Lue keskustelun säännöt.
Miksi naiset ihastuvat pelimiehiin? Vastaus tässä!
28.10.2019 |
Vastaus löytyy tästä palstakirjoituksesta:
"Noh viime viikolla tapahtui kuitenkin jotain täysin suunnittelematonta. Tapasin yhden miehen jonka kanssa ei todellakaan pitänyt tulla yhtä/paria iltaa enempää, mutta ihastuttiin toisiimme todella tulisesti samantien, homma vain synkkasi kaikinpuolin ihan täydellisesti ensi hetkistä alkaen. Tapasimme sitten monta kertaa viime viikolla ja sen jälkeen olemme viestitelleet koko ajan. Tunteet ovat todella vahvat puolin ja toisin ja pistettiinkin deittisovellukset poistoon ym. Hommassa on omat hankaluutensa miehen tämän hetkisen tilanteen takia, mutta ne tuskin tulee olemaan kynnykysymys jutun onnistumisessa."
(Jokainen arvannee mitä miehen tämän hetkisellä tilanteella tarkoitetaan - jep, naimisissa)
Nainen mittaa kemiaa ja yhteensopivuutta sillä kriteerillä kuinka nopeasti, sulavasti ja luontevasti asiat etenevät ja kuinka voimakasta himo on. Nainen ei kuitenkaan pysty ajattelemaan että tuo liittyisi miehen naiskokemukseen, jonka ansiosta hän osaa luoda rennon tunnelman ja liidata siten että tilanne etenee vauhdilla.
Tässä pelimies voittaa, naisen tunteet ovat voimakkaampia ja tämä pitää sitä merkkinä keskinäisestä kemiasta. Kun mies sanoo tuntevansa samoin (saadakseen lisää seksiä), nainen uskoo tämän poikkeuksetta - onhan kemia aina molemminpuolista.
Tästä syystä miehet haluavat oppia pelimiehiksi, silloinkin kun oikeastaan eivät oikeastaan haluaisi pelailla.
Kommentit (1266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Ei, vaan kyllä tuossa ne naiset ovat se pahan alku ja juuri. Jälleen kerran mitään vastuuta ei naisena haluta kantaa, ja sekin on taas miehen vika. Mitäs oli sellainen beta.
Koko ketjua en ole lukenut, mutta olettaisin että tässä on kiteytetty koko ongelman ydin. Tietynlaiset naiset haluavat rusinat pullasta joka asiassa, ottamatta mitään vastuuta teostaan. Vasinaisesti minua ei tämä asia kosketa, mutta säälittää kavereiden parisuhteet, joissa nuoruutensa lutkailleet naiset ovat ottaneet sen kokemattoman ja luotettavan miehen parisuhteeseen, koska ne jännä miehet eivät ole parisuhdekelpoisia, vaikka nuo naiset itse ovat huonoin vaihtoehto parisuhteeseen.
Nuo kokemattomat miehet ovat todella naiiveja, jos luulevat että ikä tekee heistä haluttavan. Ei tee. Nuo naiset valitsevat sen luotettavan miehen ja "alkuhuuman" jälkeen jatkavat siitä mihin jäivät niiden suhteeseen kelpaamattomien miesten kanssa, vaihtelevan epäuskollisesti. Osa tekee sen jopa avoimeisti avoimessa suhteessa: otetaan luotettava mies tueksi ja turvaksi ja suhteen avoimuuteen vedoten paneskellaan vieraiden miesten kanssa, vaikka tuossa järjestelyssä vain nainen saa irtoseksiä.
Sinua säälittää kavereiden parisuhteet? Millainen ihminen suhtautuu kavereihinsa tuolla tavalla? Asettaa itsensä heidän yläpuolelle, koska sitähän sääliminen on; ajatellaan takana tyyliin "voi reppanaa"? Entä jos kaverisi ovat onnellisia ja onnellisesti rakastuneita, etkö pysty nauttimaan heidän onnestaan? Säälit heitä silloinkin? Vihjailet jotain tehdäksesi heidät onnettomiksi tai pyrit rikkomaan heidän liittonsa? Vai miten toimit?
Miksi ylipäänsä olet juuri noiden miesten kaveri? Miksi et hakeudu sellaisten miesten kaveriksi, joilla on samanlainen elämänkatsomus kuin itselläsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kenen naisen? Kuka on se nainen elämässäsi, jonka menneisyydestä katsot oikeudeksi vtttuuntua? Miksi olet sen naisen kanssa?
Otetaan satunnaisotannalla sata minua hiukan nuorempaa suomalaista naista, jotka ovat ns. suunnilleen minun tasoani, eli eivät liian kauniita eikä liian sosiaalisia eikä liian menestyneitä. Näistä sadasta tavismuijasta heittämällä 90 kappaletta on harrastanut edellisessä viestissä mainittuja miestyyppejä ikävälillä 18-30v. Jumalauuta kun v1tuttaa
:-DDD
Sori, mutta ajatus siitä, että ei ole edes olemassa mitään tietty naista, joka "menisi sinulle tunteisiin" vaan käytät energiasi vihaamalla ja katkeroitumalla naissukupuolelle yleisesti, on aika hupaisa. Oletin, että nyt on kyse edes siitä, että joku nainen kiinnostaisi mutta et pysty hyväksymään hänen menneisyyttään, mutta sinä siis ihan vaan yleisesti kierit katkeruudessa omassa betonikuutiossasi miettien naisia sekstailemassa miesten kanssa. :
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen usein tuo kaava menee seuraavasti:
Lukio: osa seurustelee, yleensä ne itsevarmimmat ja komeimmat pojat (alfat + komeimmat ja itsevarmimmat betat). Ehkä osa muistakin, koska tuossa iässä piirit ovat pienet. Nainen kuvaa silloisen poikkiksensa epävarmana finninaamana, koska silloin kaikki olivat sellaisia, se poikkis kylläkin muita saman ikäisiä vähemmän.
Opiskelu (AMK, yliopisto): naiset nauttivat suosiosta ikävuosina 19-26, suuri osa miehistä katselee touhua sivusta.
Vakiintuminen: 26+ nyt aletaan katselemaan elämänkumppania. Vihdoin on tavismiesten vuoro.
Miehiä täysin ymmärrettävistä syistä v-tuttaa tuo mitä tapahtuu ikävuosina 16-26 kun naiset ovat kuumimmillaan.
Onko tässä edelleenkin se periaate, että (16)19-26v naiset harrastaa irtosuhteita minkä ehtii? Valtaosa omista kavereista löysi parisuhteensa jo ikäluokassa 19-23v. Baaripanot tosin taisi harvempaa kiinnostaa, mutta ei se todellakaan sitä tarkoita, että sen parisuhdekelpoisen ja luotettavan miehen löytäminen olisi ollut jotenkin helppoa. Pakkeja on toki saanut useampikin mies tuolloin, syy yllä: kun ei kiinnosta olla kenenkään "tämän illan reikä".
Joten ei, en sisäistä tuo hinkuasi tehdä tietyistä naisten ikävuosista jotenkin mystisiä. Sattuvat olemaan myös osittain ne vuodet, jolloin sitä oli todella epävarma itsestään mm. ulkoisesti.
Jep, taitaa olla vaan se tietty joukko joita baaripanot kiinnostavat. Suurinta osaa selkeästi eivät.
Se, miten helppoa parisuhdekelpoisen miehen löytäminen on, on aika pitkälti kiinni siitä mitä tuohon käsitteeseen sisällyttää. Varmasti myös baarista löytyy suht helpostikin luotettavia miehiä, jotka eivät pidä naista pelkkänä reikänä. Mutta jos vaatii lisäksi jotain extraa, vaikkapa sitä kemiaa, alkaa homma heti vaikeutua. Ei baarissa istu joka ilta miehiä, jotka sytyttävät sekä henkisesti että fyysisesti.
Tämä. Ja se, että itse en olisi voinut nuorempana valita nykyistä puolisoani seksiseuraksi puhtaasti sen takia, että tapasimme ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten.
Ehkä se kysymys on sitten miksi niin moni nainen löytää "sielunkumppaninsa" 25+ iässä, kun taas <25v iässä tavismiehet eivät törmää naiseen joka pitäisi juuri heitä kiinnostavina?
Tuossa ei ole kyse yksilöstä, vaan yleisestä trendistä. Mikä sen aiheuttaa?
Moni seurustelee nuorempana mutta kappas ihmisillä on tapana kasvaa ja kehittyä eikä siksi pysy yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
1) oliko nuo kaksi naista millään asteella tietoisia siitä, että olit kiinnostunut heistä?
2) olitko kiinnostunut heistä parisuhde- vai panomielessä?
3) jos olisit onnistunut saamaan ko kolme daamia iskettyä nuorempana sänkyysi, olisitko nyt kiinnostunut heistä parisuhdemielessä?
4) missä iässä sinä olet alkanut haaveilla parisuhteesta? entä perheestä?
5) missä iässä olisit halunnut pelkästään yhden illan suhteita?
1) oliko nuo kaksi naista millään asteella tietoisia siitä, että olit kiinnostunut heistä?
Kyllä.2) olitko kiinnostunut heistä parisuhde- vai panomielessä?
Parisuhdemielessä.3) jos olisit onnistunut saamaan ko kolme daamia iskettyä nuorempana sänkyysi, olisitko nyt kiinnostunut heistä parisuhdemielessä?
kts. yllä.4) missä iässä sinä olet alkanut haaveilla parisuhteesta? entä perheestä?
Parisuhteesta 17/18. Perheestä tulevaisuudessa. *)
5) missä iässä olisit halunnut pelkästään yhden illan suhteita?
15/16.*) tämä on hassu juttu. Aina kun mainitaan halu seurustella parikymppisenä, naiset kysyvät että no olisitko halunnut perheen tuossa iässä? Tässä naiset itse olettavat automaattisesti että totta kai minun kaltaiseni miehen kanssa seurustellaan kun halutaan perhe, ja vain silloin.
6) Tuntevatko nuo naiset toisensa?
Jos sinä olet halunnut parisuhteeseen 17/18, ja nuo naiset eivät, toiveenne eivät ole kohdanneet tuolloin. Jos ne eivät kohtaa nytkään, niin sitten on vastakkaisen osapuolen jatkettava etsintää.
Niin sika ei toivoisi kenenkään naisen olevan, että iskee tietoisesti itsestään parisuhdemielessä kiinnostuneen yhdeksi yöksi.
Parisuhteisiin naiset kyllä halusivat, mutta eri tyyppisten miesten/poikien kanssa.
Toki 20+ issä oli paljon niitäkin joita ajatus parisuhteesta ahdisti (yleinen ilmiö nykyään).
Myös heitä kiinnosti seuramielessä eri tyyppiset miehet.
Onko siinä siis jotain väärää/ongelma, että ihminen haluaa parisuhteeseen tietyn tyyppisen ihmisen kanssa?
Ei. Mutta miksi se tyyppi vaihtuu eri elämänvaiheissa, ja melkeinpä kaikilla samalla tavalla?
Jos parikymppisenä kiinnostaa hauska seuramies, kolmekymppisenä (työteliäimpänä aikana elämästä) luotettavampi ja tasaisempi mies, ja nelikymppisenä taas hauska seuramies, jollekin jää lyhin tikku käteen.
Jos parikymppinen nainen tykkää käydä viikonloppuisin baarissa, kolmekymppisenä ei viitsi eikä ehdi ja nelikymppisenä haluaa tehdä muutakin kuin kykkiä kotona, niin onko siinä jotain väärää ja kummallista? Oliko sinulla jo teininä vakaa viisikymppisen miehen sielu ja tykkäsit istua lauantai-illat kiikkkutuolissa telkkaria katsellen? Teitkö samaa 20-, 30-, 40-, ja 50-vuotiaana? Kai tajuat olevasi harvinaisuus?
Sitä paremmalla syyllä: miksi tuollainen ei kelpaa naisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kiitos järjen äänestä tässä kakofoniassa!
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kiitos järjen äänestä tässä kakofoniassa!
M43
Järjen ääni:
"Juon tässä itsekseni tilkan pahanmakuista myrkkyä joka päivä (=katkeruus) kostaakseni ihmisille, joihin se ei millään tavalla vaikuta. Itse sen sijaan voin koko ajan huonosti."
Todella fiksua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
1) oliko nuo kaksi naista millään asteella tietoisia siitä, että olit kiinnostunut heistä?
2) olitko kiinnostunut heistä parisuhde- vai panomielessä?
3) jos olisit onnistunut saamaan ko kolme daamia iskettyä nuorempana sänkyysi, olisitko nyt kiinnostunut heistä parisuhdemielessä?
4) missä iässä sinä olet alkanut haaveilla parisuhteesta? entä perheestä?
5) missä iässä olisit halunnut pelkästään yhden illan suhteita?
1) oliko nuo kaksi naista millään asteella tietoisia siitä, että olit kiinnostunut heistä?
Kyllä.2) olitko kiinnostunut heistä parisuhde- vai panomielessä?
Parisuhdemielessä.3) jos olisit onnistunut saamaan ko kolme daamia iskettyä nuorempana sänkyysi, olisitko nyt kiinnostunut heistä parisuhdemielessä?
kts. yllä.4) missä iässä sinä olet alkanut haaveilla parisuhteesta? entä perheestä?
Parisuhteesta 17/18. Perheestä tulevaisuudessa. *)
5) missä iässä olisit halunnut pelkästään yhden illan suhteita?
15/16.*) tämä on hassu juttu. Aina kun mainitaan halu seurustella parikymppisenä, naiset kysyvät että no olisitko halunnut perheen tuossa iässä? Tässä naiset itse olettavat automaattisesti että totta kai minun kaltaiseni miehen kanssa seurustellaan kun halutaan perhe, ja vain silloin.
6) Tuntevatko nuo naiset toisensa?
Jos sinä olet halunnut parisuhteeseen 17/18, ja nuo naiset eivät, toiveenne eivät ole kohdanneet tuolloin. Jos ne eivät kohtaa nytkään, niin sitten on vastakkaisen osapuolen jatkettava etsintää.
Niin sika ei toivoisi kenenkään naisen olevan, että iskee tietoisesti itsestään parisuhdemielessä kiinnostuneen yhdeksi yöksi.
Parisuhteisiin naiset kyllä halusivat, mutta eri tyyppisten miesten/poikien kanssa.
Toki 20+ issä oli paljon niitäkin joita ajatus parisuhteesta ahdisti (yleinen ilmiö nykyään).
Myös heitä kiinnosti seuramielessä eri tyyppiset miehet.
Onko siinä siis jotain väärää/ongelma, että ihminen haluaa parisuhteeseen tietyn tyyppisen ihmisen kanssa?
Ei. Mutta miksi se tyyppi vaihtuu eri elämänvaiheissa, ja melkeinpä kaikilla samalla tavalla?
Jos parikymppisenä kiinnostaa hauska seuramies, kolmekymppisenä (työteliäimpänä aikana elämästä) luotettavampi ja tasaisempi mies, ja nelikymppisenä taas hauska seuramies, jollekin jää lyhin tikku käteen.
Jos parikymppinen nainen tykkää käydä viikonloppuisin baarissa, kolmekymppisenä ei viitsi eikä ehdi ja nelikymppisenä haluaa tehdä muutakin kuin kykkiä kotona, niin onko siinä jotain väärää ja kummallista? Oliko sinulla jo teininä vakaa viisikymppisen miehen sielu ja tykkäsit istua lauantai-illat kiikkkutuolissa telkkaria katsellen? Teitkö samaa 20-, 30-, 40-, ja 50-vuotiaana? Kai tajuat olevasi harvinaisuus?
Sitä paremmalla syyllä: miksi tuollainen ei kelpaa naisille?
No en olisi parikymppisenä istunut lauantaisin telkkarin edessä. Miksi olisin halunnut miehen joka ei tee muuta kuin kykkii kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kenen naisen? Kuka on se nainen elämässäsi, jonka menneisyydestä katsot oikeudeksi vtttuuntua? Miksi olet sen naisen kanssa?
Otetaan satunnaisotannalla sata minua hiukan nuorempaa suomalaista naista, jotka ovat ns. suunnilleen minun tasoani, eli eivät liian kauniita eikä liian sosiaalisia eikä liian menestyneitä. Näistä sadasta tavismuijasta heittämällä 90 kappaletta on harrastanut edellisessä viestissä mainittuja miestyyppejä ikävälillä 18-30v. Jumalauuta kun v1tuttaa
:-DDD
Sori, mutta ajatus siitä, että ei ole edes olemassa mitään tietty naista, joka "menisi sinulle tunteisiin" vaan käytät energiasi vihaamalla ja katkeroitumalla naissukupuolelle yleisesti, on aika hupaisa. Oletin, että nyt on kyse edes siitä, että joku nainen kiinnostaisi mutta et pysty hyväksymään hänen menneisyyttään, mutta sinä siis ihan vaan yleisesti kierit katkeruudessa omassa betonikuutiossasi miettien naisia sekstailemassa miesten kanssa. :
Miten luulet että voin etsiä pysyvää parisuhdetta kenenkään naisen kanssa, kun koko ajan on pelko selkäpiissä että minulle osuu nainen, joka on ollut koko nuoruutensa seksikkäiden mutta parisuhdekelvottomien miesten kanssa? Luuletko oikeasti että alan sellaiselle naiselle maksamaan asuntolainaa?
Vierailija kirjoitti:
Peppi kirjoitti:
Miksi naiset rakastuvat pelimiehiin?
Vastaus:
Jokaisella oma alibinsa siihen, mutta kiteytettynä - siksi, koska heidän lähellään nainen kokee itsensä halutuksi ja kuulee sanoja, joita haluaa kuulla. Olipa se, miten valheellista vain ja pelimies osaakin lukea eri tilanteissa olevien naisten heikkouksia hyväkseen. Kun nainen tajuaa valheen, on silloin jo niin koukussa, että irrottautuminen vaikeaa, tosin ei mahdotonta.
Minusta on yksinomaan surullista jos todella moni nainen on noin väärällä tavalla helppo. Välillä sitä tuntuu että ei taida naisilla tuo sielunelämä ja kognitiiviset kyvyt olla ihan terävintä kärkeä, kun kaiken maailman blatantit valheet uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Miten ihmeessä voi olla mahdoolista että sen puppuilun läpi ei muka näe? Ei edes haluta nähdä?
Omasta puolestani vastaan: ei haluta nähdä. Tavallaan koko ajan tietää mikä on homman nimi muttei sitä halua uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Ei, vaan kyllä tuossa ne naiset ovat se pahan alku ja juuri. Jälleen kerran mitään vastuuta ei naisena haluta kantaa, ja sekin on taas miehen vika. Mitäs oli sellainen beta.
Miksi se olisi jonkun naisen vastuulla millainen joku toinen ihminen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kenen naisen? Kuka on se nainen elämässäsi, jonka menneisyydestä katsot oikeudeksi vtttuuntua? Miksi olet sen naisen kanssa?
Otetaan satunnaisotannalla sata minua hiukan nuorempaa suomalaista naista, jotka ovat ns. suunnilleen minun tasoani, eli eivät liian kauniita eikä liian sosiaalisia eikä liian menestyneitä. Näistä sadasta tavismuijasta heittämällä 90 kappaletta on harrastanut edellisessä viestissä mainittuja miestyyppejä ikävälillä 18-30v. Jumalauuta kun v1tuttaa
:-DDD
Sori, mutta ajatus siitä, että ei ole edes olemassa mitään tietty naista, joka "menisi sinulle tunteisiin" vaan käytät energiasi vihaamalla ja katkeroitumalla naissukupuolelle yleisesti, on aika hupaisa. Oletin, että nyt on kyse edes siitä, että joku nainen kiinnostaisi mutta et pysty hyväksymään hänen menneisyyttään, mutta sinä siis ihan vaan yleisesti kierit katkeruudessa omassa betonikuutiossasi miettien naisia sekstailemassa miesten kanssa. :
En ymmärrä mikä tuossa olisi kovin hupaisaa. Surullista ja rappeutunuttahan se naisten käytös on, ihan kategorisena sukupuolena. Minua ei ainakaan pennin vertaa kiinnosta mitkään chadit ja heidän panemansa 18-30v muijat (joita siis on heittämällä se 90 sadasta), vaan minua heterona tietysti kiinnostaa yleisestikin naisten harvinaisen löyhä sukupuolimoraali, josta en toki itse pääse mitenkään osalliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kenen naisen? Kuka on se nainen elämässäsi, jonka menneisyydestä katsot oikeudeksi vtttuuntua? Miksi olet sen naisen kanssa?
Otetaan satunnaisotannalla sata minua hiukan nuorempaa suomalaista naista, jotka ovat ns. suunnilleen minun tasoani, eli eivät liian kauniita eikä liian sosiaalisia eikä liian menestyneitä. Näistä sadasta tavismuijasta heittämällä 90 kappaletta on harrastanut edellisessä viestissä mainittuja miestyyppejä ikävälillä 18-30v. Jumalauuta kun v1tuttaa
:-DDD
Sori, mutta ajatus siitä, että ei ole edes olemassa mitään tietty naista, joka "menisi sinulle tunteisiin" vaan käytät energiasi vihaamalla ja katkeroitumalla naissukupuolelle yleisesti, on aika hupaisa. Oletin, että nyt on kyse edes siitä, että joku nainen kiinnostaisi mutta et pysty hyväksymään hänen menneisyyttään, mutta sinä siis ihan vaan yleisesti kierit katkeruudessa omassa betonikuutiossasi miettien naisia sekstailemassa miesten kanssa. :
Miten luulet että voin etsiä pysyvää parisuhdetta kenenkään naisen kanssa, kun koko ajan on pelko selkäpiissä että minulle osuu nainen, joka on ollut koko nuoruutensa seksikkäiden mutta parisuhdekelvottomien miesten kanssa? Luuletko oikeasti että alan sellaiselle naiselle maksamaan asuntolainaa?
Sinun täytyy laittaa pääsi ensin kuntoon ennen kuin edes kuvittelet parisuhdetta. Tuolla asenteella pilaat ihan jokaisen suhteesi, jos joku nainen sinuun erehtyy. Ja toisekseen, ethän sinä naisen asuntolainaa maksa vaan omaasi. Nainen maksaa myös omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kenen naisen? Kuka on se nainen elämässäsi, jonka menneisyydestä katsot oikeudeksi vtttuuntua? Miksi olet sen naisen kanssa?
Otetaan satunnaisotannalla sata minua hiukan nuorempaa suomalaista naista, jotka ovat ns. suunnilleen minun tasoani, eli eivät liian kauniita eikä liian sosiaalisia eikä liian menestyneitä. Näistä sadasta tavismuijasta heittämällä 90 kappaletta on harrastanut edellisessä viestissä mainittuja miestyyppejä ikävälillä 18-30v. Jumalauuta kun v1tuttaa
:-DDD
Sori, mutta ajatus siitä, että ei ole edes olemassa mitään tietty naista, joka "menisi sinulle tunteisiin" vaan käytät energiasi vihaamalla ja katkeroitumalla naissukupuolelle yleisesti, on aika hupaisa. Oletin, että nyt on kyse edes siitä, että joku nainen kiinnostaisi mutta et pysty hyväksymään hänen menneisyyttään, mutta sinä siis ihan vaan yleisesti kierit katkeruudessa omassa betonikuutiossasi miettien naisia sekstailemassa miesten kanssa. :
Miten luulet että voin etsiä pysyvää parisuhdetta kenenkään naisen kanssa, kun koko ajan on pelko selkäpiissä että minulle osuu nainen, joka on ollut koko nuoruutensa seksikkäiden mutta parisuhdekelvottomien miesten kanssa? Luuletko oikeasti että alan sellaiselle naiselle maksamaan asuntolainaa?
Kuka sinut pakottaa parisuhteeseen? Miten asuntolaina liittyy parisuhteeseen? Miksi haluaisit maksaa naiselle asuntolainaa etkä pankille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Ei, vaan kyllä tuossa ne naiset ovat se pahan alku ja juuri. Jälleen kerran mitään vastuuta ei naisena haluta kantaa, ja sekin on taas miehen vika. Mitäs oli sellainen beta.
Koko ketjua en ole lukenut, mutta olettaisin että tässä on kiteytetty koko ongelman ydin. Tietynlaiset naiset haluavat rusinat pullasta joka asiassa, ottamatta mitään vastuuta teostaan. Vasinaisesti minua ei tämä asia kosketa, mutta säälittää kavereiden parisuhteet, joissa nuoruutensa lutkailleet naiset ovat ottaneet sen kokemattoman ja luotettavan miehen parisuhteeseen, koska ne jännä miehet eivät ole parisuhdekelpoisia, vaikka nuo naiset itse ovat huonoin vaihtoehto parisuhteeseen.
Nuo kokemattomat miehet ovat todella naiiveja, jos luulevat että ikä tekee heistä haluttavan. Ei tee. Nuo naiset valitsevat sen luotettavan miehen ja "alkuhuuman" jälkeen jatkavat siitä mihin jäivät niiden suhteeseen kelpaamattomien miesten kanssa, vaihtelevan epäuskollisesti. Osa tekee sen jopa avoimeisti avoimessa suhteessa: otetaan luotettava mies tueksi ja turvaksi ja suhteen avoimuuteen vedoten paneskellaan vieraiden miesten kanssa, vaikka tuossa järjestelyssä vain nainen saa irtoseksiä.
Sinua säälittää kavereiden parisuhteet? Millainen ihminen suhtautuu kavereihinsa tuolla tavalla? Asettaa itsensä heidän yläpuolelle, koska sitähän sääliminen on; ajatellaan takana tyyliin "voi reppanaa"? Entä jos kaverisi ovat onnellisia ja onnellisesti rakastuneita, etkö pysty nauttimaan heidän onnestaan? Säälit heitä silloinkin? Vihjailet jotain tehdäksesi heidät onnettomiksi tai pyrit rikkomaan heidän liittonsa? Vai miten toimit?
Miksi ylipäänsä olet juuri noiden miesten kaveri? Miksi et hakeudu sellaisten miesten kaveriksi, joilla on samanlainen elämänkatsomus kuin itselläsi?
Totta kai säälitää, jos mies ei muuta saa kuin sen jota kokeneemmat miehet eivät huolineet suhteeseen. Ja se, että nainen kohtelee miestä kuin tiskirättiä (ehkä paremminkin käyttää tiskirättinä), vaikka mies tekisi parhaansa suhteen eteen. Onnellinen ja rakastunut mies ansaitsee onnellisen ja rakastuneen naisen, ei naista joka kohtelee häntä kaltoin. Minä en ole yhdellekään noista naisista antanut, enkä heidän puolisoitaan valinnut. Lutkanaiset kuuluisivat suhteeseen lutkamiesten kanssa, mutta valitattavasti se ei näin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Luuletko ettei noita löydy miehistä, vaikka tässä niin mielellään markkinoidaan kaikki naiset tiettyyn muottiin? Kiltti ja hiljaisempi nainen ei kiinnosta nuorempana, varsinkaan jos se ei halua irtopanoja. Mutta myöhemmin saattais kiinnostaakin. Osa naistenmiehistä kokee vanhetessaan valaistuksen, eikä haluakaan samanlaista kumppaniksi mitä itse on. Osa kiltimmistä haikaili nuorempana ensin sen kaunottaren perään laumassa, ja kun ei sitä saa niin yritetään jos jonkun sais.
Sitten on vielä ne osa-aikakunnolliset, jotka tajuaakin muutaman kuukauden jälkeen, ettei tämä ole kivaa kun pitää tehdä kompromisseja, jos sitä parisuhteesta saadun itsetunnon ja kokemuksen voimin sittenkin saisi vielä muitakin naisia...
Saahan siitä vttuuntua, mutta itselleen siinä vain hallaa tekee jos alkaa päässään kuvitella ketä kaikkia kukanenkin on pannut vuosien varrella. eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Kiitos järjen äänestä tässä kakofoniassa!
M43
Järjen ääni:
"Juon tässä itsekseni tilkan pahanmakuista myrkkyä joka päivä (=katkeruus) kostaakseni ihmisille, joihin se ei millään tavalla vaikuta. Itse sen sijaan voin koko ajan huonosti."
Todella fiksua!
Rationaalisesti todellakin fiksua. Pahoinvointia aiheuttavaa; varmasti. Mutta sellaisia naiset ovat.
M43
Mutta mikä järki tuossa on? Voida itse pahoin samaan aikaan kuin me naiset nautimme elämästämme edes tietämättä em. ihmisen olemassaolosta ja katkeruudesta? Hänen "myrkynjuontinsa" ei vaikuta millään tavalla yhdenkään naisen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Ei, vaan kyllä tuossa ne naiset ovat se pahan alku ja juuri. Jälleen kerran mitään vastuuta ei naisena haluta kantaa, ja sekin on taas miehen vika. Mitäs oli sellainen beta.
Koko ketjua en ole lukenut, mutta olettaisin että tässä on kiteytetty koko ongelman ydin. Tietynlaiset naiset haluavat rusinat pullasta joka asiassa, ottamatta mitään vastuuta teostaan. Vasinaisesti minua ei tämä asia kosketa, mutta säälittää kavereiden parisuhteet, joissa nuoruutensa lutkailleet naiset ovat ottaneet sen kokemattoman ja luotettavan miehen parisuhteeseen, koska ne jännä miehet eivät ole parisuhdekelpoisia, vaikka nuo naiset itse ovat huonoin vaihtoehto parisuhteeseen.
Nuo kokemattomat miehet ovat todella naiiveja, jos luulevat että ikä tekee heistä haluttavan. Ei tee. Nuo naiset valitsevat sen luotettavan miehen ja "alkuhuuman" jälkeen jatkavat siitä mihin jäivät niiden suhteeseen kelpaamattomien miesten kanssa, vaihtelevan epäuskollisesti. Osa tekee sen jopa avoimeisti avoimessa suhteessa: otetaan luotettava mies tueksi ja turvaksi ja suhteen avoimuuteen vedoten paneskellaan vieraiden miesten kanssa, vaikka tuossa järjestelyssä vain nainen saa irtoseksiä.
Sinua säälittää kavereiden parisuhteet? Millainen ihminen suhtautuu kavereihinsa tuolla tavalla? Asettaa itsensä heidän yläpuolelle, koska sitähän sääliminen on; ajatellaan takana tyyliin "voi reppanaa"? Entä jos kaverisi ovat onnellisia ja onnellisesti rakastuneita, etkö pysty nauttimaan heidän onnestaan? Säälit heitä silloinkin? Vihjailet jotain tehdäksesi heidät onnettomiksi tai pyrit rikkomaan heidän liittonsa? Vai miten toimit?
Miksi ylipäänsä olet juuri noiden miesten kaveri? Miksi et hakeudu sellaisten miesten kaveriksi, joilla on samanlainen elämänkatsomus kuin itselläsi?
Totta kai säälitää, jos mies ei muuta saa kuin sen jota kokeneemmat miehet eivät huolineet suhteeseen. Ja se, että nainen kohtelee miestä kuin tiskirättiä (ehkä paremminkin käyttää tiskirättinä), vaikka mies tekisi parhaansa suhteen eteen. Onnellinen ja rakastunut mies ansaitsee onnellisen ja rakastuneen naisen, ei naista joka kohtelee häntä kaltoin. Minä en ole yhdellekään noista naisista antanut, enkä heidän puolisoitaan valinnut. Lutkanaiset kuuluisivat suhteeseen lutkamiesten kanssa, mutta valitattavasti se ei näin mene.
Meillä on kovin erilainen suhtautuminen ystävyyssuhteisiin, huomaan. Jos oma ystäväni kertoisi minulle puolisonsa kohtelevan häntä kuin tiskirättiä, kuuntelisin aikani ja yrittäisin kysymysten avulla saada hänet ymmärtämään, että hän ansaitsisi parempaa. Jos hän kuitenkin jäisi tuohon suhteeseen, ottaisin vähitellen etäisyyttä, koska en jaksa ystävyyssuhteita joissa toinen vain valittaa koko ajan haluamatta kuitenkaan tehdä muutosta elämäänsä. Sääli ei mielestäni kuulu tasa-arvoiseen ystävyyssuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Ei, vaan kyllä tuossa ne naiset ovat se pahan alku ja juuri. Jälleen kerran mitään vastuuta ei naisena haluta kantaa, ja sekin on taas miehen vika. Mitäs oli sellainen beta.
Koko ketjua en ole lukenut, mutta olettaisin että tässä on kiteytetty koko ongelman ydin. Tietynlaiset naiset haluavat rusinat pullasta joka asiassa, ottamatta mitään vastuuta teostaan. Vasinaisesti minua ei tämä asia kosketa, mutta säälittää kavereiden parisuhteet, joissa nuoruutensa lutkailleet naiset ovat ottaneet sen kokemattoman ja luotettavan miehen parisuhteeseen, koska ne jännä miehet eivät ole parisuhdekelpoisia, vaikka nuo naiset itse ovat huonoin vaihtoehto parisuhteeseen.
Nuo kokemattomat miehet ovat todella naiiveja, jos luulevat että ikä tekee heistä haluttavan. Ei tee. Nuo naiset valitsevat sen luotettavan miehen ja "alkuhuuman" jälkeen jatkavat siitä mihin jäivät niiden suhteeseen kelpaamattomien miesten kanssa, vaihtelevan epäuskollisesti. Osa tekee sen jopa avoimeisti avoimessa suhteessa: otetaan luotettava mies tueksi ja turvaksi ja suhteen avoimuuteen vedoten paneskellaan vieraiden miesten kanssa, vaikka tuossa järjestelyssä vain nainen saa irtoseksiä.
Sinua säälittää kavereiden parisuhteet? Millainen ihminen suhtautuu kavereihinsa tuolla tavalla? Asettaa itsensä heidän yläpuolelle, koska sitähän sääliminen on; ajatellaan takana tyyliin "voi reppanaa"? Entä jos kaverisi ovat onnellisia ja onnellisesti rakastuneita, etkö pysty nauttimaan heidän onnestaan? Säälit heitä silloinkin? Vihjailet jotain tehdäksesi heidät onnettomiksi tai pyrit rikkomaan heidän liittonsa? Vai miten toimit?
Miksi ylipäänsä olet juuri noiden miesten kaveri? Miksi et hakeudu sellaisten miesten kaveriksi, joilla on samanlainen elämänkatsomus kuin itselläsi?
Totta kai säälitää, jos mies ei muuta saa kuin sen jota kokeneemmat miehet eivät huolineet suhteeseen. Ja se, että nainen kohtelee miestä kuin tiskirättiä (ehkä paremminkin käyttää tiskirättinä), vaikka mies tekisi parhaansa suhteen eteen. Onnellinen ja rakastunut mies ansaitsee onnellisen ja rakastuneen naisen, ei naista joka kohtelee häntä kaltoin. Minä en ole yhdellekään noista naisista antanut, enkä heidän puolisoitaan valinnut. Lutkanaiset kuuluisivat suhteeseen lutkamiesten kanssa, mutta valitattavasti se ei näin mene.
Meillä on kovin erilainen suhtautuminen ystävyyssuhteisiin, huomaan. Jos oma ystäväni kertoisi minulle puolisonsa kohtelevan häntä kuin tiskirättiä, kuuntelisin aikani ja yrittäisin kysymysten avulla saada hänet ymmärtämään, että hän ansaitsisi parempaa. Jos hän kuitenkin jäisi tuohon suhteeseen, ottaisin vähitellen etäisyyttä, koska en jaksa ystävyyssuhteita joissa toinen vain valittaa koko ajan haluamatta kuitenkaan tehdä muutosta elämäänsä. Sääli ei mielestäni kuulu tasa-arvoiseen ystävyyssuhteeseen.
Sinä et tunnu olevan kykenevä edes ymmärtään, että kaikille ei ole parempaa tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun tuo alfa/beta-elälämänvaiheteoria on pätenyt melko hyvin.
Tunnen kolmekin naista joille olin täysin näkymätön kolmekymppiseksi asti, näistä kaksi sellaista joista itse olin kiinnostunut, jotka sitten kolmekymppisinä tajusivat miten hieno mies olinkaan, ja kuinka he olivat missanneet sen nuorempina.
Mitä yhteistä näissä naisissa oli?
- kaikki olivat alkaneet haaveilemaan perheestä
- kaikki olivat keränneet hieman ylipainoa
- kaksi kolmesta kertoi huonoista kokemuksista epäluotettavien miesten kanssaJa nuo eivät olleet ainoat naiset jotka "kaavaan" sopivat, olivatpahan ainoat joita ei voi selitellä mutku ne olivat eri naisia-kieputuksella.
Nyt kolme pistettä ja papukaijamerkki sille joka arvaa kumpi näistä kuvauksista sopii minuun:
A) komea pelimies joka tykkää pitää hauskaa ja kaataa naisia
B) Jännittävä renttu joka tulee ja menee silloin kun haluaa
C) luotettava ja asiansa hoitava tavallisen näköinen mies
Oletko sinä siis kolmekymppiseksi asti haikaillut näiden kolmen naisen perään, vai mikä tarkoitus tällä viestillä on? Kyllä minäkin olin nuorena ihastunut useampaankin nuorukaiseen, jotka tuskin tiesivät minun olevan edes olemassa. Mutta koska vastakaikua ei tullut, ymmärsin jatkaa elämääni ja alkaa katselemaan muitakin miehiä. Pari noista miehistä sattui vastaan kolmenkympin korvilla ja siinä vaiheessa molemmilla oli pelkästään hyvää sanottavaa minusta. Ihan kiva, mutta mä olen jo löytänyt hyvän miehen.
En nyt oikein tiedä mitä ihmeellistä tässä on. Minusta on selvää että samoin kuin itse olen reilussa vuosikymmenessä muuttunut, varmaan nuo miehetkin ovat. Ja onhan jo tuo ikäkausi 18-30v muutenkin varsinaista elämänmuutosten ja myllerrysten aikaa. Sinä aikana ihminen opiskelee, aloittaa työelämän, muuttaa omilleen ja ottaa vastuun itsestään ja elämästään. Moni perustaa sen perheenkin tuona aikana. Sanomattakin lienee selvää, että kaikki nuo elämänkokemukset muokkaavat meitä ja maailmankuvaamme. Harva kai on kolmekymppisenä sama ihminen kuin oli 18-vuotiaana.
Kauhea litania jaarittelua, tarkoituksena ainoastaan perustella että "kyl se on hei ihan oikeen" kun naiset nuss11 18-30v jänn1ksiä ja pelimiehiä ja lätkäjäbiä ja mass1keisareita, ja sitten aletaan vihdoin kolmekymppisenä tajuta että ei tuollaiset miehet ole vakiintumassa tavisnaisen kanssa.
Miksi mielestäsi mies ei saisi v1ttuutua naisen tuollaisesta menneisyydestä?
t. m37
Luuletko ettei noita löydy miehistä, vaikka tässä niin mielellään markkinoidaan kaikki naiset tiettyyn muottiin? Kiltti ja hiljaisempi nainen ei kiinnosta nuorempana, varsinkaan jos se ei halua irtopanoja. Mutta myöhemmin saattais kiinnostaakin. Osa naistenmiehistä kokee vanhetessaan valaistuksen, eikä haluakaan samanlaista kumppaniksi mitä itse on. Osa kiltimmistä haikaili nuorempana ensin sen kaunottaren perään laumassa, ja kun ei sitä saa niin yritetään jos jonkun sais.
Sitten on vielä ne osa-aikakunnolliset, jotka tajuaakin muutaman kuukauden jälkeen, ettei tämä ole kivaa kun pitää tehdä kompromisseja, jos sitä parisuhteesta saadun itsetunnon ja kokemuksen voimin sittenkin saisi vielä muitakin naisia...
Saahan siitä vttuuntua, mutta itselleen siinä vain hallaa tekee jos alkaa päässään kuvitella ketä kaikkia kukanenkin on pannut vuosien varrella. eri
Ihan tilastojenkin mukaan (en ala palstan tilastomatemaatikoille mitään kaivelemaan) suurin osa 18-30v naisista on täysin pilalla, sekä henkisesti että fyysisesti, lutkaillessaan menemään niiden pelipoikien kanssa. Kun minä esimerkiksi kävelen tuolla kaupungilla, voin heittämällä kategorisoida useamman kuin joka toisen vastaantulevan naisen juuri sellaiseksi. Välillä se saa mieleni mustaksi, koska näen sen hukatun potentiaalin, mikä heissä olisi voinut olla, jos olisivat omanneet hitusen integriteettiä.
Mutta ei. Lihan himot ja matala luonne veivät heistä voiton.
M43
Mitä pahaa on "lihan himossa"? Jos kaksi aikuista ihmistä harrastaa seksiä molempien yhteisestä halusta huolehtien ehkäisystä, niin mitä pahaa siinä on ja keneltä se on pois?
Ai että naisen sitten pitää parikymppisenä tietää haluaako lapsia ja kenen kanssa mutra miesten ei.