Minkä elokuvan juonta/loppuratkaisua et ole tajunnut?

Ei loppuratkaisu, mutta "Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä" se kellohomma jäi mietityttämään. Kun kesken leffan se kello vaihdettii niin ajattelin että benjamin lopettaisi taaksepäin ikääntymisen mutta ei lopettanut ja en oikein tajunnut mikä se pointti on

Vierailija kirjoitti:

Hassua. Otsikosta tuli sama elokuva mieleen.

En tajunnut, miksi Rose sekstasi sen tyhjätaskun kanssa, johon oli juuri tutustunut.

Raskaus ennen naimisiinmeno katastrofi. Ja ei edes tunne ukkelia kunnolla.

Sitäkään en hyväksy, että piilotteli äidiltään eikä antanut äitinsä saada selville, että on elossa. Raakaa. Vastenmielinen, kevytkenkäinen, lapsellinen Rose.

Ja taas sitä mennään :DD tunnistaa palstahullun oli aihe sitten mikä tahansa

Vierailija kirjoitti:

Netflixistä

Secret Obsession

Kuka hitto se iso mies oli kenet se Russel tappoi? Kävi poliisille juttelee ja halusi viedä kukkia sille naiselle.

Se loppu oli tosi outo, olisi voitu kertoa asiasta enemmän.

Varoitus, seuraavassa spoilausta: se iso mies oli vain tavallinen silminnäkijä sille auto-onnettomuudelle ja oli lisäksi kertonut poliisille nähneensä ainakin osittain myös Jenniferin autoa hinanneen auton rekisterikilven. Ja kun poliisietsivä kertoi sen ja henkilön auton, avo-Cadillac, vale-Russelille, niin henki pois.

Tuntematon Sotilas. Siis voittiko Suomi vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Joo, munkin mielestä Rose kuoli ja palasi laivalle.

Telkkarista tuli elokuva jokin aika sitten missä ihmisiä jäi veden varaan merelle, ja siinä oli pariskunta, mies ja nainen, en muista oliko aluksi joku toinenkin mies. Mutta kuitenkin, se koko hengissäpysymistaistelu, päiväkausia kelluivat siellä vedessä odottaen pelastusta, ja elokuva loppui siihen kun ne molemmat hukkui. 

Mitä helvettiä? Miksi joku haluaisi katsoa elokuvaa urheasta kamppailusta joka sitten kuitenkin johtaa siihen että kaikki päähenkilöt kuolee surullisesti? Ei se heidän kamppailunsa ja keskenäiset juttelunsa nyt niin kiinnostavia olleet vaan se että odotin koko elokuvan ajan että miten heidät pelastetaan.

Open Water 2, vai? Mun mielestä nainen ainakin pelastui, ehkä se viimeinen mieskin.

Open Water 1:ssä molemmat kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon Sotilas. Siis voittiko Suomi vai ei?

Spoileri: koko sota oli Suomisen Ollin huumehouretta.

Mä en tajunnut Pulp Fictionin ideaa 🙈

Sydämen mekaniikka, leffa olu muutenkin turhan syvällinen makuuni, mutta loppu oli häiritsevintä siinä. Kesken suudelman päähenkilö lähtee kiipeämään lumihiutaleita pitkin taivaaseen, samalla kun taustalla soi surumielinen laulu. Kuoliko päähenkilö vai fiilistelikö vain ensisuudelmaansa?

Vierailija kirjoitti:

Tuntematon Sotilas. Siis voittiko Suomi vai ei?

Torjuntavoitto!

Meitä ei miehitetty.

Ei ollut Rukajärven tiessä kuollut.Hän pääsi venäläisten vankeudesta poi,mutta oli raiskattu ja pahoinpidelty.

Näytettiinhän siinä kuinka hänen oli ensin vaikea olla miehensä kanssa,koska varmaan tunsi itsensä kelpaamattomaksi miehelleen.

Elokuvassa oli hyvä loppu,pääsivät aloittamaan sodanjälkeisen uuden elämän.

Vierailija kirjoitti:

Linnut.

Eivät hyökänneet, kun ihmiset poistuivat talosta ja lähtivät ajamaan. Loppuiko sota vai oliko kyse vain tulitauosta?

Toisaalta, siinä kai se hienous onkin, että jokainen voi tehdä asiasta oman tulkintansa.

Olen ajatellut, että linnuilla ei vain ollut kiirettä. Ehtii sitä hyökätä myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuon Titanicin lopun voi ymmärtää molemmin tavoin. Eli joko Rose kuolee ja palaa Titanicille, tai sitten palaa sinne joka yö unissaan. Jälkimmäiseen selitykseen voisi viitata tunnusbiisin lyriikat; "every night I see you, I feel you..."

Vastenmielistä perustaa perhe, mutta joka yö haaveilla exästä.

No kun se Jack nimenomaan kehotti Rosea perustamaan perheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullholland Driven loppukohtaukset. Siis oikeasti, wtf?

En muista tuosta elokuvasta kaikkea, mutta itse olen ajatellut, että elokuvan onnellinen alkupuoli oli vaalean päähenkilön kuvitelmaa ja ankea loppupuoli todellisuutta. Ymmärsin, että vaalea nainen olisi tappanut tummemman. Lopussa vaalea nainen tappoi itsensä, ja kuoleman jälkeen naiset kohtasivat toisensa taas. 

Mulholland Drive kertoo minustakin ristiriidasta haaveiden ja todellisuuden välillä. Se kertoo epäonnistumisesta sekä epäonnistumisen pelosta ja häpeästä. Naomi Wattsin hahmo pyrkii näyttelijäksi Hollywoodissa, epäonnistuu, muistaakseni tapattaa pahimman kilpailijansa palkkamurhaajalla ja ajautuu lopussa itsemurhaan.

Kerronta on todella symbolista.

Elokuvassa silloin tällöin esiintyvä puhumaton, hirviön näköinen koditon ihminen, joka majailee lounasravintolan takana, symboloi onnen sattumanvaraisuutta ja epäonnistumista. Lopussa näytetään kuinka hän pitelee käsissään sitä mystistä sinistä laatikkoa, jonka sisällä unelmat olivat. Hän hallitsee kaikkea.

Kun hän pudottaa laatikon, sieltä juoksee esiin miniatyyrikoossa se vanha pariskunta, johon Naomi Wattsin hahmo oli tutustunut elokuvan alussa lentomatkallaan Hollywoodiin. Hän oli kertonut pariskunnalle unelmastaan ja he olivat katselleet häntä ihailevasti, halanneet ja tsempanneet. Nyt lopussa, kun unelmat ovat tuhoutuneet, pariskunta näyttäytyy hänelle kaiken aiemman irvikuvana, ahdistavana, syyllistävänä ja hirveänä.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullholland Driven loppukohtaukset. Siis oikeasti, wtf?

En muista tuosta elokuvasta kaikkea, mutta itse olen ajatellut, että elokuvan onnellinen alkupuoli oli vaalean päähenkilön kuvitelmaa ja ankea loppupuoli todellisuutta. Ymmärsin, että vaalea nainen olisi tappanut tummemman. Lopussa vaalea nainen tappoi itsensä, ja kuoleman jälkeen naiset kohtasivat toisensa taas. 

Mulholland Drive kertoo minustakin ristiriidasta haaveiden ja todellisuuden välillä. Se kertoo epäonnistumisesta sekä epäonnistumisen pelosta ja häpeästä. Naomi Wattsin hahmo pyrkii näyttelijäksi Hollywoodissa, epäonnistuu, muistaakseni tapattaa pahimman kilpailijansa palkkamurhaajalla ja ajautuu lopussa itsemurhaan.

Kerronta on todella symbolista.

Elokuvassa silloin tällöin esiintyvä puhumaton, hirviön näköinen koditon ihminen, joka majailee lounasravintolan takana, symboloi onnen sattumanvaraisuutta ja epäonnistumista. Lopussa näytetään kuinka hän pitelee käsissään sitä mystistä sinistä laatikkoa, jonka sisällä unelmat olivat. Hän hallitsee kaikkea.

Kun hän pudottaa laatikon, sieltä juoksee esiin miniatyyrikoossa se vanha pariskunta, johon Naomi Wattsin hahmo oli tutustunut elokuvan alussa lentomatkallaan Hollywoodiin. Hän oli kertonut pariskunnalle unelmastaan ja he olivat katselleet häntä ihailevasti, halanneet ja tsempanneet. Nyt lopussa, kun unelmat ovat tuhoutuneet, pariskunta näyttäytyy hänelle kaiken aiemman irvikuvana, ahdistavana, syyllistävänä ja hirveänä.

Upea ja kypsä tulkinta, kiitos 🙂

Olet ehkä lempikirjoittajani av:llä (vaikka täällä taso noin yleensä ei kovin korkea olekaan 😂).

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullholland Driven loppukohtaukset. Siis oikeasti, wtf?

En muista tuosta elokuvasta kaikkea, mutta itse olen ajatellut, että elokuvan onnellinen alkupuoli oli vaalean päähenkilön kuvitelmaa ja ankea loppupuoli todellisuutta. Ymmärsin, että vaalea nainen olisi tappanut tummemman. Lopussa vaalea nainen tappoi itsensä, ja kuoleman jälkeen naiset kohtasivat toisensa taas. 

Mulholland Drive kertoo minustakin ristiriidasta haaveiden ja todellisuuden välillä. Se kertoo epäonnistumisesta sekä epäonnistumisen pelosta ja häpeästä. Naomi Wattsin hahmo pyrkii näyttelijäksi Hollywoodissa, epäonnistuu, muistaakseni tapattaa pahimman kilpailijansa palkkamurhaajalla ja ajautuu lopussa itsemurhaan.

Kerronta on todella symbolista.

Elokuvassa silloin tällöin esiintyvä puhumaton, hirviön näköinen koditon ihminen, joka majailee lounasravintolan takana, symboloi onnen sattumanvaraisuutta ja epäonnistumista. Lopussa näytetään kuinka hän pitelee käsissään sitä mystistä sinistä laatikkoa, jonka sisällä unelmat olivat. Hän hallitsee kaikkea.

Kun hän pudottaa laatikon, sieltä juoksee esiin miniatyyrikoossa se vanha pariskunta, johon Naomi Wattsin hahmo oli tutustunut elokuvan alussa lentomatkallaan Hollywoodiin. Hän oli kertonut pariskunnalle unelmastaan ja he olivat katselleet häntä ihailevasti, halanneet ja tsempanneet. Nyt lopussa, kun unelmat ovat tuhoutuneet, pariskunta näyttäytyy hänelle kaiken aiemman irvikuvana, ahdistavana, syyllistävänä ja hirveänä.

Mä ymmärsin niin, että Wattsin esittämällä päähenkilöllä oli suhde tämän tummatukkaisen naisen kanssa, ja tämä jätti hänet. Ja melkein koko leffa on uni, jonka Watts näkee psykoottisessa tilassa juuri ennen itsemurhaansa. Se sininen rasia on toivo, joka sisältää ratkaisun avaimet, mutta lopussa sekin pettää kuten sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tajunnut Eyes Wide Shutia kun näin sen ekan kerran. Nyt se on boksilla odottamassa toista katselukertaa, ehkä nyt hiffaan paremmin.

Mä oon kattonu sen monta kertaa, enkä vieläkään täysin hiffaa.

Lue ensin parit salaliittosivustot Illuminatista ja vapaamuurareista yms ennen kuin katsot seuraavan kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Interstellarin loppu oli aivan huikea. Maailmankaikkeudessa tosiaan voi mennä asioita ihmisen käsityskyvyn yli.

No just joo, ja siihen sinä tyydyt kun ei ole mitään logiikkaa, kunhan kääräistään vaan leffan loppu jollain typerällä tavalla pakettiin.

Eikös tässä elokuvassa ollut ihan oikea fyysikko neuvonantajana? Ymmärsin, että tässä leikiteltiin madonreiän ajatuksella. Päähenkilö oli toisessa aikaulottuvuudessa.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/must…

Leffan ongelma ei ole se, etteikö ymmärtäisi sen ideaa. Se oli vain katsojien älyä aliarvioiva ja huono. Se, että leffassa on ulottuvuuksien välisiä madonreikiä ei tee leffasta automaattisesti hyvää, ikävä kyllä.

Aika hyvin elokuva on selitetty tuolla https://www.empireonline.com/movies/features/interstellar-explained/

Siinäkin kyllä ihmetellään sitä, että päähenkilö ei kauaa kuolevan tyttärensä vierellä viivy, ennenkuin painelee takaisin madonreikään. Mutta se oli elokuvassa tyttären tahto, jota hän noudatti.

Se ikivanha tytär on nuorelle isälleen käytännössä täysin vieras ihminen ja samoin vanha nainen päähenkilölle, vaikka tyttärensä onkin. Kuvaa hyvin sitä, miten sidottu ihminen on aikaan ja paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullholland Driven loppukohtaukset. Siis oikeasti, wtf?

En muista tuosta elokuvasta kaikkea, mutta itse olen ajatellut, että elokuvan onnellinen alkupuoli oli vaalean päähenkilön kuvitelmaa ja ankea loppupuoli todellisuutta. Ymmärsin, että vaalea nainen olisi tappanut tummemman. Lopussa vaalea nainen tappoi itsensä, ja kuoleman jälkeen naiset kohtasivat toisensa taas. 

Mulholland Drive kertoo minustakin ristiriidasta haaveiden ja todellisuuden välillä. Se kertoo epäonnistumisesta sekä epäonnistumisen pelosta ja häpeästä. Naomi Wattsin hahmo pyrkii näyttelijäksi Hollywoodissa, epäonnistuu, muistaakseni tapattaa pahimman kilpailijansa palkkamurhaajalla ja ajautuu lopussa itsemurhaan.

Kerronta on todella symbolista.

Elokuvassa silloin tällöin esiintyvä puhumaton, hirviön näköinen koditon ihminen, joka majailee lounasravintolan takana, symboloi onnen sattumanvaraisuutta ja epäonnistumista. Lopussa näytetään kuinka hän pitelee käsissään sitä mystistä sinistä laatikkoa, jonka sisällä unelmat olivat. Hän hallitsee kaikkea.

Kun hän pudottaa laatikon, sieltä juoksee esiin miniatyyrikoossa se vanha pariskunta, johon Naomi Wattsin hahmo oli tutustunut elokuvan alussa lentomatkallaan Hollywoodiin. Hän oli kertonut pariskunnalle unelmastaan ja he olivat katselleet häntä ihailevasti, halanneet ja tsempanneet. Nyt lopussa, kun unelmat ovat tuhoutuneet, pariskunta näyttäytyy hänelle kaiken aiemman irvikuvana, ahdistavana, syyllistävänä ja hirveänä.

Mä ymmärsin niin, että Wattsin esittämällä päähenkilöllä oli suhde tämän tummatukkaisen naisen kanssa, ja tämä jätti hänet. Ja melkein koko leffa on uni, jonka Watts näkee psykoottisessa tilassa juuri ennen itsemurhaansa. Se sininen rasia on toivo, joka sisältää ratkaisun avaimet, mutta lopussa sekin pettää kuten sanoit.

Heillä on suhde, joka epäonnistuu, tai sitten tumma nainen on vaalean naisen pahin kilpailija. Olen nähnyt sellaisenkin tulkinnan, että tumma nainen on vaalean päähenkilön ideaaliminä: haavekuva siitä, mitä vaalea nainen itse haluaisi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Interstellarin loppu oli aivan huikea. Maailmankaikkeudessa tosiaan voi mennä asioita ihmisen käsityskyvyn yli.

No just joo, ja siihen sinä tyydyt kun ei ole mitään logiikkaa, kunhan kääräistään vaan leffan loppu jollain typerällä tavalla pakettiin.

Eikös tässä elokuvassa ollut ihan oikea fyysikko neuvonantajana? Ymmärsin, että tässä leikiteltiin madonreiän ajatuksella. Päähenkilö oli toisessa aikaulottuvuudessa.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/must…

Leffan ongelma ei ole se, etteikö ymmärtäisi sen ideaa. Se oli vain katsojien älyä aliarvioiva ja huono. Se, että leffassa on ulottuvuuksien välisiä madonreikiä ei tee leffasta automaattisesti hyvää, ikävä kyllä.

Muu maailma ei ole kanssasi samaa mieltä. Imdb:n listalla korkealla (8,5) eli se on laajalti pidetty ja arvostettu elokuva.

Tiedän hyvin sen, että on arvostettu leffa. En vain tajua miksi.

Sama kuin Mad Max fury road, mikä myös on arvostettu, ja minusta täyttä paskaa. Mutta jokaisella on oma näkemyksensä.

Tuohon voin yhtyä mutta minusta interstellar on paras scifi leffa kautta aikojen :)

Meh, vähän turhan tarkoitushakuista outoilua. Minun mielestäni. Esim. blade runner pysyy paremmin kasassa vaikka siinäkin on muutama juttu josta porukka väittelee. 

Minusta siinä ei ollut edes mitään outoilua. Toki otettiin melkoisia vapauksia ajan ja ulottuvuuksien kuvaamisessa, mutta sekin on periaatteessa ihan tiedettä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Interstellarin loppu oli aivan huikea. Maailmankaikkeudessa tosiaan voi mennä asioita ihmisen käsityskyvyn yli.

No just joo, ja siihen sinä tyydyt kun ei ole mitään logiikkaa, kunhan kääräistään vaan leffan loppu jollain typerällä tavalla pakettiin.

Eikös tässä elokuvassa ollut ihan oikea fyysikko neuvonantajana? Ymmärsin, että tässä leikiteltiin madonreiän ajatuksella. Päähenkilö oli toisessa aikaulottuvuudessa.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka/must…

Leffan ongelma ei ole se, etteikö ymmärtäisi sen ideaa. Se oli vain katsojien älyä aliarvioiva ja huono. Se, että leffassa on ulottuvuuksien välisiä madonreikiä ei tee leffasta automaattisesti hyvää, ikävä kyllä.

Muu maailma ei ole kanssasi samaa mieltä. Imdb:n listalla korkealla (8,5) eli se on laajalti pidetty ja arvostettu elokuva.

Tiedän hyvin sen, että on arvostettu leffa. En vain tajua miksi.

Sama kuin Mad Max fury road, mikä myös on arvostettu, ja minusta täyttä paskaa. Mutta jokaisella on oma näkemyksensä.

Minä tykkäsin Mad Max Fury Roadista just siksi, että se oli niin pelkkää visuaalista tykitystä ilman tolkullista juonen häivääkään. Road movieta parhaasta päästä, aivot narikkaan ja katsoin komeita kohtauksia. Se oli vain niin hienosti tehty, etten edes kaivannut oikeaa tarinaa. Ne vain ajoi ensin yhteen suuntaan, ja sitten takaisin. Mutta toimi silti hyvin.

Ymmärrän kyllä hyvin jos jonkun mielestä se oli täyttä paskaa. Jollain tasolla olikin varmasti.

Minulla oli vähän ennakkoluuloja kun kovasti rummutettiin, että Fury Road olisi feminismillä pilattu agendaelokuva. Mutta en minä siinä sellaista huomannut. Huomasin nauttivani siitä yllättävän paljon, siinä sai jostain syystä pitkästä aikaa sen fiiliksen, että tällaistä en ole vielä nähnytkään. Asiat oli toteutettu jotenkin uudella tavalla.