myös ”keikkaa”. Enkä tule kuntoutumaan, etenevä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köysikaupoille sitten varmaankin.
Tosi törkeää kannustaa toista ihmistä tappamaan itsensä! Näitä viestejä ei kannata ottaa tosissaan!
Kyllä mun mielestä olisi ihan reilua jos ihmiset myöntäisivät suoraan, että olisi parempi kun en rasittaisi yhteiskuntaa rahallisesti.
Olet arvokas ja tärkeä vaikka et kykenisi opiskelemaan saati työelämään. Tarvitset muutoksen sisäiseen arvomaailmaasi. Tärkeintä on ettet ohjaudu yhteiskunnassa vallitsevien arvojen mukaan koska ne ovat kiveäkin kovemmat tässä ajassa. Minulle oli suuri oivallus että voin valita arvoni itse ja elää niiden mukaan. Tiedän kyllä millainen kolaus egolle on joutua pois työelämästä mutta siitäkin selviää.
Kiitos. Kyllähän tuo aina hivenen lämmittää mieltä, mutta tää on vaan tää netti kuitenkin.
Minunkin mielestä olet arvokas, vaikka et kykenisi töihin tai opiskelemaan! Ihmisellä on aina ihmisarvo, joka on riippumaton suorituksista. Vaikka tässä ollaan netissä, niin näitten kirjoitusten takana on ihan oikeita ihmisiä.
Oletko ihan varma, jos sama ketju on ollut täällä 10 vuotta sitten.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Sinulla ei ole eläkkeellä opiskellessa sen enempää aikaa kuin opintotuellakaan. Raha tulee eri nimikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Taloutesi olisi turvattu, saisit elää ilman lääkärintodistus ja kuntoutustukirumbaa. Eläisit enemmän omilla ehdoillasi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuntoutustuella ja opiskelen yliopistossa.
Niin, olisipa itselläni rohkeutta ja älliä pystyä samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Sinulla ei ole eläkkeellä opiskellessa sen enempää aikaa kuin opintotuellakaan. Raha tulee eri nimikkeellä.
Mutta jos minä jäisin eläkkeelle, en uskaltaisi samaan kuin monet muut pystyvät tässä ketjussa. Ei minusta välttämättä ole opiskelemaan vaikka kuinka haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Taloutesi olisi turvattu, saisit elää ilman lääkärintodistus ja kuntoutustukirumbaa. Eläisit enemmän omilla ehdoillasi.
Mutta työssäkäyvät veronmaksajat eivät kunnioittaisi pätkän vertaa, eikä minulla siten olisi samanlaisia oikeuksia valittaa vaikkapa epäkohdista. -_-
Oletko kokeillut ohjattua meditaatiota/mindfulnessia? Sain burnoutin ja huippukoulutettu työpsykologi sanoi tutkimusten mukaan meditaation auttavan monia. Olen nyt harjoittanut sitä päivittäin kuukauden ajan, vaikutukset kuulemma tulevat hitaasti. Stressiä on jo helpompi hallita, olen ollut stressaantunut ja masentunut monta vuotta.
Maalle muuttaminen ja fyysisten töiden tekeminen voisi myös auttaa. Tätä olen itse harkinnut seuraavana askeleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Eläkkeelle sitten?
Liian kova kolaus egolle ja taloudelle.
Eläkkeellä ollessakin voi opiskella ja tehdä työtä.
Mutta olisikohan sieltä vaikeampi ns. pyrkiä takaisin yhteiskuntaan? Nytkin jo tuntuu siltä.
Miten niin? Olisit täysin ”vapaa” muusta kuin opiskelustasi tai työstä johon pystyt. Mitä tarkoittaa ”pyrkiä takaisin yhteiskuntaan?” Sama tutkinto se on eläkkeelläkin tehty, samoin työkokemus. Meinasitko että eläkeläiset eivät ole toimineen ”osa yhteiskuntaa” - vain työtä 24/7 ovat?
Anteeksi, mutta minusta ajatusmaailmasi on nyt hiukkasen erikoinen:
Hmm, no niin mutta jos on pelkkää aikaa niin se pitäisi osata käyttää arvokkaasti eikä vaan maleksien kotona hyödyttömänä. Olen fyysisesti terve ja hyväkuntoinen, joten ihmiset varmasti hieman ihmettelevät jos mainitsen olevani eläkkeellä. Ensiis kauheasti voi eläkkeellä oloa peitelläkään.
En minä pahalla halua sanoa, että eläkeläiset eivät ole osa yhteiskuntaa, ehkä se on minussa itsessäni se ajatusmalli ja virhe. Minä en ole mitään. Olisin halunnut pystyä enempään. Ikään kuin olisi hukkaan heitetty elämä. En halua kuitenkaan ajatella muista eläkeläisistä tuolla tavalla.
Takaisin yhteiskuntaan pyrkiminen tarkoittaa kohdallani sitä, että sitä ikään kuin muuttuu ihmisenä kun on vain aikaa ja etenkin minulle se voi olla jopa huono juttu kun vellon yksin omassa negatiivisuudessani. Kun ei ole ketään tai mitään niin jää elämään sinne omaan kuplaansa.
Sinulla ei ole eläkkeellä opiskellessa sen enempää aikaa kuin opintotuellakaan. Raha tulee eri nimikkeellä.
Mutta jos minä jäisin eläkkeelle, en uskaltaisi samaan kuin monet muut pystyvät tässä ketjussa. Ei minusta välttämättä ole opiskelemaan vaikka kuinka haluaisin.
Mitä ihmettä sinä lässytät? Et uskaltaisi. Siis onko jotenkin oleellista päästä kerjäämään vai mikä sen onnen tuo? Eli haluat syrjäytyä, no eläke on vastaus siihen kun kerran pelkäät kaikkea. Jos haluat tehdä töitä vaikkapa osa-aikasena niin siihen käy eläke, jos haluat tehdä töitä kokoaikaisena niin eläkkeen saa lepäämään, mutta kerjää ihmeessä kerjää ja pelkää mitä pelkäät. Ei tämä eläkkeellä olo ole millekään vässyköille, enemmän tässä välillä töitä tekee kuin töissä konsanaan.
Sepä se jos enemmistö ihmisistä ajattelisi näin.